Karhuveljeni Koda

Nimi: Koda
Rotu: Sekarotuinen suomenpystykorva
Syntynyt: 20.2.2007

Kodan lajit:
Agility-vuodesta 2008
Koirahiihto-vuodesta 2008
Canicross-vuodesta 2008
Tottelevaisuus koulutus-vuodesta 2010
Koirapyöräily-vuodesta 2011
Raunio etsintä-vuodesta 2012

Minun ja Kodan suurimmat saavutukset:

Agility kilpailun voitto 1. luokassa - Kokkola 2011

Tottelevaisuuden Nuorten SM 3. - Nastola 2012

Kickspark CaninCup 2. - Kouvola 2011 & 2012

Kodan Tarina:

Koda vauvana

Koda on ensimmäinen koirani, vaikka perheessäni on ollut aina vähintään yksi koira. Kodasta tuli minun koirani vahingossa, kun etsimme vanhalla koirallemme Rommille kaveria kuolleen Topin tilalle. Koda löytyi netistä kotia etsivien koirien joukosta. Kodan muutosta meille oli ollut puhuttu jo aiemmin, mutta eräänä iltana tuli soitto, että nyt Koda kaipaisi muuttoa hyvin nopeasti. Edellisen omistajan elämän tilanne oli muuttunut nopeasti ja koiraa olisi hankala pitää tässä tilassa. Äitini lähti ajamaan neljän tunnin päähän Itä-Suomeen hakemaan Kodaa. Yöllä Koda tapasi uuden ystävänsä Rommin ja kotiutui heti. Missään vaiheessa ei oltu puhuttu, että Koda olisi kenenkään oma, mutta minä rakastuin ensisilmäyksessä tähän suloiseen karvapalloon ja tunne taisi olla molemmin puolinen. Koda toimii kyllä kaikkien kanssa, mutta meidän välisessä suhteessa on jotain erityistä.

Nuori poika

Muuttaessaan meille Koda oli hiukan vajaa vuoden vanha ilopilleri, jolla riitti virtaa vaikka muille jakaa, ja ensimmäisten kuukausien aikana Koda kaiversi koiratarhamme pohjan täyteen kuoppia, ja repi koirien sohvan täysin riekaleiksi. Suunnattoman energia määrän ja vahvan metsästys vietin takia Kodasta tuli remmikoira. Vapaana ollessa lenkit alkoivat käydä jo vaarallisen pitkiksi. Leikkautimme Kodan myös suhteellisen pian ja tämä rauhoittikin pojua huimasti.

Vauhtihirmu

Melkein heti Kodan muutettua meille, lähdimme Lappiin viikon lomalle, ja Koda pääsi luonnollisesti mukaan. Poika oli aivan luonnonlahjakkuus markustamisessa! Lapissa huomasimme Kodassa piileviä kykyjä hurjiin loikkiin, joten päädyimme Agilityn alkeiskurssille. Myös Kodan rakkaus hurjaan vetämiseen otettiin hyöty käyttöön ja kokeilimme koirahiihtoa. Ja sillä tiellä ollaan edelleen.

Ensimmäinen kisamme Varkaus 2009

Agiliituri

 Agility sopi Kodalle oikein hyvin, kunhan ympärillä oli halli ja mahdollisimman vähän ihmisiä. Koda oppi nopeasti kaikki esteet ja muutenkin Agilityn salat. Nopea oppimaan, mutta aivan yhtä nopea kyllästymään. Esteiden suorittaminen järjestyksessä alkoikin tuntua nopeasti tylsältä. Sen sijaan kentän ympärillä olevat ihmiset on vain niiiin ihania, että ne on pakko käydä pussaamassa ja jos jossain olisi vaikka metsää tai peltoa, niin siellähän voisi olla jotain jäljestettävää. Kentällä pysyminen on siis ollut aina suurin ongelma. Nykyään Agilityä harrastamme lähinnä silloin tällöin. Treenaamme kerran ennen kisoja, käymme kisat ja sitten pidetään taas taukoa. Toimii Kodalla suhteellisen hyvin, vaikka edelleen ollaan ykkös luokassa ilman yhtään puhdasta nollatulosta.

Valmiina lähtöön!

Vetolajit ovat Kodan suosikkeja! Saa mennä niin kovaa kuin kintuista lähtee (tai niin kovaa kuin minun kintuista lähtee). Koda on päässyt juoksemaan kaikenlaisilla välineillä, mitä vetourheilusta löytyy. Aloitimme suksilla, ensimmäiset kisat juoksimme, pyöräilyäkin Koda on kokeillut, muutama kisat kickbikella ja kicksparkilla, myös parivaljakkossa ja neljän koiranvaljakossa on Koda juossut. Nykyään Koda on jo liian pieni ja hidas kisaamaan minun kanssani vetolajeissa, mutta treenaan edelleen satunnaisesti myös Kodan kanssa ja olen lainannut pojua tutuille, jotka ovat olleet kiinnostuneita lajista. Kodaa käytetään paljon valjakkourheilua esiteltäessä, koska sen uskaltaa antaa aivan kenen tahansa kaveriksi, minkä tahansa välineen eteen ja koskaan Kodalla ei ole ollut ongelmia ohituksissa, lähdöissä eikä maaliin tuloissa. Koda olisi kaikin puolin täydellinen kilpakoira, mutta massaa saisi olla sellaiset 20 kiloa lisää, niin että hihnan toinenin pää saisi hiukan jotain apua menoon. Nykyään Koda toimii harjoittelu koirana uusille ja innokkaille junioreille. Kaikki kolme nuorempaa veljeäni ovat kilpailleet Kodan kanssa juoksu ja kickbike luokissa. Koda nauttii suuresti ja matkat ovat vanhukselle sopivan mittaisia.

Maalimies löydetty-Missä seuraava?

Tottelevaisuus on Kodan eläkeläis harrastus. Tai sinne sen suunnittelin jättäväni, mutta olemme treenanneet sitä Agilityn tueksi ja käyneet muutamat kisatkin. Kodan ongelmat Tokossa ovat pitkälti samat kuin Agilityssä. Kotona menee aina niin kauniisti, ja kisoissakin silloin kun jaksaa kiinnostaa.






Raunio on yksi Kodan lemppareista! Saa käyttää nenää ja pussailla ihmisiä, ja haukkua! Koda on todella taitava kaikessa nenän käytössä. Myös ketteryys ja vauhdikkuus olivat aina Kodan etu raunio radoilla.

Koda on elämäni koira!

Oli siinä kuinka paljon tahansa vikoja, ja vaikka ei koskaan pärjättäisikään missään erityisen loistavasti. Koda on opettanut mulle enemmän kuin yksikään kurssi tai koulu. Kuten kuvista huomaa ollaan Kodan kanssa kasvettu yhdessä. Tuntuu kummalliselta, että minun ihana pieni ilopilleri alkaa olemaan jo kohta eläkeikäinen, vaikka ei aina uskoisi. Virtaa riittää edelleen, vaikka vauhti on hiipunut. Nykyään Koda asuu äitini luona. Pikkuveljilläni on aikaa hemmotella vanhusta sen ansaitsemalla tavalla. Koda on koira jota ei voi olla rakastamatta. <3