Tahko MTB 2014

Nyt on kesän suuri koitos Tahko MTB takana. 60km pyöräilyä Tahkon haastavissa maastoissa, suhteellisen lämpöisessä kelissä, hyvässä seurassa. Tavoitteena kisaan lähtiessä oli selvitä maaliin, olla jokin muu kuin viimeinen sekä saada ajaksi noin 8 tuntia. Tavoitteet oli rennot, lähdimme Tahkolle nauttimaan urheilusta ja luonnosta.

Kilpailualue

Ennen lähtöä vähän jännitti

Lähtöviivalla Annan ja Joelin kanssa

 Ajoin kisan serkkuni Annan kanssa samaa matkaa, ja meillä oli oikein hauskaa. Mikäs siinä höpötellessä samalla kun matkaa taitettiin. Alussa menimme oikein nopeaa tahtia oman lähtömme massan mukana. Ensimmäisellä taukopaikalla pysähtyessä keskinopeus oli noin 17km/h, tosin maasto siihen asti oli super helppoa. Ensimmäiset kilometrit kun taitettiin asfaltilla ja hiekkateillä. Pikkuhiljaa kuitenkin reitti alkoi muistuttaa oikeaa maastoa. Mukavaa pehmeä pohjaista polkua, jossa tosin oli myös paljon juuria. Reitillä oli useita vaativia ja tiukkoja nousuja. Kinahmi vuoren päälle noustiin kahdesti joista molemmat nousut menivät pyörää ylös työntäessä. Jyrkkä ja kivinen mäki olisi ollut liikaa pyöräillä. Myös aivan reitin loppukilometreillä oli hurja mäki. El Grandeksi kutsuttu useamman kilometrin pituinen hiukan aiempia loivempi kivikkoinen mäki oli todellinen taistelu.

Maisemat Kinahmin huipulta oli komeat

Välillä piti pysähdellä ottamaan kuvia

Taukopaikkalla oli tarjolla paljon kaikenlaista suolaista ja makeaa, sekä juotavaa

El Granden alussa oli hyvää lupaava kyltti

 Myös hurjia laskuja löytyi oikein mukavasti ja niissä muutamassa tuli otettua lähikontaktia maastoon. Noin neljä kertaa menin nurin, joista kaikista selvittiin vain pienillä naarmuilla. Polven vanha rupi repesi rytäkässä ja se vaati jo hiukan paikkailua, mutta muuten vain mustelmia ja muutama naarmu kyynerpäähän ja jalkoihin. Oikean jalan pohje kramppasi suhteellisen pahasti noin matkan puolivälissä, ja lonkankoukistajat kramppasivat oikein pahasti lenkin loppupäässä. El Granden viimeisessä nousu osassa kramppi oli niin paha että pyöräily oli mahdotonta, joten kävelyksi meni.

Tahkovuoren päältä näkyi Tahkon kylään komeasti

Kinahmin ensimmäiseen isoon laskuun kääntymässä

Reitti oli haastava, mutta oikein mukava. Tiesi ainakin tehneensä jotakin kun maaliin pääsi. Viimeisessä alamäessä Tahkovuoren etulaskettelurinnettä alas sovimme Annan kanssa että nähdään maalissa. Koitin ajaa varovasti mäen alas, mutta halu ottaa loppukiri ajoi eteenpäin ehkä hiukan riski vauhdilla. Kerran menin mäessä nurin, jolloin melkein koko matkan samaa matkaa ajanut mies kolmikko meni ohitseni. He saivat mukavan etumatkan, kun yritin olla varovaisempi loppumäen ajan. Viimeisellä hiekkatien pätkällä taistelin nämä keltapaidat kiinni ja ohitin vielä aivan viime metreillä. Maaliin päästessä olo oli puhki, mutta erittäin onnellinen! Anna tuli vain noin minuutin perässäni ja sitten se oli ohi. Me tehtiin se!

Tavoiteaika alittui noin tunnilla ja kymmenellä minuutilla, sijoitukset olivat 68. ja 69. Kokemuksena valtavan hieno, ja vaikka eilen olikin fiilis, että ei enää ikinä, niin voisihan tuota harkita.

Ensi vuonna uudestaan? :)

Taustalla Tahkovuori ja eturinteen hurja lasku

68.	3059	Tanja Ignatius	Kammenkiertäjät	6.49.09,3	+ 3.46.55,8
69.	3056	Anna Holmberg	Kammenkiertäjät	6.50.16,7	+ 3.48.03,2

Maastopyöräilyä ja kauniita maisemia

Treenit jatkuvat  :) Tänään oli vuorossa tähän mennessä pisin maastolenkki. 43km metsässä on yllättävän rankkaa, mutta pullanmurusia tulevaan TahkoMTB koitokseen.

Jo lähtiessä oli suunnitelmana ajaa pidempi lenkki. Ajoimme pääosin oikein mukavia ja suhteellisen helppojakin polkuja pitkin. Välillä oli toki haastavampaakin. Kivikkoa, juurakkoa, ihania kapeita siltoja, mutakkoa, suota, nokkosia ja jopa ylä- ja alamäkiä.

Taukoa Perhojoen rannalla

Lenkiltä palatessa oli olo sellainen, että tunsi tehneensä töitä. Takapuoli kipeänä, nokkosten polttamana, mustelmilla ja naarmuilla. Jokaisen pysähdyksen aikana noin tuhat verenhimoista hyttystä hyökkäsi kimppuun. Tällä kertaa sillat talutin (suurimman osan) ja selvisin ilman uintireissuja. Yhdestä mutavellistä ajoin hurjalla vauhdilla saaden kaikki ravat päälleni, koska luulin sen olevan polun pohjaa (osasi naamioitua oikein tehokkaasti). Kerran lenkin aikana onnistuin myös kaatumaan oikein komeasti nenälleni tangon yli, koska polussa ollut notkelma olikin syvempi kuin luulin ja kädet jo sen verran puhki että kunnollinen apu niiltäkin jäi saamatta. Tuosta kompuroinnista on takapuolessa mustelma, reidessä komea painauma pyörän rungosta ja mustelma vielä lisäksi sekä kaiken hyvän päälle komea haava polven kohdalla.

Koda oli onnellinen saadessaa meidät takaisin

Uudet pyöräilyvaatteet ja väsynyt polkija

Kotiin asti selvittiin ja vammat korjattiin. Tahko kuulostaa isolta haasteelta. Sovittiin tänään Annan kanssa tavoitteesta. Lähdemme reitille "hitaimmassa ryhmässä" eli viisituntia tai enemmän tavoitteena olevan ryhmän mukana. Oma tavoitteemme on, että emme olisi viimeisiä ja että pääsisimme maaliin. Ensi vuonna sitten voi jo laittaa kunnon tavoitteita. Jostain pitää lähteä liikkeelle.

Team Pink (huomatkaa sotavammat ;)

Tekevälle sattuu

Viime kirjoittelun jälkeen on lomailijoiden elämään mahtunut muutama lenkki ja hyvin onnellinen koira. Rakennettiin Kodalle koko pihan mittainen juoksunaru, jossa se on nyt toista päivää päässyt juoksemaan. Ostin jopa pojulle uuden pallon, kun lempparipallo jäi kotiin, niin nyt ollaan päästy palloilemaan oikein kunnolla. Kodasta se on hirmuisen kivaa. Aletaan olemaan Kokkolan kaduilla Kodan kanssa jo suhteellisen tuttu näky, kun satuin tuossa aamulenkillä kuulemaan kuinka naapurin tytön kaveri kysyi, että keitä nuo on (tarkoittaen minua ja Kodaa) ja naapurin tyttö ilmoitti että ollaan niiden uusia naapureita, noo tavallaan :)

Suhteellisen lämpöisistä keleistä johtuen Kodan juoksutukset ovat jääneet uinti reissujen varaan, mutta hiukan pulskassa kunnossa ollut poju alkaa jo näyttämään taas koiralta. Kolme kilometriä juoksua ja hirvittävät määrät uintia aina jokaisella uimaan lähtökerralla tehoavat.

Itse olen käynyt kahdella pyörälenkillä. Viime torstaina Kammenkiertäjät MTB:n yhteislenkillä ja tiistaina saman porukan aloittelijalenkillä. Yhteislenkki oli omalta osaltani aikamoista sähellystä. Vauhti oli kova ja oma pyörän hallinta ei ole vielä erityisen vahva oikein kapeilla poluilla. Yhteislenkin heti alkuun, vain muutama kilometri lähdön jälkeen reitillä oli suhteellisen kapea silta jossa oli puut reitin suuntaisesti. Pyöräni rengas luiskahti sillan puiden väliin ja lensin itse komeasti naama edellä tangon yli siltaan ja siitä kierähdin takapuoliedellä suoraan ojaan. Upposin kaulaani asti veteen, mutta pääsin nousemaan suoraan ylös, suurimpana pelkona mukana sukeltanut puhelin. (Kaikille koiraihmisille ja henkilöille joille sattuu ja tapahtuu suosittelen oikein lämpimästi Lumia 620 puhelinta, ei naarmuakaan, toimii moitteettomasti, eikä keskeyttänyt edes mitään toimintoja uintireissun takia!) Leuka oli kipeä ja käsivarresta puuttui nahkat, mutta matka jatkui. Lenkki oli suhteellisen rankka (oltiin kovassa seurassa! Mukana mm. yksi pyöräsuunnistuksen maailmanmestari) ja tunsi tehneensä. Myös maastot olivat haastavat ja pyörän hallintaan sai tosissaan panostaa.

Vielä lenkillä kaatumisen vaikutukset eivät tuntuneet, mutta kotiin päästyä pääkipu oli aika valtaisa. Sunnuntaihin asti pääkipu kiusasi jatkuvasti ja muutenkin olo oli suhteellisen heikko. Kuumekkin nousi lauantaina ihan mukavaksi. Lääkäriin ei tullut lähdettyä, mutta kotihoitohenkilökunnan kanssa diagnosoitiin aivotärähdys.

Tiistain lenkki oli hiukan helpompi. Olihan kyseessä aloittelijalenkki. Tällä kertaa en ollut edes hitain! Lenkki oli mukavan vauhtinen, maasto hiukan edellisiä lenkkejä helpompi ja matka pidempi. Aikaakin kului mukavasti 2h 41min. Loppulenkistä alkoi jo jalatkin hapottamaan pikkuisen ja takapuoli huutamaan apua.

 Tämän hetken uusin vamma on vasemman jalan polvi, joka on vereslihalla ja käärittynä pakettiin. Eilen onnistuin kompuroimaan omiin jalkoihini komeasti ja lensin nenälleni asfalttiin. Nyt voipi olla että tämän päivän yhteislenkki jää väliin. turha kiusata tuoretta haavaa.

Kodan kanssa lomailua

Heippa taas!

Nyt on kesäloma alkanut sekä kouluista, että aika pitkälti myös vetopuuhista. Satunnaisesti, kun viileempiä kelejä esiintyy tulee lähdettyä näin kesälläkin treenaamaan koirien kanssa. Viikonlopun ylioppilasjuhlia varten siirryttiin niinkin pohjoiseen kuin keski-Pohjanmaalle viettämään kesää Kodan kanssa. Täällä palloillaan juhannukseen asti. Itse opettelen ajamaan autoa, luen ylioppilaskirjoituksiin ja treenaan kesän suurta koitosta Tahko MTBtä varten. Koda saa pääosin nauttia lomailuista ja ihmisten rapsutteluista. Jos törmätään agilitykilpailuihin, niin niissäkin saatetaan pyörähtää.

Kodan lomailua meren rannalla

Kummisetäni innoittamana päätin lähteä kokeilemaan hiukan omia rajojani ja ilmoittauduimme serkkuni Annan kanssa Tahko MTB maastopyöräily kilpailuihin. Matkana on 60 km ja maasto hiukan erilaista kuin koirakisoissa. Tahkoa varten piti sitten aloittaa treenitkin. Vaatii kropalta kuitenkin hiukan erilaista suorittuskykyä kuin nuo lyhyet, mutta nopeatempoiset itselleni normaalit matkat.

Eilen kävimme polttamassa hiukan kakkukaloreita ja polkemassa maastossa noin 24km. Lenkki kulki Kokkolan eteläpuolella metsäpoluilla. Keli näytti viileältä, mutta lenkillä tuli kuuma ja hiki. Lenkki juuri sopiva, vaikka takapuoli meinasi sanoa loppulenkistä sopimuksensa irti. Ajoin reitin omalla kilpapyörälläni, jonka otin mukaan kotoa. Matkaan mahtui pehmeää rantahiekkaa, suota, kivikkoa ja kovapohjaista metsäpolkua.

Tänään on mukava hellekeli joten päätin viedä Kodan vesiurheilemaan. Juoksimme 1,5km päässä sijaitsevalle lammelle polskimaan. Pojulla olisi ollut kovastikkin vetohaluja, mutta itse olin unohtanut ottaa juoksuvyön mukaan, niin ei oikein vetämisestä ollut hyötyä. Molemmat sai kunnon treenin lämpöisessä kelissä :)