Pentuhuumaa ja tikkejä

Koko kesäkuu on mennyt enemmän tai vähemmän älyttömässä pentuhuumassa. Toukokuun puolelta asti on ollut tiedossa, että yllättävää kyllä perheemme kasvaisi yhdellä pienellä nelijalkaisella. Toisen koiran hankkiminen ei ole missään nimessä ollut suunnitelmissa ainakaan vielä vuoteen tai kahteen, mutta niin vain tuommoinen pentulauma saa mielen muuttumaan. Kävin "olosuhteiden pakosta" Jenni Kreivin luona useampaan kertaan tässä keväällä, jossa asustelivat 11 täydellistä pientä greysterin alkua. Ajattelin pentujen pallottelun olevan turvallista koska vapaita uroksia ei ollut yhtäkään, mutta niinhän siinä sitten kävi että meille muutti pieni ja sitkeä narttu.

© Vera Ignatius

© Vera Ignatius

Viime sunnuntaina oli vihdoin ja viimein aika hakea Bambi - meidän pieni prinsessa - kotiin. Tätä hetkeä oli odotettu ja jännitetty suunnattoman paljon. Pennun valinta oli aivan järjettömän vaikeaa kolmesta hyvinkin tasaisesta nartusta. Suurimmat erot tuntuivat liittyvän korvien kokoon ja varpaiden väriin, joten lopullista päätöstä jahkailtiin useampi tunti. Lopulta valinnan teki Bolt. Kaikki kolme pentua esiteltiin vuorotellen Boltille pihalla, ja tämä pentueen pienin narttu tiesi heti mitä tehdä. Siinä missä muut alkuun väistivät vierasta isoa koiraa, niin Bambi loikkari suoraan päin ja alkoi leikkimään. Ei siis ollut epäilystäkään kuka meidän mukaan lähtisi.

Jo heti ensi minuuteista saakka Bambi on ollut aivan huikea pentu. Koti matkalla ei itkettänyt yhtään. Istui etupenkillä ja ihmetteli maailmaa. Kotona tuli oikea kulttuurishokki välittömästi vastaan, kun maaseudulla kasvanut pentu raahattiin Espoon asfalttiviidakkoon. Heti joutui opettelemaan niinkin hirveän asian kuin kaulapannan ja hihnan käytön. Seuraavaksi vietiin hissiin!! Kotona oli kuitenkin mukava käpertyä ison ja turvallisen Boltin kainaloon.

Yleensä Bambi valtaa koko pedin ja Bolt nukkuu lattialla... Pitää ostaa prinsessalle oma sänky.

Maanantaina lähdettiin heti ensimmäiselle pienelle roadtripille, kun suunnattiin äidin pihalla touhuamaan päiväksi. Bolt sai pitää seuraa Kodalle ja Popolle, kun Bambin kanssa opeteltiin pysymään pihassa, käytiin hihna kävelyillä ja tavattiin sukulaisia. Päivän aikana pentu oppi pitämään autoa omana turvapaikkanaan, ja aina päiväunien aikaan ipana suuntasikin Puntoon nukkumaan.

"How u doing up there?"

Kotiin lähdön aikaan lähdimme vielä isojen koirien kanssa metsään, jolloin Bolt paineli menemään omia reittejään. Juuri ennen pihaan paluuta huomasin Boltin reidessä jotain ylimääräistä. Pojalla oli noin 5 cm pitkä viiltohaava sisäreidessä! Vuotoa ei pahemmin ollut, mutta haavasta näki välittömästi, että tikattavaksi olisi lähdettävä. Ilmeisesti Bolt oli juossut piikkilankaan, jota vielä löytyy satunnaisesti tuosta metsästä (tätä en ennen lenkkiä vielä tiennyt).  Heti päästiin eläinlääkäriasema Askeleeseen, jossa Bolt rauhoitettiin ja reiteen neulottiin viisi tikkiä. Haava oli iso, mutta kohtalaisen siisti. Itsekin olisin sen osannut tikata, jos tarvikkeet löytyisivät... Noh Boltin kanssa ollaan jo huomattu, että noin kerran vuoteen joutuu hakemaan lekurista johonkin raajaan paikkausta. Ja yleensä päivystysaikaan, jotta minun lompakko kevenisi mahdollisimman paljon.

Väinö ja Bambi

Nyt poju joutuu kulkemaan pari viikkoa tötterö päässä, eikä juokseminen ole ok ollenkaan. Ajoitus ei voisi paljoa huonompi olla, kun pennun kanssa ei nyt voi valvomatta jättää ja lenkkeilykin on kovin tylsää. Raukka on aivan masentunut, kun mitään ei saa tehdä ja kaikki vain huomioivat ihanaa ipanaa. Vaikkakin todellisuudessa työnjako tuntuu olevan se, että minä pussailen Bolttia ja Väinö peuhaa pennun kanssa. Tämä järjestely varmaan kestää siihen asti että uhmaikä alkaa :D

Pentuna Bambi on yllättävän helppo. Tai vaihtoehtoisesti Bolt oli aikanaan poikkeuksellisen kamala. Tyttö lähtisi kenen tahansa matkaan, ja kaikki ihmiset on todella ihania. Bambi oppii nopeasti ja tykkää touhuilla myös itsekseen. Tarvittaessa kuitenkin ääntä lähtee runsaasti, jota naapurit varmasti arvostaa. Yöt onneksi mennyt jo alusta asti todella hyvin. Antaa nukkua noin 23-07 välin, jonka jälkeen alkaa ihana pentuääninen herätyssireeni soimaan. Nyt ollaan jo opittu oma nimi, käsky pois ja istu, sekä osataan matkustaa hississä todella taitavasti, eikä taloyhtiön useat ulko-ovet tuota enää vaikeuksia. Ja jottei nyt luoda kenellekkään liian ruusuista kuvaa pentuelämästä, niin kyllä on lapsi ehtinyt maistaa minun kenkää, kakkia jopa kerran sisälle, ja pissinyt sohvatyynylle. Myös päin hyppiminen tuntuu suosikki puuhalta, joka ei ehkä ole hyvä juttu kun paino tuosta noin kolminkertaistuu.

Bambin kasvua ja Boltin elämää siinä sivussa pääsee seuraamaan instagramista minun ja koirien omasta profiilista: @vedonvoimaa. Päivittelen tiliä mahdollisimman tiheään, ja vaikka kesällä kuvat ovat lähinnä arki painotteisia, tulee treenijutut lisääntymään kilpailukauden lähestyessä. Tälläkin hetkellä pitäisi treenien olla kovassa vauhdissa, mutta oma loukkaantumiseni kaksi viikkoa sitten jarrutti treenejä ja vei motivaatiota kovasti. Nyt alkaa jalka kestää pikkuhiljaa iskuja, joten juoksutreenit jatkuvat ja pyörän selkäänkin olisi taas tarkoitus hypätä. Kadonnut motivaatio pitäisi taas löytää, eikä Boltin loukkaantuminen ainakaan edistänyt sitä.

Pennut 3 viikkoa

Sunnuntaina oli aika jälleen suunnata tapaamaan jälkikasvua ja samalla huoltamaan syksyn kisavälineistöä! Kickbike on nyt kuin uusi, ja pikku Lotat ja Boltit pääsivät ensimmäistä kertaa kunnolla kameran eteen.

Nyt on lupa ihastella ja rakastua! Vielä on loistavia vetokoiran alkuja vailla sitä omaa kotia!

Narttu 1 
Pieni, mutta pippurinen. Pentueen pienin, mutta omaan silmään ehdottomasti vilkkain. Kehon hallinta ja liikkuminen muutenkin sulavinta koko pentueesta. Väritykseltään selkeästi muita tummempi.

Narttu 2
Isin tyttö! Väritykseltään erottuu porukasta. Valkopohjainen kirjava pentu, jonka kuviointi on kuitenkin muita tummempi. Muistuttaa kovasti Boltin väritystä saman ikäisenä! Pentueen isoin narttu. Lähes urosten kokoinen jättiläinen.

Narttu 3
ADHD tyttö! Mahdottoman vauhdikas tapaus, joka ei meinannut kuvaus pöydällä pysyä paikallaan sitten millään. Keskimmäinen tytöistä kokonsa puolesta.

Uros 1
Vauhtihirmu! Ensimmäisenä omin tassuin liikkeelle lähtenyt pentu. Lähes täysin valkoinen, päätä ja hännän tyveä lukuunottamatta. Iso ja rauhallinen pentu, jolla kuitenkin hyvä kehonhallinta.

Uros 2
Ahmattipossu! Ruoka-ajan koittaessa oli nisässä kiinni kuin takiainen! Kuvattaessa "helppo" ja jaksoi hyvin hallita omaa kroppaansa ilman tukea.

Uros 3
ADHD poju! Vauhtia riitti kuvaus sessiossa ja ääntä lähti pentulaatikossa. Persoonallinen tapaus. Tässä vaiheessa pienin uros.

Uros 4
Jättiläinen! Pennuista rotevin. Uroksista ruskein. Hiukan meinasi uni olla silmässä kun kuvia napsittiin :)

Semmoisia pennun palleroita ne nyt on ! Ikää mittarissa 3vkoa ja vauhtia tulee joka päivä lisää! Pennuista voi rohkeasti kysellä lisää, ja katsomaankin pääsee! Jos isän tapaaminen kiinnostaa niin syksyn kilpailuita kierretään aktiivisesti, jossa Bolttia pääsee rapsuttelemaan!

Puppies Expected!

Niin se aika liitää. Vain kaksi vuotta sitten Bolt oli pienenpieni ruttunahkainen pentu. Nyt aikuinen, menestynyt kisakoira, joka osoittanut olevansa kaiken hehkutuksen arvoinen! Alusta asti on ollut tunne että Boltista voisi tulla jotain suurta. Oletin että jonain päivänä muutkin huomaavat koiran upeuden ja ehkä voisi olla mahdollista haaveilla pikku-Bolteista. Tämä päivä tulikin aiemmin kuin ikinä olisin arvannut!

Viime talvena SM.-kilpailuiden jälkeen sain kyselyä Boltin käytöstä jalostukseen! Koira oli osoittanut suurta lahjakkuutta vetohommiin kuluneella kaudella. Pystyi kilpailemaan jo ensimmäisissä kilpailuissa SM-mitaleista, kykeni vetokilpailuun parivaljakossa ilman sekunninkaan harjoittelua, ei häiriintynyt vaikka perässä hiihtäjä olikin täysin vieras ihminen. Vetopää muutenkin aivan huippuluokkaa, eikä mitään terveydellisiä ongelmia näkynyt tiiviin kauden aikana. Kiinnostus tottakai heräsi, ja päätös jätettiin hautumaan.

Kevään aikana käytin Boltin luustokuvissa, ja niiden puolesta kaikki olisikin mahdollista! Lonkat B/B, kyynärät 0/0 ja selkä terve! Sitten jäätiinkin odottelemaan juoksujen alkamista. Juhannuksena vihdoinkin alkoi merkkejä näkyä, joten Bolt suuntasi Kouvolaan kyläilemään. Itselläni oli tuolloin kesäloma ja viikot täynnä ohjelmaa, joten tästä syystä Bolt vietti vajaat kolme viikkoa vaimokkeensa luona. Astumista jännitettiin kovasti, koska nuori uros kuitenkin kyseessä, mutta turhaan jännitettiin! Kaikki oli mennyt ilmeisen hyvin ja nyt onkin odotettavissa pentuvilinää syyskuulle! Ultrassa on käyty viime viikolla, ja niitä pentuja oikeasti tulee !! Superjännittävää!

Pientä yhteenvetoa tulevan pentueen vanhemmista:

Kirjoitettu täysin pentueen isän omistajan (minun) näkökulmasta :)
 
Rakenne:
Isä: Bolt on ollut pennusta asti erittäin siro uroskoiraksi. Pitkät raajat ja keveä rakenne antavat Boltille mahdollisuuden juosta aivan uskomatonta vauhtia! Tätä mahdollisuutta Bolt käyttää aina radalle päästessään. Askellus Boltilla on kevyttä, eteenpäin vievää. Ruumiinrakenne on aina ollut hoikka, vaikka ruoka maistuu ja imeytyy hyvin. Rakennetta on usein luonnehdittu jopa vinttikoiramaiseksi. Vaikka koira onkin kevyt, on se osoittanut olevansa myös hurja voimapesä niin halutessaan.

Emä: Lotta on ruumiinrakenteeltaan voimakas, mutta olematta kuitenkaan raskas. Erittäin iso narttu, jolta löytyy voimaa ja nopeutta kilpailla samalla viivalla uros seisojien kanssa. Kropaltaan Lotta on erittäin kaunis ja tasapainoinen koira.

Luonne:
Isä: Bolt on luonteeltaan erittäin vilkas sekä miellyttämisen haluinen. Koira on aina valmis toimintaan, oli se sitten kauppareissu hihnassa tai vetotreenit pakkassäässä. Vaikka Bolt onkin vilkas ja huomio kiinnittyy mitä pienimpiin asioihin ympärillä, on arjessa päästy tekemään tottelevaisuutta lupaavilla tuloksilla ja kuuliaisuus kaikissa tilanteissa on aivan ylivertainen. Vapaana ollessa ei lähde kauas seikkailemaan ja on jatkuvasti kuulolla, että minne seuraavaksi. Kotona rakastaa makoilla kainalossa ja mikään ei ole parempaa kuin kyläilevät kaverit. Bolt on asustellut koko elämänsä taajamassa. Rauhoittuu hyvin vilkkaassa ympäristössä ja viettää päivät yksin kerrostaloasunnossa ilman mitään ongelmia.
Emä: Lotta on luonteeltaan kova ja periksi antamaton. Kotona kuitenkin toimii hyvin yhteen perheen koirien kanssa. Lotta elää maalla lapsiperheessä useamman koiran laumassa.

Vetotaustaa:
Isä: Bolt on opetettu pienestä pitäen vetokoiraksi. Osasi jo 9viikkoisena oikean ja vasemman, puolivuotiaana tehtiin ensimmäiset vedot ja reilu vuotiaana voitti ensimmäisen SM-mitalinsa. Bolt on kilpaillut vasta yhden lisenssikauden ajan (elo-heinäkuu). Tässä ajassa koira on ehtinyt kilpailla canicrossissa (yksilömatkoilla sekä viestissä), koirahiihdossa, kahdenkoiran koirahiihdossa, yhdistetyssä (pulkka- & koirahiihto), koirapyöräilyssä sekä yhden koiran kärryluokassa. Bolt on osallistunut neljään SM-luokkaan ja saavuttanut neljä SM-mitalia, joista kaksi vieraan ohjaajan kanssa. Myös kaksi EM-kisastarttia on ehditty suorittaa upeasti. Bolt on lyhyen vetouransa aikana saavuttanut jo huimia tuloksia, ja lisää on varmasti tulossa. Vetointo on aivan omaa luokkaansa, eikä koira tiedä mitään parempaa kuin edetä radalla mahdollisimman kovaa! Koirasta löytyy vauhdin lisäksi vääntöä vetää raskaampaakin taakkaa. Kertaakaan ei ole Bolt sortunut raville kisasuorituksen aikana, edes canicrossissa. Boltin paras puoli radalla on kuitenkin täydellinen varmuus tekemisestä. Ohitukset, käännökset ja yllättävätkin tilanteet menevät sujuvasti yhdellä käskyllä, pitkällä liinalla.

Emä: Lotan kanssa on aloitettu vetoharjoittelut vasta 3-vuotiaana, mutta edistyminen on ollut hurjan nopeaa! Puolessa vuodessa koiralle on rakennettu mahtava kunto ja into juoksemiseen. Koira on luonnostaan todella nopea, ja onkin pystynyt haastamaan kisoissa urosseisojia! Tähän ei aivan jokainen narttu kykene.

Pennuista on odotettavissa suurikokoisia, mutta samalla kevytrakenteisia. Hyvä vetopää periytyy molemmilta vanhemmilta, samoin kuin nopeus! Molempien vanhempien sukulinjat ovat erittäin vaikuttavat! EM- ja MM-mitaleita on molemissa suvuissa, juuret johtavat Ruotsin ja Suomen parhaimpien koirien linjoihin, samoin kuin Norjan vaikutusvaltaisimpien vetoseisoja kasvattajien koiriin. Jännityksellä odotan mitä tulee!!

Henkistä ja fyysistä valmistautumista talvikauteen 2016

Pientä tuli ikävä <3

Pitkä tauko on jäänyt kirjoittelussa. Pitkän tauon aikana on ehtinyt tapahtua, vaikka ja mitä. Lähestyvä joulu on lisännyt työtunteja valtavasti ja suurinosa ajastani kuluukin kahveja tehdessä. 7kk työputki ilman sen suurempia lomia sai tauon, kun lennähdimme Veran ja isoäitimme kanssa Canarialle viikoksi. Alunperin oli tarkoitus ottaa treenikamat mukaan ja ottaa lomailu hyötykäyttöön. Reissuun lähtiessä oli puhti kuitenkin sen verran kateissa, joten lenkkarit vaihtui sandaaleihin ja loma ottettiin nyt vain lomailun kannalta. Päätös oli loistava! Viikon verran lomailua, ilman stressiä töistä, treeneistä tai muista vastuista.

Kotiin palattiin viime sunnuntaina, ja sitten sitä hommaa onkin riittänyt riesaksi asti. VUL:lin hallitukselle pitäisi tehdä iso pino hommia. Tämän hetken tärkeimpänä kuitenkin junioreiden hiihtoleiri talvelle 2016. Elämäni ensimmäinen leiri, minkä järjestän. Onneksi apujoukot on hyvät, ja nyt toivotaankin vain isoja kinoksia lunta! Mainoksia leiristä laitan jakoon ensiviikolla!

© Vera Ignatius

Koirahiihdon SM-kilpailut lähestyvät kovaa kyytiä (vain 51 päivää), ja sinne olisi itsellänikin suunta. Varsinaiset treenit kisoja varten alkoivat tällä viikolla. Ja kyllä muuten tuntuu heti. Alla pitkä pätkä peruskunto treeniä, mutta nyt alkoi kovat treenit. Tämän viikon saldona kolmet vetotreenit Boltilla (6km, 4,5km, 6km), yksi canicross treeni Kodan kanssa (7km), UVU:n sauvarinne treenit ja edessä vielä ainakin hiihtoa hiihtoputkessa ja peruskunto hölkkä. Bolt kasvaa ja kehittyy vieläkin aivan silmissä! SM-kilpailuissa tavoitteena on mitali, väristä en osaa vielä haaveilla. EM-kilpailutkin ovat edessä maaliskuussa. EM-kisakuntoon on vielä matkaa, mutta sinne suunnataan!

Pikkupoika reenien jälkeen Sherwoodin metsässä uusissa valjaissa! :)

Tässä syksyn aikana on tullut tehtyä runsaasti hankintoja /päivityksiä kalustoon kisoja silmällä pitäen. Muutama kuukausi sitten ostin oman auton pitkän projektin ja haaveilun päätteeksi. Haaveena oli joko pieni pakettiauto tai iso farmari. No kumpikin unohtui matkalle ja ostinkin viistoperäisen pikkuauton. Tässä pikkuautossa kuitenkin riittää tehoja ja ajomukavuutta pitkillekkin ajomatkoille. Fiat Stilo 2004, 1,9 diesel moottorilla. Pieniä puutteita on, mutta ihan laitettavissa. Peräkoukku täytyy asentaa pyöriä varten (tosin mahtuvat sisään kun vähän purkaa), ja takakontti on hiukan ahdas kahdelle koiralle. Pääosin auto kuitenkin kulkee kaksipaikkaisena ja Boltilla on tilaa vaikka muille jakaa.

Auton lisäksi hommasin Boltille uudet valjaat, kun kasvoi keväällä ostetuista ulos. Nyt poika juoksee Non-Stopin free motion valjailla. Myös Boltin ruokailuihin on tehty pieniä päivityksiä. Koiraurheilu.fi:n ja Ninnin avustuksella vaihdettiin Boltin ruoka Happy Dog sportin vahvempaan versioon (28/20) ja rinnalle otettiin kisakaudelle Happy Dog Profiline Race (34/24). Näillä luulisi kulkevan! Etenkin kun sekaan vielä satunnaisesti peuran lihaa!

Ja tottakai kun Bolttia on hemmoteltu uusilla välineillä, niin pitihän sitä itsellekkin, joku lelu hommata. Omaksi joululahjaksi ostin vihdoin ja viimein kauan haaveillun GoPro Hero 4 Blackin! Ammattitasoinen action kamera kulkee tästä lähin tiiviisti mukana kisa- ja treenimatkoilla (ainakin silloin kun on valoisaa...)

Listalle voisi tietysti lisätä uudet sukset, pari koiran takkia, oman kämpän, Boltille seisoja kaverin ja ja ja... Materialismi onnea ;)

Pentukuume on kova..

Tanjan oma täystuho

Hei olen 18 vuotias Tanja, asun kaksiossa ja minulla on kaksi koiraa. Inspiraation tälle postaukselle toi tämä teksti! Teksti on kohdennettu juurikin minulle, ja muille samassa elämäntilanteessa oleville. Olen nuori, joka otti koiran ja on kohdannut valtavasti vaikeuksia sen kanssa, mutta myös niitä onnistumisia ja onnenhetkiä, jotka auttavat jaksamaan.

Ensin selvittiin koulusta, siteen ylioppilasjuhlien järjestämisen sekä itse juhlimisen tuomasta stressistä. Sitten päätti Bolt aloittaa uuden elämänvaiheen - tuhoamisen...

Viimeaikoina töistä kotiin palaaminen on ollut yhtä tuskaa. Oven takana mietityttää haluanko edes sisälle. Mitä pääsen siivoamaan tällä kertaa? Onko jotain oikeasti tärkeää tuhottu? Bolt 10kk pistää harva se päivä bileet pystyyn yksin olleessaan kotona ja Koda 8v katselee vierestä. Oven avatessani on vastassa Koda nolo ilme naamalla: "anteeksi äiti, se teki sen taas." Ja sitten se juoksee paikalle ja iloitsee, kun äiti tuli kotiin... Pelkästään tällä viikolla on mun oma makkari levitetty kaaokseen, kämppiksen huoneen kynttilävarasto tuhottu ja syöty sekä viimeisimpänä vetona vessa räjäytetty aivan totaalisesti. Itku siinä meinaa tulla kun koira on levittänyt upouudet korut kämpän lattialle, sinne hajuvesien ja vaatteiden viereen. Hetki jolloin meinasi todella leimahtaa oli kun lapsi oli syönyt noin 200 kynttilää välipalaksi ja jäljelle jääneet muruset löytyivät kämppiksen mustalta karvamatolta. Ja eilen se itku todella tuli kun kotiin astuin. Oman huoneen valkoiselle karvamatolle silputtu shampoo pullo, no onneksi ei sen enempää... Paitsi kun erehdyin menemään vessaan. Kissanhiekkalaatikko, roskis ja jokainen shampoo, suihkusaippua ja kosteusvoide pullo (kahden tytön omistamat...eli määrä on suuri) levitettynä wc:n lattialle. Onneksi Boltin konkreettinen syömisrakkaus rajoittuu kynttilöihin, ja kosmetiikat olivat edelleen ehjiä! Harmi vain että ne ehjät pullot sai noukkia kissan jätösten seasta...

Siivottua on tullut tällä viikolla paljon... 

Ja jokainen kerta kun olen imuriin, moppiin tai rättiin tarttunut olen manannut, että miksi minulla on koiria. Tai lähinnä miksi otin aktiivisen pennun kaksioon keskelle omaa itsenäistymistäni? Bolt on syönyt ja tuhonnut tavaraa ainakin oman hintansa edestä. Ja ruokiin on mennyt varmaan jo puolet siitä. Hatara taloustilanne, vähäinen materiaalinen omaisuus ja runsas tekemisen määrä yhdistettynä kauhukakaraan on karmaisevaa, ainakin kotiin saapuessa ja kun pitää koiralle ruokaa ostaa... Bolt on tuonut mukanaan valtavasti päänsärkyä, kyyneliä ja stressiä. Ja vaikka miltein joka kerta kotiin tullessa manaan koiran syvimpään monttuun, en voisi tuota otusta rakastaa enempää! Idiootti, kapinoiva ja vaikea tapaus, mutta mun oma ja siinä valtavan rakas.

Niitä hetkiä jolloin tää koira tuo mulle pelkkästään suurta onnea <3

Muistan ajan jolloin Koda oli oikein vaikea. Karkaili harva se päivä, haukkui kaikkea liikkuvaa, söi 12vuotiaan Tanjan sormet kun yritin kouluttaa, kaikesta tuosta huolimatta Koda on mun paras kaveri ja elämäni koira. Koda on aina ollut läsnä, aina tehnyt mun kanssa innoissaan ja valtavalla motivaatiolla. Sen ajan minkä olen omillani kulkenut (noin vuosi ja viikko) Koda on joka päivä ollut kanssani. Kaikki vaikeat hetket ja pettymykset, kaikki onnen kyyneleet ja onnistumiset Koda on ollut näkemässä ja kuulemassa, kun muut ovat suojelleet itseään mun vaikeuksilta ja vältelleet. Parempaa koiraa en olisi ikinä voinut toivoa ensimmäiseksi koirakseni.

Suureksi onnekseni Bolt on kaikessa raivostuttavuudessaan ottanut hyvin mallia Kodasta! Lohduttaa tunkemalla ison, kuolaavan kuononsa syliin, tai pahimmillaan koko koira tunkee syliin. Iloitsee hakkaamalla hännällä rytmiä vaikka mustelmille asti. Innostuu kaikesta mistä minäkin, ja rakastaa sitä mitä minäkin. Vaikka nyt onkin vaikeaa lapsosen kanssa, selviämme siitä kaikki yhdessä. Koda näyttää esimerkkiä, ja minä yritän parhaani mukaan pitää homman paketissa. Näillä eväillä me selvitään, myös Boltin kapina vaiheista. Siivotessani, korjatessani ja uutta tuhottavaa ostaessani yritän aina muistaa sen tavoitteen johon tämän koiran kanssa tähtään. Maailman parhaan harrastuksen harrastaminen oman koiran kanssa on se palkinto mitä tältä tuskien taipaleelta odotan. Tiedän että odotus ja kaikki se siivoaminen palkitaan ja tuokin eläin saa vielä hiukan järkeä päähän, aivan kuten Kodakin aikanaan sai. Mulla tulee olemaan kaksi oikein hurmaavasti käyttäytyvää koiraa vielä joku päivä.

Ja tsemppinä itselleni ja helpottaakseni teidän kauhukuvitelmia mun arjesta niin tänään oli ihan siisti kämppä kun tulin kotiin ! (teippasin huoneiden ovet kiinni...)

Ja loppuun vielä vähän uutisia :)

• Minä hyppäsin mukaan VUL:lin hallitustoimintaan ja olen siis osa tämän hetken hallitusta! Hirmuisen jännää, ja vähän jopa hirvittää että miten oikein pärjään hommassa!? Mutta eiköhän se tekemällä selviä :) 
• Norjan matka lähenee!! Uusi passi laitettu tilaukseen ja laivamatkat hommattu! Kohta täytyy alkaa jo pakkaamaan!
• Tänään lähti kickbike kyselyä Kainpolle!! Uusi kulkupeli siis tiedossa, kun vanhat tuppaavat katoamaan käsistä turhan tiuhaan...
• Sarjakortti Hyvinkään Sveitsin uimalaan ostettuna, joten nyt treenataan uimalla. Tänään oli ensimmäiset treenit jo heti aamusta ennen töitä ja tiistaina voisi mennä taas? 
• Huomenna suunnataan molempien koirien kanssa valjas ostoksille Hyvinkään Salamanteriin. (Meitä lähin eläinkauppa, eli kävelymatkan päässä) Salamanteri myy Zero DC:n ja Nonstopin valjaita, joten eiköhän pojat saa oikein laadukkaat välineet vetopuuhiin!
• Bolt siirtyy lähiaikoina syömään Happy Dog Profilinea. Hoikka poika kaipaa vahvaa ruokaa ja tuossa olisi semmoinen!
• Toissapäivänä lähti ilmoittautuminen Boltin ensimmäiseen näyttelyyn! Ruipelo pääsee Hyvinkään koiranäyttelyssä esittelemään itseään :) 
• Seuratkaa Instagramissa käyttäjää @jrsleddogsportfin !!

Roadtrip Itä-Suomeen

Lauantai aamuna kello kuusi auto starttasi Hyvinkäältä, suuntana Leppävirta, Suonenjoki ja Kuopio. Lähdin reissuun ystäväni Hennan, hänen koiransa Ekan ja Kodan kanssa. Reissun pohjimmainen tarkoitus oli hakea lyhytkarvaisen saksanseisojan pentu Steele kotiin, mutta kaikkea mahdollista saatiin samaan ajomatkaan mahtumaan.

Lauantaina kello 12 starttasimme Leppävirralla Kickbiken Suomenmestaruus kilpailuissa. Kisamatkana oli 5,8km ja kilpailin tytöt 18v luokassa. Junnuluokista omani oli ainoa jossa kilpaili enemmän kuin yksi kilpailija. Meitä oli huimat kaksi: minä ja Henna. Voitin kisan ajalla 16,12 ja Henna tuli noin puoliminuuttia perässä. Kisan jälkeen järjestäjä houkutteli meidät junnut osallistumaan myös maantiekävelyn SM-kilpailuihin ja hulluuden puuskassa päätettiin kokeilla. Yllättävän rankkaa on jos yrittää oikealla tyylillä tallustella. Tällä kertaa vaihdettiin Hennan kanssa osia, itse olin toinen ja Henna vei kultamitalin kotiin. Illaksi ja yöksi suuntasimme Suonenjoelle Jasminin ja Patrikin luokse.  Treenasimme Kodan ja Ekan, lenkkeilimme palauttavan lenkin ja juttelimme junnujen tilanteesta Suomessa. Paljon puitiin ajatuksia Ranskan EM-kilpailuista, kauden tavoitteista sekä treenamisista.

Onnelliset mitalistit

Sunnuntai aamuna suunnattiin Kuopioon hakemaan Steele kyytiin. Pikkumies pääsi ensimmäiselle kunnon automatkalleen Kodan ja Ekan kaveriksi takakonttiin. Autossa oli myös kolme tyttöä, koska Jonna sai meiltä kyydin Lahteen bussiin, sekä kolme kickbikea. Ahdasta oli, mutta matkaaminen oli oikein mukavaa! Steele matkusti oikein nätisti takakontissa. Matka meni mukavasti nukkuessa.

(c) Jenni Pitkänen

(c) Jenni Pitkänen

(c) Jenni Pitkänen

(c) Jenni Pitkänen

Steele sai kutsumanimekseen Bolt, Disney leffan superkoira Boltin sekä Jamaikalaisjuoksija Usain Boltin mukaan. Pikku-ukon kasvamisesta päivittelen mahdollisimman usein (helpottaa kun syksyn ylioppilas kirjoitukset ovat ohi).

Pentukuumeen hoitoa

Sydän suli yhdentoista upean vetokoiran alun sännätessä syliin. Parasta oli kuitenkin tunne siitä, että yksi niistä olisi pian minun!

Merri oli erittäin kärsivällinen äiti yhdentoista ipanan hyökätessa nisälle

Pihamaan ihmettelyä

Siipi oli oikein mukava leikkikaveri

Taistelutahtoa löytyi!

Uteliaita ja rohkeita lapsosia

Se oli rakkautta ensisilmäyksellä

Onko mitään suloisempaa kuin koiranpennut edes olemassa?

Ja perään vielä kuva vanhasta herrasta ylämäki treenin päätteeksi :)

Pienten tassujen töminää!

Muutaman tunnin päästä starttaa juna viikonloppureissuun. Koda jää kämppäkaverin kanssa talovahdeiksi, koska tähän reissuun ei tuota karvakasaa oteta.

Suuntana on Kuopio ja koiranpentu haaveet. Mun oma valjakkourheiluformula on kohta täysin todellinen asia. Jännittää suoraan sanottuna aivan kamalasti!

Sunnuntaina luvassa kuvapläjäys tulevasta perheenjäsenestä :)