Kisa haave talvelle 2015

Tänään päätettiin, että jalasta, vähäisestä treenistä ja huonosta talvesta huolimatta yksi kisa pitää päästä starttaamaan. Eikä enempää eikä vähempää kuin SM-kisat. Muutaman viikon päästä lauantaina ollaan Falconin kanssa startti viivalla SPKL:n SM kilpailuissa Jämillä. Tänä vuonna kisataan ensimmäistä kertaa myös aikuisissa.

Tytöt 14-18v C: Tanja Ignatius & Punasukan Falcon SM 1

 Tilanteesta huolimatta tavoitteena on maksimaalinen suoritus. Treenit saan aloittaa ensiviikolla, vielä ollaan menty kävelylenkkien voimalla. Huonoon saumaan vain sattui lumien sulaminen. Hyvinkään kaikki ladut muistuttavat jääratoja täynnä kaiken maailman risuja. Ylioppilaskirjoituksiin lukemisen ja töiden oheen yritän mahduttaa mahdollisimman paljon treenejä, mutta aivan hulluihin suorituksiin ei suoraan uskalla lähteä. Pikkuhiljaa jalkaa kuulostellen pyrkimys takaisin kisaradoille!

Ohkolan talvi 14.2.2015

Rankka viikko takana. Monelta osin. Ensimmäiset Yo-kokeiden osat rämmitty läpi, selviydytty kaikesta juhlimisesta mitä lukuloman aloittaminen vaatii ja tänään palauteltu hulinasta valjakkokisojen muodossa.

Lähdettiin Hennan ja Aadan kanssa katsomaan Ohkolan talvikisoja lyhyen matkan ansiosta. Taka-ajatuksena oli myös käydä kiertämässä kisan jälkeen suksilla reitti. Vähän vaihtelua treenimaastoihin. Ehdittiin paikalle SP4 luokan alkuun, ja loikkasin suoraan kameran taakse. Sain suhteellisen hyviä kuvia valjakoista vaikka kameran kanssa joutui alkuun hiukan taistelemaan. SP2 ja SP1 luokkien ajaksi nappasin autosta Boltin ihmettelemään kisapaikan tapahtumia. Kovasti olisi ollut menossa radalle myös. Startit erityisesti oli hirvittävän kiintoisaa katseltavaa.

Kisassa oli erikseen myös luokka lapsille! Hennan kanssa ylipuhuttiin Aada uskaltautumaan kisaan ja viimehetkellä päättikin startata. Kaitsu lainasi Aadalle kicksparkin, jonka eteen valjastettiin Eka. Eka oli kilpailun pienin koira, mutta kiskoi Aadaa koko sydämensä pohjasta. Hirvittävällä vauhdilla pääsivät maaliin, ja hymy oli korvasta korvaan, vaikka ei ollut kuulemma nähnyt mitään koko matkan aikana (n. 100m). Palkintojen jaossa Aada nappasi hienosti jaetun viidennen sijan ja sai palkinnoksi hienon pinssin, sekä pullon, joka pääsee kuulemma heti käyttöön! Oli hauska nähdä kuinka paljon osallistujia lastenluokassa oli. Jos en ihan pieleen muista niin noin 17 iloista pientä starttaajaa. Suunta oikea ;)

Aada ja Eka kiitävät kohti maalia Hennan kannustaessa vierellä!

Kuvaajan lemppari kuva ihan vain ilmeiden ansiosta!

Kun pahin kisanjälkeinen hulina oli ohi, vedettiin Hennan kanssa vetokamat päällä ja lähdettiin hiihtämään. Koda oli aivan täpinöissään ja veti aivan loistavasti. Pohja oli muussattu ja suhteellisen pehmeä hiihtämiseen. Hiihdettiin koko matka suurinpiirtein samaa vauhtia Hennan ja Ekan kanssa, ohiteltiin vuorotellen, ja hiihdettiin paljon rinnakkain. Koirat sai hyvää ohitusharjoitusta molempiin suuntiin. Henna kaatui kerran ja minäkin melkein. Huomaa kyllä että ei ole pahemmin tullut hiihdettyä: tasapaino suhteellisen hukassa ja jalkojen voimat aivan hukassa. Nytkin lykin puolet matkasta tasatyöntöä. Lopussa hiukan Koda väsähti, mutta tsemppasi hyvin loppukirin, ja maaliin tultiin aivan Hennan ja Ekan peesissä.

Treenin tiedot:
Matka: 4,04km
Kesto: 14.40min
Keskinopeus: 16,5km/h
Maks. nopeus: 36,0km/h

Lisää kuvia kisasta löydät täältä
(kaikkien kuvien copyright Tanja Ignatius, saa käyttää vapaasti )

Sukset ja kamera

Poikien yhteispotretti

Heippa taas!

Meidän arkeen kuuluu vain hyvää! Torstaina eksyttiin Hyvinkään koiraladulle hiihtämään Kodan kanssa vetohiihtoa, ja pääsihän nyt myös Bolt vihdoin valjaisiin. Molemmat koirat olivat aivan onnessaan vetämisestä, ja niin olin minäkin!



Treenaamaan päädyttiin ystäväni Hennan ja Katrin kanssa. Molemmat harrastavat valjakkourheilua: Henna koijkerhondie Ekan kanssa ja Katri Podi riisenillä. Aloitettiin treeni käymällä läpi Hennan kanssa hiihtotekniikoita. Kävin itse hiihtotekniikka kurssin muutama talvi sitten ja nyt pääsin opettamaan tieto-taitojani Hennalle, joka oli juuri ostanut itselleen sukset. Moongren, wasper ja kuokka tuli tutuiksi, joten ei muuta kuin koirat mukaan ja ladulle.

Katri ja Podi lähtivät ensimmäisinä ladulle. Minä starttasin muutama satametriä perään Kodan kanssa, mutta ei me vanhuksen kanssa pysytty mitenkään erityisen hyvin perässä. Eka ja Henna lähtivät meidän perään, tarkoituksena ottaa ohitusharjoitus Ekalle. Hiihdeltiin Kodan kanssa letkeää vauhtia, ohi meni yksi perään lähtenyt malinois hiihtäjänsä kanssa. Näiden meno oli aika hurjaa (ja vielä hurjempaa, kun kuuli että viides kerta ladulla vasta). Ladun viimeisellä kilometrillä Henna ja Eka saivat meidät kiinni ja paahtoivat ohi. Loppusuoralla Koda innostui loistavaan kiriin ja hiukan jopa saavutettiin uudestaan Hennaa ja Ekaa.

Kodan ensimmäisen treenikierroksen tiedot:
Matka: 2,7km
Keskinopeus: 16,4km/h
Maks. nopeus: 36,9km/h
Ei paha ollenkaan kahden kuukauden treenitauon jälkeen ;)


Pienen tauon jälkeen päätettiin Hennan kanssa ottaa Ekalle toisenlainen ohitusharjoitus. Ajatuksena että minä ja Koda ohitetaan Henna ja Eka. Henna lähti edelle, minä perään ja suhteellisen pian saatiin ohitettavat kiinni. Rinnalle päästiin hyvin, mutta itse joutui tekemään valtavasti työtä jotta pystyttiin edes pysymään rinnalla. Eka kiihdytti ja ei olisi millään halunnut päästää meitä ohi. Ohi päästiin ja hetken päästä Henna ohitti uudestaan. Tällä kierroksella emme kiertäneet koko reittiä, vaan oikaisimme metsän läpi suoraan maalisuoralle. Letkeästi maaliin ylpeänä vanhuksesta!

Isojen koirien treenien jälkeen oli vuorossa Bolt. Kaksi lyhyttä vetoa tehtiin ja hurjaa kyytiä pieni painaa. Taitaa olla vetäminen veressä! Itse olin suksilla perässä, Katri toimi lähettäjänä ensimmäisellä kerralla, toisen lähetin itse ja Henna palkkasi. Bolt malttoi lähdössä hyvin, lähti täysillä eikä vierastanut valjaita ollenkaan. Hyvin siis meni!

Minä, Liisa, Koda ja Riemu :)

Lentävä saksalainen :)

Syöksylaskua

Bolt kiusaa Riemua ;)

Koda nauttii elämästään täysillä!

 Myös torstain jälkeen on vauhtia riittänyt kotona. Kämppiksen kaveri Liisa tuli koiransa Riemun kanssa kyläilemään useammaksi päiväksi. Kolme isoa koiraa kaksiossa, joista kaksi on alle kaksi vuotta, ei tee aikaa tylsäksi. Metsässä käytiin kuvaamassa vauhti kolmikkoa ja kämppikseni Jenni sai upeita kuvia kaikista koirista!

Ja loppuun vielä pieni videon pätkä kun Boltille hirmuisen rakas ihminen tulee takaisin kotiin kahden viikon armeija oleilun jälkeen... pusuja sateli :)

Arkitottelemattomuutta

Tänään kotiin saapuessa odotti iloinen yllätys ovella: VUL-lehti oli kolahtanut postiluukusta. Paljon hyviä juttuja Ranskan EM-kilpailuista, talven kilpailukalenteri sekä ystäväni Jaden haastattelu. Olin minä itsekkin päätynyt lehden sivuille jutun ja useamman kuvan muodossa! Täältä blogista lehden sivuille pääsi raapustukseni Ranska nimisestä katastrofista (hiukan siistittynä). Kuvia löytyi sekä Ranskan että Jämin kisaradoilta. Jaden haastattelu löytyi harrastajahaastattelu palstalta, johon seuraavaksi harrastajaksi hän haastoi minut! Täytyy siis alkaa miettimään mitenkäs monta vuotta tätä hullun hommaa on tullut tehtyä.

Tätä jaksaa aina odottaa saapuvaksi :)

Valjakkourheilun osalta hiljaiselo jatkuu vielä. Jalan kanssa on käyty kontrollikäynnillä, ja liikuntakielto jatkuu vielä helmikuun loppuun saakka, jonka jälkeen saa alkaa kuromaan kuntoa kasaan taas. Tässä muutaman kuukauden aikana on jo huomannut kuinka liikkumattomuus vaikuttaa kroppaan, vireystilaan ja pinnan pituuteen. Liian vähäinen liikunta saa minut suhteellisen räjähdys herkäksi ja uneliaaksi. Koulussa jaksaminen on huomattavasti vaikeampaa ja keskittymiskyky on huonontunut entisestään. Vaikka pitkiä kävelylenkkejä tulee tehtyä suhteellisen usein, sitä alkaa kaipaamaan täysillä tekemistä. Enkä vain minä vaan myös Koda ja Bolt. Bolt vieläpä erityisesti. Kävelylenkeillä Koda on kiinni kropassa vetokamoilla ja valjailla. Vetää kuin viimeistä päivää, mutta ei pikkumiehen massa riitä horjuttamaan perässä tulijaa paljoakaan. Bolt juoksee vapaana vieläkin niin paljon kuin mahdollista, silti on virtaa vielä ylimääräistä... ja se näkyy kämpässä silloin tällöin. (onneksi vähentynyt huomattavasti taas :)

Imurilapsi

Bolt sivisti itseään Koiramme-lehdellä...

näin meillä käytetään hattuhyllyä ;)

 Yhden kerran uskaltauduin pyörän selkään kuntoilureiteille juoksuttamaan koiria kunnolla. Baana oli liukas, kulkupelinä vanha sileärenkainen tunturi daami (kilpapyörä on talvisäilytyksessä vanhempien autotallissa kun meidän vessa alkoi tuntua vähän ahtaalta pyörä sisustuselementtinä). Koda veti kuin viimeistä päivää, minä jarruttelin perässä ja Bolt paineli kaukana edellä. Hurjinta lenkissä oli kuitenkin juurikin Bolt. Herra juoksi koko ajan edellä, ei päästy edes alamäissä edes lähemmäs. Sport trackerin mukaan maksimi nopeus oli 36km/h, ja juurikin tuossa nopeimmassa mäessä Bolt juoksi Kodan edellä, eikä pienentikään toivoa että oltaisiin saavutettu. Puolivuotiaaksi painelee aika tajutonta tahtia tämä! Koko lenkin (~3km) keskinopeus oli 15km/h.

Tämän hetken arkeen meillä kuuluu paljon arkitottelevaisuuden harjoittelua.Tällä hetkellä työn alla on odottaminen, joka on tullut yllättävän hyvin tutuksi. Kauas ei anna vielä lähteä, mutta pysyy hyvin käskyn alla. Kerran ollaan käyty tutustumassa agility esteisiin, ja sen myötä Bolt oppi kulkemaan putken, oli se sitten miten mutkalla tahansa. Koda harrastaa aktiivisesti tottelevaisuutta kämppikseni Jennin kanssa. Vanhat, hiukan muistoihin jääneet temput kaivettu taas esiin, ja vanhus on kuin sirkuskoira.

Meidän lauma aamupala pöydässä

Koirien lisäksi arkeen kuuluu tiukasti kevään ylioppilaskirjoitukset. Tällä hetkellä meneillään prelikokeet, kohta onneksi alkaa loma, jonka jälkeen sitten se lopullinen koitos kirjoitusten merkeissä. Lakki on jo hommattu, toivotaan että 30.5.2015 saan sen vetää ylpeänä päähän.

lkssu Steele 6kk

Tänään oli siis se päivä kun vauhti hirviö täytti puoli vuotta!

Vekara on jo isopoika!

Puolivuotias Bolt on:

• Täynnä energiaa 
• Aina menossa neljä tassua ilmassa
• Taitava nenän käyttäjä
• Jääräpäinen
• Hyväkäytöksinen (halutessaan)
• Sisäsiisti
• Fiksu
• Erittäin rakastava
• Taitava
• Nopea
• Painava (6.1.2015 23kg)
• ISO (18.1.2015 62cm)
• Kuolaava
• Suursyömäri (opiskelijan kuukauden ruokabudjetti koostuu pääosin Boltin sapuskoista)
• Herkkusuu
• Kenkäexpertti (kahdet mennyt tällä viikolla)
• Kaikkien kaveri
• Show mies

 Bolt kasvaa ja kehittyy valtavalla tahdilla ja liikunnan tarve kasvaa siinä samalla. Viimeisen reilun kuukauden on Boltille ja Kodalle täytynyt keksiä vaihtoehtoista liikuntaa paljon oman jalkavamman takia. Joulukuussa alkanut liikuntakielto murtuneen sääriluun takia jatkuu vielä helmikuun loppuun. Yhdellä pertsahiihto lenkillä ollaan poikien kanssa päästy käymään. Koda oli onnensa kukkuloilla päästessään vetämään! Bolt juoksi kolmen kilometrin lenkin mukana, pääosin kaukana edellä, kun ei vanhuksen vetovoima yhdistettynä minun epämääräiseen perinteisen tyyliin riittänyt kuin vain 11km/h keskinopeuteen. Kaikilla oli kuitenkin hauskaa! Näitä treenejäkään ei valitettavasti päästä enää tekemään latuverkoston takia. Kaikki ulkoilureitit on ihmishiihtäjien käytössä, joten meillä ei laduille asiaa ole.

Boltin valtavaa energia määrää on tuhottu hankipeuhaamisella, namien etsimis harjoituksilla ja perus tottelevaisuudella. Poika on oppinut vihdoin kulkemaan hihnassa kauniisti (ellei jokin valtavan ihanaakin ihanampi yllätys poikkea tielle). Pääosin kulkee kaikki lenkit edelleen vapaana ja luoksetulo on vahva (vaikka pientä kapinointia havaittavissa silloin tällöin, tulee kuitenkin aina luokse, vaikka välillä muutaman mutkan kautta).

Boltissa on potentiaalia vetoon aivan valtavasti! Kahdet vetokokeilut ollaan tehty, ja molemmat menivät loistavasti. Ensimmäisellä kerralla kiskoi minua potkukelkalla. Hiukan ihmetteli alkuun mutta kun tajusi mistä oli kyse niin kovaa mentiin. Toinen kerta oli lyhyt pyrähdys juosten, meni vielä paremmin. Joka kerta kun puen Kodalle valjaita on Bolt tunkemassa väliin, hänkin haluaisi jo niin kovasti! Ja niin haluaisin minäkin, tosin nyt pitää hetki vielä odotella ja sitten mennään :)

Seuraavat viikot kuluvat tiukasti opiskellessa, työnhaussa ja perus elämän pyörittämisessä. Talven kisat jäävät minun osalta kokonaan väliin, ohkolassa saatan piipahtaa katsomassa. Keväällä startataan Kodan kanssa taas uudella innolla, ja syksyllä on Boltin vuoro!

Sylikokoa vieläkin <3

Uusi vuosi, uudet kujeet!

Heippa kaikille ja loistavaa uuttavuotta!

Vuosi vaihtui räiskyvissä merkeissä, ainakin naapureilla, meillä ei niinkään. Pysyttiin koirien kanssa tiukasti sisätiloissa herkkujen kanssa raketteja piilossa. Koda on aina pelännyt, minä muutaman vuoden takaisen epäonnisen räjähdyksen jälkeen Kodaakin enemmän ja Bolttia ei tuntunut pahemmin hetkauttavan. Alkuillasta tunki kylkeen ja ihmetteli mitä pihalla tapahtuu, mutta rauhottui hyvin, eikä ollut millänsäkkään kun sai luun :)

Viime vuosi kuitenkin oli ja meni! 2014 oli muutosten vuosi. Vietin upeimman kesän ikinä, muutin omaan asuntoon, päädyin elämäni ensimmäiseen parisuhteeseen ja toteutin ikuisuus haaveen omasta seisojasta. Paljon tapahtui, ja varmasti 2015 tulee olemaan aivan yhtä tapahtumarikas vuosi kuin 2014.

Ajattelin tässä postauksessa hiukan kertoilla tämän vuoden tavoitteista!

1. Jalka edelliseen kuntoon mahdollisimman pienillä operaatioilla.
2. Ainakin yksi startti koirahiihtokisoissa nyt talvella 2015 (riippuu paljon kohdasta 1.)
3. Kodan kanssa canicross kisat keväällä 2014 (vaatii oman tekniikan hiomista paljon!!)
4. Kodan kanssa agilitykisat 
5. Kodan kanssa BH-koe läpi (vihdoin ja viimein!!)
6. Boltin ensimmäinen canicross kilpailu syksyllä 2015 (ehkä itse perässä, ehkä joku toinen? saa nähdä :)
7. Startti jo(i)ssakin luok(a/i)ssa SOC-kilpailuissa syksyllä 2015
8. Pieni hullu ajatus takaraivossa haaveilee Kanadan MM-kilpailuista syksyllä 2015, mutta pidetään se vielä pienenä hulluna ajatuksena.
9. Ylioppilaaksi valmistuminen keväällä 2015 mahd. hyvillä arvosanoilla
10. Opiskelupaikka!!! 

Muutama kuva joulun tienoolta meiltä kotimaisemista, sekä porukoiden luona joulunvietosta:

1. 
   
   
   
   
   
   

   

   Hyvillä mielin vuoteen 2015

   
   
   
   

Hyvää joulua!

Totuuden hetki ja nuoruuden riemua!

Heipsan taas!

Jälleen on ollut aika palailla arkeen kisailureissun jäljiltä. Arkeemme on kuulunut paljon kävelylenkkejä Etelä-Suomeen yllättäen saapuneen talven ansiosta sekä paljon loikoilua kotona, myös koulukiireet painavat päälle hurjaa tahtia. Puolassa saadun polvivamman tilanteen selvittely on vienyt myös runsaasti tunteja vuorokaudesta. Keskiviikkona olinkin vihdoin ja viimein magneettikuvauksessa, ja tulos yllätti vähän kaikki, pahiten ehkä itseni.

Helsingin Munkkivuoren Dextrassa kömmin kuvausputkeen luottavaisin mielin: jalka oli tuntunut jo päiviä hyvältä, vain liukkaan kelin epätasapainoilu oli aiheuttanut turhia vääntyilyitä jotka tuntuivat ikävältä. Kävely oli jo normaalia ja portaissakin uskalsi jo mennä ns. normaalilla tyylillä. Kuvauksen jälkeen suoraan yhdelle Suomen olympiajoukkueen ortopedeistä tuloksia kuulemaan. Siteet kaikki ehjät! Kierukassa vain pieni repeämä, joka tulee paranemaan helposti, ei vaadi erityisempää hoitoa. Mutta sitten... Sääriluun päädyssä on murtuma! Puolalaisten lääkäreiden vahvasta vakuuttelusta huolimatta oli pieni lohkeamamurtuma päässyt täräyksessä syntymään. Näin myös itse kuvan polvesta ja näytti kuin luusta olisi leikattu pieni palanen pois, ja jätetty se omalle paikalleen odottelemaan. Hoidoksi rauhallista elämää vähintään tammikuun puoleenväliin saakka jolloin tt-kuvaus sekä kontrollikäynti. Saan kävellä! Ja hiihtää perinteistä sekä polkea kuntopyörää ja käydä salilla. Enkä pahemmin muuta. Taitaa tämän talven kisaamiset jäädä aika vähälle.

Ja vielä näin hilpeän päivityksen lopuksi ottakaa muutama talvinen kuva vauhtihirviöistä!

Valmistautukaa törmäykseen, maailman nopein Bolt tulee!

Dinosaurus

Komeissa maisemissa saa pojat peuhata.

Ihan ei kuvaaja ehtinyt tarkentamaan :P

Mitäköhän lie oli puussa ;)

Kuvat kahdelta eri viikonlopulta meidän omalta talviselta leikkikentältä :)
Jokainen kuva on myös ihan minun itseni ottama!