tiistai 27. toukokuuta 2014

Omatoiminen Jämi viikonloppu

Helteet on olleet vahvasti läsnä. Omasta mielestäni aivan mahtavaa muuten, mutta koirien kannalta ei ihan niin mukavaa. Myös kevään viimeiset kilpailut, Jämin kevätajot jouduttiin perumaan liian lämpöisen sään takia.

Kisojen perumisesta huolimatta päätimme suunnata kulkumme Jämin maisemiin viettämään aikaa ja treenailemaan. Sunnuntai aamuna oli myös VUL:lin kevätkokous. Starttasimme Linnean kanssa lauantaina yhdentoista pintaan. Päivä oli pakahduttavan kuuma, joten auton ilmastointi oli pelastus. Linnean punto oli pakattu ääriä myöten täyteen, kun mukana oli kaksi ihmistä viikonlopun tavaroineen, Koda ja Osmo, yksi koiran häkki ja pyörä sekä kickbike. Matka sujui mukavasti yhden pysähdyksen taktiikalla höpötellen ja musiikkia kuunnellen.

Jämin lentokentän alueella pyörittiin koko reissu

Jämillä purimme tavarat ja pian saapuivat Jasmin, Patrik ja Kurt. Jassun kanssa kävimme kävelemässä 2,2 km pituisen kisalenkin ja vaihdoimme kuulumisia. Tämän jälkeen painuimme uimaan. Seuraavana oli vuorossa Suomen jääkiekkopelin katseleminen Linnean hotellihuoneessa junnuporukalla. Hienon pelin jälkeen oli hyvä lähteä urheilemaan!

Houkuttelimme joukon paikalle eksyneitä valjakkourheilijoita pelaamaan aikuiset vastaan juniorit pesäpallopeliä. Joukkueet olivat yllättävän tasaiset ja me junnut hävisimme täpärästi vain kahdella juoksulla. Erityisen mielenkiintoisen pelistä teki räpylöiden vähäisyys ja/tai "vääräkätisyys". Meidän junior teamiin kuului minun lisäkseni Jasmin, Patrik, Linnea, Eemeli ja Vera. Aikuisia oli pitkän linjan tuomarista liiton puheenjohtajaan ja junnuvastaavasta maajoukkueurheilijoihin. Peli oli huisin hauska ja kesti yllättävän pitkään. Lopetimme pelaamisen vasta myöhän illalla, mutta lähes trooppisen yön vuoksi lähdimme vielä kuutamo uinnille junnujen kanssa.

Yön nukuimme Veran, Pixelin ja Kodan kanssa teltassa. Välillä satoi kaatamalla ja ukosti, välillä oli hirvittävän kuuma ja välillä palelsi. Rikkonaisesta yöstä kuitenkin selvittiin koirat lämmittäjinä. Aamulla heti kahdeksalta aamupalalle, ja sieltä treenaamaan. Potkuttelimme 4,1km lenkin. Hikihän siinäkin tuli, joten suunta uimaan jälleen. Aikuiset olivat kokouksessa, junnut pitivät hauskaa rannalla. Onnistuimme käyttämään noin pari tuntia tuolla pienellä paratiisi lammella, jonka jälkeen palasimme Jämi keskukselle koirien kaveriksi odottelemaan kokouksen loppumista.

Junnuporukkaa ja koirat
 Kotimatkalle lähdettiin rättiväsyneinä ja kauhealla kiireellä. Olihan Suomen jääkiekko finaaliin enää vain muutama tunti aikaa!

Viikonloppu oli mahtavan hauska, tehokas ja mukavan rento. Tällä hetkellä on lihakset mukavan jumissa (tietää jotain tehneensä). Fiilis on aivan mahtava ja tulevaisuuden koirahaaveet ehkä jopa hiukan kirkastuneet. Näyttää vähän siltä, että saksanseisoja ei ole enää ihan niin kaukainen haave! Enempää en tässä vaiheessa mainosta, koska kaikki on hyvin epävarmaa :) Mutta ajatus heitetty ilmaan.


keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Kodan treenailua

Viime päivittelystä onkin jo hetki kulunut. Tästä huolimatta ei treenikilometrejä huimasti ole päässyt kertymään lämpimän sään (ja sateiden), sekä kesän lähestyessä kasaantuvat koulutehtävät vievät myös oikein mukavasti aikaa.

Eilen oltiin pitkästä aikaa Kodan kanssa taas raunio treeneissä. Tällä kertaa tosin tottelevaisuus "tunnilla". Kodan kanssa lähdimme melkeimpä nollasta, koska paikka oli uusi ja täynnä kaikkea kivaa: lintuja, hajuja ja ihania ihmisiä. Koda oli revetä riemusta ja virtaa riitti helteestä huolimatta. Harjoituksena vahvistimme Kodan ja minun yhteistyötä oikein ajoitetuilla palkkoilla, hurjalla leikillä ja yhteisillä helpoilla tekemisillä. Suurimmat ongelmat olivat ajoituksessa. Koda on niin nopea liikkeissään ja malttamaton tapaus, että itselläni meinasi tulla ongelmia palkata koira tarpeeksi nopeasti. Kivaa oli, etenkin Kodalla. Tästä treenistä opittiin, että en ota palloa toko treeneihin. Koda söi peukaloni oikein kivan näköiseksi.

Pelkän leikkimisen ja helppojen pikkutehtävien lisäksi otimme oikein vauhdikkaan ja hyvin onnistuneen luoksetulon. Mikään ei ole suloisempaa kuin riemusta repeävän näköinen Koda joka syöksyy täysillä kentän toiselta puolelta ja tulee luokse!

Kotimatka suoritettiin tällä kertaa hiukan sporttisemmin. Rullaluistimilla vetokamat päällä. Matkaa kentältä kotiin oli noin 5km, joka on Kodan nykykunnolla jo aikas tehokas treeni. Alku matka mentiin hurjaa vauhtia, mutta reitin hurjimpaan ylämäkeen (vajaa km pitkä nousu) poju hyytyi. Itse rullistelin kokoajan hihna löysällä ja Koda pinkoi minkä kintuista pääsi. Kilometri ennen kotiin saapumista pidettiin juoma tauko ja hissuksiin hölkkäiltiin loppumatka. Koda oli todella puhki, mutta kunnon juottamisen jälkeen alkoi toipumaan oikein hyvin. Juoksukunto on huono, mutta jostain sitä pitää aina lähteä.

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Mummopyöräilyä

Tällä viikolla on kilometrejä kertynyt rauhallisella tahdilla ikivanhan mummopyörän kyydissä. Yhdet vetotreenit, kaksi pitkän matkan pyöräily pätkää ja ihan perus polkemista koulumatkan osana.

Keskiviikkona ajoin kotoa Hyvinkäälle "kouluun". Meillä oli koulussa ns. luonnontiede päivä, jolloin on erillaisia retkimahdollisuuksia valittavina. Yksi vaihtoehto oli pyöräilyretki ja sain luvan suorittaa retken itsenäisesti polkemalla Hyvinkäälle. Kilometrejä kertyi mukavasti noin 34! Ajoin rauhallisesti, ilman kiirettä. Yllättävän nopeasti pääsin silti perille.


Torstaina lähdettiin Hakunilaan treenailemaan Falconin kanssa ja opastamaan uutta harrastajaa kickbiken ihmeelliseen maailmaan. Kiersimme tällä kertaa noin 5km lenkin (sportracker unohtui laittaa päälle). SM-hiihtoladuista viimeisetkin jämät olivan nyt sulaneet ja uusia reittejä käytössä. Otin treenin itse rennosti, koska keskiviikon polkeminen oli saanut vasemman polveni kipeäksi. Suunnittelin reitin matkan varrella. Valitsin aina ylämäen, jos oli mahdollista. Falconin ylämäet ovat aina olleet hiukan heikkoja. Vauhti putoaa liikaa ja silloin ei enää kiinnosta vetää. Tällä kertaa mäet menivät yllättävän hyvin. Välillä Falcon ravaili hiukan, mutta veti kuitenkin koko ajan eteenpäin nuuhkimisen sijaan. Edistystä!

Reitti oli isolta osin tuttu ja mukavasti etenevä. Ohituksia Hakunilassa tulee paljon ulkoilureittien suosion takia. Kaikki ohitukset menivät mukavasti, vaikka yhden koiran kohdalla Falcon katseli oikein pitkään taaksepäin, että tuohan olisi ollut kiva kaveri!

Viikon toisen pyöräily lenkin tein hakiessani pyörän takaisin kotiin Hyvinkäältä. Ajoin siis täysin saman reitin kuin keskiviikkona, vain toiseen suuntaan. Lauantai ilta oli tähän hyvä ajankohta, kun liikennettä oli hyvin vähän. Ilta oli sopivan viileä ja pystyin etenemään mukavan rennolla vaudilla. Tähän suuntaan ajoin kuusi minuuttia nopeammin kuin toiseen suuntaan.


Viikon treenit olivat ehkä hiukan yksipuoliset, ja tämä näkyi jaloissa. Oikean jalan nilkassa minulla oli viime syksynä rasitusvamma. Talvella se oireili taas hiukan, mutta nyt nilkka kiukuttelee oikein kunnolla. Jo levossa ollessaan nilkkaan särkee. Myös oikean jalan polvi on nyt alkanut kipeytymään, etenkin pyöräilessä. Onkohan rasitusvamma nyt molemmissa jaloissa? Kesän tullen täytyy yrittää vähän antaa lepoa jaloille.


sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Kouvolan puolimaraton 3.5.2014

Eilinen oli todellinen urheilupäivä. Heti aamusta starttasimme siskoni Veran, tämän kaverin Jennin ja isämme kanssa kohti Kouvolaa. Fiilis oli jännittynyt! Olihan edessä puolimaratonin verran matkaa kickbikella kovassa seurassa.

Maisemia matkalta
Perille päästyä haimme kilpailunumerot, kävimme Kaitsun luona huollattamassa kickbiket maantieajokuntoon ja etsimme muutaman kilpakumppani kaverimme. Jade Halme ja Jonna Lipponen olivat päätyneet myös tuolle puolimaratonille urheilemaan. Jännitys näkyi jo ennen lähtöä: jutut olivat hiukan hermostunutta ja paikalla ei pysytty yhtään. Kun kutsu lähtöviivalle tuli, alkoi jo helpottaa. Kohta se olisi ohi!

Jade lähtöviivalla :)
Jonna lähtöviivalla :)






















Kickbike kisaajat starttasivat samalta viivalta juoksijoiden kanssa. Tosin me lähdimme eturivistä ja juoksijat kikkareiden takaa. Ensimmäisen kilometrin ajan ajoimme poliisiauton perässä, eikä sitä saanut ohittaa. Jättäydyimme junnujen kanssa kickbike potkijoiden loppupäähän. Nopeimmat juoksijat tulivat alkumatkaa aivan peesissämme, mutta poliisiauton päästäessä meidät ajamaan omaa vauhtia jäivät sitkeimmätkin jälkeen. Oli hienon näköistä katsoa kickbiken huippujen räjähtävää lähtöä. Itse tulimme porukan perällä ja ohituslupa tuli pitkällä suoralla. Näimme hienosti kuinka kovaa muut oikein lähtivät!
Lähtöviivalla (kuva: kouvolanpuolimaraton.fi)

Kickbiket vievät joukkoa (kuva: kouvolanpuolimaraton.fi)

Junnut sattuivat samaan kuvaan :) (kuva: kouvolanpuolimaraton.fi)

Tulimme meidän pienen neljänhengen porukan kanssa mukavaa vauhtia liikaa revittelemättä. Jossain vaiheessa Vera tipahti vauhdista, mutta minä, Jonna ja Jade menimme kaikki samaa vauhtia. Pikkuhiljaa aloimme tavoittaa pääjoukosta pudonneita potkijoita. Vähän puolivälin jälkeen tavoitimme ensimmäisen aikuisen. Ohi mentiin ja seuraavan selkäkin alkoi näkyä. Tuntui mahtavalta nähdä, että hei me pärjätään! Yhdessä vaiheessa näimme jopa jonkin tunnistamatta jääneen porukan menevän suoran toisessa päässä.

Viimeisen viidenkilometrin alkaessa oikea lonkankoukistajani alkoi kramppaamaan aivan hulluna. Vaikeutti potkimista ikävästi, kun ei oikein voinut pitää oikeaa jalkaa tukijalkana enää ollenkaan. Hammasta purren selvisin maaliin, mutta kyllä jäi hiukan harmittamaan, kun jäin Jonnan loppukiri vauhdista jälkeen. Olisin halunnut edes yrittää pysyä perässä, mutta yhden jalan taktiikalla ei oikein onnistunut. Jonna karkasi täysin siinä about kolme kilometriä ennen maalia. Jade tuli perässäni muutaman metrin erolla. Pidettiin hyvää vauhtia, vaikka tuntui, että jalat on totaalisesti makaroonia. Noin kilometri ennen maalia sain hiukan kaulaa Jadeen ja pääsin etenemään oikein kivasti. Yhdessä aivan viimeisimmistä mutkista Jade kaatui takanani. Säikähdin ihan valtavasti, mutta onneksi Jade oli kunnossa ja pääsi heti ylös ja perääni. Loppukiri meni yllättävän kevyesti! Tuntui mahtavalta päästä maaliin. Nestetankkausta valtavasti, ja suihkuun. Suihkun pukutiloissa puitiin porukalla reittiä, sen hyviä ja huonoja puolia. Loistavaa ja ihanan kannustavaa yleisöä, sekä niitä vähemmän mukavia ohikulkijoita.

Suurin osa matkanvarrella tavatuista ihmisistä olivat aivan ihania! Taputtivat ja kannustivat. Varmasti lähemmäs kymmenen kertaa saatiin kuulla "Hyvä tytöt! Hyvin menee!"  Yksi kurjakin tapaus sattui matkalle. Edellämme kulki nainen kultaisennoutajan kanssa, koira löysällä hihnalla. Kävelytiellä ei ollut valtavasti tilaa, mutta riittävästi, että mahtuisimme ajamaan koiran ohi turvallisesti. Ajoimme jonossa Jonna etummaisena, minä toisena ja Jade perällä. Jonna huomasi kuitenkin viimetingassa vastaan tulevan mopon ja jarrutti nopeasti. Itse en ollut yhtä nopea ja rysäytin Jonnan rengasta päin. Vieressä ollut koira säikähti ääntä, ja nainen selvästi luuli meidän ajaneen hänen koiraansa päin. Saimme kuulla kova äänisen saarnan siitä kuinka meidän pitäisi vähän katsoa ympärillemme ja kuinka olimme toimineet aivan väärin. Mitään ei olisi kuitenkaan tapahtunut, jos vastaan ei olisi juuri sillä hetkellä tullut mopoa ja jos naisen koira ei olisi kulkenut aivan keskellä tietä. Muuten reitin varrella oli vain mukavaa jo oikein huomaavaista väkeä. Saimme hyvin tietä ja eteneminen oli kivaa.

Team junnut
Tytöt ja koutsi
Jäimme katsomaan palkintojen jakoa, ja kannustamaan suosikkejamme (ja kaikkia muitakin siinä samassa). Miesten Kickbike sarjan voitti Kai Immonen (kukapa muukaan! ) ja naisten sarjan vei Kirsi Käyhty. Meillä junnuilla ei oikein vielä ollut saumaa noihin palkintosijoihin (ensi vuonna sitten! ), mutta se ei menoa haitannut. Arpaonni osui kuitenkin aikas hyvin! Jonna ja Vera saivat molemmat Kainpon sponsoroimat arvontapalkinnot!

Kickbike miehet: 1. Kai Immonen 2. Alpo Kuusisto 3. Hannu Vierikko

Kickbike naiset: 1. Kirsi Käyhty 2. Sanna Lipponen 3. Jaana von Bell
Linkki virallisiin tuloksiin!
Meidän junnujen lopulliset sijoitukset ja ajat Kickbike naiset sarjassa:

6.    90   Jonna Lipponen 1:06:43      +14:35
7.    93   Tanja Ignatius 1:07:21      +15:13
8.    92   Jade Halme 1:07:41          +15:33
11.   94   Vera Ignatius 1:11:10       +19:02
 

perjantai 2. toukokuuta 2014

Välillä vähän muutakin

Huomenna olisi se "suuri päivä", eli elämäni ensimmäinen kicbikekisa ilman koiraa. Ja itseasiassa kolmas kisa ylipäätään kickbikella. Tämä viikko on mennyt lähinnä kaikenlaisten kiireiden hoitamisessa ja sunnuntain urakasta toipumisesta.

Sunnuntain jälkeen oli takapuoli okein mukavan kipeä vielä eiliseen asti. Olin viisas ja jätin pyöräilyhousut sunnuntaina kotiin ja ajoin koko matkan juoksuhousuissa. Istuinluut ovat olleet oikein hellänä. Pahinta on pyörällä ajaminen. Ei pahemmin tehnyt mieli istua satulassa. Nyt alkaa kuitenkin mustelmat häviämään ja muutenkin kroppa olemaan taas vauhti kunnossa. Varsinainen treenaaminen on jäänyt väliin. Falcon on käynyt hakumetsällä ja Kodan kanssa aloitettiin jälleen rauniotreenit.

Tiistaina oli tosiaan ensimmäinen Raunio-treeni tänä keväänä. Harjoittelemme Kodan kanssa Vantaan Palveluskoirayhdistyksen riveissä Korson raunio radalla. Joka toinen tiistai meillä on treenit raunioradalla ja joka toinen viikko Saviontien kentällä tottis/kettis treenit. Kodan kanssa treenaaminen on lähinnä hauskanpitoa. Ainakin siihen asti, että poju tajuaa miten raunioradalla käyttäydytään. Treenaamme liinan kanssa, vaikka yleensä se ei ole järkevää. Koda on kuitenkin kerran karannut radan aidan ali isolle tielle, ja muutenkin aina vapaana ollessaan juoksee onnellisena ympyrää ja unohtaa mitä oltiinkaan tekemässä. Ensimmäinen tavoitteemme lajissa on päästä liinasta eroon. Vasta sen jälkeen voisi alkaa harkitsemaan korkeampia tavoitteita. Olisi hienoa päästä joskus kokeilemaan kisaa, koska Kodalla on selvästi lahjoja nenänsä käyttöön. Fixu poika, mutta ei vain malta keskittyä. Omistajassa ja koirassa on selvästi jotain samaa?

Koda tykkää rauniosta :)

Tämän viikon treenit olivat onnistuneet! Liinassa mentiin, mutta ukot löytyivät hienosti ja ilman ongelmia. Ensimmäinen oli isossa tynnyrissä heti lähtöpaikan edessä. Koda meni hiukan ohi, mutta sattui silmillä huomaamaan maalimiehen. Haukku oli hyvä ja palkka parhain! Toiselle maalimiehelle jouduttiin jo vähän kiertelemään, ja ohjaaja oli taas vähän erisuuntaan menossa kuin koira. Pitäisi harjoitella koiranlukutaitoa paremmaksi... Isossa roskiksessa oli ihana maalimies jolla oli herkkuja. Poju tunki komeasti roskikseen maalimiehen kaveriksi, vaikka kansi oli kiinni. Pakko sinne oli päästä, kun siellä oli jotain niiiiin ihanaa. Kolmas maalimies oli helpponakki. Suoraan oikeaan suuntaan ja kas kummaa siellä se oli traktorin rengas kasassa parin renkaan sisällä. Koda olisi varmasti kiivennyt maalimiehen luokse traktorinrengas pinon sisään, mutta maalimies oli nopeampi. Palkka tuli hyvästä haukkusarjasta, renkaan ulkopuolelle.

Koda ja treenikaveri Osmo

Raunio, ja muut lajit ovat mukavaa vaihtelua vedon täyteiseen vuoteen. Koirille mukavaa ajanvietettä pelkän vetämisen lisäksi. Vedossa työskentelevät pääosin lihakset. "Aivolajeja" tarvitaan myös. Ainakin nämä meidän koirat kaipaa niitä. Muuten saattavat kyllästyä.