torstai 21. kesäkuuta 2018

Pentuhuumaa ja tikkejä

Koko kesäkuu on mennyt enemmän tai vähemmän älyttömässä pentuhuumassa. Toukokuun puolelta asti on ollut tiedossa, että yllättävää kyllä perheemme kasvaisi yhdellä pienellä nelijalkaisella. Toisen koiran hankkiminen ei ole missään nimessä ollut suunnitelmissa ainakaan vielä vuoteen tai kahteen, mutta niin vain tuommoinen pentulauma saa mielen muuttumaan. Kävin "olosuhteiden pakosta" Jenni Kreivin luona useampaan kertaan tässä keväällä, jossa asustelivat 11 täydellistä pientä greysterin alkua. Ajattelin pentujen pallottelun olevan turvallista koska vapaita uroksia ei ollut yhtäkään, mutta niinhän siinä sitten kävi että meille muutti pieni ja sitkeä narttu.

© Vera Ignatius
© Vera Ignatius
Viime sunnuntaina oli vihdoin ja viimein aika hakea Bambi - meidän pieni prinsessa - kotiin. Tätä hetkeä oli odotettu ja jännitetty suunnattoman paljon. Pennun valinta oli aivan järjettömän vaikeaa kolmesta hyvinkin tasaisesta nartusta. Suurimmat erot tuntuivat liittyvän korvien kokoon ja varpaiden väriin, joten lopullista päätöstä jahkailtiin useampi tunti. Lopulta valinnan teki Bolt. Kaikki kolme pentua esiteltiin vuorotellen Boltille pihalla, ja tämä pentueen pienin narttu tiesi heti mitä tehdä. Siinä missä muut alkuun väistivät vierasta isoa koiraa, niin Bambi loikkari suoraan päin ja alkoi leikkimään. Ei siis ollut epäilystäkään kuka meidän mukaan lähtisi.

Jo heti ensi minuuteista saakka Bambi on ollut aivan huikea pentu. Koti matkalla ei itkettänyt yhtään. Istui etupenkillä ja ihmetteli maailmaa. Kotona tuli oikea kulttuurishokki välittömästi vastaan, kun maaseudulla kasvanut pentu raahattiin Espoon asfalttiviidakkoon. Heti joutui opettelemaan niinkin hirveän asian kuin kaulapannan ja hihnan käytön. Seuraavaksi vietiin hissiin!! Kotona oli kuitenkin mukava käpertyä ison ja turvallisen Boltin kainaloon.

Yleensä Bambi valtaa koko pedin ja Bolt nukkuu lattialla... Pitää ostaa prinsessalle oma sänky.
Maanantaina lähdettiin heti ensimmäiselle pienelle roadtripille, kun suunnattiin äidin pihalla touhuamaan päiväksi. Bolt sai pitää seuraa Kodalle ja Popolle, kun Bambin kanssa opeteltiin pysymään pihassa, käytiin hihna kävelyillä ja tavattiin sukulaisia. Päivän aikana pentu oppi pitämään autoa omana turvapaikkanaan, ja aina päiväunien aikaan ipana suuntasikin Puntoon nukkumaan.


"How u doing up there?"
Kotiin lähdön aikaan lähdimme vielä isojen koirien kanssa metsään, jolloin Bolt paineli menemään omia reittejään. Juuri ennen pihaan paluuta huomasin Boltin reidessä jotain ylimääräistä. Pojalla oli noin 5 cm pitkä viiltohaava sisäreidessä! Vuotoa ei pahemmin ollut, mutta haavasta näki välittömästi, että tikattavaksi olisi lähdettävä. Ilmeisesti Bolt oli juossut piikkilankaan, jota vielä löytyy satunnaisesti tuosta metsästä (tätä en ennen lenkkiä vielä tiennyt).  Heti päästiin eläinlääkäriasema Askeleeseen, jossa Bolt rauhoitettiin ja reiteen neulottiin viisi tikkiä. Haava oli iso, mutta kohtalaisen siisti. Itsekin olisin sen osannut tikata, jos tarvikkeet löytyisivät... Noh Boltin kanssa ollaan jo huomattu, että noin kerran vuoteen joutuu hakemaan lekurista johonkin raajaan paikkausta. Ja yleensä päivystysaikaan, jotta minun lompakko kevenisi mahdollisimman paljon.

Väinö ja Bambi
Nyt poju joutuu kulkemaan pari viikkoa tötterö päässä, eikä juokseminen ole ok ollenkaan. Ajoitus ei voisi paljoa huonompi olla, kun pennun kanssa ei nyt voi valvomatta jättää ja lenkkeilykin on kovin tylsää. Raukka on aivan masentunut, kun mitään ei saa tehdä ja kaikki vain huomioivat ihanaa ipanaa. Vaikkakin todellisuudessa työnjako tuntuu olevan se, että minä pussailen Bolttia ja Väinö peuhaa pennun kanssa. Tämä järjestely varmaan kestää siihen asti että uhmaikä alkaa :D

Pentuna Bambi on yllättävän helppo. Tai vaihtoehtoisesti Bolt oli aikanaan poikkeuksellisen kamala. Tyttö lähtisi kenen tahansa matkaan, ja kaikki ihmiset on todella ihania. Bambi oppii nopeasti ja tykkää touhuilla myös itsekseen. Tarvittaessa kuitenkin ääntä lähtee runsaasti, jota naapurit varmasti arvostaa. Yöt onneksi mennyt jo alusta asti todella hyvin. Antaa nukkua noin 23-07 välin, jonka jälkeen alkaa ihana pentuääninen herätyssireeni soimaan. Nyt ollaan jo opittu oma nimi, käsky pois ja istu, sekä osataan matkustaa hississä todella taitavasti, eikä taloyhtiön useat ulko-ovet tuota enää vaikeuksia. Ja jottei nyt luoda kenellekkään liian ruusuista kuvaa pentuelämästä, niin kyllä on lapsi ehtinyt maistaa minun kenkää, kakkia jopa kerran sisälle, ja pissinyt sohvatyynylle. Myös päin hyppiminen tuntuu suosikki puuhalta, joka ei ehkä ole hyvä juttu kun paino tuosta noin kolminkertaistuu.

Bambin kasvua ja Boltin elämää siinä sivussa pääsee seuraamaan instagramista minun ja koirien omasta profiilista: @vedonvoimaa. Päivittelen tiliä mahdollisimman tiheään, ja vaikka kesällä kuvat ovat lähinnä arki painotteisia, tulee treenijutut lisääntymään kilpailukauden lähestyessä. Tälläkin hetkellä pitäisi treenien olla kovassa vauhdissa, mutta oma loukkaantumiseni kaksi viikkoa sitten jarrutti treenejä ja vei motivaatiota kovasti. Nyt alkaa jalka kestää pikkuhiljaa iskuja, joten juoksutreenit jatkuvat ja pyörän selkäänkin olisi taas tarkoitus hypätä. Kadonnut motivaatio pitäisi taas löytää, eikä Boltin loukkaantuminen ainakaan edistänyt sitä.