Kauden ensimmäinen SM selviydytty. Omat tavoitteet saavutettiin, ja ohessa vietettiin oikein mukava, mutta samalla erittäin kurainen viikonloppu.
 |
| © Noora ja Timo Waltari |
Ohkolan kilpailureitti oli uusittu aiemmista vuosista, ja tällä kertaa rata kierrettiin vastakkaiseen suuntaa. Pitkästä aikaa tuli siis itsekkin vähän tutustuttua rataan etukäteen. Hauskalta vaikutti etukäteen, erityisesti tykkäsin uudesta lähdöstä: jyrkkä ylämäki ja heti perään jyrkkä alamäki. Tällä kertaa myös mutaisimmat alueet jäivät radan loppuosiin, vaikka alkumatkallekin riitti vesilammikoita ja kuraa.
 |
| Lähtökiihdytys ©Michela Kärkkäinen |
Boltin kanssa päästiin starttaamaan jo alkuporukassa klo 10:08. Loistava lähtöpaikka meille oli arvottu heti Kati Mansikkasalo-Jurvelinin perään. Tiedettiin että saataisiin keskittyä omaan suoritukseen ilman pienintäkään pelkoa ohituksista. Niinhän me myös tehtiin. Keskityttiin omaan suoritukseen ja maaliin saapuessa sai olla erittäin tyytyväinen sekä koiraan, että omaan jaksamiseen. Sijoituksissahan jäimme vielä todella kauas kärjestä, mutta erot kärkeen oli monella todella suuret näin lyhyellä reitillä (3,7km). Tuomas Notko oli painanut aivan ylivoimaista vauhtia ja johti 13sekunnin keulalla jo toiseksi tullutta. Meillä eroa Tuomakseen ja Liekkiin 37sekuntia. Sijoituksena tällä tahdilla 10. vain 1 sekunnin erolla kahteen seuraavaan ja 2 sekunnin erolla seitsemänteen.
 |
| © Auvo Kuusinen |
 |
| © Auvo Kuusinen |
 |
| Nämä kuvat heti lähdön jälkeen ensimmäisestä alamäestä © Auvo Kuusinen |
Oma suorituksemme oli vauhdikas, mutta ei kuitenkaan riittävän että palkintosijoille olisi mahdollisuuksia ollut. Tämä kuitenkin tiedettiin hyvin jo ennen kilpailua. Heti startissa hävittiin varmasti sekuntti kun minulla ei tossu pitänyt purupohjassa yhtään ja jäätiin sutimaan aavistuksen paikalleen. Kovalla pohjalla edettiin kuitenkin hurjaa vauhtia. Ensimmäiseen tiukkaan mutkaan tultiin niin kovaa, että kickbiken pieni takarengas pomppi pitkin mutkan ulkolaitaa. Jos todellisuudessa haluttaisiin Boltin kanssa alkaa kilpailemaan kickbike luokassa ihan mitaleista, niin hankintalistalla olisi isorenkainen kickbike. Nyt kuitenkin pärjätään tuolla pikkurenkaisella. Tiukan mutkan jälkeen räpiköitiiin mielestäni hyvällä rytmillä ylämäkiä ylös ja alamäet mentiin täysillä laskemalla. Parasta Boltissahan on ehdottomasti se, että jarruja ei mäkiin tarvita kun poika juoksee kuitenkin aina nopeammin. Juuri ennen loppukirin alkamista oli edessä toinen selkeästi tiukempi mutka, joka mentiin aivan yhtä surkealla tyylillä kuin edellinen. Maaliin liukasteltiin mutakossa räpiköiden, mutta en usko että mitenkään oltaisi voitu selviytyä tuosta osuudesta tyylikkäämmin. Ainoa mikä jäi hiukan harmittamaan suorituksessa, oli Boltin löysä maaliin juoksu. Poju ei oikein viitsinyt juosta loppuun asti. Tämä täytyy Jämille saada kuntoon!
 |
| Lauantaina maalissa <3 © Jenna Kanko |
Loppu lauantai päivä meni kuuluttajan hommissa, sekä lasten koirajuoksukilpailun lähtöhulinoissa apuna. Kilpailun pienimmät juoksivat hirveää kyytiä 900metrin matkan, mukaan lukien omat pikkuveljet Miska ja Miro. Hienoja junnuja on kasvamassa jälleen lajin pariin!
Lauantai ilta vietettiin Jasminin kanssa meidän äitin nurkissa. Kiva oli pitkästä aikaa höpötellä ihan livenäkin ja suunnitella kaikenlaisia kilpailureissuja ja tietysti puida päivän suorituksia. Koiria juoksuteltiin pellolla vielä jumien estämiseksi, jotta saataisiin seuraavasta kilpailupäivästä vielä kaikki mahdollinen irti.
Sunnuntain kisaan lähdettiin Boltin kanssa rennoin mielin ja rennoin lihaksin (Boltilla siis ihan rennot lihakset, kuskilla ei tosiaan). Tällä kertaa olosuhteet kilpailulle näyttivät erittäin epämukavilta. Vettä tuli koko aamun aivan kaatamalla. Meidän onneksi juurikin DS1 luokan ajaksi sade hiipui pieneksi tihutukseksi. Rata oli kuitenkin aivan täynnä lammikoita ja kuraa. Suoritus oli kuitenkin hyvin samanlainen kuin lauantaina. Tiukoissa mutkissa ei tällä kertaa rengas pomppinut vaan liukui mudassa. Myös vauhtia saattoi olla hiukan vähemmän, jonkin kurjan itsesuojeluvaiston herättyä. Jo alkumatkasta myös näkökenttä hämärtyi kuran roiskuessa ajolaseihin. Loppumatkasta ei nähnyt enää yhtään mitään vaikka kuinka yritti hihalla pyyhkiä laseja. Sokkona maaliin. Jopa pieni loppukiri saatiin aikaiseksi kun satuin lasien kulmasta huomaamaan kuitenkin 150 metrin kyltin. Taas oltiin tyytyväisiä suoritukseen, vaikka aika huononi 9sekuntia lauantailta. Niin toisaalta huononi lähes kaikilla. Sijoituksemme lopulta säilytettiin, vaikka lopputuloksissa ero kärkeen oli kohtuullisen hurjat 1min 13sekuntia.
 |
| © Noora ja Timo Waltari |
 |
| © Noora ja Timo Waltari |
 |
| Nämä kuvat vielä lauantailta :) © Noora ja Timo Waltari |
 |
| Sunnuntain kurat naamassa © Samuli Lappalainen |
Kuraiset vaatteet täytyi vielä suorituksen jälkeen säilyttää päällä, koska radalle jouduin vielä kolmannen kerran. UVU:n 3. viestijoukkueen toiselle osuudelle starttasin Hennan koijkerhondie Ekalla. Lähdimme joukkueemme kanssa kisaan tavoitteena, ettei kukaan toinen joukkue tule kierroksella ohi. Tiukille meni, mutta juuri saimme Ekan kanssa vaihdon tehtyä, kun UVU 1 joukkueen ankkuri saapui maaliin. Ekan kanssa tehtiin viestin kehnoin aika, mutta toisaalta Eka oli kisan pienin koira ja minä varmasti kaikken vähiten juoksija. Jalat painoivat tonnin juostessa ja oikea keuhko oli räjähtää.
Kokonaisuutena kilpailut olivat oikein virkistävät. Oman UVU:n järjestämät, ensimmäiset SM-kilpailut, menivät järjestelyiden puolesta loistavasti. Taas jälleen kerran kyllä kiitos menee niille muutamalle ihmiselle, jotka ovat yötäpäivää näitä kilpailuja valmistelleet. Itse olin mukana vain murto-osassa järjestelyitä, mutta kyllä tuntui hyvältä olla mukana noin onnistuneiden kilpailuiden järjestelyissä! Kiitos UVU! Ja tottakai onnittelut kaikille SM-mitalisteille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti