maanantai 28. huhtikuuta 2014

Hyötyliikuntaa pidemmän kaavan mukaan

Tänään on välipäivä treeneistä. Eilen tuli treenattua muutaman päivän edestä. Sain loistavan päähänpiston ja päätin lähteä kaverini luokse Espooseen, pyöräillen.

Matkaa yhteensuuntaan oli aika tarkalleen 33km ja google mapsin mukaan ajoaika 1h 53min. Varasin kaksi tuntia ja lähdin vain ajamaan. Noin viiden kilometrin kohdalla heräsi ajatus, että pyörän huolto ennen lähtöä olisi ollut kiva. Ajoin ikivanhalla "mummopyörälläni". Vanha, mutta suhteellisen hyväkuntoinen punainen Tunturi Daami. Pyörän hyvästä kunnosta huolimatta, olisi renkaat voinut pumpata täyteen ja vähän rasvailla rattaita. Tätä en kuitenkaan tehnyt. Matka sujui kuitenkin mukavasti lämpöisessä kelissä.

Olin katsonut reitin etukäteen ja se vaikutti oikein simppeliltä. Ongelmia alkoi kuitenkin syntyä, kun pääsin Kehä III varteen. Suoraa tietä lännen suuntaan - ei pitäisi olla vaikeaa. Pyörätiet eivät kuitenkaan ole aivan yhtä simppelit. Jokaisen liittymän kohdalla olin aivan hukassa. Pyörätiet vaihtoivat moottoritien puolta tiuhaan ja kiersivät joitain liittymiä hyvinkin kaukaa. Kerran tuon matkan aikana jouduin kaivamaan puhelimesta navigaattorin esille. Tästä ei kuitenkaan paljoa apua ollut, kun yritti väkisin viedä minua Kehätielle. Muuten pärjäsin yllättävän hyvin olemattoman suuntavaistoni ja sportracker sovelluksen kartan avulla.


Reitti oli mukavan vaihtelevaa. Maastossa oli ylä ja alamäkeä, sekä jyrkkää, että loivaa. Ulkoilijoita oli paljon ja aiheutin hämmennystä jälleen ohi ajajille, kun painelin menemään pyöränromulla yhtä kovaa kuin kuntopyöräilijät, joilla oli hienot kapearenkaiset maantiepyörät.

Menomatkasta en saanut kunnollisia tietoja, kun jouduin keskeyttämään sportrackerin navigaattorin käytön ajaksi. Takaisin tulomatkan tiedot sain kuitenkin ehjänä pätkänä:

lauantai 26. huhtikuuta 2014

Epävirallinen Ohkolan kevätkisa

Tänään oli jälleen vuorossa sulanmaankauden kilpailuiden aloitus. Perinteiset L-SVU:n järjestämän Ohkolan kevätkisat olivat tänä vuonna epäviralliset, mutta tämä ei pahemmin osallistuja määrissä näkynyt. Kisat olivat perinteiseen tapaan toimivat, reitit maailman parhaat ja kilpakumppanit huippuluokkaa!

Oma lajini on lähinnä pyöräily, mutta pyöräni on tällä hetkellä korjauksessa, joten jouduin "tyytymään" varasuunnitelmaani. Kickbikeen osallistuttiin tällä kertaa. Kisa oli vasta toinen kickbike kisa minulle, ja siihen nähden olen hyvin tyytyväinen. Nopeus oli suurin piirtein sama kuin vuosi sitten samalla reitillä pyöräillen!! Eli kehitystä on tapahtunut, väkisinkin!


Starttasimme aikuisten kickbike luokassa (kickbikessa ei ole ns. "vanhempien junnujen" sarjaa) heti neljäntenä. Ensimmäinen starttaaja oli Vera ja Pixeli. Oma starttimme tuli yllättävän nopeasti, kun toinen "väliin lähtijöistä" ei tullut paikalle. Lähtö oli jälleen nopea ja oma potku tuntui tehokkaalta. Vauhti pysyi hyvänä, vaikka välillä omat ajolinjat osuivat radan pehmeisiin kohtiin. Falcon veti tehokkaasti, ja suhteellisen pian saimmekin eteemme lähteneen Juha Lipposen ja shetlanninlammaskoira Rikun kiinni. Ohitus tilanne sattui mutkaan juuri ennen pitkää loivaa nousua. Riku juoksi radan keskellä, Juha ajoi reunassa. Tilaa oli aivan hyvin ohitukseen, mutta juuri ohittaessa Riku teki jonkinlaisen pyörähdyksen, jonka seurauksena Falcon törmäsi tähän. Molemmat koirat murahtivat, varmaankin yllättävän tilanteen johdosta, mutta matka jatkui ilman ongelmia. Vähän Falcon himmaili tuohon mäkeen, kun oltiin jo kaverista päästy ohi.

Muuten reittiä saatiin taivaltaa omissa oloissamme. Aivan loppusuoran alussa saimme Veran ja Pixelin kiinni. Pix sai mukavan loppukiri vauhdin, kun paras kaveri meni ohi. Maalissa Falcon lähti suoraan jäähdyttelemään, pulahtamaan lampeen ja valmistautumaan nuorten naisten juoksuluokkaan. (Kisoissa sama koira saa osallistua kahteen luokkaan, vain jos toinen on canicross-luokka.) Itselläni tuntui koko kropassa, että töitä tuli tehtyä. Yllättävän pian kuitenkin olo oli kevyt, ja fiilis kuin kisoihin valmistautuessa. Olisi voinut vetää toisen kierroksen perään!


Tulokseemme olen tyytyväinen! Olimme sarjamme neljänsiä (4./13) vain 52sekunnin erolla kärkeen. Tietyllä tapaa harmittaa, kun palkintosijat olivat niin lähellä. Muutama tiukempi potku ylämäkiin, ja muutamaan mutkaan rohkeampi vauhti. Pienestä jäi kiinni, mutta olihan vastustajat tiukkoja! Menivät palkintosijat aivan oikeisiin osoitteisiin. Itse olen kuitenkin kisannut hyvin vähän kickbikella, vaikka nyt tämän kevään aikana potkutekniikkaan onkin panostettu oikein kunnolla (ks. potkutekniikkakurssi 1&2). Hauskaa oli, ja se on tärkeintä! Tällä kertaa selvittiin reitistä, jopa ilman haavereita. Ainoastaan rapaiset vaatteet ja noin viisi kiloa pölyä silmissä jäi muistoksi.

Kilpailun jälkeen kävimme ajamassa Veran kanssa Kodan ja Pixun. Menimme tällä kertaa vain lyhyemmän lenkin eli 2,1km pitkän reitin. Koda oli yllättävän reipas ja super onnellinen päästessään itsekkin radalle. Etenimme niin vauhdikkaasti kuin vain itse pääsin tulemaan perässä. Koda kun ei enää pahemmin minua jaksa kiskoa. Hienosti pikkupoika jaksoi pinnistellä. Pysyttiin koko reitin ajan Veran ja Pixun tahdissa. Välillä ohittelimme toisiamme, mutta pääosin menimme Kodan kanssa edeltä.

Kilpailut olivat kokonaisuudessaan mukavat, lämminhenkiset ja hyvin toimivat (pienistä ajanotto ongelmista huolimatta...) Ohkolan radat ovat aina olleet huippu kunnossa, mutta tänään oikein poikkeuksellisen hyvät! Ohkola on paikka, jossa on aina mukava käydä kisailemassa. Tänäänkin näkyi paljon uusia kisaajia, jotka nyt toivottavasti innostuivat lajista yhtä hyvin kuin meille lajiin hurahtaneille on käynyt. Lisää rohkeita kokeilijoita lajiin kaivataan. Kaikki positiiviset kokemukset lajista, sekä katsojana että kisaajana, ovat tervetulleita. Valjakkourheilun suosio on nousussa, ja mielestäni nyt siihen tulisi erityisesti panostaa. Ihmiset tarvitsevat tietoa, opastusta ja hyviä kokemuksia.

Loppuun vielä pieni mainos ;)
Nyt keväällä on tulossa valjakkourheiluleiri, joka on suunnattu erityisesti aloitteleville koirakoille:

Länsi-Suomen valjakkourheilijat järjestää kaikille avoimen leirin 23-25.5.2014 !!!!
Leiri on suunnattu erityisesti uusille valjakkourheilun harrastajille, mutta myös vanhemmat ja kokeneemmat harrastajat ovat tervetulleita. 

Pe (ilta)
"Vapaata ohjelmaa"

La
10:00 Yhteistreeni
11:00 L-SVU:n vuosikokous
13:00 Leirin avaus
13:30 Paneelikeskustelu
15:00 Kalustoesittely
16:00 Yhteistreeni
17:00 Kilpailun rataselostus (Jämin kevätajot)
18:00 Ensimmäinen startti

Su
9:00 Yhteistreeni 


Yhteistreeneissä voidaan harjoitella mm. ohitusten tekemistä ja paikalla on myös valjakoita, joihin voidaan ottaa kokemattomia koiria harjoittelemaan valjakkotyöskentelyä.
Matka sovitetaan olosuhteisiin sopivaksi (2-4 km)
Paneelikeskustelussa mukana ovat Teemu Kaivola, Antti Mäkiaho, Marko ja Maria Viitahalme sekä pari muuta vielä varmistamatonta nimeä.
Kysymyksiä voi lähettää jo etukäteen sähköpostilla: antti(at)makiaho.com
Keskustelussa voidaan käydä läpi kaikkia yleisöä kiinnostavia kysymyksiä valjakkourheilusta aina koirien hoidosta ja ruokinnasta niiden treenaamiseen ja kouluttamiseen.
Kalustoesittelyssä on mahdollista tutustua valjakkourheilun sulanmaan harrastuskalustoon sekä erilaisiin koirien kuljetusratkaisuihin.
Leiripaikkana toimii Jämin lentokentän takana oleva maastoalue, jossa myös kilpailut järjestetään (osoite Sormelantie 100, Jämijärvi)
Leirialueelle voi majoittua ilmaiseksi teltassa tai matkailuautossa/vaunussa. Myös Jämin alueen mökit ja hotelli ovat käytettävissä, lisätietoa löytyy osoitteesta www.jami.fi
Leiri on ilmainen eikä sille tarvitse erikseen ilmoittautua.

tiistai 22. huhtikuuta 2014

Salivierailuja

Tänään oli toinen salikäynti operaatio kesäkunnosta. Kamalaa vauhtia tuo kesä nyt on tuolta tulossa, että kiirettä pitää. Yksinkertaisesti ajan puutteen vuoksi on tähän menessä jääneet vähälle nuo salivierailut. Nyt alkoi olla jo huutava tarve jollekkin liikunnalle, kun pääsiäinen kului lähinnä laiskotellessa. Auringonotto ja suklaan syönti ei kauheasti edistä kisoihin valmistautumista.

Ystäväni Sarin tuttava teki meille aivan saliohjelman. Tänään oli vuorossa "sali1".

Näin se meni:

15min alkulämppä

3 x 30 alkelkyykky (itse tein viidenkilon painon kanssa)

3 x 20 armeija hyppy (= punnerrus ja ylös hyppy)

3 x 50 chrunshes (istumaan nousu)

3 x 30 alavatsa chrunshes

3 x 1min lankku

3 x 1min sivulankku/sivu

3 x 50 pyöräilyvatsat selälteen

3 x 30 selkä lihakset

3 x 30 "superman" / "koiran kusetus"  (konttaus asento, vastakkainen jalka ja käsi nostetaan suoraksi ja kurotetaan ylös)

3 x 50 sivutaivutus kahvakuulalla

3 x jalkaprässi (lisäsin tämän itse omaan sarjaani, ei ollut alkuperäisessä. )

Sarja tosiaan tehtiin kolmesti. Tehokasta oli! Etenkin kun on kaveri vieressä hoputtamassa, kun alkaa laiskottamaan. Loppuun olisi vielä hyvä hiukan rentouttaa lihaksia ja venytellä. Pitäisi itsekkin muistaa tuo.


sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Puolimaraton ja vähän päälle

Kesä tuli ja samalla lämpöiset kelit. Koirien juoksutus päiväsaikaan on nyt oikeastaan mahdotonta lämpötilojen takia. Täytyy siis treenailla itse päivällä ja koirat pimeän aikaan.

Tämän päivän urakka oli 25km pitkä kierros Tuusulan järven ympäri. Lähdimme Veran kanssa matkaan hiukan ennen puoltapäivää, joten olimme liikkeellä päivän kuumimman ajan. Esivalmisteluina reitille oli kickbikien renkaiden paineiden tarkistus. Reitti oli pelkkää asfaltilla ajelua, joten renkaiden paineita oli nostettava. Myös jouston pois säätäminen oli kätevä apu. Molempien kickbiket rullasivat oikein mahtavasti!


Reitti kulki meiltä kotoa ensin Hyrylän keskustaan -> Järvenpään keskustaan (golfkenttien ohi) -> Paijalan suuntaan järven toista puolta -> Hyrylän keskusta -> takasin kotiin.

Alkumatka Järvenpäähän asti on suhteellisen tasaista taivallust, satunnaisia loivia ylä/ala mäkiä. Vauhti ei kohonnut tällä etapilla erityisen korkeaksi. Keskinopeus tuolla 11,03km pitkällä pätkällä oli 17.4km/h eli ihan mukava. Järvenpäähän päästyämme päätimme pitää tauon. Ranta puistoon istuskelemaan ja ihmettelemään helle keliä. Jano ehti tulla oikein komeasti, mutta me valopäät olimme lähteneet ilman vettä matkaan. Vera käväisi juomassa huolto aseman vessassa, kun mikään muu ei näin pyhänä ole auki. Jäätelökioski löytyi järvenrantaan parkkeeranneen Tivolin pihasta, mutta eihän kuntoilu lenkillä rahaa mukana kanneta. Noin puolisen tuntia kulutimme Järvenpään puistoalueella katsellen maailman menoa.

Tauon jälkeen oli hyvä jatkaa matkaa reitin selkeästi rankemmalle osuudelle. Matka kotiin Järvenpäästä (järven toista puolta) oli 13.5km pitkä ja maasto hyvin vaihtelevaa. Oikein pitkiä ja vauhdikkaita alamäkiä ja vastaavanlaisia ylämäkiä, vain tasaiset osuudet puuttuivat välistä. Keskinopeudeksi tuolle osuudelle tuli 16.5km/h ja huiput kohosivat 45kilometrin tuntivauhtiin. Vähän jäi ihmetyttämään tämän osuuden nopeus! Yllättävän kovaa sitä ollaan menty, vaikka kilometrejä oli oikein mukavasti takana.

Kunto kesti reitin yllättävän hyvin! Vasta Paijalan pitkien ja loivasti nousevien peltosuorien  kohdalla alkoi pakaralihaksissa tuntua, että matkaa on jo hiukan takana. Tästä intoutuneena päätin lähteä kokeilemaan itselleni täysin uutta juttua! Kouvolan puolimaratonin yhteydessä järjestetään Kickbike puolimaraton, jonne lähti juuri ilmoittautuminen. Kaikki muutkin nyt uskaltaa lähteä kokeilemaan tuota pienoista urakkaa!


Kickbike kruisailu ei vielä ole erityisen tunnettu laji. Tänään koko kierroksen ajan herätimme paljon huomiota. Ihmiset kyselivät ohi mentyämme, että mitä nuo ovat? Usean kymmenen pyöräilijä porukka hiukan naureskeli meidän tullessa vastaan. Autoilijat katsoivaivat todella pitkään perään ja perus pyöräilijät ihmettelivät kun mentiin ohi. Parhaat naurut saatiin kun huomattiin erään auton etupenkillä mies joka otti aivan selvästi joko kuvia tai videota potkuttelustamme. Mentiin tällöin juuri oikein komeasti alamäkeen täyttä vauhtia! Toivottavasti vaikutus lajista oli hyvä!


perjantai 18. huhtikuuta 2014

Takaiskuja ja aamuseikkailuja

Falcon on aina ollut suhteellisen terve ja kisakaudet ollaan selvitty "puhtain paperein" läpi. Ei onnettomuuksia, tai suurempia jumiutumia. Tiistain treenien jälkeen huomattiin kuitenkin Falconin anturoissa haavat.

Vasemmassa etu tassussa on kuluma, samoin kuin vasemassa taka tassussa. Hiukan vuosi vertakin tuo takatassun haava, mutta sen kanssa ei ole ollut enää mitään ongelmaa. Puhdistus ja homma sillä selvä. Vasen etutassu on kuitenkin vielä kipeä. Falcon ontuu ja ole erityisen innoissaan liikkumisesta. Haava ei vuoda, eikä näytä erityisen pahalta. Alustasta riippuen kävelee ihan hyvin. Hiekka ja asfaltti ei selvästi tunnu mukavalta, mutta metsässä menee ihan mukavasta. Lenkit onnistuu siis ongelmitta!

Tämän päivän aamulenkillä ei ainakaan tassu haitannut yhtään mitään! Falcon kulkee lenkit hihnassa vaikka tottelee hyvin kutsuja. Ainoa poikkeus on kun lähellä on peuroja! Ja niitä täällä riittää. Vaikka Falcon on täysin paimen koira, on sen rakkaus peuroja kohtaan aika hauskaa, paitsi silloin kun itse roikkuu hihnan toisessa päässä. Tänä aamuna ei peuroja näkynyt, mutta Falcon päätti lähteä aivan loppu lenkistä jatko kierrokselle hihna perässä roikkuen.

Falcon ja Pixeli kiertelivät aivan lähi alueella, mutta kumpikaan ei "kuullut" kutsujani. Pieniä sydämmen tykytyksiä aiheutti herrojen vierailu autotien toisella puolella. Falcon suoritti syöksyilyä autojen seassa (luojan kiitos nyt on pyhä, niin liikennettä on vähän! ) ja Pixeli kävi pussailemassa lenkkeilijöitä. Molemmat koirat sain takaisin kotiin ehjänä. Pixeli pääsi koiratarhaan loikoilemaan Kodan kaveriksi, mutta Falcon otettiin sisään vaurioiden tarkistukseen. Onneksi ei lisä vahinkoja sattunut! Tassut samassa jamassa kuin lenkille lähtiessä ja ei ottanut onneksi osumaa autoihin!

Nyt on Falcon "tossu arestissa" sisällä, että saadaan anturat kuntoon. Paljon rapsutuksia ja haleja meidän isolle nallekarhulle. Juoksemaan lähdetään vasta kun tassu täysin kunnossa :) Eli nyt on vähän treenitaukoa tiedossa.

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Potkutekniikkakurssi, osa 2

Tiistaina oli vuorossa potkutekniikkakurssin toinen ja viimeinen osa. Vuorossa oli potkuttelun testaamista koiran kanssa. Kuinka saada koira vetämään tai halutessaan juoksemaan sivulla? Kuinka potkia koiran vetäessä ja vauhdin ollessa yksin potkuttelua nopeampaa? Muunmuassa näitä pohdittiin Kaitsun ohjauksella. Kuvia ei pahemmin tällä kertaa ehtinyt ottaa. Muutaman sain puhelimella napsaistua.

Kurssi aloitettiin laittamalla koirat valmiiksi. Ensin tietenkin lenkitys ja valjaat niskaan. Itse vetoja vedimme aluksi noin 50m pituisella suoralla. Kaitsu lähetti koirakot matkaan ja minä/Linnea/mun äiti/koiran oma palkkaaja palkattiin koiria toisessa päässä. Loput pienestä kierroksestamme koirakot potkuttelivat rauhalliseen tahtiin. Tätä mentiin useampi kierros, niin että koirat alkoivat pikkuhiljaa ymmärtämään, että perässä roikkuu taakka ja sitä kuuluu vetää. Pikkuhiljaa lisättiin toinen suoran pätkä koko ympyrästä. Aivan muutamaa koiraa lukuunottamatta kaikki tajusivat homman idean ja näyttivät oikein onnellisilta uudesta liikunta muodosta.

Vetämisessä on tärkeintä, että koiralla on hyvin istuvat ja oikean kokoiset valjaat. Käytännön esimerkki nähtiin kurssilla, kun erään koiran valjaat olivat liian lyhyet vetämiseen (muuten oikein pätevät valjaat). Valjaat hiersivät vetäessä koiraa kainaloista ja aina nykäisyn tuntiessaan koira hidasti vauhtia. Lainattiin tälle meidän Falconin valjaita ja istuivat oikein loistavasti! Koira innostui silmin nähden hommasta. Vetäminen on kivaa, jos välineet ovat oikeanlaiset!
Palkkaaja odottaa suoran päässä
Kickbikella mentäessä potkijan tulee aluksi malttaa itse hiukan olla potkuttelematta. Aloitteleva koira voi häiriintyä pahastikkin nykivästä liikkeestä, jonka potkinta aiheuttaa. Alkuun siis antaa koiran tehdä kaiken työn (aloittelevan koiran veto matkat eivät voi olla pitkiä, joten koira jaksaa kyllä!) tai korkeintaan tasaista kevyttä potkua. Pikkuhiljaa oman potkun voimaa voi lisätä, aivan oman koiran mukaan. Miten koira suhtautuu vedossa tuntuvaan nytkähdykseen.

Jossain tuolla keskellä on yksi potkuttelija :)
 Koirakkojen taso oli aivan aloittelevasta ja ensimmäistä kertaa vetopuuhissa olevasta kilpailevaan koiraan. Edistys etenkin aloittelevien ja vähän vedättäneiden kohdalla oli upeaa!

Kävin itse taas kurssiryhmien välissä Falconin kanssa kolmen kilometrin veto lenkillä ja saman lenkin vielä uudelleen ennen kotiin lähtöä. Molemmat olivat hyviä kierroksia. Ohituksia tuli paljon ja kaikki menivät ihan hyvin. Toisella kierroksella päätti Falcon vessahädän yllättävän ja päätti painua puskaan tarpeilleen kesken vauhdikkaimman alamäen. Kun on vauhtia 40km/h ja koira päättää lähteä erisuuntaan kuin minä, niin silloin on leikki kaukana. Komeasti lensin itse pusikkoon. Matkalla kolautin vasemman sisäreiden kickbiken ohjaustangon tappiin ja nyt on komea mustelma muistona. Myös oikea sääri on komean sinertävä. Ensimmäiset muutama sata metriä oli aika tuskaa, mutta tämän jälkeen taas menoksi!

Mulle on usein ihmetelty sitä, että miten onnistun aina telomaan itseni, ja en ihan oikeasti tiedä! Mutta tietääpähän tehneensä, kun on kroppa täynnä pieniä ihania muistoja siellä täällä :)

maanantai 14. huhtikuuta 2014

Edustustehtäviä

Viikonloppu oli täynnä hulinaa! Kevät-koira tapahtuma Valkealassa ja Nuorten harrastemessut Vantaalla. Molemmissa olin paikalla, toisessa Falconin ja toisessa Kodan kanssa.

Kevät-koira tapahtuma oli Valkealan kristillisen kansanopiston kennelkymppiluokan järjestämä Match Show ja koira tapahtuma. Minut oli pyydetty tuonne vetämään lapsia kärryssä Falconin kanssa. Päivä oli ihan mukava, vaikka kyyditettäviä lapsia oli harmittavan vähän. Ajelin sitten oman aikani kuluksi Falconilla pitkin tapahtuma aluetta istuen itse kärryn kyydissä. Hauskaa oli ja Falcon tuntui tykkäävän. Tapahtuma oli hieno, vaikka meidän paikkamme tapahtuma-alueella oli huono. Olimme syrjässä tapahtumien keskuksesta, joten näkyvyys ei ollut parasta mahdollista.

Sunnuntaina oli Vantaalla Hämeenkylän koululla Nuorten harrastemessut. Tuollakin olin siis palloilemassa ja esittelemässä yhtä lukuisista seuroistani. Tällä kertaa Vantaan palveluskoira yhdistystä. VPYssä treenaamme Kodan kanssa rauniota, mutta mahdollisuuksia on myös useisiin muihinkin lajeihin. Koda oli messuilla aivan elementissään! Jokainen pisteemme lähelle eksynyt pääsi kokemaan Kodan "puppy face" tyylin. Poju oli taas kuin ei olisi koskaan saanut rapsutuksia.


 Vetokoira ja sen kyytiläiset

Messut olivat sisätiloissa muutamaa pistettä lukuunottamatta. Meidän pisteemme oli pihalla, ja sateinen keli veroitti kiinnostuneita. Koiria oli jatkuvasti rapsutettavana, treeni esineistöä esillä, ja jopa muutama Kickbike kokeiltavana. Seuramme puheenjohtajalla oli myös vetokärryt mukana, ja pienet lapset pääsivätkin ajelulle. Lisäksi saimme Kainpolta lainaksi kaksi esittely Kickbikea, jotka herättivät oikein runsaasti kiinnostusta. Mukana oli enemmän lasten kokoa oleva Freeride, sekä koira käyttöön parhaiten sopiva Cross max. Etenkin Freeride oli lasten mieleen ja aikuisetkin uskaltautuivat kokeilemaan Cross Maxia. Saimme mukavasti näkyvyyttä VPYlle sekä kickbike harrastukselle (sekä koiran kanssa, että ilman).


 Messujen innokkaimmat potkuttelijat!

Harrastemessuille ei Falcon päässyt mukaan, mutta sukulaisia löytyi :)
Dali herra on niin komea!

torstai 10. huhtikuuta 2014

Ulkoasu päivityksiä ja kesäkunto 2014

Kelit alkavat jo olla sellaisia, että nuo talviset bannerit alkoivat jo tympiä. Operaatio sulanmaan blogi-look on nyt suoritettu ja ulkoasu hieman kesäisempi.

Tämän päivän treeninä oli elämäni ensimmäinen todellinen salikäynti. Aloitimme ystäväni Sarin kanssa projektin "kesäkunto 2014". Sarin tuttu teki meille aivan aidot treeniohjelmat ja nyt alkoi niiden noudattaminen.

Viikkoon mahtuu kaksi salia ja kaksi lenkkiä. Salit suoritan ohjelman mukaisesti, mutta lenkit taitavat mennä koiratreenien seassa. Tänään oli sali 2, koska tiistain sali 1 oli jäänyt väliin potkutekniikkakurssin vuoksi. Ohjelma on inhinmillinen, joskin huomasi kyllä välittömästi oman heikkoutensa. Olen aina treenannut lajinomaisia treenejä ja panostanut pyöräilyssä ja hiihdossa vaadittaviin lihasryhmiin. Vatsan, selän ja osittain myös käsien lihakset ovat jääneet vähemmälle huomiolle ja se näkyi ohjelman suorituksessa. Jalkojen lihasryhmiin painottuvat liikkeet onnistuvat täysin ilman tuskaa ja hyvinkin kevyesti (ensikerralla isommat painot), mutta esim. penkkipunnerruksessa olin aivan pulassa.

Tykkään haastaa itseäni, mutta voi olla että huomenna kaduttaa ja paljon! Potkutekniikkakurssin jäljiltä on vieläkin lihakset kipeät ja liikkuminen hidasta. Pohkeiden yläosat, etureidet, pakarat ja olkalihakset ovat valmiiksi jo aivan jumissa. Huomenna todennäköisesti myös vatsat ja hauikset.

 Tavoitteena olisi päästä huomenna vielä uudestaan salille ottamaan vähän palauttavia. Ja täytyyhän tottakai nuo loputkin lihakset saada jumiin...

Uudesta ulkoasusta saa antaa palautetta ja huomatkaa myös päivittynyt tapahtuma palkki!

Löytyi tuolta sosiaalisenmedian ihmeellisestä maailmasta hauska juttu kickbike harrastuksesta, ihan leppoisalla tasolla! Linkki Itä-Hämeen uutisiin :)

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Potkutekniikkakurssi, osa 1

Tiistaina, eli eilen, päästiin potkuttelemaan oikein kunnolla. HSKH:n potkutekniikka kurssi (2krt) alkoi ja olin tuolla mukana jonkinlaisena apukätenä, sekä oppimassa uusia vinkkejä omaan potkutteluun.
 

Kurssin ideana on siis oppia potkimaan kickbikella sekä ilman koiraa, että koiran kanssa. Tämä ensimmäinen kerta oli vain ihmisiä varten ja keskityimme oikean potkutaktiikan hallintaan. Ryhmiä oli kurssilla kaksi ja molemmille potkutteluaikaa varattuna 1½ tuntia. Olimme Linnean kanssa mukana molemmilla kierroksilla ja oli kyllä tehokasta treeniä. Paljon tuttua, paljon uutta ja kyllä huomaa kuinka paljon paremmin taas kulkee potkut!


Aloitimme aivan potkutekniikan perus asioista. "Tasaisen maan potkuilla" on hyvä kulkea, kun vauhti on kovinta ja maasto helppoa. Tärkeintä oli muistaa pitkä potku, ilman ballerina liikkeitä. Tätä asiaa käytiin läpi vuosi sitten VUL:n kevät leirillä Jämillä sekä talvileirillä Hyvinkäällä, mutta oli pienestä kertauksesta hyötyä. Suurin osa kurssilaisista ymmärsi tämän oikein nopeasti, vaikka ballerinoja ja koko jalan suoria potkuja alussa oli paljon.


Loppukireissä ja loivissa ylämäissä ei perus pitkät potkut enää oikein toimi. Vauhti yksinkertaisesti loppuu kesken. Tällöin tarvitaan hiukan erilaista potku tyyliä. Omasta mielestäni tämä potku muistuttaa jonkinlaista kuopaisua. Vauhti on kovaa ja vain päkiä käväisee nopeasti maassa. Vauhtia avitetaan myös käsillä ja jalan liike on pyörivää. Tärkeintä on muistaa koko kropan käyttö ja riittävän tiheä jalan vaihto. Myös käännöksissä tulee muistaa ottaa mutkan "sisäjalka" irti astinlaudasta, muuten voi käydä hassusti.


 Jyrkimmissä ylämäissä ei pyörivä potkukaan enää riitä, ja silloin tulee ottaa jälleen uusi potkutyyli käyttöön. Mäet pääsee parhaiten ylös pomppivalla potkulla. Tällöin kickbike liikkuu eniten käsien työnnön avulla ja kulku pysyy joustavana.  Tiuha jalan vaihto on edelletys mäen ylöspääsylle.


Varsinaisen perustekniikoiden opettelun jälkeen kiersimme molempien ryhmien kanssa noin 5km lenkin kickbikeilla. Löytyi kaikenlaisia mäkiä, ja haastetta löytyi! Kaikki selviytyivät kuitenkin oikein hyvin.



Kahden ryhmän välissä kävin itse ajamassa 5km Falconin kanssa kovaa, jotta pojalta saatiin ylimääräiset energiat pois. Poju jaksoi hyvin, vaikka ilta oli suhteellisen lämmin. Matkalle sattui muutama äkäisempi ohitettava ja yksi hevonenkin, joten treeni oli hiukan rikkonainen.



 Kaikkien kuvien copyright: Linnea Skogberg & Tanja Ignatius!





tiistai 1. huhtikuuta 2014

SPKL Koirahiihdon SM 2014, Keminmaa

Taitaa olla aika kertoilla vähän kisaraporttia. Lauantaina oli siis kauden viimeinen kilpailu lumella. Huipulle on hyvä lopettaa. Vuorossa oli siis Suomen mestaruus kilpailut.

Kaikkien tämän jutun kuvien (c) Vera Ignatius (ellei toisin mainita) 

Pitkän ajomatkan takia lähdimme matkaan jo perjantaina heti koulupäiväni päätyttyä. Ajoaika pysähdyksineen oli noin yksitoista tuntia, joten takapuolet ehti puutua komeasti, sekä kuskilla että meillä matkustajilla. Ajoimme Ouluun yöksi, josta jatkoimme lauantai aamuna suoraan kisapaikalle Keminmaalle Kallinkankaan hiihtokeskukselle.

Pohjanmaalla ei näyttänyt erityisen talviselta viikonloppuna...
 Ensimmäisenä kilpailupaikalla oli koirien ulkoilutus. Mukana olivat Falcon minun kisakoiranani, sekä Falconin sisko Punasukan Frige Veran hiihtokaveriksi. Kisapaikan huuma tarttui heti Falconiin ja poika oli super innoissaan. Äiti hoiti ilmoittautumiset ja lähdimme Veran kanssa katsomaan ladun profiilia ja kuntoa. Kilpailupaikka oli Kallinkankaan hiihtokeskus ja latu pohjat olivat todella hyvät! Sukset luistivat hyvin, ladun profiili oli rankka. Pitkää loivaa nousua ja vauhdikasta laskua. Itselleni nuo pitkät ja loivat nousut ovat olleet aina heikkous. Suurimpana syynä muutama vuosi sitten todettu äänihuulten toiminnallinen häiriö. Kaikessa yksinkertaisuudessaan multa loppuu happi pitkässä ja kovassa rasituksessa (siksi alamäet väliin on pelastus!). Jyrkät ja lyhyet mäet ei ole ongelma, koska ne jaksan vetää täysillä sen verran nopeassa tahdissa, että ajallisesti rasitus ei ole pitkä. Pitkät mäet eivät olisi ongelma (ainakaan näin pahasti) jos Falcon pääsisi pahasta tavastaan syödä lunta ja himmailla ylämäissä. Falcon on päättänyt pitää aina tauon, kun minun vauhti tippuu tarpeeksi, elikkäs juuri noissa ylämäissä.

Iso poika nauttii lumesta, kotona kun sitä ei ole!

Hiihtelimme noin kilometrin lenkin, kunnes täytyi palata rataselostukseen ja kisojen avajaisiin. Lars Forsblom huolsi minun ja Veran sukset vielä tässä vaiheessa, koska luotto omiin suksen huolto taitoihini ei ollut korkein mahdollinen EM-kisojen jäljiltä. Pian alkoivatkin ensimmäiset startit. Ehdimme katsoa puolisen tuntia lähtöjä, ja huomasi kyllä hyvän latu pohjan! Todella vauhdikkaita startteja! Puolituntia ennen omaa starttia lämmittelimme jo koiria ja itseämme.

Lähdön hetki koitti lopulta! Veran startti oli tasan klo 12.00, minulla minuutin perään. Etukäteen oli pieni pelko ettei Frige lähtisi matkaan Falconin jäädessä lähtöön. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja tyttö lähti upeasti. Frigen ollessa lähtöviivalla Falcon oli aivan hajalla. Sisko oli menossa, mutta Falcon ei. Koira huusi aivan hulluna, kun halusi jo mennä. Hetki kun Frige starttasi oli jännä. Falcon hiljeni aivan täydellisesti ja pystyin melkein kuulemaan koiran ajatukset: "sinne meni. Ja mä jäin tänne. Perhana!" Meidän lähtö olikin jo aivan omaa luokkaansa. Koskaan ei olla startattu noin kovaa! Itse meinasin vetäistä nenälleni jo heti aluksi, ja sitten tulikin ongelmaksi, että mitä mä teen?!? Vauhti oli niin kova, että jos olisin yrittänyt hiihtää itse, olisin kaatunut saman tien.

Lenkki alkoi kisan tiukimmalla nousulla. Pitkä ja suhteellisen jyrkkä mäki. Falcon onneksi veti tässä vaiheessa oikein mainiosti, joten pääsimme etenemään vauhdilla. Mäen päällä näimmekin jo ensimmäisen vilauksen Verasta ja Frigestä. Saavutimme heitä pikkuhiljaa ja ohitimme noin kahden kilometrin kohdalla loivaan ylämäkeen. Ohitus oli aivan kuin suoraan oppikirjasta! Uskalsin ohittaa Frigen pitkällä hihnalla, koska tiesin molemmat koirat ja heidän välillään kun ei mitää konflikteja koskaan ole ollut. Falcon meni aivan luotisuoraan ja jatkoi vieläpä matkaa! Pääsimme mukavasti irti, mutta ensimmäiseen pitkään ja loivaan ylämäkeen Falcon lopetti vetämisen. Menimme minun vauhdillani, ja Vera ja Frige saivat meidät kiinni. He eivät kuitenkaan lähteneet ohittamaan. Tavallaan ihan hyvä näin, koska loppumatka olisi saattanut mennä jatkuvaan ohitteluun. Mäen päältä pääsimme jatkamaan mukavalla vauhdilla eteenpäin. Falconin tauot ajoittuivat loppumatkan ajan ylämäkiin, mutta muuten edettiin oikein mukavalla tahdilla. Vera ja Frige saivat mukavan peesin ja eteneminen oli mukavaa.

Viimeisessä ja kisan vauhdikkaimmassa laskussa Falcon oli jo hiukan puhki joten jouduin jo itse hiukan jarruttelemaan. Loppukiri oli pojulta jälleen oikein mainio. Kovaa mentiin!

Tulokset tulivat suhteellisen pian kisan jälkeen ja voittohan sieltä tuli! Luokassamme oli huimat kolme kilpailijaa, mutta toisaalta vertailun kohteena olisin ollut naisten C luokan (ensi vuonna kisataan tuossa sarjassa) kolmas! Eli ei mikään turha reissu! Vera ja Frige jäivät hiukan meistä jälkeen reitin loppu osassa ja heidän sijoituksensa oli kolmas. Toiseksi sijoittui minulle uusi tuttavuus valjakkourheilun junnuissa, eli Milla Ikäheimonen Airedalenterrierin kanssa.

Kuva napattu KSPKn sivuilta

Kilpailu oli kaikin puolin hieno! Hienot puitteet ja hyvä taso! Tälläiseen kilpailuun on mukava lopettaa SPKL:n puolen kilpailut junnusarjoissa. Ensi vuonna aikuisten sarja kutsuu. Tulosten perusteella, ei ole mahdotonta pärjätä sielläkään. Oikein mukava kilpailukauden lopetus!

Oli mukava lähteä kotimatkalle. Rättiväsyneenä ja kaikkensa antaneena.


Voittajan on helppo hymyillä :)