torstai 20. marraskuuta 2014

Lähtölaskenta käynnissä

Heipparallaa pitkästä aikaa :)

Tässä viimeisen viikon aikana on ehtinyt tapahtua vaikka ja mitä. Paljon stressiä, pennun alkava murkkuikä number 1 , vähän lisää stressiä, pakkaamista, stressiä, siivoamista, koirien hoitojen järkkäämisiä, yhdet festarit, kaverin synttärit, treeniä, koeviikkoa, stressiä ja hiukan vielä stressiä.

Lähtö Ranskaan lähenee tunti tunnilta ja tekemistä on enemmän kuin tehtyä. Stressi painaa päälle ja tunnit loppuvat vuorokaudesta. Reissuun lähteminen on mahdottoman stressaavaa, mutta reissun päälle pääseminen on huima tunne!

Meillä lähtöön ei ole kauaa aikaa, ja mun, Royalin, meidän porukan sekä koko Suomen joukkueen reissua voit seurata sosiaalisesta mediasta:

Royal matkalla maineeseen - Facebook tapahtuma
Suomen valjakkourheilun maajoukkue - Facebook tapahtuma
Kisojen "virallinen" Facebook - sivu

Tänne blogiin kertoilen reissusta kun joskus rantaudutaan takaisin Suomen maalle :)

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Suosukellusta

Tänään oli vuorossa hiukan extremeä elämään tyyppinen lenkki Hennan kanssa. Heitettiin maastopyörät auton perään ja huristeltiin Hyvinkään Usmiin seikkailemaan.

Kulkupelit ensimmäisen suon jälkeen :)
 Liikkeelle lähdettiin hyvissä ajoin valoisalla Usmin uimarannan parkkipaikalta. Lähdettiin etsimään metsään valmiiksi katsottua reittiä, tavoitteena selviytyä Suolijärvelle ja takaisin. Alkumatka oli mukavaa metsähiekkatietä ja edettiin suhteellisen vauhdilla. Piilolammin jälkeen reitti muuttui poluksi, joka osoittautui _todella_ liukkaaksi kostean ilman ja märkien lehtien takia. Jokaisen kiven ja juuren kohdalla pyörä luisteli komeasti vähän joka suuntaan. Jossain kohtaa polku hävisi kokonaan ja löydettiin ittemme suolta! Hitaasti mutta varmasti taisteltiin eteenpäin sukat nilkkaa myöten suossa uiden. Löydettiin taas tie ja olo oli mahtava!

Hulluilla on halvat huvit!
Karttana meillä toimi sport tracker ja molempien olematon suuntavaisto. Yhdessä risteyksessä kaikki kyltit ohjasivat suoraan, mutta me päätimme harrastaa hiukan extremeä ja lähteä kokeilemaan kartassa näkymätöntä polkua. No ei sitä polkua paljoa edes ollut. Ensimmäinen polkuvaihtoehto oli ajamista kaislikossa (siis ihan oikeita järvikaisloja keskellä metsää), ja toisella yrittämällä löydettiin inhinmillinen polku, joka kuitenkin kapeni jatkuvasti ja päättyi sopivasti keskelle metsää. Hetki haahuiltiin keskellä pusikkoa ja löydettiin oikea tie. Seuraavan risteyksen kohdalla harkittiin auton suuntaan, mutta sport trackerin tietoja kurkatessa oli vasta 10km takana, joten päätettiin ottaa treenin kannalta ja suunta 3.3km päässä olevalle suolijärvelle. Ajettiin vahingossa ohi ja päädyttiin Suolijärven etelä päätyyn, josta lähdettiin etsimään reittiä autolle pilkkopimeässä metsässä. Tässä vaiheessa lenkki oli pääosin metsätietä (onneksi!), mutta pienen epätoivon hetken ja pusikkoon eksymisen jälkeen jouduttiin palaamaan alkupätkän suolle. Kasteltiin kengät uudestaan, tällä kertaa pimeässä. Pusikossa kapealla polulla ainoa pelastus oli Hennan puhelin ja taskulamppu toiminto (oli meillä oikea taskulamppukin mukana, mutta nätisti tallessa autossa).


Turvallisuussyistä iso osa lenkkiä meni kävelyksi, tai melkeinpä uimiseksi. 27km oli lopullinen matkan pituus ja aikaa kului valtavasti. Hitaasti mutta varmasti taisteltiin reissusta, ja kyllä se taisi suhteellisen tehokas treenikin olla, ainakin tällä hetkellä on kovin vetelä olo. Hauskaa oli jäätyneistä varpaista, kramppaavista reisistä ja pimeydestä huolimatta. Ilman seuraa olisi tuokin kokemus ollut suhteellisen karmaiseva. Nytkin jo pyöri päässä kaiken maailman hirvet, karhut ja suohirviöt. Näin turvallisesti kotona omassa sängyssä voi sanoa että koska vaan lähden uudestaan, mutta ensikerralla hiukan paremmin varustautuneena! :)

Autolle kun selvittin niin pakollisen onnistumis selfien aika!

lauantai 8. marraskuuta 2014

Takaisin treenien pariin

Vihdoin on flunssa/poskiontelontulehdus voitettu kunnolla, ja tiistaina aloitinkin taas kunnon treenit. Tiistaina juoksu lenkki, keskiviikkona kickbike treenit ja torstaina kevyt, reipas kävelylenkki ensilumessa.

Tiistain lenkki oli lyhyt, mutta tehokas. 2,7km täysillä Kodan kanssa, lisänä lämmittely ja jäähdyttely pätkät. Vaikka Koda on jo hiukan vanha, on pojalla intoa vaikka muille jakaa. Vetää koko matkan, mutta vedosta ei paljoa apua ole. Poika on niin kevyt että lähinnä juostaan molemmat omaa tahtia naru välissä. Miltein kahden viikon toipumisesta huolimatta juoksu kulki hyvin ja vaikka vauhti ei päätä huimaava ollutkaan, olin tyytyväinen. Vajaa viikontakaiseen lenkkiin verrattuna kehitystä oli tullut (vai oliko sattumaa, ero todella pieni).

Keskiviikon treenit oli jo pidempään suunnitelmissa ollut yhteistreeni kaverini, keväällä valjakkourheilun aloittaneen Henna Lapin (vähäisestä kokemuksesta huolimatta Jämin SM4 DCWJ luokassa!) kanssa. Matkasimme Hennan ja koirien kanssa Tuusulaan. Nappasimme Falconin mukaan ja painuimme Ruotsinkylän tutkimusmetsään reittejä tutkimaan. Kiersimme noin 4km pitkän lenkin ensin ilman koiria mukavaa lämmittely tahtia (n. 15km/h keskinopeus). Tämän jälkeen oli Falconin ja Ekan aika päästä baanalle. Lähdimme Falconin kanssa edelle, ja kovaa mentiin! Keskinopeus ei päätä huimannut (23km/h/ 3,5km reitti, huiput 40km/h), mutta esim. Jämin ratoihin verrattuna oli mäkiä mukavasti. Ensimmäisen kierroksen jälkeen pidimme pienen huilin, ja sitten taas menoksi. Nyt Henna ja kojkerhondie Eka lähtivät edelle ja me Falconin kanssa perään. Falconin armoton halu voittaa kiritti pojan hulluun vauhtiin (keskinopeus noin 25km/h/ 3,5km reitti, huiput 52km/h). Vaikea oli uskoa, että menossa oli jo toinen kierros. Poika jaksoi todella hyvin, ja on todella positiivista, että nimenomaan toinen kierros oli ensimmäistä parempi.

Torstain lenkkinä toimi Kodan ja Boltin kanssa noin tunnin peuhaaminen ensilumessa noin neljän kilometrin lenkillä. Rauhallisessa tahdissa ihanasta kelistä, loistavasta seurasta ja lumeen hurahtaneista koirista nauttien. Bolt tosiaan siis sai ensikosketuksensa lumeen ja ihastui ikihyviksi. Lunta oli tosi kiva syödä, lumipallot oli huisia ja lapsi tuntui löytävän muutaman vaihteen lisää kropastaan maan valkeuden avulla. Edes kylmä ei ehtinyt tulla kun koko ajan oli vauhti päällä. Kotipuistoon päästessä oli poju sen verran uupunut oudon uuden aineen tuomasta hämmästyksestä, että juoksi jo monta sataa metriä ennen kotiovea portaalle istumaan, että nyt mennään kotiin. Piste. Illalla oli kotona kaksi hyvin väsynyttä ja samalla onnellista hurttaa.

Ensilumi, Koda ja meidän treeni maastot

Tällä hetkellä itse olen leirillä, ja pojat pääsivät vierailemaan ystävälleni Minnalle. Minna on toiminut jo pari vuotta Kodan varaäitinä, ja tottelee välillä Minnaa jopa paremmin kuin minua. Nyt pääsi Bolt ensikertaa Kodan mukaan, mutta ei ole kyllä pienintäkään huolta lapsen pärjäämisestä. Bolt on ollut tähän asti malliyksilö sopeutumisesta. Mikään uusi tilanne ei aiheuta suuren suurta kauhua ja uudet asiat lähinnä kiinnostavat, ehkä hiukan ujostuttavat, mutta kaikkea pitää kokeilla.


sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Mallipoikia

Eilinen oli kyllä jännä päivä! Eksyttiin kämppikseni Jennin kanssa Match showhun NoDo hallille Hyvinkään Monniin. Tarkoituksena oli viedä Koda kisaamaan isoihin aikuisiin ja Bolt tutustumaan kisapaikan hälinään. No sitten kävikin niin että hiukan innostuttiin :)
Kisapaikan tunnelmaa

Koda isoissa aikuisissa ja Bolt isoihin pentuihin. Jennin piti esittää Koda kehässä, mutta viimehetken jännityksen takia pääsi Koda esittelemään itseään Liisan kanssa. Ehdin katsomaan Kodan kehää, eikä poika ole koskaan esiintynyt noin kauniisti! Seisoi aivan rauhassa _todella_ upeasti ja juoksi omaan tyyliinsä kauniisti. Käytös oli moitteetonta, ja kehässä pyörähdys omaan silmään nappi suoritus! Myös tuomari tykkäsi ja antoi Kodalle punaisen nauhan. Punaisten ryhmäkehässä sitten Jenni esitti Kodan upeasti, ja koira todella pisti parastaan! Tuomari ei kuitenkaan enää lämmennyt Kodalle ja kisa loppui siihen. Hienosti meni kuitenkin kaikin puolin, ja Koda sai hyvää palautetta esiintymisestä ja tuomari luonnehti vanhusta kaikinpuolin tasapainoiseksi.
Koda poseeraa ilman häntää
Riemu

Isoihin pentuihin innostuin lähtemään Boltin kanssa aivan hetken mielijohteesta, kun kokeilimme osaisiko Bolt seistä rauhassa, vaikka koskaan ei olla edes kokeiltu. Meni yllättävän hyvin, joten päätin lähteä kokeilemaan. Pariksemme saimme 10kk vanhan isovillakoiran pennun joka oli sivukorvalla kuultuna juuri saapunut Euroopasta kilpailemasta, mukanaan jonkinmoinen juniortitteli! Sininen nauha päätyi meille, mutta olin super tyytyväinen. Bolt seisoi hyvin, juoksi upeasti (vaikka itselläni oli ongelmia sovittaa vauhti järkeväksi) ja käyttäytyi oikein herttaisesti, sulattaen tuomarin sydämen pötköttelemällä hampaiden tarkastuksen aikana selällään joka raaja eri suuntaan. Sinisten ryhmäkehässä sattui jätti yllätyksiä. Bolt seisoi vielä edellistä kertaa upeammin, ihan rauhassa imeskellen herkkuja ja siinä samalla jyrsien mun sormet. Tuomari valitsi kahdeksan jatkoon joista me olimme se kahdeksas! Seuraavassa vaiheessa kaksi pentua sai lähteä ulos kehästä - kuuden parhaan joukossa oltiin! Tuomari palkitsi neljännen, kolmannen ja toisen. Ykköspalkinto ruusukkeen kanssa tuli vertailemaan bokseria ja Boltia, käski vielä kerran juoksemaan ympäri ja päätyi valitsemaan bokserin. Niin lähellä voittoa, tiputus viidenneksi. Hassu järjestys jakaa palkinnot, mutta olen järjettömän tyytyväinen. Bolt oli oikea luonnonlahjakkuus! Koskaan en ole edes harkinnut mitään näyttelyissä käymistä, mutta kaipa sitä tulisi harkita. Ei tuollaista talenttia voi hukkaan heittää! 3,5kk vanha pentu vei monet melkein vuotiaat aivan leikiten! Huippua! Jälkikäteen tuomari tuli vielä rapsuttelemaan kisan kuopuksen ja kehui valtavasti! Ei vain voi heti ensimmäistä kisaa kuulemma voittaa, vaikka olisi kuinka hyvä.

Pieni komistus!

Koda, Bolt ja Liisan koira Riemu olivat kaikki esiintyneet esimerkillisesti, mutta palkinnot olivat vielä jääneet saamatta. Hetken mielijohteesta ilmoitimme vielä Kodan ja Riemun parikilpailuun. Kyseessä siis Labradori ja sekarotuinen pystykorva, ainoa yhdistävä tekijä oli musta väri. Kisan ainoana erirotu parina odotukset eivät olleet korkealla. Pojat esiintyivät kuitenkin Liisan ohjauksessa upeasti ilman minkäänlaista etukäteisharjoittelua. Itse olen ihan pulassa jo yhden koiran händlaamisessa, Liisa esitti kaksi yhtäaikaa ilman harjoittelua. Upea esiintyminen ja poikien sympis look vetosi tuomariin ja pojat nappasivat kolmannen sijan! Päivän jättiyllätys ehdottomasti!


Illalla lähdimme vielä Kodan ja Boltin kanssa kaverilleni kyläilemään ja samalla testaamaan miten pieni käyttäytyy kun mennään vierailulle. Hyvin meni sekin! Väsynyt lapsi nukkui melkein koko illan oikein tyytyväisenä!

Koulun kuvataiteen projektiin lainattu kamera (canon 500D ) on ollut kovassa käytössä, ja nyt seuraavat pari kk tässäkin blogissa muitakin kuvia kuin vain puhelimella räpsittyjä :) Tässä muutama kuva harjoittelukierrokselta.

Jennin napsaisema kuva syvällisestä keskusteluhetkestä Boltin kanssa
Niin kaunis katse!
Korvat korvan taakse ja menoksi
Vaikea arvata haluaako pojat jotakin
Koda uudella matollaan
Taisi kissa tulla liian lähelle
Tän kuvan ilme oli jotain aivan loistavaa!
Kitokin olisi mielellään ottanut luun