Potkutekniikkakurssi, osa 2

Tiistaina oli vuorossa potkutekniikkakurssin toinen ja viimeinen osa. Vuorossa oli potkuttelun testaamista koiran kanssa. Kuinka saada koira vetämään tai halutessaan juoksemaan sivulla? Kuinka potkia koiran vetäessä ja vauhdin ollessa yksin potkuttelua nopeampaa? Muunmuassa näitä pohdittiin Kaitsun ohjauksella. Kuvia ei pahemmin tällä kertaa ehtinyt ottaa. Muutaman sain puhelimella napsaistua.

Kurssi aloitettiin laittamalla koirat valmiiksi. Ensin tietenkin lenkitys ja valjaat niskaan. Itse vetoja vedimme aluksi noin 50m pituisella suoralla. Kaitsu lähetti koirakot matkaan ja minä/Linnea/mun äiti/koiran oma palkkaaja palkattiin koiria toisessa päässä. Loput pienestä kierroksestamme koirakot potkuttelivat rauhalliseen tahtiin. Tätä mentiin useampi kierros, niin että koirat alkoivat pikkuhiljaa ymmärtämään, että perässä roikkuu taakka ja sitä kuuluu vetää. Pikkuhiljaa lisättiin toinen suoran pätkä koko ympyrästä. Aivan muutamaa koiraa lukuunottamatta kaikki tajusivat homman idean ja näyttivät oikein onnellisilta uudesta liikunta muodosta.

Vetämisessä on tärkeintä, että koiralla on hyvin istuvat ja oikean kokoiset valjaat. Käytännön esimerkki nähtiin kurssilla, kun erään koiran valjaat olivat liian lyhyet vetämiseen (muuten oikein pätevät valjaat). Valjaat hiersivät vetäessä koiraa kainaloista ja aina nykäisyn tuntiessaan koira hidasti vauhtia. Lainattiin tälle meidän Falconin valjaita ja istuivat oikein loistavasti! Koira innostui silmin nähden hommasta. Vetäminen on kivaa, jos välineet ovat oikeanlaiset!

Palkkaaja odottaa suoran päässä

Kickbikella mentäessä potkijan tulee aluksi malttaa itse hiukan olla potkuttelematta. Aloitteleva koira voi häiriintyä pahastikkin nykivästä liikkeestä, jonka potkinta aiheuttaa. Alkuun siis antaa koiran tehdä kaiken työn (aloittelevan koiran veto matkat eivät voi olla pitkiä, joten koira jaksaa kyllä!) tai korkeintaan tasaista kevyttä potkua. Pikkuhiljaa oman potkun voimaa voi lisätä, aivan oman koiran mukaan. Miten koira suhtautuu vedossa tuntuvaan nytkähdykseen.

Jossain tuolla keskellä on yksi potkuttelija :)

 Koirakkojen taso oli aivan aloittelevasta ja ensimmäistä kertaa vetopuuhissa olevasta kilpailevaan koiraan. Edistys etenkin aloittelevien ja vähän vedättäneiden kohdalla oli upeaa!

Kävin itse taas kurssiryhmien välissä Falconin kanssa kolmen kilometrin veto lenkillä ja saman lenkin vielä uudelleen ennen kotiin lähtöä. Molemmat olivat hyviä kierroksia. Ohituksia tuli paljon ja kaikki menivät ihan hyvin. Toisella kierroksella päätti Falcon vessahädän yllättävän ja päätti painua puskaan tarpeilleen kesken vauhdikkaimman alamäen. Kun on vauhtia 40km/h ja koira päättää lähteä erisuuntaan kuin minä, niin silloin on leikki kaukana. Komeasti lensin itse pusikkoon. Matkalla kolautin vasemman sisäreiden kickbiken ohjaustangon tappiin ja nyt on komea mustelma muistona. Myös oikea sääri on komean sinertävä. Ensimmäiset muutama sata metriä oli aika tuskaa, mutta tämän jälkeen taas menoksi!

Mulle on usein ihmetelty sitä, että miten onnistun aina telomaan itseni, ja en ihan oikeasti tiedä! Mutta tietääpähän tehneensä, kun on kroppa täynnä pieniä ihania muistoja siellä täällä :)

Potkutekniikkakurssi, osa 1

Tiistaina, eli eilen, päästiin potkuttelemaan oikein kunnolla. HSKH:n potkutekniikka kurssi (2krt) alkoi ja olin tuolla mukana jonkinlaisena apukätenä, sekä oppimassa uusia vinkkejä omaan potkutteluun.

 

Kurssin ideana on siis oppia potkimaan kickbikella sekä ilman koiraa, että koiran kanssa. Tämä ensimmäinen kerta oli vain ihmisiä varten ja keskityimme oikean potkutaktiikan hallintaan. Ryhmiä oli kurssilla kaksi ja molemmille potkutteluaikaa varattuna 1½ tuntia. Olimme Linnean kanssa mukana molemmilla kierroksilla ja oli kyllä tehokasta treeniä. Paljon tuttua, paljon uutta ja kyllä huomaa kuinka paljon paremmin taas kulkee potkut!

Aloitimme aivan potkutekniikan perus asioista. "Tasaisen maan potkuilla" on hyvä kulkea, kun vauhti on kovinta ja maasto helppoa. Tärkeintä oli muistaa pitkä potku, ilman ballerina liikkeitä. Tätä asiaa käytiin läpi vuosi sitten VUL:n kevät leirillä Jämillä sekä talvileirillä Hyvinkäällä, mutta oli pienestä kertauksesta hyötyä. Suurin osa kurssilaisista ymmärsi tämän oikein nopeasti, vaikka ballerinoja ja koko jalan suoria potkuja alussa oli paljon.

Loppukireissä ja loivissa ylämäissä ei perus pitkät potkut enää oikein toimi. Vauhti yksinkertaisesti loppuu kesken. Tällöin tarvitaan hiukan erilaista potku tyyliä. Omasta mielestäni tämä potku muistuttaa jonkinlaista kuopaisua. Vauhti on kovaa ja vain päkiä käväisee nopeasti maassa. Vauhtia avitetaan myös käsillä ja jalan liike on pyörivää. Tärkeintä on muistaa koko kropan käyttö ja riittävän tiheä jalan vaihto. Myös käännöksissä tulee muistaa ottaa mutkan "sisäjalka" irti astinlaudasta, muuten voi käydä hassusti.

 Jyrkimmissä ylämäissä ei pyörivä potkukaan enää riitä, ja silloin tulee ottaa jälleen uusi potkutyyli käyttöön. Mäet pääsee parhaiten ylös pomppivalla potkulla. Tällöin kickbike liikkuu eniten käsien työnnön avulla ja kulku pysyy joustavana.  Tiuha jalan vaihto on edelletys mäen ylöspääsylle.

Varsinaisen perustekniikoiden opettelun jälkeen kiersimme molempien ryhmien kanssa noin 5km lenkin kickbikeilla. Löytyi kaikenlaisia mäkiä, ja haastetta löytyi! Kaikki selviytyivät kuitenkin oikein hyvin.

Kahden ryhmän välissä kävin itse ajamassa 5km Falconin kanssa kovaa, jotta pojalta saatiin ylimääräiset energiat pois. Poju jaksoi hyvin, vaikka ilta oli suhteellisen lämmin. Matkalle sattui muutama äkäisempi ohitettava ja yksi hevonenkin, joten treeni oli hiukan rikkonainen.

 Kaikkien kuvien copyright: Linnea Skogberg & Tanja Ignatius!