Suorastaan super onnellinen! Mutta en itse tapahtuman vuoksi. Onnidog oli omasta näkökulmastani tylsä. Kaikki oli hajallaan, porukkaa oli vähän, informaatio kulki huonosti ja kaikki se hehkutus upeasta tapahtumasta täynnä koiraurheilijoita oli mielestäni pelkkää liioittelua.
Olin Onnidog 2015 tapahtumassa edustamassa Valjakkourheiluliittoa ja esittelemässä canicrossia sekä kickbikea koiraharrastuksena. Etukäteen näytti pahalta. Ennakkoilmoittautumis listoissa canicross pisteelle oli ilmoittautunut noin viisi ihmistä koko neljän päivän ajalle. Itse en päässyt vielä torstaina paikalle, mutta sain järjestettyä Jasmin ja Patrik Köcherin vetämään treenit. Paitsi että ketään ei tullut paikalle. Lohduttauduimme kuitenkin ajatuksella, että ei vielä torstaina, viikonloppuna sitten päästäisiin vauhtiin. Perjantaikin oli hiljainen. Yksi ihminen halusi oppia. Luojan kiitos hänellä oli kolme koiraa!! Hiukan päästiinkin jo tekemisen makuun, ja saatiinkin yksi innostunut koiraurheilija rakastumaan valjakkourheiluun!
Kickbike tunteja oli saapunut vetämään itse potkimisen mestari Kai Immonen. Kickbiken suosio oli onneksi canicrossia suurempi, ja pääsimmekin Jasun ja Paten kanssa avustamaan. Pääosin päivä kuitenkin kului tyhjää tapahtuma-aluetta tuijotellessa, tai sitten treenaillessa. Kuuma ilma kuitenkin teki treenaamisestakin hiukan tukalaa. Perjantaina Jade Halme saapui piristämään tapahtumaa. Hyvä seura pelasti tylsyyskuolemalta. Hervottomia nauruhepuleita Jämsän keskustassa seikkailessa, Himoksen rinteessä lepakoita metsästäessä ja pitkälle yöhön saunoessa.
Lauantai kului yhtä hurjalla tempolla. Päivän piristyksenä toimi match show, jonka aikana kenttä täyttyi hetkellisesti koirista ohjaajineen. Pyörähdin molempien karvakorvien kanssa kehässä ja kuten arvata saattaa Bolt viskattiin ensimmäisen mahdollisuuden tulle ulos kehästä, perusteena nuori ikä ja Koda taas hurmasi täydellisyydellään ollen kaikkein kaunein veteraani. Oma maltti ei meinannut enää millään riittää näyttelytouhuihin. Sitä kaipasi kovaa vauhtia, nopeita tilanteen käänteitä, eikä mitään pönötystä. Jade pyörähti Kaitsun saksanseisoja nartun Lotan kanssa kehässä, ja pärjäsi palkinnon arvoisesti! Molemmat näyttivät kovin kärsiviltä kehässä, ja selkeästi rauhallinen (lue tylsistynyt) esiintyminen iski tuomariin :D Kun palkinnot oli kahmittu, oli Jaden aika lähteä valmistautumaan Kouvolan SM-esikisoihin. Minä, Jasmin ja Patrik saunoimme aikamme kuluksi taas pitkälle yöhön, paistoimme makkaraa takassa ja höpöttelimme kutakuinkin kaikesta. Nauratti!
Sunnuntai kitkuteltiin ja odoteltiin sitä paljon puhuttua yleisöryntäystä. Eipä näkynyt. Kerättiin kamat kasaan ja kaasuteltiin kotiin tekemään kaikkea hyödyllistä kuten muuttamaan ja lukemaan ylioppilaskirjoituksiin.
En oikein oliko omat odotukset aivan liian korkealla, mutta petyin kyllä pahasti. Tai sitten canicross ei ole se famous laji tänä vuonna... ihmettelen kyllä miksi ei olisi ? Huippu hauskaa! Ja moni väitti että ei halua tulla koska koira ei kuitenkaan vedä, tai ei osaa juosta, tai jaksa juosta... ja näitähän me tultiin sinne opettamaan. Ei sitä agilityäkään siellä suoraan vedetty täysillä. Ensin opetettiin mitä se oikein on!!
Nyt lukemasi perusteella varmasti ihmettelet miksi otsikko sanoo mitä sanoo? Onnidogissa olin tosiaan onnellinen. Mutta en itse tapahtuman takia. Ihmiset sen tekivät!! Jasmin, Patrik ja Jade! Sekä tottakai Kaitsu ja Kirsi! Mukavia treenejä, tulevien tapahtumien suunnittelua, pölhöjä juttuja, nauramista ja vielä hiukan nauramista. Valjakkourheilun kautta olen tutustunut parhaimpiin ystäviini! Vaikka (ja ehkäpä juuri tästä syystä) nähdään joskus vain muutaman kerran vuodessa, on ystävyytemme aivan yhtä loistavaa joka kerta kun nähdään! Hauskaa on takuu varmasti joka kerta. Ja sitä tulee juteltua aivan kaikesta maan ja taivaan välillä. Koirat ja yhteinen harrastus luovat todella vahvan siteen. Esim juurikin nyt viikonloppuna Himoksella sitä unohtaa aivan, että asutaan eripuolilla Suomea, ollaan kaikki aivan eri ikäisiä ja aivan erilaisista taustoista. Tämmöiset ystävyyssuhteet kestää! jotenkin sen vain tietää!
Taas olisi vuorossa tapahtuma päivittelyitä. Ja jälleen kyseessä olisi huikeaakin huikeampi leiri!
Tällä kertaa pääsin itse vetäjä teamiin mukaan, joskin homma meni vielä hiukan opetellessa. Vastuullisempi homma leirillä ei estänyt huikean hauskaa viikonloppua mitenkään. Ihania ihmisiä, uusia tuttavuuksia ja super innokkaita koiria riitti takamaan viihtymisen.
Perjantaina iltapäivällä starttailtiin Linnean, Osmon ja Boltin kanssa Tuusulasta suuntana Kuopion Syväniemi. Matka taittui hyvässä säässä ja parin vuoden kuulumiset vaihtaen. Yhden pysähdyksen taktiikalla perillä oltiin juuri ja juuri ennen pimeää. Illalla ei sitten oikein muuta kerennyt kuin majoittua ja sitten olikin jo melkein aika kömpiä makuupusseihin. Aamu alkoi aikaisin!
Kello 6 lauantai aamuna oli jo kuhinaa leiripaikan sisä- ja ulkotiloissakin. Kokeneemmat valjakkourheilijat valmistautuivat päivän vetotreeneihin. Reilusti yli kymmenen koirakkoa lämmitteli, juotti ja siirtyi lähellä olevan treenireitin varteen. Väliaikalähdöillä kiersimme 1,8km pitkää lenkkiä. Kukin starttasi vuorollaan ja hyvin mahduimme reitille kaikki. Itse kiersin Boltin kanssa ensimmäisen kierroksen Kickbikella, jotta ipanalta saatiin liiat virrat pois. Seuraava kierros meni juosten! Ja ylpeänä voin kertoa, että 1) Bolt veti laukalla koko matkan, vaikka perässä olikin aikamoinen jarru, 2) Mun keuhkot eivät räjähtäneet! 3) Polvi roikkuu edelleen mukana, eikä ole edes kipeä! 4) Lihaksissa tuntuu että tulihan sitä hiukan juostua.... Edistyneiden treenien jälkeen otimme kahdessa ryhmässä lyhyitä vetoja aloittelijoille. Aivan hurjia edistymisiä kolmen lyhyehkön vedon aikana saatiin aikaan, aroistakin vetäjistä kehkeytyi oikeita vetopetoja! Ja taisi sitä muutama omistajakin saada todellisen inspiraation lajiin.
Koirien reenailuiden jälkeen oli vuorossa Kai Immosen juoksukoulua. Hyviä harjoitteita erityisesti canicross juoksua ajatellen käytiin läpi. Itselleni canicross on aina ollut se vaikein. Asiaa kuitenkin helpottaa, että tiedän oikean toimintatavan edes teoriassa. Käytäntö vaatii vielä muutaman sata toistoa :D
Juoksutreenien jälkeen päästiinkin istahtamaan Samuli Nissisen luennolla (sama runko kuin kevään urheilukoira seminaarissa). Luennon jälkeen oli vielä tarkoitus toteuttaa upea seikkailurata koirien kanssa, mutta hurja kaatosade pilasi tämän suunnitelman. Loppuilta kuluikin päivällisen ja juoruilun merkeissä. Kun näkee parhaita ystäviään vain muutaman kerran vuodessa, niin juttua riittää pitkälle yöhön. Vatsalihakset olivat sunnuntai aamuna kipeät nauramisesta ja silmäpussit roikkuivat vähintään polvissa. Silti olimme jälleen aamukuudelta valmistautumassa päivän koiratreeniin.
Sunnuntai aamu oli vielä hiukan lämpöisempi kuin lauantai, joten aika tiukasti jarrut pohjassa sai reitillä mennä. Otin Boltin kanssa taas kaksi kierrosta, tällä kertaa molemmat kickbikella. Kokeilin vetoihin Wille Mustosen lainaamaa Kickbike Fat Maxia ja ihastuin aikalailla. Hauska vekotin! Todella vakaa ajaa ja paksuista renkaista huolimatta rullaili kevyesti. Boltille oikein tehokas treeni jälleen! Edistyneiden treenien jälkeen treenattiin lyhyitä vetoja aloittelijoiden kanssa sekä muutaman kokeneemmankin, jotka kaipailivat lyhyempää pätkää nopealla palkkauksella (tälläiset treenit ovat joskus hyväksi kisaavallekkin koiralle! Pysyy motivaatio yllä :) ).
Kun koirat olivat osuutensa tehneet oli aika treenailla lisää tekniikkaa haltuun ihmisille. Kaitsun opeissa potkuteltiin Kickbike potkut lennokkaiksi. Jotkut epäonnekkaat, jotka kuulemma osaavat jo tarpeeksi hyvin eivät päässeet mukaan tähän hauskanpitoon. Minä ja Jade teimme omat lihaskunto treenit järven rannalla musiikin soidessa ja viihdytimme leirin pienimpiä! Kyllä se aika kului niinkin ja lapsien kanniskelu käy ihan treenistä :D
Sitten olikin aika jo kiitos sanojen ja kotiinlähdön. Oli mahtava kuulla, että suurinosa oli täysin tyytyväisiä leiriin! Ja sitäkin useampi innostui lajista aivan tosissaan! Kun 2012 perustimme Facebookkiin ryhmän Junior SleddogSport from Finland (aluksi taisi kulkea nimellä kuvia! :D) en olisi uskonut että kolmen vuoden jälkeen jäsenien määrä olisi yli viisinkertainen! Nyt meitä on pelkässä Facebook ryhmässä 25 ja jatkuvasti uusia nuoria innostuu lajista! Aivan huikeeta!
Tämmöisillä helteillä ei ajatus oikein juokse, kuten ei myöskään koirat. Pakko liikkumattomuutta takana jo lähes muutama viikko ja tämä näkyy molemmissa koirissa (omistajassakin, mutta hiukan eritavalla...) Ainoa keino karvakorvien liikuttamiseen on ollut öiset kävelyretket sekä uiminen. Harmivain että herra vuoden.vanha.super.energinen.tuhoaja.lapsi ei vielä muutama viikko sitten piitannut vedestä muuten kuin sisäisesti.
Kaikkea kokeiltiin. Super rakas frisbee, mamman kenkä, pallo, Koda, hukkuvaa esittävä omistaja, mikään ei saanut lapsosta irrottamaan takajalkoja pohjasta. Kaksi viikkoa sitten vietettiin poikien kanssa viikonloppu Hyvinkään SRK:n jatkoriparilla. Minä töissä, poitsut eräänlaisina ärsyttävinä maskotteina. Leiri sijaitsi järven rannalla ja kelit olivat paahtavat, joten Kodan vein uimaan ja Boltinkin muka uimaan. Erään neronleimauksen myötä hyppäsimme Kodan kanssa soutuveneeseen ja jätimme Boltin rannalle. Kaksi rakasta kun vietiin pois niin silloin riitti nössölapsellekkin. Kovaa tuli perään!! Ei mitenkään tyylipuhtaasti, mutta uiden ja se riitti! Tuosta yhdenkerran oivalluksesta lähtien Bolt on ollut aivan yhtä hurja vesipeto kuin Kodakin! Laiturilta ei vielä hyppää, mutta Kodakin uskaltautui ensimmäistä kertaa vasta nyt kahdeksan ja puoli vuotiaana.
Viimeiset pariviikkoa ollaan uitu paljon! Kaveri näytti uuden aivan loistavan uiskentelupaikan suhteellisen lähellä, ja tuolla ollaankin vietetty tunteja crocseja vedestä noutaen. On suurta luksusta kun voi luottaa siihen että pentukin nukkuu koko päivän kun on töissä! Liika energia tuhlattu sallitulla ja hauskalla tavalla!
Boltin ensimmäinen "seisonta"
Komea lapsonen !
Boltin ja Ekan eiliset iltauinnit
Tällä hetkellä ruudun tällä puolen turpoaa lettutaikina, spotifyista soi Norjan Top 50 lista (suosittelen), yksi "bloggaaja" kärsii valtaisasta päänsärystä kauniin päivän kunniaksi, yksi nahkakoira on vallannut sohvan ja yksi karvanlähdöstä kärsivä vanhus nukkuu pikkukerällä eteisen lattialla. Pian olisi edessä hiukan hallituksen kokousta, treenit jos lämpötilat malttaa tuosta yhtään laskea ja aikainen nukkumaan meno. Seuraavat kolme päivää taidan nukkua! Vapaata kun on! Tai sitten me uidaan :)
Tässä postauksessa en ajatellut mainostaa Atriaa, vaikka otsikko vähän tähän suuntaan viittaakin. Sen sijaan avaan hiukan jääkaappini sisältöä sekä omalta osaltani että noiden karvakorvienkin!
Aloitetaan narun jatkeesta!
Kuten varmasti te lukijat olette huomanneet, en ole erityisen vanha, omillanikin olen asunut vasta vaivaisen vuoden. Aina puhutaan opiskeli ruuasta, kuinka syödään nuudeleita, valmisruokia tai pastaa päivästä toiseen, tottakai höystettynä paahtoleivän viipaleilla ja jollain ei niin tuoreella mitä jääkaapin perältä sattuu löytymään. Itse en koskaan ole oikein mahtunut tuohon muottiin. Välillä on ollut todella tiukkaa rahan suhteen, mutta yhtä ainoata kertaa en ole joutunut sortumaan pastaa ketsupilla aterioihin. Mielikuvituksella, pienellä vaivannäöllä ja hyvillä mausteilla olen saanut pidettyä syömäni ruuan tasokkaana, mutta edullisena. Kotoa opittu arvostus hyvää ruokaa kohtaan on säilynyt tähänkin päivään!
Päivän ruokailuni koostuvat hyvin pitkälti aamupalasta, lämpimästä ruuasta/ruokaisasta salaatista sekä iltapalasta. En ole koskaan ollut kovin suuriruokainen (kyllä sapuskaa uppoaa isoja määriä, mutta ei erityisen usein) ja se on helpottanut huomattavasti ruokakustannusten kurissa pitämisessä. Myös vuosi vegaanin kanssa samankaton alla opetti syömään hyvinkin erilaista ruokaa kuin aiemmin. Nykyään ravintoni on pitkälti kasvispohjaista, joskin lihaa syön edelleen.
Aamupala:
Usein smoothieta: marjoista, hedelmistä, pinaatista, jugurttipohjaisia, mehupohjaisia sekä proteiinilisättyjä.
Lisänä vesimelonia, banaaneita yms.
Tuorepuuroa tai ruisleipää.
Banaanipannareita (sis. banaania & kananmunia, eikä muuta)
Lämmin ruoka:
Useimpina työpäivinä ruokaisaa salaattia töissä.
Wokkiruokia
Makaroonilaatikkoa (helppo tehdä usealle päivälle!)
Täytettyjä paprikoita
Liha raaka-aineina pääosin jauheliha, kana ja tonnikala
Lisäkeruokina pastaa, riisiä, nuudeleita, couscousia jne.
Lisäksi paljon kasviksia (porkkanaa, kesäkurpitsaa, avokadoa, tomaattia jne)
Ilta/Välipala
Ruisleipää
Näkkäreitä
Kasviksia
Hedelmiä
Rahkaa
Lettuja
Saattaa kuulostaa jokseenkin yksitoikkoiselta, mutta pienillä muutoksilla ja sopivalla vaihteluvälillä toimii oikein hyvin. Lista on hyvin karkea, koska esim päivinä joina treenaan aamulla saatan syödä kaksikin aamupalaa, ja joskus iltapala jää kokonaan, kun ei enää olekkaan nälkä. En myöskään osaa syödä aina tiettyyn kellonaikaan, vaan syön yksinkertaisesti silloin kun on nälkä (näin ei pitäisi toimia, mutta minkäs sille mahtaa...) Ja muutenkin määrät vaihtelevat aktiivisuuden mukaan. Laiskoina päivinä hyvä jos syön, kun on tullut treenattua sitä olisi jatkuvasti kurkkimassa jääkaapille. Mutta sitten olisikin aika siirtyä jääkaapilta vaatehuoneen nurkkauksesta löytyviin herkkuihin!
Koda ja Bolt syövät molemmat eri ruokia, Koda yhtä oikein loistavasti sopivaa ja Bolt kahta sekoituksena. Kodalle vaihdoin tänä keväänä ruuaksi Jahti&Vahti Kevyt ruuan, jotta saatiin jatkuva lihoamis-laihtumis jojottelu kuriin. Ruoka toimii Kodalla oikein loistavasti, ja paino ollaankin saatu vakiintumaan sopivaksi. Satunnaisesti (treeneistä riippuen) Koda saa ruokansa sekaan hiukan raakaa tai muutaman papanan Boltin vahvempia ruokia.
Boltin ruoka koostuu tällä hetkellä Happy Dog Sportin ja Happy Dog Profi-line 30/20 sekoituksesta. Sekoitussuhde on noin 40/60 ja syksyä ja hyviä treenikelejä lähestyessä lisätään vahvemman Profilinen osuutta. Boltin vatsa on suhteellisen herkkä kaikille muutoksille ja sopivaa ruokaa jouduin etsimään pitkään. Pentuaika syötiin Happy Dog Medium Babya, josta oli junioriajaksi pakko vaihtaa edullisempiin Jahti&Vahti ruokiin. Jahti&Vahdista ei oikein Boltille meinannut löytyä millään sopivaa. Junioriruoka ei imeytynyt ollenkaan, joten suhteellisen pian oli pakko kokeilla seuraavaa vaihtoehtoa. Jahti&Vahti Energialla pärjättiin talven yli ja koira kasvoi terveenä ja onnellisena. Tästä huolimatta jäin kaipaamaan Happy Dogia ja vähäisempää ulosteen määrää. Tuolloin tilattiin ensimmäiset Happy Dog Sport ruuat, jotka sopivatkin lähes suoraan. Pian ruoan sisältö alkoi tuntua hiukan kevyeltä hurjasti liikkuvalle Boltille. Samulin avustamana otettiin Sportin rinnalle uusi rekikoirille suunniteltu Happy Dog Profi-line. Sellaisenaan nyt kesällä Profi-line on tuntunut hiukan vahvalta Boltin vatsalle, mutta sekoitettuna sporttiin toimii paremmin kuin hyvin! Koira on huippukunnossa, lihasmassaa kertynyt jo aivan silminnähden!
Molemmat koirat syövät kerran päivässä ruuan. Ruokin koirat useimmiten illalla yötä vasten, jotta sulaminen saisi tapahtua rauhassa ja näin minimoidaan riskit mm. vatsalaukunkiertymälle. Jos suunnitelmissa on treenit aamulla, pyrin aikaistamaan ruokailua muutamalla tunnilla, jotta väli syömisen ja treenin välissä olisi mahdollisimman pitkä. Vettä koirilla on aina saatavilla, joskin aamulla juotan vielä namien avustuksella.
Säännöt:
1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
4. Keksi 11 uutta kysymystä nimitetyille.
Kiitän Katria hauskasta haasteesta ja hienoista kysymyksistä!
1) Onko sinulla ollut jostakin rodusta "vahvoja" ennakkoluuloja,
jotka ovat sitten muuttuneet täysin? (mikä sai sinut muuttamaan
mielesi?)
Aina olen ollut hyvin avoimin mielin eri rotujen suhteenja luonut oman mielipiteen rodusta vasta konkreettisen kokemuksen jälkeen. Kuitenkin yleiset stereotypiat koiraryhmistä ovat juurtuneet takaraivoon (valitettavasti). Kotoa pienestä asti opittu asenne metsästyskoiria kohtaan oli erittäin negatiivinen (perheen ensimmäinen koira oli sekarotuinen, jossa mukana myös vahvasti riistaviettisiä rotuja). Metsästyskoirat ovat haastavia kouluttaa, niillä ei ole miellyttämisen halua ja jotain jahdattavaa nähdessään aivot narikkaan ja menoksi, jotenka siis paimenkoira sen olla pitää. Koda kuitenkin todisti monta ennakkoluuloa vääräksi. Upea koulutettavuus ja vahva miellyttämisen halu paikkasi hullun riistavietin tuomat ongelmat (no ei nyt ihan kaikkia, mutta paljon :D ), ja nyt onkin kotona jo kaksikin metsästystarkoitukseen jalostetun rodun yksilöä. Niin ja ei ne kaikki paimenkoirat ole super motivoituneta työkoneita, eikä kaikki pikkukoirat ärsyttäviä räksyjä jne.
2) Onko sinusta tärkeää, että koira pääsee toteuttamaan sen rodunmukaista alkuperäistä käyttötarkoitusta?
Lyhyestija ytimekkäästi on! Harmi vain kun ei minusta itsestäni välttämättä olisi metsästämään. Oman onnettomuusalttiuden tuntien pysyn kaukana aseista. Ihanteellista tietysti olisi jos joku osaava haluaisi katsastaa onko mun pöljistä metsästmään, vähän kyllä epäilen... Me metsästetään oravia ja siilejä kotipuistossa ;)
3) Hankkisitko koiran ulkomailta?
Kyllä, jos yhdistelmä olisi mieleinen. Muutenkin olisi hyvä laajentaa Suomessa olevien koirien geenipohjaa tuomalla niitä koiria myös muualta :) Välillä tuntuu että jokainen samanrotuinen on jotakin sukua jollekkin toiselle.
4) Onko sinulla koirastasi pentukuvia? Jos on, mikä on suosikkisi?
On! Boltista paljon, Kodasta ei niinkään kun muutti vasta vuotiaana saman katon alle.
Ja koska en osaa päättää kaikista söpöilyistä niin siinä molemmista kaksi kaikkien suosikkien joukosta.
5) Minkälaisia blogeja tykkäät lukea?
Informatiivisia, hauskoja, valjakkourheiluun liittyviä, koirablogeja, blogeja joissa on paljon kuvia :)
Esimerkkejä hyvistä blogeista, joita suhteellisen aktiivisesti lueskelen, on tuossa omani oikeassa laidassa.
6) Oletko tehnyt koskaan treenisuunnitelmaa vai treenaatko fiiliksellä? (Mihin lajiin ja minkä takia?)
Valjakkourheilua tavoitteellisesti harrastaessa treenisuunnitelma on erittäin käytännöllinen, ja sen hyödyt olen päässyt kokemaan itse konkreettisesti. Suunnitellulla kaudella tulokset ja oma kunto ovat olleet selvästi täysin fiilispohjaisella treenailulla totetuttettua kautta paremmat.
Kisakauden alussa väsäilen alustavaa treenisuunnitelmaa, jossa otan huomioon kilpailuiden ajankohdat sekä tavoitteet niissä. Suunnitelma on usein hyvin väljä, jolloin pääsen toteuttamaan omaa fiiliksen mukaista treenailua. Äkäisenä en treenaa koirien kanssa, jos itseä väsyttää, niin koirat tekee enempi hommia, huonommalla säällä lihaskuntoa, lämpöisellä vapaana juoksutusta, viileämmällä vetoja yms. Treenisuunnitelma auttaa kuitenkin pitämään motivaation yllä, jolloin fiilispohjainenkin treeni suuntautuu oikein.
Treenisuunnitelmassani valitsen pääkilpailun (viimevuosina ollut EM/MM-kilpailut, tänä vuonna koirapyöräilyn SM, pidemmälle ajateltuna Lillehammerin EM-kilpailut talvella 2016), johon pyrin saavuttamaan maksimaalisen kunnon. Kilpailut ennen pääkisaa toimivat tehokkaasti "lämmittelynä" ja hyvänä informaationa itselle oman kunnon kehityksestä.
7) Kuinka lenkkeilytät koiriasi? (kävellen, juosten, pyörällä, autolla, tms.?)
Bolt ja Koda saavat perusrunkona lenkin kolmesti päivässä. Aamulla kun herätään, päivällä sopivan ajan kuluttua aamulenkistä sekä illalla ennen nukkumaan menoa. Nämä peruslenkit käydään kävellen hihnassa pihamme puistossa ja lähialueilla. Perus pissatuslenkkien lisäksi käymme heittelemässä frisbeetä, juoksemassa vapaana (soramonttu/laskettelurinne) sekä vetotreeneissä. Kun itse lähden treenaamaan esim mäkijuoksua tai poimimaan mustikoita metsään tulevat koirat aina mukaan. Ulkona vietetään mahdollisimman paljon aikaa töiden ja kotihommien lisänä.
8) Voisitko alkaa jonkun lajin tuomariksi? (Jos voisit, minkä lajin?)
Kyllä. Valjakkourheilun. Sitten joskus kun en enää jaksa itse kilpailla :)
9) Koirien kanssa on aina hauskaa, mutta mikä hetki on ollut mieleenpainuvin? Positiivisessa mielessä ;-)
Nyt on ehkäpä vaikein kysymys. Todella vaikea rajata mitään tiettyä yhtä hetkeä. Kodan kanssa aivan ehdottomasti meidän Kokkolan cupin (isot agility kilpailut Kokkolassa) kolmas ja viimeinen startti! Jännitin aivan tärinäksi asti liukasta nurmikkoa, aiemmin surkeasti menneitä startteja ja yleisesti juurikin tätä starttia. En halunnut lähteä jälleen tyhjin käsin pelkkä HYLlyjä taskussa kotiin kilpailuista. Koda ei karannut startissa, minä en liukastunut ja vaikka melkein juoksin muurin nurin päästiin maaliin ilman yhtään ratavirhettä!! Meinasin alkaa itkemään, juoksin ympyrää ja syötin Kodalle varmasti ainakin kilon nameja! Elämämme ensimmäinen nollatulos. Lopulta kyseisen radan ainoa nollatulos. Joskin yliaikaa oli kurjat 1,67 sekunttia... Mutta se kuultiin vasta palkintojen jaon jälkeen :) Muistan ikuisesti sen tunteen! Kuinka ylpeä olin mun pienestä karvakasasta!!
10) Voisitko alkaa kasvattajaksi? Jos olet jo, mikä sai sinut ryhtymään kasvattajaksi?
Voisin, mutta en vielä hetkeen :)
11) Oletko käynyt koirasi kanssa lomareissulla? Jos olet, mikä on ollut paras lomapaikka koirasi kanssa?
Olen käynyt koirien kanssa Saksassa, Italiassa, Ranskassa ja Norjassa, sekä kaikissa niissä maissa joiden läpi tulee noihin kulkea. Ja paras oli aivan ylivoimaisesti Norja! Tosin tämä mielipide ei välttämättä ole aivan objektiivinen ;) Jokaisessa maassa homma toimi hyvin, ei mitään erityisiä risuja tai ruusuja millekkään. Tässä vastauksessa tulee vain ottaa huomioon että kysessä olivat siis kilpailu- tai leirireissut.Tosin harva valjakkourheilija tuntee käsitettä löhöilyloma :)
1. Millainen on elämäsi koira? Onko se joku nykyisistä, jo paremmille maastoille siirtynyt vai vasta haaveena? 2. Mitkä ovat top 3 koiralajiasi? Lajeja joita jo harrastat tai haluaisit ehdottomasti kokeilla! 3. Koirat ovat ihania, mutta tekevät välillä meidät omistajat hulluiksi tempuillaan. Paljasta oman kamusi isoimmat tyhmyydet ja tuhot. 4. Mieluisin karvanlaatu koiralle (pitkä, lyhyt, karkea, pehmeä yms.) Perustele toki :) 5. Mikä olisi juuri sinulle ihanteellinen määrä koiria? (unohda kaikki maksut, tilojen riittävyydet yms.) 6. Nukkuuko koirasi lattialla, omassa pedissä vai sinun pedissä? 7. Jos rodusta löytyy näyttely ja käyttölinjat, kumman valitsisit? 8. Onko sinulla joitain sääolosuhteisiin liittyviä rajoitteita treeneihin lähtiessä? 9. Onko koirallasi suosikkilelua? Mikä se on? 10. Kuinka kauas olet valmis kulkemaan harrastuksesi (treeneihin/kisoihin) perässä? (~km) 11. Koira on ihmisen paras ystävä! Miksi näin on?
Mua on haukuttu useasti ja mitä mielikuvituksellisimmilla nimillä, mutta kukaan ei ole onnistunut satuttamaan mua samalla tavalla kuin eräs naapurustomme asukas tässä muutama päivä sitten. Vein roskia tavalliseen tapaan molempien koirien kanssa, kuljin asuinrakennukseni parvekkeiden alta joista muutamalla parvekkeella oli asukkaat tupakalla.
Bolt kävi tarpeillaan ja jouduin hieman soveltamaan, jotta sain roskat pidettyä kasassa ja noukittua papanat. Bolt kiersi tämän taituroinnin aikana mun väärälle puolelle ja alkoi kiskomaan. Ärjäisin pojulle käskyn lopettaa ja saattoi siinä muutama ärräpää lentää kun hihna poltti kylkeä enkä asialle voinut mitään tehdä. Bolt kuitenkin oli selvästi päättänyt reittinsä, joten alkoi taistelu siitä kumpi on oikeassa. Jalalla ohjaten sain koiran kiertämään mun toiselta puolelta (kierrä käsky on Boltille tuttu ja yleensä hyvin hallussa). Sotkuamme avatessa tuli ensimmäinen isku yläilmoista. "Älä potki sitä koiraa!" Kommentti tuli täytenä yllätyksenä ja hämmennyinkin tästä suhteellisen pahasti. Koetin kuitenkin selittää toimintani, että kuinka ilman käsiä ohjasin koiraa täysin rauhallisesti kulkemaan toiselta puoleltani. Huutelija kuitenkin innostui vain lisää ja sitten alkoikin piikittelyä ja nimittelyitä lentelemään. Koirani kuulemma eivät voi hyvin jos kiroilen niille, pahoilla sanoilla pilaan niiden koulutuksen, lenkitän koiriani liian myöhään yöllä jos lähden hiljaisuuden jälkeen (klo 22) ulos jne. Seuraavaksi iski toinen naapuri (omasta rapustani, monesti rapsutellut ja ihastellut Bolttia) haukkumalla minua eläinrääkkääjäksi. Itku silmässä koetin vielä kyseenalaistaa näiden naisten näkemykset, mutta toinen koki rakentavaksi ratkaisuksi näyttää keskisormea ja kolistella takaisin sisälle. Taustatukensa menettäneenä toinen ei pahemmin jaksanut enää jatkaa. Totesi vain kuinka on niin komea koira ja todella sääli kun menee pilalle minunlaisen ihmisen kanssa, kun en sitä osaa edes hallita.
Suututtaa.
Harmittaa että tuntemattomat ihmiset kokevat tarpeelliseksi arvostella mun elämäni tärkeintä asiaa tuollaisilla väitteillä. Itse en koe olevani eläinrääkkääjä.
Mun koirat saavat ruokaa. Ja vieläpä hyvää ja laadukasta ruokaa, sopivat määrät.
Mun koirilla on raikasta vettä tarjolla.
Mun koirat saavat hoitoa (esim eläinlääkärin) kun ne sitä tarvitsevat, vaikka rahatilanne ei maailman loistavin olekkaan.
Mun koirat saavat lenkin vähintään kolmesti päivässä.
Lisäksi treenataan.
Treenien jälkeen jäähdytellään, ennen treeniä lämmitellään.
Tarvittaessa venytellään ja hierotaan paikat kuntoon.
Mun koirilla on omat pedit (ja iso sohva missä ne eivät saisi nukkua, mutta nukkuvat kuitenkin...)
Mun koirilla on leluja. Leluja joilla saa leikkiä. Leluja joilla leikitään yhdessä.
Mun koirilla on tilaa ja valoa. Niitä ei häkitetä ja ne saavat olla vapaasti kämpässä.
Mun koirat saavat rapsutteluja.
Mun koirat on sosialistettuja, ja ne pääsevät mukaan reissuihin.
Mun koirat osaavat käyttäytyä (halutessaan...) ja ne eivät ole agressiivisia tai vaaraksi ympäristölleen.
Mun koirilla on kaikki hyvin, vaikka saatan niille kiroilla.
Vaikka ne viettävät työpäivät keskenään.
Vaikka mä olenkin lauman pomo, enkä anna niiden pelleillä ihan miten vain. (vaikka satunnaisesti mua saatetaan vetää kuin pässiä narussa pitkin pihaa...(oravat, siilit ja jänikset suurimpana syynä tähän))
Minä koen vielä olevani hyvä koiranomistaja.
Tosin mielipiteensä kullakin... Ne voisi välillä vain tuoda julki asiallisesti.
Ja sitten hiukka iloisempaa asiaa :) Bolt ja siskot ja veljet täyttivät eilen vuoden <3 Onnea kaikille näille ihanille karvapalloille, jotka eivät enää niin palloja olekkaan. Hurja vuosi takana, monta samanmoista edessä!
Elämäni ylivoimaisesti ikimuistoisin viikko takana! Näin isosta kokemusten vyyhdistä kirjoittaminen järkevän kokoiseksi tekstiksi on vaikeaa, joten päätin tehdä sen päiväkirja tyyliin.
Lauantai 27.6.2015
Byebye Finland, Hello Norway!
Ready to go!
Kello 2.30 herätyskello soimassa ja parin tunnin yöunien jälkeen superpirteänä ylös sängystä. Puolitoista tuntia tiukkaa ravaamista ympäri kämppää, matkatavaroiden tarkastus, aamupalaa, Boltin väsyttämistä frisbeellä ja järjetöntä stressaamista reissuun lähtemisestä. Kello 4.00 Jasmin ja Kurre kaarsivat pihaan ja armoton autoon sulloutuminen pääsi alkamaan. Koirille oli varattu matkalle häkki auton takakonttiin jossa molemmilla oli omat tilat. Etukäteen oltiin hiukan jännitetty poikien toimeen tulemista, mutta ne huolet voitiin unohtaa heti kun pojat kohtasivat. Ongelmia ei ollut ja jo Turun satamassa oli armoton riehumisleikki käynnissä! Laiva starttasi Turusta määränpäänä Tukholma. Koirat oleskelivat matkan autossa nukkuen, eikä kummallakaan ensikertalaisella ollut mitään ongelmia! Me ihmiset lepäilimme (nukuimme samperin sikeästi), söimme buffet aamiaisen ja nautimme viimehetken wifi yhteyksistä. Tukholman satamaan pääsimme iltasella, jossa vuorossa oli ensimmäisenä koirien kävelytys ja ruokinta. Tästä matka jatkui Ruotsin läpi aina Norjan puolelle. Kurre ajoi, minä ja Jasmin ehdimme intoilla koko leirin läpi ja popitimme musiikkia. Kerran matkan aikana oli suhteellisen hurja hetki. Oikeastaan yön pimeinpään aikaan edessä seisoi valtavan kokoinen uroshirvi. Muutama sydämenlyönti jäi väliin, mutta luojan kiitos Kurt oli hereillä ja refleksit toimivat nopeasti. Hirvestä selvittiin ja Norjan puolella päästiinkin jo nukkumaan.
Finnishgirls
Journey started!
Sunnuntai 28.6.2015
Skeikampen and new peoples!
Joskus aamuviiden aikaan starttasimme parkkipaikaltamme jostain Ruotsin ja Norjan rajalta. Aamutuimaan kohtasimme vielä kolmen naarashirven lauman, jotka onneksi olivat liian nopeita ja fiksuja jäämään auton alle. Jasminin kanssa nukuimme sujuvasti kaikkien kiinnostavien (ja mulle tuttujen!!) maisemien ohi. Lillehammer jäi näkemättä, ja moni muukin hieno näkymä. Gausdalin kohdalla heräsimme keskelle superkuumaa auringon paistetta. Jokusen aikaa pyörittiin Gausdalin keskustassa etsimässä mc donaldsia (joka oli ihan varmasti siellä vielä kaksi vuotta sitten). Terveellinen aamupala jäi kuitenkin syömättä, mutta kartta Skeikamppeniin löytyi!! Pientä ja kiemuraista tietä n. 10 km jatkuvasti nousten. Mäen päällä maisemat olivat kerrassaan upeat, ja parasta siinä olikin se että juurikin noissa maisemissa viettäisimme seuraavat 7 päivää.
Leiripaikalle Skeikampeniin oli tässä vaiheessa ehtinyt paikalle vain Briteistä saapunut Rowan äitinsä kanssa. Aikaa leirin alkuun oli vielä 6 tuntia joten tekemistä oli keksittävä. Jasminin kanssa vedettiin vaelluskamat päälle ja lähdettiin valloittamaan vieressä ollutta mäennyppylää. Valitettavasti matka tyssäsi sähköaitaan (joka ei näyttänyt sähköaidalta). Maisemat olivat kuitenkin huimat jo tässä rinteen puolivälissä, joten kipuaminen ei ollut turhaa. Kello neljä iltapäivällä pääsimme majoittumaan huoneisiimme ja viideltä kokoonnuimme meeting roomiin katselemaan ketä meitä leirillä oikein oli. Tämän jälkeen ruokailua (tätä oli odotettu ja ylitti kyllä kaikki odotukset!!). Illan päätteeksi vielä aivan hullua nimienmuistamis leikkiä (ei ole helppoa lausua, saati muistaa lähes kuuttakymmentä norjalaista nimeä) sekä leikkiä nimeltä karhut ja sudet. Naurettua tuli paljon jo heti alkuun! Ja uni maistua illalla erittäin hyvin!
Our training jackets.
Maanantai 29.6.2015
Day one - this really is training camp!
Ensimmäinen treenipäivä! Aamu aloitettiin aamupalalla, joka oli ainakin mulle aivan täysi unelma! Joka makuun löytyi jotain! Itse suosin vastaleivottua tummaa leipää, jugurttia ja tuoreita hedelmiä. Aamupalasta lähdimme treenaamaan koirat. Kickbikeilla ja pyörillä ajelimme rauhalliseen tahtiin noin parinkymmenen koirakon porukassa. Ohituksissa ei ollut kenelläkään ongelmia ja lenkki oli mukavan rauhallinen. Pysähtelimme juottamaan koiria ja vuorenhuipulle päästessämme koirat pääsivät myös uimaan järveen. Takaisin tullessa pysähdykset vielä hiukan useammin. Jossain kohtaa treeniä aloin miettimään, että onkohan liian pitkä matka Boltille kun tuntui useammalta kilometriltä. Boltissa ei kuitenkaan näkynyt mitään väsymisen merkkejä, vauhdin pidin rauhallisena (vaikka poju olisi halunnut kovasti rynniä kärkeen) ja pysähtelimme usein. Kertaakaan ei otus sortunut raville ja muutenkin juoksu näytti sulavalta sekä palautuminen taukojen aikana nopeammalta kuin monella muulla.
Our backyard!
So clean room...
Koiratreenien jälkeen oli aamiainen sulanut sopivasti, jotta pystyimme lähtemään omien treenien kimppuun. Vuorossa oli intervalli treeni vuorenrinnettä ylös. 2min juosten niin kovaa kuin jalat kantoivat ylöspäin. Tämän jälkeen minuutin tauko ja uusiksi. Loppujenlopuksi viiteen kertaan. Treeni lähti omalta osalta hyvin käyntiin, mutta jo ensimmäisen etapin loppuosassa alkoi tuntua että happi loppuu aivan totaalisesti. Useampi vuosi sitten diagnosoitu äänihuulten toiminnallinen häiriö ilmoitteli jälleen itsestään. Tauon aikana sain itseni kasaan ja hapen kulkemaan, mutta jo seuraavalla etapilla kohtaus tuli jo paljon aiemmin. Neljännellä etapilla lähti jalat alta. Ja viidennen aikana keräilin itseäni rinteessä, kun muut pinkoivat mäkeä. Viimeisimmästä kohtauksesta on kulunut vajaa kolme vuotta ja täytyy sanoa ettei ole ollut ikävä sitä tunnetta. Nyt suuri vaikutus oli varmasti sijainnilla. Skeikampen sijaitsee noin 800 metrin korkeudessa ja vuori jolle kiipesimme treenin aikana nousi sinne noin tuhanteen metriin. Ilma oli siis reilusti ohuempaa kuin mihin olen täällä koti Hyvinkäällä tottunut. Heti intervallin perään tehtin vielä pikaiset lihaskunto treenit ja venyttelyt musiikin soidessa. Rankkojen treenien jälkeen pääsimme onneksi suhteellisen pian jo syömään! Lounas oli aivan yhtä hyvää kuin kaikki muu ruoka Skeikampenissa! Lounaan jälkeen oli vuorossa teoriaa ja esitelmä yhden Norjalaisen tytön rohkeasta kisasta Femundlopetissa.
Jälleen oli aika vetää treenikamat päälle. Iso osa porukasta suuntasi rullahiihtämään. Minulla ja Jasminilla ei kuitenkaan tuommoisia hienouksia ollut, joten liityimme kickbike porukkaan. Ajoimme pikeillä viisi kilometriä alas vuorelta asfaltti tietä pitkin ja vauhti oli aivan mahtavaa!! Vetäjämme Sigve ei ollut tarpeeksi nopea joten hiukan joutui matkan aikana jarruttelemaan, muuten vauhdit olisivat olleet jotain mieletöntä! Noin viidenkilometrin päästä Skeikampenista vaihdoimme suunnan ja lähdimme hissukseen potkuttelemaan kohti huippua. Suhteellisen pian kyllästyimme Jasun kanssa vauhtiin ja kysäisimme luvan lähteä edeltä. Vastaukseksi tuli, että kun ollaan tämmöisiä ammattilaisia niin voidaan kyllä mennä :D Vieläkin suhteellisen rauhallisella tahdilla potkuttelimme mäkiä ylöspäin ja pian olimmekin perillä. Seuraavat kikkaroitsijat saapuivat viisitoista minuuttia meidän jälkeen!!! Tästä syystä Lena tulikin pian kysymään meiltä jos haluaisimme seuraavana päivänä pitää pientä kickbike koulutusta muille leiriläisille. Tottakai suostuimme! Ja jälleen oli aika syödä :)
Ruuan jälkeen harjoittelimme ensiapua, eli meille suomalaisille aivan tuttuja asioita. Elvytystä, kylkiasentoa ja muuta hyödyllistä. USAsta saapunut tyttö Lily kertoi ettei ollut koskaan ikinä tehnyt mitään vastaavaa ja järkyttyi kun kerroimme, että Suomessa harjoittelemme ensiapua jo peruskoulussa. Kaikkea sitä oppii eri kulttuureista!
Nukkumaan meno tuntui hurjan hyvältä! Päivä tuntui viikolta!
Tiistai 30.6.2015
Day two - kickbikes and pretty views!
Aamu toimi edellisen tavoin. Koirien treenit tänä aamuna vain ennen aamupalaa. Tällä kertaa ilma oli jo suhteellisen kuuma koirien treenaamiseen, joten menimme erisuuntaan, kohti toista vuorenhuippua. Samassa porukassa, jälleen kimpassa ajaen ohittelimme koirakoita Boltin kanssa. Jätimme treenin kesken ennen muita, kun sattui löytymään sopiva joki koiran kastelemiseen. Kastelun jälkeen kotimatka oli taas samaa vauhtia kuin mennessä.
Aamupalan jälkeen vuorossa jälleen teoriaa ja keskustelua siitä miten tulisi käyttäytyä kisaradoilla, treenatessa, ja oikeastaan kaikkialla missä liikkuu koirien kanssa. Teorian lisäksi jatkui esitelmä Ellan Femundslopetista. Teorian jälkeen lähti yksi porukka maastopyöräilylenkille vuorille (itse olisin hirvittävästi halunnut tuonne mukaan mutta kickbikella ei olisi ehkä ihan pysynyt porukan perässä). Loppuporukka jakautui jälleen rullahiihtäjiin ja kickbike ryhmään. Kickbike osallistujat kiersivät kolmen pisteen rataa, joista yksi oli Tanjan ja Jasminin potkutekniikkakurssi. Lähtökohdat norjalaisten potkutyylissä olivat kammottavat. Jalat nousivat pahimmillaan päänkorkeudelle, lantio vispasi edestakaisin potkujen mukana ja jalkaa ei vaihdettu ollenkaan. Muutamalla pikkuvinkillä saimme porukan näyttämään siltä, että jopa Kaitsu olisi voinut pystyä katsoa menoa. Tärkeimmät kikat potkutehojen maksimoimiseen säästimme kuitenkin suomalaisille. Täytyyhän meillä jokin etu olla tässä hommassa. Muut pisteet olivat mm. pujottelua ja tekninen crossirata. Itse tykästyin crossirataan!! Meno oli hauskaa vaikka tässä pienessä ei kunnon vauhteja saanutkaan (Skeikampenissa oli isompikin, joka oli mun ehdoton suosikki!!). Treenien jälkeen lähdimmekin jo syömään.
Ruokailun jälkeen aloimme ihmetellä kun maastopyöräilijöitä ei näkynyt eikä kuulunut. Useampi tunti meni ihmetellessä ja iltapäivän ohjelmakin kärsi tästä. Vajaalla porukalla kuuntelimme Ruotsalaisten tyttöjen esitelmän valjakkourheilusta ruotsista. Esitelmän aikana maastopyöräilijöitä alkoi ilmaantumaan keskuuteemme. Porukka oli hajaantunut ja eksynyt. Pikkuhiljaa kuitenkin kaikki löysivät tiensä takaisin Skeikamppeniin. Kaikki olivat erittäin väsyneitä ja nälkäisiä, joten ruokailu osui hyvään kohtaan!
Ruokailun jälkeen lähdimme yhdessä kävelylle koirien kanssa. Jasminin kanssa päätimme kuitenkin erkaantua porukasta ja kiipesimme katselemaan maisemia ylös rinteeseen. Lenkin jälkeen katselimme videoita youtubesta (valjakkourheiluaiheisia, mm. minun video Puolan kaatumisesta :D ) ja samaan aikaan valmistimme seisinkejä ja hihnat koirille. Puuha oli hauskaa ja rentouttavaa. Uni maistui jälleen!
Just love this pic!
Keskiviikko 1.7.2015
Day three - hiking and burning!
Yksi omista suosikkipäivistäni! Aamulla syötiin mahat jälleen täyteen aamupalalla ja pakkasimme eväät mukaan päivän reissua varten. Kello yhdeksän jakauduimme kolmeen ryhmään ja lähdimme vaeltamaan. Koirat hihnoissa seikkailimme vuoristossa kuusi tuntia! Kiipesimme ainakin kahdelle oikeasti isolle huipulle, josta näki Länsi-Norjan lumihuippuisille vuorille asti! Olen aina pitänyt vaeltamisesta ja tämäkin oli oikeasti hauskaa! Erityisen mukavaa oli kun kannettavaa ei ollut paljoa, seura oli hyvää ja ilma loistava (tosin ehkä jopa liian loistava). Ainoa huonopuoli oli hurjasti vetävä Bolt. Kuljimme ilman valjaita ja vetokamoja, mutta Bolt piti tätä reissua aivan selvästi nopeuskilpailuna. Poju oli jatkuvasti rynnimässä keulille. Taistelun kautta ipana väsähti vetämiseen jossain kohtaa ja sain lepotauon käsille. Loppuvaiheessa vaellusta törmäsimme pieneen järveen, jonne Bolt nykäisi mut perässään. Uitin sitten kolme koiraa, kun vaatteet oli jo kastunut. Loppumatka meni veden litistessä kengissä, ja olo oli mitä mahtavin kun sai ottaa ne pois!
Vaellukselta tarttui mukaan pahasti kärventynyt iho. Rinta, hartiat, naama, selkä, pohkeet, reidet ja korvat paloivat auringossa aivan tulipunaisiksi. Aurinkorasva olisi ollut hyvä pakata mukaan toppa- ja sadetakin tilalle.
Torstai 2.7.2015
Day four - fun time!
Jälleen päivä jonka aloitimme saman kaavan mukaan. Koirien juotto, aamupissat, kuntotarkastus ja aamupalalle. Aamupalan jälkeen kokoonnuimme jälleen meeting roomiin ja jakauduimme kahteen ryhmään. Ryhmissä aloimme pohtimaan treeniohjelman tekoa. Kävimme läpi tapoja tehdä ja toteuttaa suunnitelma, jonka avulla toivottavasti saavuttaa tavoitteet. Toteutimme myös pienemmissä ryhmissä laaja-alaisen treeniohjelman lajin aloituksesta päätavoitteen saavuttamiseen. Ryhmämme (Minä, Jasmin, Laura & Lily) suunnitteli ohjelman, jonka avulla pystyisi polkemaan yksipyöräisellä läpi Euroopan. Toteutimme suunnitelman huumorilla, mutta harjoituksesta oli oikeasti hyötyä!
Red like a lobster...
Seuraavana oli vuorossa canicross-viesti sponsori ryhmien välillä. Juoksimme kilpaa yhdeksän etapin viestin ylös vuoren huipulle. Ryhmämme (kickbike) voitti koko viestin ylivoimaisesti, ja ainakaan mulla ei ole koskaan ollut noin kivaa canicrossatessa!! Jaoimme viestin etapit tason ja iän mukaan. Itse olin seitsemännellä etapilla, eli melkein jo huipulla. Oma pätkäni oli liukasta liuskekiveä ja suhteellisen tiukkaa nousua (vuori jyrkkeni aina ylöspäin mennessä). Jännitin alkuun että mitenköhän tulee menemään, etenkin siinä kohtaa kun tajusin, että joudumme Boltin kanssa lähtemään tyhjiin (koska johdimme jo tässä vaiheessa). Bolt oli kuitenkin intoa täynnä ja lähti kuin raketti. Mullakin jalka nousi keveästi ja päästiin juoksemaan lähes koko etappi täysillä. Vasta aivan viimeisessä jyrkemmässä Bolt siirtyi raville. Ja olin kyllä helskutin ylpeä pojusta, ja tottakai koko meidän joukkueesta (ja ehkä vähän itsestänikin)
Lounaan jälkeen sai jälleen valita lähtisikö rullasuksimaan vai kikkaroimaan, ja koska suomalaisia ollaan niin vaikea arvata kumpi Jasun kanssa valittiin. Kickbikailimme ylös vuorella olevalle järvelle, kerran järven ympäri ja siitä pääsimmekin uimaan. Vesi oli mukavan viileää (silti lämpöisempää kuin suomessa) ja polskuttelu teki terää! Uinti tuokion jälkeen potkuttelimme kilpaa vuorenrinnettä alas. Skeikamppeniin palattuamme lähdimme kickbikejen kanssa isolle crossiradalle. Rata oli aivan huikea! Etenkin ensimmäinen puolikas oli pelkkää rakkautta (jälkimmäinen puolikas ylämäkeä...) Otimme radalla aikoja kaikille halukkaille ja kilpailimme keskenään. Torstain ajoista minun oli kolmanneksi paras kaikista kickbikella menneistä!! Päivän parhaan ajan Brittiläinen Rowan juoksi!
Kickbike riehumisten jälkeen oli vuorossa dressuria eli tottelevaisuutta. Tätä hetkeä olin pelännyt useasti viikon aikana. Boltti ei ole vielä ihan päässyt tuohon tokoilun makuun. Me kuitenkin pärjättiin oikein hyvin!! Isoin ongelma oli ympärillä oleva hälinä, mutta kyllä poika teki kaiken mitä pyysin! Ja sitten saatiinkin taas ruokaa :D
Jasmin
Sigve
Me!! :D
Rowan
Tessa
Ruuan jälkeen tehtiin jotain mikä olisi saanut kenet tahansa Kaitsun oppeja kuunnelleen kauhistumaan. Ohjelmassa oli kickbike/pyörä ensiapua. Eli suomeksi purimme pyöriä ja kickbikeja osiin ja kasasimme toiseten purkamat. Omani onneksi purettiin nätisti ja itse sen osasin kasata helposti, mutta esim Julien kickbikesta irroitettiin aivan kaikki, levyjarruja myöten... Nukkumaan pääsy oli jälleen hieno hetki !
Perjantai 3.7.2015
Day five - my favorite!
Ensimmäinen erilainen aamu. Heti aamupalan jälkeen pakkasimme Jasun kanssa koirat autoon ja lähdimme etsimään Gausdalin eläinlääkäriä. Koirien madotus oli pakko hoitaa alta pois, jotta päästäisiin vielä takaisin Suomeen. Eläinlääkärireissulta palailimme supervauhdilla takaisin leirikeskukselle, viidessä minuutissa vaatteiden vaihto ja menoksi. Kickaroimme kahdeksan kilometrin päähän vuorille, jossa oli ohjelmassa muta/suojalkapalloa. En ole ikinä koko elämäni aikana kokeillut mitään niin hauskaa! Ihmisiä lenteli, mutaa lenteli ja jossain kohtaa pallo unohtui aivan kokonaan. Kenelläkään ei ole hajuakaan kuka voitti tai hävisi. Mutaisina ja hymyillen reilut kuusikymmentä nuorta ja ohjaajaa pulahti järveen uimaan ja putsaamaan pahimmat mudat vaatteistaan. Kotimatka sujui märkinä. Osa porukasta oli tullut suolle juosten, ja alamäkeen moni näistä yritti saada kyytiä pyöräilijöiltä ja kikkaroitsijoilta. Yksi vetäjistämme Micke nappasi mun piken mäkeen, juuri ja juuri pääsin kyytiin ja laskettiin hirvittävää vauhtia mäki alas. Pelotti. Vauhti oli karmaiseva ja mun ainoa tuki oli Micken hartiat. Mäen alla luovutin ja hyppäsin Jasun kyytiin. Yhdessä potkittiin takaisin leirikeskukselle. Suihku tuntui tämän jälkeen maailman parhaalta idealta! Ja ruoka!
Loppupäivä kului rentoutuessa. Kuuntelimme esitelmiä, kävimme uimassa (uima-altaassa) ja pidimme hauskaa. Illalla olin jälleen aivan poikki. Jasmin jäi juttelemaan huonekaveriemme kanssa olohuoneeseen ja minä menin nukkumaan. Meni ehkä kaksi sekuntia ja olin aivan umpiunessa. Unta ei kestänyt kuin 30min ja sitten Sigve pölähti toppatakissa huoneeseen. Käsky kävi pukea lämpöiset vaatteet päälle, ottaa ylimääräinen t-paita, koiran hihna, kypärä, ja aurinkolasit mukaan ja tulla ulos. Siis keskellä yötä!! T-paita puettiin päähän, samoin kuin kypärä ja aurinkolasit. Kipusimme Kristofferin pakettiautoon ja meidät ajettiin silmät sidottuina vuorille. Autosta ulos, ohje lappunen käteen ja toimintaa. Käsky oli selviytyä takaisin leiriin jäämättä kiinni vetäjille, jotka partioivat teitä pitkin autoilla. Reilun kymmenen ihmisen porukkamme lähti loikkimaan pitkin jänkää auton valokeiloja vältellen ja suhteellisen pitkälle pääsimmekin, kunnes ryhmämme jäi kiinni väijytykseen. Alkuperäinen ajatus oli että meidät palautettaisiin takaisin lähtöpaikkaan, mutta onneksi saimme jatkaa matkaa samasta kohtaa hetken seisoskelun jälkeen. Tässä vaiheessa jakauduimme pienempiin ryhmiin. Minä, Jasmin, Laura (Saksa) ja Lily (USA) kuljimme omassa porukassamme ja matka kulki joutuisasti. Jossain kohtaan norjalainen Henrik liittyi seuraamme, joten meitä oli viisi. Kuljimme järjettömissä pusikoissa, umpikorvessa, ylitimme joen kävelemällä läpi, seikkailimme poluilla ja bongailimme lampaita. Vetäjiä ei enää näkynyt, joten viimeiset 500m juoksimme täysillä tietä pitkin. Suhteellisen ensimmäisten joukossa takaisin leirissä ja nukkumaan kello 4.00. Herätykseen 3 tuntia.
We just LOVED IT :D
True norwegian fashion!
Lauantai 4.7.2015
Day six - silly silly relay...
Viimeinen päivä, ihmiset muistuttivat zombeja, mutta meno oli silti loistava joskin jo hiukan haikea. Ennen aamupalaa lähdimme treenaamaan koiria, mutta keli oli jo aamusta niin kuuma, että käännyimme jo melkein heti takaisin Jasun kanssa. Aamupalan jälkeen oli vapaamuotoista treenaamista toiveiden mukaan. Minä ja Jasmin pyysimme Tessaa treenaamaan meidän kanssa portaita. Vedimme kolmistaan oikein tehokkaan rappustreenin lihaskuntoineen.
Our lovely Lily <3 love u !
Me, Stine, Laura, Lily & Jasmin
Finnishgirls and germangirl
Lounaan jälkeen oli vuorossa maailman hulluin viesti. Etappeihin kuului canicrossia, pieni crossirata kickbikella, oudon mönjän juomista, ison crossiradan ajamista kickbikella (minun osuus!), rullahiihtoa, ampumista, ilmapallojen puhaltamista, pulloon pissaamista, pyöräilyä pienimmällä vaihteella, salaattikastikkeen juomista ja viimeisenä osuutena juoksua mäkeä ylös ja alas. Meidän joukkue kuului porukan keskitasoon, mutta viesti oli järjettömän hauska, joten eipä tuolla niin väliä! Oma etappini meni mitä loistavimmin! Sain reilusti eteeni lähteneen pojan melkein kiinni! Huippu kivaa! Ilta meni rennolla meiningillä. Liitouduin Sigven (yksi vetäjistä) kanssa tiimiksi ja menimme vesisotaa nuorempia junnuja vastaan, teimme jekkuja muille ja pidimme hauskaa. Illalla lenkitimme vielä koirat pitkällä lenkillä ja juttelimme. Viikon aikana minulle oli herännyt haave olla ensivuonna yksi ledereistä. Ja tämä haave ei kuulemma olisi ihan mahdoton edes! Jännityksellä jään odottelemaan!! Hengailimme pitkälle yöhön ulkona höpötellen ja koirien kanssa touhuten. Pian kuitenkin meidät käskettiin jälleen autoihin ja meidät ajettiin vuorille. Tällä kertaa eri suuntaan, mutta muuten suunnitelma sama. Mun matka tyssäsi noin puoliväliin kun ampiainen (tai joku) pisti nilkkaan ja kävelystä tuli kivuliasta. Pääsin kuitenkin seuraamaan ajojahtia huippupaikalta autosta, ja ottamaan osaa vetäjien järjestämään kauhutaloon.
Team Kickbike !
Sunnuntai 5.7.2015
Day seven - I don't want go home
Itku tuli. Pakkaamisten, aamupalan ja lounaan jälkeen oli aika sanoa heipat. Tuntuu järjettömältä, että osaa näistä ihmisistä ei välttämättä näe enää ikinä... Aivan mielettömiä ihmisiä! Aivan mieletön ikävä! Koko matkan Tukholmaan mietin päässäni että miten pääsen takaisin, milloin näen näitä ihmisiä taas. Päätös lähteä tulevana talvena Lillehammeriin kilpailemaan EM-kilpailuihin vahvistui jokaisen kilometrin myötä.
Team kickbike <3
Miss u so much ...
Specially u Lily :3
Maanantai 6.7.2015
Back home...
Laivalla. Haikeissa tunnelmissa. Nukkuen univajetta pois. Illalla kotona. Edelleen haikeissa tunnelmissa...
Perfect week !!
I am so sorry cause I can't write this in English (eller Norsk ). I just want to say to you guys that you are amazing and I really hope we will see on future. Maybe next year in Sommerhundekjørerskolen!! Or EC-2016 in Lillehammer! Love u <3
