Niin kauan ehti kulua viimeisimmästä päivittelystä täällä blogin puolella, että vaihtui vuosikin välissä. Kirjoiteltavaa ei pahemmin ole ollut, kun elämä keskittynyt aivan kaikkeen muuhun kuin treenaamiseen tai koirajuttuihin.
 |
| Mökkeilyä uutenavuotena. |
2018 vuosi oli kirkkaasti elämäni vaikeimpia vuosia lähinnä henkilökohtaisten vastoinkäymisten vuoksi. Vaikka helpolla ei ole tullut päästyä aiemminkaan oli tuo vuosi vain liikaa. Urheilu, kilpailut ja Boltin kanssa yhdessä tekeminen on pitänyt elämää tietyllä tapaa uomassaan. Syksyllä 2018 Boltin onnettomuus ja meidän kilpailukauden päättyminen sysäsi elämän aivan sivuraiteilleen. Etsin itseäni ja mietin asioita aivan uusista näkökulmista. Viimeiset kuukaudet ovat olleet aikaa omalle henkiselle kasvamiselle. Pikkuhiljaa löysin jälleen myös treenaamisen ilot ja sain asioita kulkemaan toivomaani suuntaan. Järkyttävä stressikuorma purkautui joulun aikoihin, joten sairastellessa on menty nyt muutamat viikot.
Koska vuosi 2018 oli yksinkertaisesti surkea, on odotukset tälle vuodelle korkealla! Viimevuotta parempi tästä tulee väkisinkin. Tässä kun katselee lähtökohtia tälle vuodelle niin oikeastaan kaikki on mahdollista. Tätä tekstiä kirjoittaessa makaa kaksi lahjakasta ja tervettä koiraa jalkojen päällä. Kilpapyörällä on paikka uuden kodin olohuoneessa, aivan spinning pyörän vieressä. Salille on matkaa alle kilometri. Treenireittejä lähtee puolen kilometrin päästä. Treenikaverit löytyvät taas samasta kaupungista. Ainoa isompi puute on auto, joka simahti syksyn aikana. Koirien vapaajuoksutukset ovat siis jääneet vähemmälle, mutta ehkäpä rakas punto saa seuraajan vielä tämän vuoden aikana.
Tavoitteet tälle vuodelle painottuvat ehdottomasti Latvian MM-kilpailuihin. Talvi täällä etelässä ei vieläkään ole riittävän hyvä, että pystyisi tosissaan treenaamaan hiihtoa. Ja onhan pyöräily kuitenkin enemmän oma lajini. Tarkempia tavoitteita en itselleni vielä aseta MM-kilpailuihin, mutta SM-mitali pitäisi käydä hakemassa kotiin vuoden tauon jälkeen ja tätä myöten maajoukkuepaikka Latviaan. Vuosi näyttää miten oma nuppi kestää kaiken mitä elämä eteen heittää. Paljon riippuu myös koirista, mutta uskoisin, että tulevana syksynä on koira tilanne paras moneen vuoteen. Bolt on kokenut 5-vuotias ja Bambi lupaava 1-vuotias. Saa nähdä kumpi on ensisyksyn ykköskisatykki ja kumman kanssa höntsäillään kickbike luokissa.
Tänä vuonna olemme treenanneet vasta kerran. Viime viikonloppuna lähdimme Nooran matkassa Hyvinkäälle treenaamaan isommalla porukalla. Boltin kanssa hiihdin 5km tehden ohituksia muiden kanssa. Tämän jälkeen poju pääsi vielä Piinan kanssa juoksemaan parina kiskoen minua perässään. 7,5km oli aivan riittävästi Boltille, jonka treenit ovat olleet lähinnä 3km loskassa 20km/h tahtia...
Boltin jälkeen treenasin vielä Bambin. Veto oli Bambin kolmas ikinä ja hyvin likka vetää!! Toki tällä kertaa näki kaksi valjakollista sukulaisiaan lähtemässä edelle. Startattiin siis valjakoiden perään, joskin Noora oli palkkaamassa pennun jo muutaman sadan metrin päässä. Palkalta annettiin Nooralle etumatkaa ja hiihdettiin uudestaan palkalle. Kolmas pätkä mentiinkin jo ilman jänistä täysillä maaliin. Bambin tulevaisuus näyttää erittäin hyvältä! Jos treenit menee kivasti Bambin ja myös minun osalta niin saatetaan kokeilla canicrossia keväällä. Syksyllä pääsee sitten tositoimiin pyörän edessä.
 |
| niin iso tyttö jo ! En malta odottaa millainen kisakaveri tästä oikein tulee! |
Ja vielä loppuun muistakaa laittaa myös instgramissa seuraukseen
@vedonvoimaa!! Sinne tulee postauksia paaaljon tiuhemmin kuin tänne :) Instagramissa nähtävissä myös huomattavasti enemmän liikkuvaa kuvaa treeneistä, koirien arkitouhuista tms.
