Hiljaiseloa, hiljaiseloa. Niin vain on iso osa blogin sisällöstä siirtynyt tuonne instagramin puolelle, erityisesti näin treenikaudella. Kisoista tykkäisin edelleen kirjoittaa pidempiä tekstejä, jotka eivät tuonne someen aivan sovi. Tästä syystä vaikka hiljaisempaa onkin, ei blogia ole tarkoitus unohtaa. Toivottavasti ette te kaikki lukijatkaan unohda!
Laiskat tissinvälikoirat nukkuu nykyään sängyssä... hups!
Nyt pitkästä aikaa päätin kaivaa läppärin esiin ja raapustella jotakin luettavaa myös tänne, vaikka kilpailuissa ei ollakaan pahemmin käyty. Ohkolassa startattiin alkutalvesta epävirallisissa kisoissa, joista kotiin lähti mukana aivotärähdys ja kolmas sija. Epäonnistunut reissu, josta ei pahemmin huvittanut kirjoitella sen enempää. Vaikka selkeästi hiljaisempi kausi meillä on meneillään, ollaan me kuitenkin treenattu. Etelän talvi yllätti positiivisesti, joten ollaan Boltin ja Bambin kanssa hiihdelty ahkerasti pitkin lumisia kävelyteitä ja joskus jopa lähdetty koiraladuille treenailemaan Nooran, Piinan ja Tuskan kanssa. Voisi jopa sanoa, että meidän hiihtokunto tälle kaudelle on ihan hyvä. Tai oli kunnes kaikki lumi suli pois sillävälin kun lomailin itse Teneriffalla viikon. Yksi treeni ehdittiin tehdä palattuani, jonka seurauksena Bolt alkoi ontumaan toista takajalkaa. Ontuminen korjautui levolla ja koirahieronnalla (kiitos Haupair ja Kaisa!!), mutta lunta ei olla saatu enempää. Edes muuttamalla pohjoisemmas.
Hämeenlinnan kodin paras asia on sauna!!
Tällä hetkellä siis asustellaan jälleen työharjoitteluni vuoksi poissa kotoa. Arpaonni osui nyt Hämeenlinnaan. Ihan mukavaa vaihtelua on ollut päästä takaisin landelle! Koirat saa juosta paljon vapaana pelloilla, jäällä ja metsässä. Ikävää vain on, ettei hiihtämään olla oikein päästy ja ne ainoat kisat jonne sunnittelin meidän lähtevän lähestyvät kovaa kyytiä.
Mutta sitten siihen asiaan miksi tätä postausta aloin oikeastaan kirjoittamaan. Hiihdosta on kiva puhua ja sitä on kiva tehdä, mutta faktahan on se että meidän fokus on tuolla sulanmaankaudessa ja koirapyöräilyssä! Viime syksy jäi väliin onnettomuuden vuoksi, joten seuraavaan syksyyn pitäisi satsata tuplasti kovempaa! Ja meidän panostuksen tulee ehdottomasti painottua pyöräilijän treeniin! Koirat on hyviä, niiden kuntoa aletaan rakentamaan sitten kesällä. Nyt on pyöräilijän aika, joten aivan loistavaan saumaan sattui Boltin kasvattajan Sampan järjestämä wattbike treeniviikonloppu, joka oli suunnattu nimenomaan meille koirapyöräilijöille (ja triathlonisteille). Ja mikä parasta treenit järjestettiin täällä Hämeenlinnassa!
Viikonlopun aikana tehtiin kolme kovaa pyörätreeniä keskittyen eri ominaisuuksiin. Aloitimme lauantai aamusta vauhtikestävyystreenillä, jossa haimme tuntumaan sykealueisiin (jotka oli muilla hyvin tiedossa paitsi minulla, jolla ei ole koskaan ollut edes sykemittaria...). Poljimme kovaa ja palauttelimme, perään teimme vielä salitreenit painottaen pyöräilijän tarvitsemia lihasryhmiä. Jos jotain tästä oppi, niin sen etten enää skippaa salilla käsi/selkäpäivää... Polkeminen jatkui taas illalla, mutta nyt entistäkin kovempaa. Haettiin maksimeita sekä kadenssista että voimassa. Päivän päätteeksi tuntui kropassa, että töitä oli tullut tehtyä. Ja sunnuntai aamuna jatkettiin virkeinä ja hyvin levänneinä. Tämän viimeisen treenin piti olla pk sykkeillä polkemista, mutta itselläni ainakin maksimit huiteli 180 paikkeilla. Tällä kertaa sai todella pusertaa itsestään kaiken tehon irti, jotta jaksoi pyöritellä kaikki toistot läpi.
Jos jotain viikonloppu oli niin tehokas. Kilometrejä kertyi reilusti yli sata, kaloreita paloi varmasti yli pari tuhatta ja takapuoli on edelleen kipeä pyöränsatulan jäljiltä. Tehokkaiden treenien lisäksi matkaan tarttui monta hyvää vinkkiä omaan treenaamiseen. Ensimmäisenä hankintalistalle hyppäsi sykemittari, jotta treeneistä saisi ehkä jotain tulosta jatkossakin. Pyörän selkään pääsen seuraavan kerran neljän viikon kuluttua kun työharjoittelu on saatu läpi, mutta siinä vaiheessa Helsingissä taitaakin olla jo täysi kevätkeli! Hiihtämään piti mennä tänään eilisen lepopäivän jälkeen, mutta talven toinen aivotärähdys vielä muistuttelee itsestään. Koko selkä, niska, kaula alue aivan jumissa kun lensin komeassa kaaressa tonttiin eilen illalla. Eikä pää ole aivan toiminut koko päivänä. Huomenna sitten kaivetaan sukset ja katsotaan miten kauheaan kuntoon on ladut sulaneet näissä vesisateissa...
Viime viikonlopun järjestelin itselleni vapaaksi töistä ja lähdimme Boltin kanssa Team Lipposen kutsumana leireilemään. Team Lipponen järjesti leirin uusille sekä vanhoille junioreille, joita saatiin paikalle mukavasti nopeasta järjestelyaikataulusta huolimatta. Leirillä nähtiin harrastajia aivan aloittelijoista jo kokeneisiinkin.
Saavuimme Boltin kanssa paikalle hiukan muiden jälkeen. Työpäivä piti sumplia läpi ennen starttia, joten paikalle päästiin vasta leirin ensimmäisen luennon jälkeen. Jonna Lipponen piti leiriläisille luentoa treenaamisen perusteista. Viikonloppuamme helli hurjat lämpötilat, joiden vuoksi jätimme koiratreenit myöhäiseen iltaan ja aikaiseen aamuun. Jo heti perjantai iltana otettiin ensimmäiset vedot canicrossaten.
Aloitteleville koirakoille lyhyitä motivaatio vetoja, joissa nähtiin aivan huikeaa suoriutumista. Kokeneemmat juoksivat noin 600 metrin kierrosta pellolla ja metsässä. Myös minä uskaltauduin rikkinäisen polveni kanssa juoksemaan ja kyllähän se oli hauskaa pistää itsensä likoon aivan täysillä. Lähdimme oman turvallisuuden vuoksi ensimmäisenä, koska Bolt saa edelle lähtevistä koirakoista aivan järjetöntä lisäbuustia, joka olisi hankaloittanut minun juoksemistani entisestään. Bolt kiskoi huutaen, kun kuski oli liian hidas ja takaa tulivat nopeasti kantaan kiinni Jonna ja Simpson. Räpiköimme kuitenkin ensimmäisen kierroksen hengissä maaliin vain yhdellä nilkan pyöräytyksellä. Toisella kierroksella otimme hiukan lyhyemmän pätkän ja saimme innokkaita junioreita jälleen perään. Reipas kilometri riitti kuskille juostavaksi, mutta Boltilla tuntui intoa vielä löytyvän, joten laitettiin Bolt vielä muutamaan lyhyeeseen pätkään testikoiraksi. Leiriläisistä Ronja testasi millaista on juosta hulluna kiskovan ison koiran kanssa, kun aiemmat treenit oli juossut Lipposten pienen mutta pippurisen sheltti Rikun kanssa. Kaikki leiriläiset juoksivat hyvin, ja jopa paransivat kierrosten lisääntyessä.
Uni maistui yöllä kaikille muille paitsi Boltille, joka hämmentyi kovasti emännän kadotessa vinttiin kattoluukusta. Perään olisi tullut mutta hurjan jyrkät rappuset vaikeuttivat hommaa. Vauveli joutui siis aivan yksin nukkumaan...
Aamulla aloitimme jälleen koiratreeneillä ennen auringon porotuksen alkua. Ajoimme läheiseen mäkeen tekemään ylämäkivetoja juosten. Ylämäkeen juokseminen on tehokasta koiralle sekä ohjaajalle, eikä kiusaa nivelvammaistakaan aivan yhtä paljon kuin tasamaalla juokseminen. Treeni kulki mielestäni kaikilla todella hyvin! Juha lähetti porukkaa mäen alta, ja Sanna otti kopin huipulla. Minä ja Jonna osallistuimme treeniin, ja meidän kohdalla ne ainoat ongelmat sitten syntyivätkin. Kova kilpailuvietti ja yhteislähtö pistivät meidän koirat koville kun väänsimme Jonnan kanssa väkisin homman kilpailuksi. Starttasimme rinnakkain kolmesti. Ensimmäisellä kerralla Bolt kiilasi Simpsonin eteen ja blokkasi tämän juoksulinjan, tällöin kuitenkin suunta vielä reilusti eteen. Kuvittelin ongelman olevan juoksulaidassa. Vaihdoimme puolia ja starttasimme kisaan uudelleen. Tällä kertaa kun pääsimme Jonnan edelle jäi Bolt katsomaan taaksepäin. Koetin käskyttää kovasti eteen, mutta Bolt juoksi huonosti taakse vilkuillen. Mietin lähinnä että häiritsikö Simpsonin "äänekäs" juokseminen Bolttia vai missä vika. Sovimme että viimeisellä kierroksella Sanna huutaisi Bolttia kovasti. Tästä ei kuitenkaan ollut apua vaan sama toistui seuraavalla kerralla. Siinä vain sitten iski oma tyhmyys kun ei tajunnut vetää heti seis vaan koirat pääsivät kontaktiin ja ärähtämään toisilleen. Tilanne onneksi oli nopeasti ohi hyvien reaktioiden vuoksi. Vielä neljäs veto molemmille yksin jottei jää traumoja.
Ylämäkitreenin huipulla
Tilanne jäi paljon mietityttämään ja vieläkään en ole varma mistä Boltin käytös johtuu. Normaalisti ohituksissa ei ole minkäänlaista ongelmaa Boltilla eikä Simpsonilla. Ohituksessa oli eroa kisatilanteeseen tietysti sillä tavalla, ettei normaalisti ohitukset kestä noin kauaa ja taakse jäävän tulee kilpailutilanteessa antaa reilusti tilaa eteen menevälle. Talvella teimme vastaavanlaista ylipitkän ohitustilanteen treeniä toisen koiran kanssa, joka sitten Boltin ohituksen jälkeen kävi nappaamassa Bolttia lavasta. En sitten tiedä onko tuosta jäänyt jonkinnäköinen muistijälki tms. Nopeat ohitustilanteet menneet kuitenkin edelleen koko kevään todella hyvin. Vaatii ehkä työskentelyä ja pohtimista, miten saadaan taas homma pomminvarmaksi.
Koiratreenien jälkeen syötiin aamiaista, nautittiin auringosta ja alettiin valmistelemaan lipunryöstöpeliä. Kilpailualueet sijoittuivat vanhalle hakkuuaukealle, jossa riitti risukkoa, vadelmapuskia ja heinikkoa. Hurja helle ja kilpailuhenkinen porukka saatiin kovat skabat aikaiseksi. Loppujenlopuksi voitto vaati enemmänkin tarkkuutta ja malttia katsella ympärilleen kuin päätöntä juoksemista. Jalat naarmuilla palasimme leiripaikkaan syömään ja lepäilemään hetkeksi ennen treenien jatkamista.
Reippaat kuntopiiriläiset
Shortsit ei ole aina se paras valinta...
Iltapäivän kuumuudessa vedin leiriläisille kuntopiirin, joka sai omatkin jalat tutisemaan. Tiivis reisi-pakara rääkki sekä vatsalihas setti siihen päälle. Reippaimmat innostuivat vielä punnerrushaasteeseen joka jäi lopulta lyhyeksi kun ei enää voimat riittäneet. Taas oli aika ruokailun, pienen uintisession ja pitihän sitä ottaa vielä uusinta lipunryöstöstä. Tämä toinen skaba oli jopa edellistä intensiivisempi ja kelikin kuumempi. Hiki virtasi, vesi maistui ja liput löytyivät lopulta. Illalla oli aika grillailla, katsella Suomi-Canada ottelua ja tottakai vähän Euroviisuja.
Sunnuntai aloitettiin jälleen koiratreeneillä. Tällä kertaa ajoimme pihan reittiä pyörillä ja kickbikeilla. Osa kävi myös helpommalla baanalla ajamassa koiralle vedot. Minä ja Jonna kisailimme jälleen pyörillä pihan ympyrää ja täytyy kyllä todeta että on tämä oma ajaminen aika karmeaa kohellusta. Kädet jarrulla jatkuvasti, Boltti huutaen joka mutkassa kun en tule tarpeeksi vauhdilla. Toisella ja kolmannella kierroksella uskalsi jo ensimmäistä paremmin, mutta kolmannella kierroksella sitten mätkähdin oikein komeasti kyljelleen mutkassa. Ei muuta kuin neulaset pois ja menoksi. Komeaa mustelmaa jälleen muistoksi, mutta hyvä on noitakin tilanteita harjoitella.
Kun mustelmien keräämisessä oltiin päästy vauhtiin niin aamiaisen jälkeen niitä lähdettiin sitten oikein hakemalla hakemaan. Sanna veti junioreille kickbike tekniikkaa, kun minä ja Jonna lähdimme Juhan vetämälle maastopyörälenkille. Ja täytyy sanoa että noilta Lipposilla taitaa olla joku ihan oma spessu geeni, kun vauhti on tuommoista ja kuulemma ihan ilman treeniäkin. Kauheaa räpeltämistä oli oma ajaminen siinä rinnalla. Ja ne ylämäet. Jäin kauas taakse ja puuskutin kuin höyryveturi kun ylös pääsin (jos pääsin). Kaatumisia tuli useita ja syytän kyllä liian tiukkoja lukkopolkimia, vaikka todennäköisesti syy taitaa olla niiden käyttäjässä. Nyt on jalat kuin tikkurilan värikartta juuri sopivasti näihin shortsikeleihin. Reipas tunti räpiköitiin pusikoissa, kallioilla ja välillä jopa poluillakin. Monesti meinasi usko loppua, mutta selvisin (juuri ja juuri). Paljon tuli kotiläksyjä.
Minä ja Jonna komeissa maisemissa
Leiriin palatessamme oli osa jo lähtenyt kotimatkalle. Meillä edessä vielä siivoilut, vähän ruokaa ja kotimatka. Olin aivan varma etten loppuiltana poistuisi omasta sängystä, mutta pitihän sitä kisastudioon lähteä nauttimaan seuraavastakin pelistä. Maanantai aamuna se väsymys todella iski. Eilen jaksoi jo lähteä treenailemaan ja tänään näyttäisi siltä, että ehkä pääsee Bolttikin taas vetopuuhiin.
Kiitos Team Lipponen leiristä. Oli kunnia saada olla vetäjänä noin hienossa seurassa. Ja tottakai iso kiitos kaikille leiriläisille! Teillä on kaikilla oikein lupaava tulevaisuus valjakkourheilun parissa!
Vaikka SM- kilpailut on kilpailtu, syksyn urakka jatkuu. MM- kilpailuihin on aikaa vaivaiset 29 päivää. Treeniaikataulu on ollut koko syksyn ajan hyvin tiukka, joka on heijastunut omaan jaksamiseen sekä koiran palautumiseen. Boltilla erityisesti sisäreidet ovat olleet jopa vähän arat. Minulla on reistaillut lihaksista lähinnä selkä. Polvet ja nilkat kiusaa tottakai myöskin, mutta ne on menetetty jo 2014...
Ohkolan kisojen aikoihin yhteyttä otti vanha tuttumme HauPairin koirahieroja Kaisa. Keväällä kävimme Boltin kanssa parantelemassa traumaperäistä selkäjumia Kaisan käsittelyssä, ja apu oli silloin valtava. Nyt Kaisa oli seurannut etäältä meidän touhuja ja tästä intoutuneena Kaisa halusi lähteä mukaan meidän tiimin huoltojoukkoihin <3 19.10. eli viime viikon torstaina kävimme Boltin kanssa huoltamassa SM- kilpailuiden rasittamaa kroppaa. Vaikka Bolt toipuu yleensä erittäin hyvin kilpailuista ja olisi heti vetämässä täysillä treeneissä, voi lihaksistossa piillä ongelmia, joita ei maallikko silmällä erota. Tämän takia oli loistava ajoitus lähteä huoltamaan poju kuntoon kunnolla ennen kovien treenien jatkamista. Alkuviikon otimmekin aivan rauhakseen, ja odotimme torstaita ja Kaisan mielipidettä koiran lihaksiston kunnosta.
Bolt on meistä kahdesta se huippu-urheilija. Palautuminen oli kilpailun rasittavuuteen nähden ollut loistavaa. Pientä kireyttä löytyi selästä ja lapojen ympäriltä (aikamoinen taakka Boltilla oli kiskottavana, joten enpäs yhtään ihmettele...). Myös etujalkojen olkavarret ja takajalkojen etureidet olivat kireinä. Isoimmat jumit sijoittuivat kuitenkin takajalkojen sisäreisiin. Kokonaiskuvana Kaisa kuitenkin kehui Bolttia ja sen kuntoa. Hyvin pienillä kireyksillä oltiin selvitty! Ja hieronnan tulokset näkyvät vedossa! Juoksu askel on pidempi ja poika saa enemmän voimaa kiihdytyksiin.
Bolt Kaisan käsittelyssä
Hierontahetket ovat Boltille erittäin mieluisia. PetBrosille sisään astuttaessa koko koira oli lentoon lähdössä ja touhotti ympäriinsä. Kuitenkin hierontatilaan päästessä otus rauhottuu ihmeellisen nopeasti. Pötköttää mielellään koko hoidon ajan rauhassa ja öhkii tyytyväisenä. Välillä saattaa ihan silmät lupsahtaa kiinni. Hetket ovat rauhallisia ja mukavia meille molemmille. On kiinnostava seurata vierestä ja oppia lisää omasta koirastaan ja sen kropan toiminnasta. Seuraava hieronta hetki on jo varattuna kalenteriin. Vielä ennen MM-kilpailumatkaa käydään laittamassa pojun kroppa kuntoon.
Lihaksiston huoltamisen lisäksi otettiin viikko-ohjelmaan mukaan systemaattinen manikyyri Boltille. Tassujen kovettumien viilaus, kynsien leikkaus sekä tietysti anturoiden rasvaus. Näillä jumppahetkillä (istutaan vuorotellen toistemme päällä ja samalla vähän painitaan pitkin eteisen lattiaa) pyritään ehkäisemään Boltin tassujen halkeilut, jotka ovat nyt kiusanneet meitä enemmän ja vähemmän muutamalla kaudella. Näin reilun viikon treenien perusteella, taktiikka toimii! Vielä ei olla revitty yhtään anturaa treeneissä! Tosin meille tuppaa aina kuski tai koira hajoilemaan 3-2 päivää ennen tärkeintä starttia, ei niinkään niissä treeneissä.
Muutamalla rutiininomaisella pikkutoimella minimoidaan arjessa syntyvät vammat ja maksimoidaan palautuminen sekä koiran hyvinvointi. Tassut tarkistetaan aina treenin jälkeen ja tarvittaessa rasvataan ennen/jälkeen treenin. Lisäksi meillähän ei tehdä vetoja kuin maksimissaan jokatoinen päivä. Näin pidetään palautumis - treeni rytmi toimivana, ja minimoidaan vammat. Juottojen tärkeys on huomioitu myös vetotreeneissä, eikä me vedätetä koskaan ilman kunnollista nesteytystä. Vetojen välipäivinä juoksutetaan kuskia, juostaan vapaana, haetaan palloa, käydään koirapuistoissa tai tehdään aivojumppaa kotona (viimeistä tosi vähän koska kuskin pää ei kestä aivojumppaa yhtä hyvin kuin koiran). Välillä on toki niitä todellisia lojumispäiviä kun kuski ei saa itseään mitenkään ylös tai ulos. Perus kävelyt, ehkä vähän palloleikkejä ja sitten lepoa, lepoa ja lepoa. Seuraavana päivänä sitten mennään taas.
Boltin huoltamiseen olen uhrannut paljon ajatuksia pitkin syksyä, mutta oma kroppa on jäänyt aivan heitteille. Viime viikonloppuna se sitten kostautui oikein kunnolla. Käytiin Boltin kanssa kruisailemassa kickbikella kun aurinko paistoi kauniisti taivaalta. Ilma näytti mukavalta, joten ei muutakuin treeni kamat niskaan ja menoksi. Ulkona oli kuitenkin melkein pakkasta ja liian vähillä vaatteilla kuskin paikalla jännittäessä, sain koko selän niskasta pakaroihin asti menemään aivan täydelliseen jumiin. Sunnuntai aamuna en päässyt enää sängystä ylös ja ryömin pitkin kotia särkylääkkeiden voimalla. Maanantaina purin hammasta, samoin kuin tiistaina, ja vielä eilen. Tänään ei sitten enää kantti kestänyt ja varasin ajan elämäni ensimmäiseen hierontaan. Ja täytyy sanoa että onneksi varasin. Käsittely helpotti jo aivan järkyttävästi, ja nyt tuntuu siltä että veri kiertää päähän ensimmäistä kertaa 20 vuoteen. Tästä oppineena: en enää kulje asenteella, että kyllä se kipu lähtee sillä millä on tullutkin. Joskus täytyy hemmotella kuskiakin, ettei kaikki jää koiran harteille tuolla kisaradoilla.
Henkisestä hyvinvoinnista ollaan huolehdittu Boltin kanssa yhdessä. Lenkkeilty pitkiä ja rauhallisia kävelylenkkejä ympäri uusia kotimaisemia. Merenrantaa löytyy niin paljon kuin jaksaa kävellä. Aivan upeita paikkoja seikkailla. Erityisesti kesällä tämä asuinpaikka tulee olemaan meidän suosikki. Uimaan pääsee melkein takapihalta. Kävelyn lisäksi uusia reittejä ollaan etsitty maastopyöräillen, satunnaisesti jopa kahden canyonin voimalla, kun poikaystävä Väinö on raahattu mukaan metsään.
Tänä aamuna herättiin talveen, jonka ei tarvitsisi aivan vielä tulla. En tiedä kumpi meistä oli enemmän kauhuissaan kun astuimme ulos rapusta nilkkoihin asti ulottuvaan loskaan. Bolt ilmaisi mielipiteensä juoksemalla aamupissalta tuhatta ja sataa takaisin hissiin (hienohelma...). Treenit jätettiin tänään yhteisymmärryksestä väliin ja käperryttiin töiden jälkeen suosiolla kotiin peiton alle. Huomenna toivottavasti on loska kadonnut, ja päästään jatkamaan treeniurakkaa.
Perinteinen Jämin syysajot jäi tänä vuonna väliin. Suunnitelmissa oli kyllä lähteä starttailemaan ja työvuorotkin sattui loistavasti reissuun lähtemisen puolesta. Ja lopulta lähdettiinkin matkaan! Tosin vähän erisuuntaan ja vähän vielä kauemmas...
Perjantaina töihin iltavuoroon lähtiessä pakkailin Boltin, sukset, vetokamat ja pienen määrän treenivaatteita autoon. Työvuoron loppuessa yhdeksältä illalla starttasi auto kohti Suonenjokea! Musiikit soiden, megamagnum kokoinen kahvi käpälässä ajelimme Boltin kanssa kahdestaan pitkälle yöhön asti. Vaikka ajokokemusta ei vieläkään aivan mahdottomasti itsellä ole, meni neljän tunnin pyrähdys kahden pikaisen pissatauon voimalla. Perillä vastassa oli puoliuninen Jasmin ja pirteät Patrik ja Tero. Pikaisesti vaihdettiin kuulumiset ennen nukkumaan menoa.
Aamun herätys oli aikaisin ja heti ensimmäisenä suuntasimme Suonenjoen uimahalliin. Uimahalli oli kiinni, mutta meillä lupa treenata! Tilaa riitti, mutta nopeasti nauru täytti sen! Super hauskaa, ja järjettömän tehokasta! Itse en ole koskaan ollut uimarityyppiä. Hyvä kun pinnalla pysyn :D Räpylöiden kanssa treenasin jalat veteliksi, kroolin tekniikkaa harjoittelin ahkerasti (sitä pitää kyllä harjoitella vielä PALJON lisää) ja ei kädetkään välttyneet "tappotreeniltä". Varsinaisten treenien jälkeen polskimme ja kisailimme vielä hyvän aikaa altaassa. Uupuneina raahauduimme syömään päivän toista aamiaista.
Olimme etukäteen sopineet, että tämä viikonloppu olisi treeniviikonloppu, joten seuraavaksi olikin aika kaivaa kickbiket esille. Potkuttelimme rauhakseen reilu viiden kilometrin lenkin, jonka aikana ehdimme pöllöillä jopa pellolla... Tämän hyvinkin epämääräisen treenin jälkeen treenailimme vielä koirat kickbikeilla ajaen. Lenkin pituudesta ei tietoa ole (jotain 2-4km), mutta ihan kyydissä seisten ajeltiin. Aloitimme treenaamalla Boltin ja Baronin. Lähdin Boltin kanssa tyhjiin edelle, ja poju veti superisti! Muutamaan jyrkempään mäkeen potkin hiukan, ettei tarvitsisi ihan täyttä massaa raahata, mutta muuten Bolt teki kaiken työn. Kovaa mentiin! Seuraavalle kierrokselle vaihdettiin koirat, ja minä sainkin eteeni saksanseisoja Lordin. Jasmin lähti edelle ajaen samalla kertaa Zorron ja Monzan. Oli jännä huomata kuinka erilainen Lordi oli Bolttiin nähden. Molemmilla sama rakkaus täysiä menemiseen, mutta täytyy sanoa että Lordilla oli hurjan paljon enemmän vääntöä ylämäkiin. Bolt taas pinkoi reippaasti kovempaa alamäkiin. Treenit menivät kaikilta koirilta kivasti, vaikka toisella kierroksella jouduttiinkin pysähtelemään tiuhaan kun ajeltiin karkuun yhtä rekkaa.
Before
After
Väsy tuli ja ruokailun jälkeen alkoi tehdä mieli herkkuja... Treeni viikonloppua kun oltiin viettämässä niin päätettiin lähteä vielä salille! Reilu tunti meni kun treenattiin lihakset veteliksi. Satunnaisesti homma meni täysin perseilyksi, mutta lopulta tunsi kuitenkin jotain tehneensä. Nukkumaan ajettiin kaupan kautta, josta tarttui mukaan kaloreita ainakin kulutettujen verran. Huonohkoa lasten leffaa katseltiin herkkuvuoren keskellä, ja nukkumaan mentiin "ajoissa". Eli suomeksi juoruiltiin vielä pitkälle yöhön.
Aamulla päästiin ylös hiukan hitaammin kuin lauantaina. Päivä aloitetiin huoltamalla sukset!! (kyllä lokakuussa...) Seuraavana pakattiin auto täyteen porukkaa ja ajettiin Leppävirralle. Suuntana oli Leppävirran hiihtoputki! Minä, Pate ja Jasu hiihdimme kilometrin lenkkiä eri tyyleillä ympyrää. Vähän oli puuduttavaa pelkän ringin kiertäminen, mutta toisaalta oli hyvä ottaa pieni varaslähtö talvikauteen, kun muut vasta lopettelivat syyskautta. Ilma putkessa oli todella kuivaa ja samoin lumi. Suksi luisti kuitenkin hyvin (satunnaisesti liiankin hyvin...). Kuiva ilma otti ikävästi keuhkoihin ja lämmin tuli nopeasti. Kyllä siinä muutama kilometri tuli hiihdeltyä! Loppuun vielä pieni kilpailut minä vastaan Pate! Ja ylpeänä voin kertoa, että voitin!! Toisen epäonni on toisen onni! Pate pannutti komeassa kaaressa latuun ja pääsin ohittamaan loppusuoralla :D Tästä opimme että parempi pysyä pystyssä ;)
Leppävirralta kruisailimme vielä takaisin Suonenjoelle syömään (ehdin ottaa myös pikanokoset). Syömisen ja kahvittelun ohessa ehdimme suunnitella yhden leirin talvelle (alustavaa runkoa, mutta se on alku!) ja pläänäillä tulevaa talven kilpailukautta. Heräsi tässä itselle niinkin hullu ajatus, että jos löytäisi toisen koiran talveksi käyttöön niin sitähän voisi starttailla useammassa luokassa?!?
Kotimatka kului jännittävissä tunnelmissa, jälleen pimeässä ja yksin sekä lisäksi tankki tyhjänä... Mikkelin kohdilla syttyi polttoainevalo, mutta tieto halvasta dieselistä kotitankilla laittoi ajamaan säästeliäästi (120km/h vakionopeudensäätimellä). Tuusulassa tankkasin, ja nukkumaan pääsin jo huikean aikaisin, ainakin kuluneen viikonlopun mittapuulla.
Kaksi päivää, 800kilometriä, kaksi super tärkeää kaveria, paljon ihania koiria ja viidet treenit olivat SM-kisojen skippaamisen arvoiset. Viikonloppu oli juuri sellainen josta tykkään! Aktiivinen, mutta sopivan rento!
Elämäni ylivoimaisesti ikimuistoisin viikko takana! Näin isosta kokemusten vyyhdistä kirjoittaminen järkevän kokoiseksi tekstiksi on vaikeaa, joten päätin tehdä sen päiväkirja tyyliin.
Lauantai 27.6.2015
Byebye Finland, Hello Norway!
Ready to go!
Kello 2.30 herätyskello soimassa ja parin tunnin yöunien jälkeen superpirteänä ylös sängystä. Puolitoista tuntia tiukkaa ravaamista ympäri kämppää, matkatavaroiden tarkastus, aamupalaa, Boltin väsyttämistä frisbeellä ja järjetöntä stressaamista reissuun lähtemisestä. Kello 4.00 Jasmin ja Kurre kaarsivat pihaan ja armoton autoon sulloutuminen pääsi alkamaan. Koirille oli varattu matkalle häkki auton takakonttiin jossa molemmilla oli omat tilat. Etukäteen oltiin hiukan jännitetty poikien toimeen tulemista, mutta ne huolet voitiin unohtaa heti kun pojat kohtasivat. Ongelmia ei ollut ja jo Turun satamassa oli armoton riehumisleikki käynnissä! Laiva starttasi Turusta määränpäänä Tukholma. Koirat oleskelivat matkan autossa nukkuen, eikä kummallakaan ensikertalaisella ollut mitään ongelmia! Me ihmiset lepäilimme (nukuimme samperin sikeästi), söimme buffet aamiaisen ja nautimme viimehetken wifi yhteyksistä. Tukholman satamaan pääsimme iltasella, jossa vuorossa oli ensimmäisenä koirien kävelytys ja ruokinta. Tästä matka jatkui Ruotsin läpi aina Norjan puolelle. Kurre ajoi, minä ja Jasmin ehdimme intoilla koko leirin läpi ja popitimme musiikkia. Kerran matkan aikana oli suhteellisen hurja hetki. Oikeastaan yön pimeinpään aikaan edessä seisoi valtavan kokoinen uroshirvi. Muutama sydämenlyönti jäi väliin, mutta luojan kiitos Kurt oli hereillä ja refleksit toimivat nopeasti. Hirvestä selvittiin ja Norjan puolella päästiinkin jo nukkumaan.
Finnishgirls
Journey started!
Sunnuntai 28.6.2015
Skeikampen and new peoples!
Joskus aamuviiden aikaan starttasimme parkkipaikaltamme jostain Ruotsin ja Norjan rajalta. Aamutuimaan kohtasimme vielä kolmen naarashirven lauman, jotka onneksi olivat liian nopeita ja fiksuja jäämään auton alle. Jasminin kanssa nukuimme sujuvasti kaikkien kiinnostavien (ja mulle tuttujen!!) maisemien ohi. Lillehammer jäi näkemättä, ja moni muukin hieno näkymä. Gausdalin kohdalla heräsimme keskelle superkuumaa auringon paistetta. Jokusen aikaa pyörittiin Gausdalin keskustassa etsimässä mc donaldsia (joka oli ihan varmasti siellä vielä kaksi vuotta sitten). Terveellinen aamupala jäi kuitenkin syömättä, mutta kartta Skeikamppeniin löytyi!! Pientä ja kiemuraista tietä n. 10 km jatkuvasti nousten. Mäen päällä maisemat olivat kerrassaan upeat, ja parasta siinä olikin se että juurikin noissa maisemissa viettäisimme seuraavat 7 päivää.
Leiripaikalle Skeikampeniin oli tässä vaiheessa ehtinyt paikalle vain Briteistä saapunut Rowan äitinsä kanssa. Aikaa leirin alkuun oli vielä 6 tuntia joten tekemistä oli keksittävä. Jasminin kanssa vedettiin vaelluskamat päälle ja lähdettiin valloittamaan vieressä ollutta mäennyppylää. Valitettavasti matka tyssäsi sähköaitaan (joka ei näyttänyt sähköaidalta). Maisemat olivat kuitenkin huimat jo tässä rinteen puolivälissä, joten kipuaminen ei ollut turhaa. Kello neljä iltapäivällä pääsimme majoittumaan huoneisiimme ja viideltä kokoonnuimme meeting roomiin katselemaan ketä meitä leirillä oikein oli. Tämän jälkeen ruokailua (tätä oli odotettu ja ylitti kyllä kaikki odotukset!!). Illan päätteeksi vielä aivan hullua nimienmuistamis leikkiä (ei ole helppoa lausua, saati muistaa lähes kuuttakymmentä norjalaista nimeä) sekä leikkiä nimeltä karhut ja sudet. Naurettua tuli paljon jo heti alkuun! Ja uni maistua illalla erittäin hyvin!
Our training jackets.
Maanantai 29.6.2015
Day one - this really is training camp!
Ensimmäinen treenipäivä! Aamu aloitettiin aamupalalla, joka oli ainakin mulle aivan täysi unelma! Joka makuun löytyi jotain! Itse suosin vastaleivottua tummaa leipää, jugurttia ja tuoreita hedelmiä. Aamupalasta lähdimme treenaamaan koirat. Kickbikeilla ja pyörillä ajelimme rauhalliseen tahtiin noin parinkymmenen koirakon porukassa. Ohituksissa ei ollut kenelläkään ongelmia ja lenkki oli mukavan rauhallinen. Pysähtelimme juottamaan koiria ja vuorenhuipulle päästessämme koirat pääsivät myös uimaan järveen. Takaisin tullessa pysähdykset vielä hiukan useammin. Jossain kohtaa treeniä aloin miettimään, että onkohan liian pitkä matka Boltille kun tuntui useammalta kilometriltä. Boltissa ei kuitenkaan näkynyt mitään väsymisen merkkejä, vauhdin pidin rauhallisena (vaikka poju olisi halunnut kovasti rynniä kärkeen) ja pysähtelimme usein. Kertaakaan ei otus sortunut raville ja muutenkin juoksu näytti sulavalta sekä palautuminen taukojen aikana nopeammalta kuin monella muulla.
Our backyard!
So clean room...
Koiratreenien jälkeen oli aamiainen sulanut sopivasti, jotta pystyimme lähtemään omien treenien kimppuun. Vuorossa oli intervalli treeni vuorenrinnettä ylös. 2min juosten niin kovaa kuin jalat kantoivat ylöspäin. Tämän jälkeen minuutin tauko ja uusiksi. Loppujenlopuksi viiteen kertaan. Treeni lähti omalta osalta hyvin käyntiin, mutta jo ensimmäisen etapin loppuosassa alkoi tuntua että happi loppuu aivan totaalisesti. Useampi vuosi sitten diagnosoitu äänihuulten toiminnallinen häiriö ilmoitteli jälleen itsestään. Tauon aikana sain itseni kasaan ja hapen kulkemaan, mutta jo seuraavalla etapilla kohtaus tuli jo paljon aiemmin. Neljännellä etapilla lähti jalat alta. Ja viidennen aikana keräilin itseäni rinteessä, kun muut pinkoivat mäkeä. Viimeisimmästä kohtauksesta on kulunut vajaa kolme vuotta ja täytyy sanoa ettei ole ollut ikävä sitä tunnetta. Nyt suuri vaikutus oli varmasti sijainnilla. Skeikampen sijaitsee noin 800 metrin korkeudessa ja vuori jolle kiipesimme treenin aikana nousi sinne noin tuhanteen metriin. Ilma oli siis reilusti ohuempaa kuin mihin olen täällä koti Hyvinkäällä tottunut. Heti intervallin perään tehtin vielä pikaiset lihaskunto treenit ja venyttelyt musiikin soidessa. Rankkojen treenien jälkeen pääsimme onneksi suhteellisen pian jo syömään! Lounas oli aivan yhtä hyvää kuin kaikki muu ruoka Skeikampenissa! Lounaan jälkeen oli vuorossa teoriaa ja esitelmä yhden Norjalaisen tytön rohkeasta kisasta Femundlopetissa.
Jälleen oli aika vetää treenikamat päälle. Iso osa porukasta suuntasi rullahiihtämään. Minulla ja Jasminilla ei kuitenkaan tuommoisia hienouksia ollut, joten liityimme kickbike porukkaan. Ajoimme pikeillä viisi kilometriä alas vuorelta asfaltti tietä pitkin ja vauhti oli aivan mahtavaa!! Vetäjämme Sigve ei ollut tarpeeksi nopea joten hiukan joutui matkan aikana jarruttelemaan, muuten vauhdit olisivat olleet jotain mieletöntä! Noin viidenkilometrin päästä Skeikampenista vaihdoimme suunnan ja lähdimme hissukseen potkuttelemaan kohti huippua. Suhteellisen pian kyllästyimme Jasun kanssa vauhtiin ja kysäisimme luvan lähteä edeltä. Vastaukseksi tuli, että kun ollaan tämmöisiä ammattilaisia niin voidaan kyllä mennä :D Vieläkin suhteellisen rauhallisella tahdilla potkuttelimme mäkiä ylöspäin ja pian olimmekin perillä. Seuraavat kikkaroitsijat saapuivat viisitoista minuuttia meidän jälkeen!!! Tästä syystä Lena tulikin pian kysymään meiltä jos haluaisimme seuraavana päivänä pitää pientä kickbike koulutusta muille leiriläisille. Tottakai suostuimme! Ja jälleen oli aika syödä :)
Ruuan jälkeen harjoittelimme ensiapua, eli meille suomalaisille aivan tuttuja asioita. Elvytystä, kylkiasentoa ja muuta hyödyllistä. USAsta saapunut tyttö Lily kertoi ettei ollut koskaan ikinä tehnyt mitään vastaavaa ja järkyttyi kun kerroimme, että Suomessa harjoittelemme ensiapua jo peruskoulussa. Kaikkea sitä oppii eri kulttuureista!
Nukkumaan meno tuntui hurjan hyvältä! Päivä tuntui viikolta!
Tiistai 30.6.2015
Day two - kickbikes and pretty views!
Aamu toimi edellisen tavoin. Koirien treenit tänä aamuna vain ennen aamupalaa. Tällä kertaa ilma oli jo suhteellisen kuuma koirien treenaamiseen, joten menimme erisuuntaan, kohti toista vuorenhuippua. Samassa porukassa, jälleen kimpassa ajaen ohittelimme koirakoita Boltin kanssa. Jätimme treenin kesken ennen muita, kun sattui löytymään sopiva joki koiran kastelemiseen. Kastelun jälkeen kotimatka oli taas samaa vauhtia kuin mennessä.
Aamupalan jälkeen vuorossa jälleen teoriaa ja keskustelua siitä miten tulisi käyttäytyä kisaradoilla, treenatessa, ja oikeastaan kaikkialla missä liikkuu koirien kanssa. Teorian lisäksi jatkui esitelmä Ellan Femundslopetista. Teorian jälkeen lähti yksi porukka maastopyöräilylenkille vuorille (itse olisin hirvittävästi halunnut tuonne mukaan mutta kickbikella ei olisi ehkä ihan pysynyt porukan perässä). Loppuporukka jakautui jälleen rullahiihtäjiin ja kickbike ryhmään. Kickbike osallistujat kiersivät kolmen pisteen rataa, joista yksi oli Tanjan ja Jasminin potkutekniikkakurssi. Lähtökohdat norjalaisten potkutyylissä olivat kammottavat. Jalat nousivat pahimmillaan päänkorkeudelle, lantio vispasi edestakaisin potkujen mukana ja jalkaa ei vaihdettu ollenkaan. Muutamalla pikkuvinkillä saimme porukan näyttämään siltä, että jopa Kaitsu olisi voinut pystyä katsoa menoa. Tärkeimmät kikat potkutehojen maksimoimiseen säästimme kuitenkin suomalaisille. Täytyyhän meillä jokin etu olla tässä hommassa. Muut pisteet olivat mm. pujottelua ja tekninen crossirata. Itse tykästyin crossirataan!! Meno oli hauskaa vaikka tässä pienessä ei kunnon vauhteja saanutkaan (Skeikampenissa oli isompikin, joka oli mun ehdoton suosikki!!). Treenien jälkeen lähdimmekin jo syömään.
Ruokailun jälkeen aloimme ihmetellä kun maastopyöräilijöitä ei näkynyt eikä kuulunut. Useampi tunti meni ihmetellessä ja iltapäivän ohjelmakin kärsi tästä. Vajaalla porukalla kuuntelimme Ruotsalaisten tyttöjen esitelmän valjakkourheilusta ruotsista. Esitelmän aikana maastopyöräilijöitä alkoi ilmaantumaan keskuuteemme. Porukka oli hajaantunut ja eksynyt. Pikkuhiljaa kuitenkin kaikki löysivät tiensä takaisin Skeikamppeniin. Kaikki olivat erittäin väsyneitä ja nälkäisiä, joten ruokailu osui hyvään kohtaan!
Ruokailun jälkeen lähdimme yhdessä kävelylle koirien kanssa. Jasminin kanssa päätimme kuitenkin erkaantua porukasta ja kiipesimme katselemaan maisemia ylös rinteeseen. Lenkin jälkeen katselimme videoita youtubesta (valjakkourheiluaiheisia, mm. minun video Puolan kaatumisesta :D ) ja samaan aikaan valmistimme seisinkejä ja hihnat koirille. Puuha oli hauskaa ja rentouttavaa. Uni maistui jälleen!
Just love this pic!
Keskiviikko 1.7.2015
Day three - hiking and burning!
Yksi omista suosikkipäivistäni! Aamulla syötiin mahat jälleen täyteen aamupalalla ja pakkasimme eväät mukaan päivän reissua varten. Kello yhdeksän jakauduimme kolmeen ryhmään ja lähdimme vaeltamaan. Koirat hihnoissa seikkailimme vuoristossa kuusi tuntia! Kiipesimme ainakin kahdelle oikeasti isolle huipulle, josta näki Länsi-Norjan lumihuippuisille vuorille asti! Olen aina pitänyt vaeltamisesta ja tämäkin oli oikeasti hauskaa! Erityisen mukavaa oli kun kannettavaa ei ollut paljoa, seura oli hyvää ja ilma loistava (tosin ehkä jopa liian loistava). Ainoa huonopuoli oli hurjasti vetävä Bolt. Kuljimme ilman valjaita ja vetokamoja, mutta Bolt piti tätä reissua aivan selvästi nopeuskilpailuna. Poju oli jatkuvasti rynnimässä keulille. Taistelun kautta ipana väsähti vetämiseen jossain kohtaa ja sain lepotauon käsille. Loppuvaiheessa vaellusta törmäsimme pieneen järveen, jonne Bolt nykäisi mut perässään. Uitin sitten kolme koiraa, kun vaatteet oli jo kastunut. Loppumatka meni veden litistessä kengissä, ja olo oli mitä mahtavin kun sai ottaa ne pois!
Vaellukselta tarttui mukaan pahasti kärventynyt iho. Rinta, hartiat, naama, selkä, pohkeet, reidet ja korvat paloivat auringossa aivan tulipunaisiksi. Aurinkorasva olisi ollut hyvä pakata mukaan toppa- ja sadetakin tilalle.
Torstai 2.7.2015
Day four - fun time!
Jälleen päivä jonka aloitimme saman kaavan mukaan. Koirien juotto, aamupissat, kuntotarkastus ja aamupalalle. Aamupalan jälkeen kokoonnuimme jälleen meeting roomiin ja jakauduimme kahteen ryhmään. Ryhmissä aloimme pohtimaan treeniohjelman tekoa. Kävimme läpi tapoja tehdä ja toteuttaa suunnitelma, jonka avulla toivottavasti saavuttaa tavoitteet. Toteutimme myös pienemmissä ryhmissä laaja-alaisen treeniohjelman lajin aloituksesta päätavoitteen saavuttamiseen. Ryhmämme (Minä, Jasmin, Laura & Lily) suunnitteli ohjelman, jonka avulla pystyisi polkemaan yksipyöräisellä läpi Euroopan. Toteutimme suunnitelman huumorilla, mutta harjoituksesta oli oikeasti hyötyä!
Red like a lobster...
Seuraavana oli vuorossa canicross-viesti sponsori ryhmien välillä. Juoksimme kilpaa yhdeksän etapin viestin ylös vuoren huipulle. Ryhmämme (kickbike) voitti koko viestin ylivoimaisesti, ja ainakaan mulla ei ole koskaan ollut noin kivaa canicrossatessa!! Jaoimme viestin etapit tason ja iän mukaan. Itse olin seitsemännellä etapilla, eli melkein jo huipulla. Oma pätkäni oli liukasta liuskekiveä ja suhteellisen tiukkaa nousua (vuori jyrkkeni aina ylöspäin mennessä). Jännitin alkuun että mitenköhän tulee menemään, etenkin siinä kohtaa kun tajusin, että joudumme Boltin kanssa lähtemään tyhjiin (koska johdimme jo tässä vaiheessa). Bolt oli kuitenkin intoa täynnä ja lähti kuin raketti. Mullakin jalka nousi keveästi ja päästiin juoksemaan lähes koko etappi täysillä. Vasta aivan viimeisessä jyrkemmässä Bolt siirtyi raville. Ja olin kyllä helskutin ylpeä pojusta, ja tottakai koko meidän joukkueesta (ja ehkä vähän itsestänikin)
Lounaan jälkeen sai jälleen valita lähtisikö rullasuksimaan vai kikkaroimaan, ja koska suomalaisia ollaan niin vaikea arvata kumpi Jasun kanssa valittiin. Kickbikailimme ylös vuorella olevalle järvelle, kerran järven ympäri ja siitä pääsimmekin uimaan. Vesi oli mukavan viileää (silti lämpöisempää kuin suomessa) ja polskuttelu teki terää! Uinti tuokion jälkeen potkuttelimme kilpaa vuorenrinnettä alas. Skeikamppeniin palattuamme lähdimme kickbikejen kanssa isolle crossiradalle. Rata oli aivan huikea! Etenkin ensimmäinen puolikas oli pelkkää rakkautta (jälkimmäinen puolikas ylämäkeä...) Otimme radalla aikoja kaikille halukkaille ja kilpailimme keskenään. Torstain ajoista minun oli kolmanneksi paras kaikista kickbikella menneistä!! Päivän parhaan ajan Brittiläinen Rowan juoksi!
Kickbike riehumisten jälkeen oli vuorossa dressuria eli tottelevaisuutta. Tätä hetkeä olin pelännyt useasti viikon aikana. Boltti ei ole vielä ihan päässyt tuohon tokoilun makuun. Me kuitenkin pärjättiin oikein hyvin!! Isoin ongelma oli ympärillä oleva hälinä, mutta kyllä poika teki kaiken mitä pyysin! Ja sitten saatiinkin taas ruokaa :D
Jasmin
Sigve
Me!! :D
Rowan
Tessa
Ruuan jälkeen tehtiin jotain mikä olisi saanut kenet tahansa Kaitsun oppeja kuunnelleen kauhistumaan. Ohjelmassa oli kickbike/pyörä ensiapua. Eli suomeksi purimme pyöriä ja kickbikeja osiin ja kasasimme toiseten purkamat. Omani onneksi purettiin nätisti ja itse sen osasin kasata helposti, mutta esim Julien kickbikesta irroitettiin aivan kaikki, levyjarruja myöten... Nukkumaan pääsy oli jälleen hieno hetki !
Perjantai 3.7.2015
Day five - my favorite!
Ensimmäinen erilainen aamu. Heti aamupalan jälkeen pakkasimme Jasun kanssa koirat autoon ja lähdimme etsimään Gausdalin eläinlääkäriä. Koirien madotus oli pakko hoitaa alta pois, jotta päästäisiin vielä takaisin Suomeen. Eläinlääkärireissulta palailimme supervauhdilla takaisin leirikeskukselle, viidessä minuutissa vaatteiden vaihto ja menoksi. Kickaroimme kahdeksan kilometrin päähän vuorille, jossa oli ohjelmassa muta/suojalkapalloa. En ole ikinä koko elämäni aikana kokeillut mitään niin hauskaa! Ihmisiä lenteli, mutaa lenteli ja jossain kohtaa pallo unohtui aivan kokonaan. Kenelläkään ei ole hajuakaan kuka voitti tai hävisi. Mutaisina ja hymyillen reilut kuusikymmentä nuorta ja ohjaajaa pulahti järveen uimaan ja putsaamaan pahimmat mudat vaatteistaan. Kotimatka sujui märkinä. Osa porukasta oli tullut suolle juosten, ja alamäkeen moni näistä yritti saada kyytiä pyöräilijöiltä ja kikkaroitsijoilta. Yksi vetäjistämme Micke nappasi mun piken mäkeen, juuri ja juuri pääsin kyytiin ja laskettiin hirvittävää vauhtia mäki alas. Pelotti. Vauhti oli karmaiseva ja mun ainoa tuki oli Micken hartiat. Mäen alla luovutin ja hyppäsin Jasun kyytiin. Yhdessä potkittiin takaisin leirikeskukselle. Suihku tuntui tämän jälkeen maailman parhaalta idealta! Ja ruoka!
Loppupäivä kului rentoutuessa. Kuuntelimme esitelmiä, kävimme uimassa (uima-altaassa) ja pidimme hauskaa. Illalla olin jälleen aivan poikki. Jasmin jäi juttelemaan huonekaveriemme kanssa olohuoneeseen ja minä menin nukkumaan. Meni ehkä kaksi sekuntia ja olin aivan umpiunessa. Unta ei kestänyt kuin 30min ja sitten Sigve pölähti toppatakissa huoneeseen. Käsky kävi pukea lämpöiset vaatteet päälle, ottaa ylimääräinen t-paita, koiran hihna, kypärä, ja aurinkolasit mukaan ja tulla ulos. Siis keskellä yötä!! T-paita puettiin päähän, samoin kuin kypärä ja aurinkolasit. Kipusimme Kristofferin pakettiautoon ja meidät ajettiin silmät sidottuina vuorille. Autosta ulos, ohje lappunen käteen ja toimintaa. Käsky oli selviytyä takaisin leiriin jäämättä kiinni vetäjille, jotka partioivat teitä pitkin autoilla. Reilun kymmenen ihmisen porukkamme lähti loikkimaan pitkin jänkää auton valokeiloja vältellen ja suhteellisen pitkälle pääsimmekin, kunnes ryhmämme jäi kiinni väijytykseen. Alkuperäinen ajatus oli että meidät palautettaisiin takaisin lähtöpaikkaan, mutta onneksi saimme jatkaa matkaa samasta kohtaa hetken seisoskelun jälkeen. Tässä vaiheessa jakauduimme pienempiin ryhmiin. Minä, Jasmin, Laura (Saksa) ja Lily (USA) kuljimme omassa porukassamme ja matka kulki joutuisasti. Jossain kohtaan norjalainen Henrik liittyi seuraamme, joten meitä oli viisi. Kuljimme järjettömissä pusikoissa, umpikorvessa, ylitimme joen kävelemällä läpi, seikkailimme poluilla ja bongailimme lampaita. Vetäjiä ei enää näkynyt, joten viimeiset 500m juoksimme täysillä tietä pitkin. Suhteellisen ensimmäisten joukossa takaisin leirissä ja nukkumaan kello 4.00. Herätykseen 3 tuntia.
We just LOVED IT :D
True norwegian fashion!
Lauantai 4.7.2015
Day six - silly silly relay...
Viimeinen päivä, ihmiset muistuttivat zombeja, mutta meno oli silti loistava joskin jo hiukan haikea. Ennen aamupalaa lähdimme treenaamaan koiria, mutta keli oli jo aamusta niin kuuma, että käännyimme jo melkein heti takaisin Jasun kanssa. Aamupalan jälkeen oli vapaamuotoista treenaamista toiveiden mukaan. Minä ja Jasmin pyysimme Tessaa treenaamaan meidän kanssa portaita. Vedimme kolmistaan oikein tehokkaan rappustreenin lihaskuntoineen.
Our lovely Lily <3 love u !
Me, Stine, Laura, Lily & Jasmin
Finnishgirls and germangirl
Lounaan jälkeen oli vuorossa maailman hulluin viesti. Etappeihin kuului canicrossia, pieni crossirata kickbikella, oudon mönjän juomista, ison crossiradan ajamista kickbikella (minun osuus!), rullahiihtoa, ampumista, ilmapallojen puhaltamista, pulloon pissaamista, pyöräilyä pienimmällä vaihteella, salaattikastikkeen juomista ja viimeisenä osuutena juoksua mäkeä ylös ja alas. Meidän joukkue kuului porukan keskitasoon, mutta viesti oli järjettömän hauska, joten eipä tuolla niin väliä! Oma etappini meni mitä loistavimmin! Sain reilusti eteeni lähteneen pojan melkein kiinni! Huippu kivaa! Ilta meni rennolla meiningillä. Liitouduin Sigven (yksi vetäjistä) kanssa tiimiksi ja menimme vesisotaa nuorempia junnuja vastaan, teimme jekkuja muille ja pidimme hauskaa. Illalla lenkitimme vielä koirat pitkällä lenkillä ja juttelimme. Viikon aikana minulle oli herännyt haave olla ensivuonna yksi ledereistä. Ja tämä haave ei kuulemma olisi ihan mahdoton edes! Jännityksellä jään odottelemaan!! Hengailimme pitkälle yöhön ulkona höpötellen ja koirien kanssa touhuten. Pian kuitenkin meidät käskettiin jälleen autoihin ja meidät ajettiin vuorille. Tällä kertaa eri suuntaan, mutta muuten suunnitelma sama. Mun matka tyssäsi noin puoliväliin kun ampiainen (tai joku) pisti nilkkaan ja kävelystä tuli kivuliasta. Pääsin kuitenkin seuraamaan ajojahtia huippupaikalta autosta, ja ottamaan osaa vetäjien järjestämään kauhutaloon.
Team Kickbike !
Sunnuntai 5.7.2015
Day seven - I don't want go home
Itku tuli. Pakkaamisten, aamupalan ja lounaan jälkeen oli aika sanoa heipat. Tuntuu järjettömältä, että osaa näistä ihmisistä ei välttämättä näe enää ikinä... Aivan mielettömiä ihmisiä! Aivan mieletön ikävä! Koko matkan Tukholmaan mietin päässäni että miten pääsen takaisin, milloin näen näitä ihmisiä taas. Päätös lähteä tulevana talvena Lillehammeriin kilpailemaan EM-kilpailuihin vahvistui jokaisen kilometrin myötä.
Team kickbike <3
Miss u so much ...
Specially u Lily :3
Maanantai 6.7.2015
Back home...
Laivalla. Haikeissa tunnelmissa. Nukkuen univajetta pois. Illalla kotona. Edelleen haikeissa tunnelmissa...
Perfect week !!
I am so sorry cause I can't write this in English (eller Norsk ). I just want to say to you guys that you are amazing and I really hope we will see on future. Maybe next year in Sommerhundekjørerskolen!! Or EC-2016 in Lillehammer! Love u <3
