Wattbike treeniviikonloppu

Hiljaiseloa, hiljaiseloa. Niin vain on iso osa blogin sisällöstä siirtynyt tuonne instagramin puolelle, erityisesti näin treenikaudella. Kisoista tykkäisin edelleen kirjoittaa pidempiä tekstejä, jotka eivät tuonne someen aivan sovi. Tästä syystä vaikka hiljaisempaa onkin, ei blogia ole tarkoitus unohtaa. Toivottavasti ette te kaikki lukijatkaan unohda!

Laiskat tissinvälikoirat nukkuu nykyään sängyssä... hups!

Nyt pitkästä aikaa päätin kaivaa läppärin esiin ja raapustella jotakin luettavaa myös tänne, vaikka kilpailuissa ei ollakaan pahemmin käyty. Ohkolassa startattiin alkutalvesta epävirallisissa kisoissa, joista kotiin lähti mukana aivotärähdys ja kolmas sija. Epäonnistunut reissu, josta ei pahemmin huvittanut kirjoitella sen enempää. Vaikka selkeästi hiljaisempi kausi meillä on meneillään, ollaan me kuitenkin treenattu. Etelän talvi yllätti positiivisesti, joten ollaan Boltin ja Bambin kanssa hiihdelty ahkerasti pitkin lumisia kävelyteitä ja joskus jopa lähdetty koiraladuille treenailemaan Nooran, Piinan ja Tuskan kanssa. Voisi jopa sanoa, että meidän hiihtokunto tälle kaudelle on ihan hyvä. Tai oli kunnes kaikki lumi suli pois sillävälin kun lomailin itse Teneriffalla viikon. Yksi treeni ehdittiin tehdä palattuani, jonka seurauksena Bolt alkoi ontumaan toista takajalkaa. Ontuminen korjautui levolla ja koirahieronnalla (kiitos Haupair ja Kaisa!!), mutta lunta ei olla saatu enempää. Edes muuttamalla pohjoisemmas.

Hämeenlinnan kodin paras asia on sauna!!

Tällä hetkellä siis asustellaan jälleen työharjoitteluni vuoksi poissa kotoa. Arpaonni osui nyt Hämeenlinnaan. Ihan mukavaa vaihtelua on ollut päästä takaisin landelle! Koirat saa juosta paljon vapaana pelloilla, jäällä ja metsässä. Ikävää vain on, ettei hiihtämään olla oikein päästy ja ne ainoat kisat jonne sunnittelin meidän lähtevän lähestyvät kovaa kyytiä.

Mutta sitten siihen asiaan miksi tätä postausta aloin oikeastaan kirjoittamaan. Hiihdosta on kiva puhua ja sitä on kiva tehdä, mutta faktahan on se että meidän fokus on tuolla sulanmaankaudessa ja koirapyöräilyssä! Viime syksy jäi väliin onnettomuuden vuoksi, joten seuraavaan syksyyn pitäisi satsata tuplasti kovempaa! Ja meidän panostuksen tulee ehdottomasti painottua pyöräilijän treeniin! Koirat on hyviä, niiden kuntoa aletaan rakentamaan sitten kesällä. Nyt on pyöräilijän aika, joten aivan loistavaan saumaan sattui Boltin kasvattajan Sampan järjestämä wattbike treeniviikonloppu, joka oli suunnattu nimenomaan meille koirapyöräilijöille (ja triathlonisteille). Ja mikä parasta treenit järjestettiin täällä Hämeenlinnassa!

Viikonlopun aikana tehtiin kolme kovaa pyörätreeniä keskittyen eri ominaisuuksiin. Aloitimme lauantai aamusta vauhtikestävyystreenillä, jossa haimme tuntumaan sykealueisiin (jotka oli muilla hyvin tiedossa paitsi minulla, jolla ei ole koskaan ollut edes sykemittaria...). Poljimme kovaa ja palauttelimme, perään teimme vielä salitreenit painottaen pyöräilijän tarvitsemia lihasryhmiä. Jos jotain tästä oppi, niin sen etten enää skippaa salilla käsi/selkäpäivää... Polkeminen jatkui taas illalla, mutta nyt entistäkin kovempaa. Haettiin maksimeita sekä kadenssista että voimassa. Päivän päätteeksi tuntui kropassa, että töitä oli tullut tehtyä. Ja sunnuntai aamuna jatkettiin virkeinä ja hyvin levänneinä. Tämän viimeisen treenin piti olla pk sykkeillä polkemista, mutta itselläni ainakin maksimit huiteli 180 paikkeilla. Tällä kertaa sai todella pusertaa itsestään kaiken tehon irti, jotta jaksoi pyöritellä kaikki toistot läpi.

Jos jotain viikonloppu oli niin tehokas. Kilometrejä kertyi reilusti yli sata, kaloreita paloi varmasti yli pari tuhatta ja takapuoli on edelleen kipeä pyöränsatulan jäljiltä. Tehokkaiden treenien lisäksi matkaan tarttui monta hyvää vinkkiä omaan treenaamiseen. Ensimmäisenä hankintalistalle hyppäsi sykemittari, jotta treeneistä saisi ehkä jotain tulosta jatkossakin. Pyörän selkään pääsen seuraavan kerran neljän viikon kuluttua kun työharjoittelu on saatu läpi, mutta siinä vaiheessa Helsingissä taitaakin olla jo täysi kevätkeli! Hiihtämään piti mennä tänään eilisen lepopäivän jälkeen, mutta talven toinen aivotärähdys vielä muistuttelee itsestään. Koko selkä, niska, kaula alue aivan jumissa kun lensin komeassa kaaressa tonttiin eilen illalla. Eikä pää ole aivan toiminut koko päivänä. Huomenna sitten kaivetaan sukset ja katsotaan miten kauheaan kuntoon on ladut sulaneet näissä vesisateissa...

winter vibes

Syksy loppui lyhyeen, kun talvi ja lumikaaos saapuivat Etelä-Suomeen pari kuukautta totuttua aiemmin! Koskaan ennen en ole päässyt hiihtämään luonnonlumella  marraskuussa. Harvemmin edes joulukuussa. Tänä vuonna on hiihdetty jo nyt! Samoin kahlattu lumessa, paleltu ja ostettu koiralle toppahaalari. Talvi siis todellakin tulee!

Tämä iloinen yllätys talven kiirehtimisessä sai aikaan valtavan muutoksen omassa treenimotivaatiossa! Tällä viikolla olen tehnyt kaikkea. Salilla viihtynyt tunteja päivien aikana, uimassakin kävin kertaalleen ja sitten siellä hiihtämässä!! Salilla käymisestä on muodostunut viimeaikoina oikea addiktio. Musiikit korviin ja menoksi! Olen oppinut rakastamaan salin ilmapiiriä ja sitä yksin omassa kuplassa tekemistä. Maailman kirjat on sekaisin pahasti kun minä juoksen!  Koko elämäni olen vihannut juoksemista ja pitänyt itseäni siinä aivan surkeana! Nyt kuitenkin 40minuuttia hujahti hetkessä juoksumatolla lumisadetta ikkunasta tuijotellen. Perään vielä rääkkäystä koko loppukropalle.  Hikisenä treenin jälkeen fiilis on mitä mahtavin! Kisojen koittaessa on habaa millä iskuttaa mäkiä ylös ja kovaa :D

Tämän viikon kohokohta oli kuitenkin sukset, hiihtäminen ja sen luoma huikea fiilis! Lauantai aamuna Tuusulan ensimmäisillä latupohjilla lähdin hakemaan tuntumaa suksiin. Ensimmäisen kahden hiihtometrin jälkeen pannutin naamalleni hankeen. Kroppa oli unohtanut kokonaan miten sen tulisi toimia suksen päällä :D Pari kilometriä siinä meni, että sain potkun kulkemaan. Suksi luisti hyvin, ladulla oli tilaa ja keli oli loistava. Lenkit olivat itselleni uusia, ja ladut todella epätasaisia vielä, joten pitkään en viitsinyt räpistellä. 6,5km matkan poukkoilin ristiin rastiin ja hauskaa oli! Viime kauden yllättävä keskeytyminen ei harmittanut enää niin hirmuisen paljon, kun nyt pääsi jo näin aikaisin hiihtelemään. Aivan huikeat fiilikset! Ainoa vielä enemmän odotettu on ladulle pääsy koiran kanssa! Bolt on myös kovin malttamaton tämän suhteen!

Koti talliin saatiin talven treeneihin myös pientä välinepäivitystä! Kickspark odottaa ensimmäistä ajoa ja upouudet sukset ovat matkalla! Fiilis kauden suhteen on aivan huipussa. Nyt toivotaan vain että tämä talvi ei katoa aivan kokonaan, vaan saataisiin pitää hurjan pitkä hiihtokausi! Motivaatiota, välineitä ja koiria treenattavaksi löytyy vaikka kuinka paljon!

Täysin ollaan siis jo suuntaamassa talven kilpailuihin. Nyt piti olla matkalla Britteihin EM-kilpailuihin, mutta jos totta puhutaan niin paljon mieluummin hiihdän kotisuomessa kuin räpiköin Brittiläisessä mutarännissä. Niille reippaille, jotka sinne mutaränniin suuntaavat toivotan valtavasti onnea kilpailuihin!!