Pelastakaa Bordercollie ja muuta mukavaa

Heipsan jälleen rakkaat lukijat!

Tämä viikonloppu on sujunut pääosin rauhallisissa merkeissä siskoni Veran kanssa meillä löhöilessä. Eilen kävin pyörähtämässä töissä, mutta muuten ollaan palloiltu koirien kanssa ja katseltu elokuvia
.

Blogin uudet leveydet mahdollisti isompia kuvia! Jee!

 Perjantaina illalla oli tarkoituksena tehdä kevyt iltalenkki ja käydä pyörähtämässä Kulomäen päällä, ja palailla kotiin syömään. Vajaan tunnin lenkki venyi kuitenkin reiluksi pariksi, kun Veran koiran Pixeli päätti lähteä valloittamaan soramontun reunoja. Pixu ja Bolt kulkivat lenkin vapaana, Koda flexissä. Molemmat koirat pysyivät nätisti lähettyvillä koko lenkin ajan, mutta aivan viimehetkillä ennen koirien kiinni laittamista ja soramontulta poistumista, Pixeli hävisi. Huudeltiin aikamme ja ihmeteltiin mihin karvakasa katosi. Pian kuitenkin Pixu näkyi kiipeävän vastakkaista soramontun seinämää ylös. Vera kipitti koiraa vastaan ylös, ja minä katsoin toiselta puolelta Pixin urakointia. Puolivälissä rinnettä Pixu kuitenkin katosi näköpiiristä. Poju oli jäänyt jumiin rinteessä olleeseen pystysuoraan railoon, parinmetrin hiekkaseinämän juureen. Koira ei päässyt kiipeämään ylös, oikealle eikä vasemmalle, ja vaikka kuinka kutsuimme ei Pixu lähtenyt tulemaan rinnettä takaisin alas. Koira oli jumissa, ja piti hakea pois rinteestä kiipeämällä itse ylös.

Tältä se suurinpiirtein näytti (anteeksi lumia-laatu...)

 Vera yritti kivuta mäkeä ylös hakemaan koiraansa, mutta isosiskon vastuuseen vedoten sain Veran alas, ja lähdin itse kiipeämään mäkeä. Nameja taskussa yritin houkutella koiraa railon alaosista, sortumia vältellen. Pixu ei kuitenkaan uskaltanut liikkua, joten kampesin itseni n. 3m matkan melkein pystysuoraa kovaksi tampattua hiekka seinämää ylös. Pixeli ei vieläkään suostunut liikkumaan, joten niska-perse-otteella koiralle vähän alkuvauhtia ja itsekkin täysillä perään valuvan hiekan seassa laskien. Ei onneksi saatu isoimpia kiviä peräämme, ja päästiin kaikki yhtenä pakettina takaisin kotiin syömään!


Lauantain seikkailu suoritettiin Jennin, kameran ja kolmen koiran kanssa. Vera oli juhlimassa ystävänsä syntymäpäiviä, joten Pixeli tuli meidän kanssa :) Tuo lenkki oli kaikinpuolin aikas tavallinen, mutta mukaan saatiin taas jälleen kivoja kuvia kasvavasta apinasta! Ja sen parhaista kamuleista! Kuvien © Jenni Pitkänen

Kodan poliittinen kanta :)

Sunnuntai ollaan vaan rötväilty, syöty hyvin ja pakoiltu sisällä vesisadetta! Kiva viikonloppu. 

Kipeät lihakset ja informaatio ähky = loistava valjakkourheilukurssi!

Hei taas sivuilleni eksyneet!

Vauhdikas viikonloppu takana! Muistona muutama mustelma, kipeät lihakset, informaatio ähky sekä väsynyt saksanseisoja. Käväisimme lauantaina Boltin kanssa Tikkurilassa Boltin kasvattajan Samuli Nissisen ja koiraurheilu.fi:n järjestämässä valjakkourheilu koulutuksessa. Virallisesti olin kurssilla apuohjaajan roolissa, mutta itsellenikin uusien asioiden määrä oli valtaisa!

Erityisen koiran ruokinta ja  nesteytys olivat minulle isolta osin uutta tietoa. Kuitu ei imeydy koiralla, eikä raa'at kananmunat tee koiran ravintoaineiden imeytymiselle hyvää. Koiran mahalaukku tyhjenee noin 2-7 tunnin aikana ja koko suolisto noin 23 tunnin aikana. Valtava määrä tietoa, joka avasi silmiäni Boltin ja Kodan ruokintaan. Erityisesti Boltin ruokinta saa nyt uuden suunnan. Moni ongelma kohta sai selityksen ja tilanteeseen tavoitellaan nyt muutosta uuden ruuan myötä. Bolt söi pikkupentuna Happy Dog maxi baby ruokaa, mutta junior ikään tullessa jouduin taloudellisen tilanteen vuoksi vaihtamaan Jahti&Vahti ruokaan. Tähän asti Bolt on syönyt Jahti&Vahti Energiaa, joka on toiminut suhteellisen hyvin, mutta imeytyminen on ollut heikkoa. Eilen laitettiin heti tilaus ZooPlussaan Happy Dog Sport ruuasta. Tavoitteena olisi syksyllä siirtyä Boltin ruuassa uuteen, erityisesti valjakkokoirille suunniteltuun ruokaan. Happy Dog Profi-line 30/20 ruoka kuulosti erittäin vakuuttavalta ja eritysesti loistava hintalaatu suhde oli minun mieleen!

Toinen itselleni erityisen informatiivinen asiakokonaisuus oli nuoren koiran vetoharjoittelu sekä koiran että ihmisen fyysisen kunnon treenaus. Huomasi tehneensä joitain juttuja aivan metsään tässä vuosien varrella... Erityisesti treenauksen suhteet ovat itselläni olleet erityisesti viime syksyä ennen vääränlaiset. Liikaa maksimi treeniä, liian vähän peruskuntoa. Viimesyksynä on täytynyt jotain tehdä oikein kun 3kk liikkumattomuus ei kadottanut kuntoa totaalisesti, vaan talvella pystyi kisaamaan kisat suhteellisen hyvällä tuloksella ilman treenaamista.Samuli kertoi valtavasti hyviä vinkkejä treenaamisen, ja uskonkin että näillä vinkeillä mun ja Boltin tulevaisuuden kilpailu ura voipi olla entistä tehokkaampi.

Päivän lopuksi oli vuorossa käytännön treenit koirien kanssa Hakunilassa. Minun roolini treeneissä oli toimia palkkaajana, handlerinä sekä juosta muutamalla koiralla omistajien sijasta. Kylmyydestä huolimatta oli hulvattoman hauskaa! Pääsin juoksemaan mm. kahden perunkarvattoman koiran kanssa, jotka yllättivät minut täysin! Kukaan ei voi ikinä enää väittää mulle ettei jonkun tietyn rotuisella voisi harrastaa valjakkourheilua. Muutamat koirat saivat ihan parin vedon aikana selvät inspiraatiot, siitä missä hommassa oli oikein kyse! Joitain aivan aloittelevia kurssilaisiakin saatetaan syksyllä nähdä kilpailuissa, sen verran lupaavalta vaikutti.

Itse sain treeneistä irti valtavasti! Erityisesti oma itseluottamus koiran perässä juoksuun kasvoi valtavasti. Olen aina pitänyt itseäni huonona canicrossaajana äänihuulten toiminnallisen häiriöni takia, mutta lauantaina Boltin perässä pinkoessani tuli fiilis, että en halua antaa sen estää! Kovalla treenillä, lujalla tahdolla ja kivunsietokyvyllä saan vielä itseni raahattua syksyllä Boltin kanssa canicross kisojen lähtöviivalle! Bolt vetää aivan mielettömän hyvin, ja sen kanssa juostessa olo on kuin lentäisi. Vedettiin juosten kaksi kovaa vetoa ylämäkeen, ja Bolt olisi vain jatkanut juoksemista, vaikka Samuli oli mäessä ottamassa koppia. Kolmas veto otettiin Hinni Ruotun lainaamalla Kickbikella. Matkaa tuli ehkä 700m johon mahtui useampi käännös. Suunnat toimi kovassakin vauhdissa ja Bolt oli todella hyvin kuulolla. Poju halusi niiiin kovasti saada eteen lähteneen Matin ja Yusen kiinni että juostessaan Bolt huusi! Mun ei tarvinnut edes potkia, ja vauhti vain kiihtyi!

Tuleva maailmanmatkaaja!

Loppuun vielä pieniä (tai ei oikeastaan niin pieniä!) uutisia. Muutama viikko sitten tuli tieto Suomen Valjakkourheiluliitolta, että kansainvälinen lajiliittomme IFSS aikoo kustantaa 10 ensimmäistä muuta kuin norjalaista nuorta kansainväliselle valjakkourheiluleirille Norjaan tulevana kesänä. Minä ja ystäväni Jasmin Köcher laitoimme välittömästi tiedon saatuamme hakemuksen vetämään. Hiukan epäillen jäimme odottelemaan. Laitoimme hakemuksen vasta 2 päivää tiedon julkaisemisen jälkeen, ja leirille oli valtavaa tunkua tiedossa. Tuossa muutama päivä sitten kuitenkin tuli soitto Jassulta. Minä ja Jasmin olimme ainoina Suomalaisina junnuina päässeet leirille! Kesällä olisi siis tiedossa seikkailu, suuntana Norja, seurana Jasmin ja koirat. Ihan huikeeta! Täältä lisää infoa leiristä :)

Kaikki tekstin kuvat © Jenni Pitkänen

Mitä meille kuuluu?

Viimeisen kuukauden aikana me ei olla tehty oikeastaan mitään. Ei me kuitenkaan vain kotona olla löhötty. Itse olen ravannut tiuhaan töissä ja loppuaika ollaankin juostu ympäri metsiä sekä taisteltu arjessa ilman minkäänlaista maksukorttia, joka katosi ottomaatin syövereihin. Taistelua on arkeen on aiheuttanut myös Bolt, joka on päättänyt aloittaa pentuajan tuhoamiset tälläin jälkikäteen. Mun rakkaimmat ja parhaat kengät poju söi kapinointina aamuvuoroa vastaan, juoksukengistä lähti palanen, lompakko oli muodoton mössö, rairuohot sai hurjaa kyytiä mun valkoiselle karvamatolle, passi herättää nykyään suurta huvitusta kassoilla, Viron reissun jäljellä olleet tuliaiset Bolt oli maistellut omiin suihinsa ja onhan sitä muutama roska- ja biojätepussikin löytynyt levitettynä tasaisesti koko kämppään.

Tällä hetkellä onneksi vain tavallista arkea, vähän vetoja ja hyvistä keleistä nauttimista. Boltin kanssa ollaan alettu vihdoin canicrossaamaan. Vedot on ollut pakko pitää suhteellisen lyhyinä, koska ennen joulua murtunut jalkani kipuilee vetojen jälkeen. Saa nähdä kestääkö polvi koskaan kunnolla canicrossia kunnolla vetävän koiran kanssa. Huiput Boltin kanssa juostessa nousee 30km/h nopeuteen (tähän mennessä ennätys ollut 33,2km/h!!).

Lähtö käskyä ootellaan kiltisti :)

Työnjako selvä - minä jarrutan, Bolt kaasuttaa

Lähtökiihdytys

Täysiiiiiii!

 Vetojen lisäksi lenkkeillään joka päivä noin tunti metsässä tai soramontulla. Bolt juoksee aina vapaana ja Kodakin 7m flexissä tai valjaissa vetohihnalla. Lenkeillä huvitellaan juoksemalla kilpaa, hakemalla palloa, tai etsimällä piilotettuja leluja metsästä. Koda on konkarina opettanut Boltin käyttämään nenäänsä oikein tehokkaasti ja kaikki kadonneet pallot löytyvät lopulta. Kevään hauskimmat reenailu sessiot saatiin kun lähdin kulomäkeen suorittamaan mäkitreeniä ja löysin matkalta pulkan. Laskettelurinteessä pulkalla alas ja juosten ylös! Koda juoksi muutaman kerran alaspäin mukana jonka jälkeen jätin puuhun kiinni odottelemaan, kun ei oikein meinannut pysyä vauhdissa mukana. Boltin kanssa laskettiin lähemmäs kymmenen kertaa ja kyyti oli hurjaa. Sport trackerillä mitattuna loivimman rinteen puolivälistä alaslaskettuna huippunopeudeksi nousi 41km/h ja Bolt painoi koko ajan samaa tahtia pulkan kanssa. Juoksee siis tosi kovaa!

Muutama kuva eilisen lenkiltä sekä yksi pulkkahurjastelu video:

kuvien (c) Jenni Pitkänen

Bolt on kasvu on tasoittunut viime kuukausina paljon ja tällä hetkellä pojun säkä on n. 69cm. Painoakin on tullut, mutta tarkkaa en pysty sanomaan, koska en saa pojua enää nostettua vaa'alle kanssani. Bolt on hoikka, mutta tasapainoinen nuori vauhtihirmu. Runsas vapaana juokseminen näkyy koiran kropassa. Pitkä runkoinen, sporttinen ja kevyt rakenteinen, mutta lihaksikas otus kiihtyy valtavan nopeasti ja tulee olemaan vielä kova kilpailija joku päivä! Näin ainakin toivotaan :)

lkssu Steele 9kk

x-rotuinen Koda 8v: