perjantai 28. helmikuuta 2014

Aivan pimeää touhua

Vieläkään lumesta ei tietoakaan, joten taitaa olla aika luovuttaa sen odottelu. Menee se talvi näinkin. Treenit ovat joka päivä vain mielikuvituksellisempia. Eilisen treenailut suoritettiin kickbikella ja juosten.

Treenasimme tällä kertaa vain lyhyen matkan päässä kotoa hiekkaisella autotien pätkällä. Löysimme noin kilometrin mittaisen "luupin", mitä kiertää. Pieni pätkä kierroksesta oli asfalttia, mutta muuten reitti oli oikein pätevä. Ylä- ja alamäet löytyivät molemmat, pohja oli tasainen ja treenikavereista saatiin ohitusharjoitusta. Aloitimme treenin Veran kanssa tutkimalla reitin juosten, koirien kanssa, kuten aina. Juoksimme hiukan harhaan pimeässä, joten ensimmäinen kierros oli 1,5km pitkä. Kodaa ja Pixeliä tämä ei haitannut, ja itsekkin jaksoin juosta poikkeuksellisen hyvin (juoksu ei koskaan ole oikein ollut minun lajini).

Heti reitin katsastuksen jälkeen oli aika ottaa hiukan kisanomaisempaa treeniä. Vera lähti Pixelin kanssa kickbikella edelle ja lähdimme Falconin kanssa perään. Lenkin loppu puolella alamäessä saimme Veran ja Pixelin kiinni, mutta samalla kohdalla reittiä oli kaksi ulkoilijaa täysin mustiin pukeutuneena, ilman valoja tai heijastimia. Kolarilta vältyttiin Veran otsalampun ansiosta ja ohitukset menivät oikein mainiosti. Falconin ja Pixun jälkeen olivat vuorossa Vera ja Boa sekä Linnea ja Osmo. Heiltäkin reitti meni oikein hienosti ja vauhdikkaasti. Otimme toisen kierroksen vielä Falconilla ja Pixulla, mutta tällä kertaa lähdin Falconin kanssa tyhjiin, eikä ongelmia ollut. Kovaa mentiin, ja törmäsimme jälleen ulkoilijaan (tällä kertaa koira seuranaan ) jonka ohitus meni kuitenkin hienosti.

Koiran ulkoiluttajan väistely kierros

Lopuksi päätin vielä juosta Falconin kanssa kierroksen vertailuksi, kuinka paljon oikeasti vetävä koira vaikuttaa juoksu vauhtiini. Vera lähti Pixun kanssa kaveriksi. Polveni ei kuitenkaan kestänyt hurjaa vauhtia, ja särky oli kamala. Saimme Veran ja Pixelin kiinni ja vaihdoimme koirat. Itse hölkkäilin Pixelin kanssa kierroksen loppuun, kun Vera pinkoi täysillä.


Kotiin ajoimme kickbikeilla Kodan kanssa, jotta pikkupojukin saisi hiukan liikuntaa. Hyvin jaksoi ja hienosti ohitti kaikki koiran ulkoiluttajat, niinkuin aina. Koda on pomminvarma! Harmi vain, että jotkin ihmiset eivät vain ymmärrä, että heidän koiransa saattaa joskus olla syyllinen. Matkalla kotiin, ajoimme hyvää vauhtia, Kodan juostessa pientareella ja minun potkutellessani. Ohitimme yhden vastaan tulevan jackrusselin, täysin ilman ongelmia. Seuraavana olikin mies kahden kultaisen noutajan kanssa. Arvioin tilannetta ja päätin mennä suoraan ohi. Mies seisoi kävelytien oikeassa laidassa ja koirat ojassa pitkillä hihnoilla. Lähdimme ohittamaan vasemmalta, aivan suoraan hidastamatta. Juuri tämän miehen kohdalla molemmat hänen koiristaan hyökkäävät kohti Kodaa, miehen täysin estelemättä. Koda väisti ojan puolelle, vältimme siis osuman. Ajoin suoraan kotiin lievän järkytyksen vallassa. Koti pihalla Vera kertoi miehen huutaneen perääni: "pitäisit koirasi lyhyemmällä hihnalla!". Silloin kiehahti! Hyvät ihmiset, katsokaa peiliin ennenkuin alatte syyttelemään muita! Tilanteella oli silmin näkijänä juuri ohiajanut äitini, perässäni tullut siskoni, minä ja tämä kultaisten noutajien omistaja. Ei pitäisi olla mitään epäselvää, kenen koira siinä tilanteessa toimi aloitteen tekijänä.

Olen tottunut sietämään paljon kaikenlaista kieroon katsomista koiraurani aikana. Olen nuori. Minä en tiedä asioista. Minulla ei ole kokemusta. Kokemusta ei ehkä olekkaan, mutta kyllä minä tiedän. Iästäni huolimatta olen elänyt aina koirien ympäröimänä, ja olen kouluttanut Kodan aivan alkeista asti itse. Voisin väittää, että tiedän loppujen lopuksi aika paljonkin.
Minä (13v), Koda ja Rommi

maanantai 24. helmikuuta 2014

Ne Etelän viimeiset lumet

Hullun hommaa tämä treenaaminen näillä keleillä. Sunnuntaina käväisimme siskoni Veran kanssa etsimässä latua, ja sellainen löytyikin, vaikkakin laadultaan kehno. Keravan keinukallioon on tehty tykkilumella latu. Pituutta ladulla oli huimat 1,5km josta yksi lisälenkki oli jo totaalisen karmaisevassa kunnossa, mutta sinne oli silti päästävä. Mittasin ladun pituuden puhelimen sportstracker sovelluksella, mutta kunnollisia treeni tietoja ei kyllä tällä kertaa irti saanut akun loppumisen takia. Kierrettiin latu kuuteen kertaan, joten matkaa kertyi noin yhdeksän kilometriä.

Pohja oli erittäin pehmeä, ja maa näkyi osassa kohdissa. Myös hiekkaa oli ladulle eksynyt, ja pelko suksien puolesta olikin kova. Vaikka hiihtomatka ei ollut erityisen pitkä teki lämmin sää, pehmeä alusta ja reipas tahti treenistä tehokkaan. Keinukallion maaston profiili on mielestäni kiva: löytyy loivaa ja pitkää nousua, tiukkaa äkkijyrkkää ja vauhdikkaita laskuja. Huonosta luistosta huolimatta nousi nopeudet jopa 35kilometriin tunnissa. Haastetta löytyi maaston profiilin lisäksi myös ladusta. Risuja sai väistellä jatkuvasti ja seuran puutetta ei ladulla ollut. Aika varmasti puoli Etelä-Suomea oli sunnuntai iltapäivällä hiihtämässä Keinukalliossa. Ohitella sai jatkuvasti ja ohittajiakin löytyi!

Hyvin tarkeni hiihtää toppi päällä!

Myös maanantaina lähdin treenailemaan Keinukalliolle. Tällä kertaa tosin illalla. Latu oli tyhjä, yhtä yksittäistä hiihtäjää ja minua lukuun ottamatta. Latu oli sulanut sunnuntaista vielä lisää, mutta pohja oli onneksi tällä kertaa kovempi. Oli hiukan pakkasta, joten ladun pinta oli jäässä ja suksikin luisti loistavasti. Hiihdin nyt yksinäni yhteensä noin viisi kilometriä neljässä osassa. 2 x 1,5 km ja 1 x 1 km sekä  1 x 1,25 km. Parhaimmassa kunnossa oli yhdenkilometrin lenkki, mutta tehokkain profiililtaan oli 1,5 km lenkki. Otin treenit täysillä, ja ihan mukavia tuloksia tuo sportstrackerin ilmoittamat luvut. Huiput tasaisilla osuuksilla olivat noin 33km/h ja mäkisillä osuuksilla noin 42km/h.

Mutta eihän mikään treeni voi täysin putkeen mennä, niin nyt sitten ilmeni taas vanha vaiva. Oikean nilkan viime syksyinen rasitus vamma alkoi ilmoitella itsestään hiihtäessä. Täytyy vähän katsella miten lähtee kuntoutumaan. Nyt kun ei oikein ole aikaa sitä lepuuttaakaan.

Iloinen lamppusilmä pääsi juoksentelemaan frisbeen perässä

lauantai 22. helmikuuta 2014

Vaihtoehtoista treenaamista

Ei ole tämä Etelän lumitilanne mihinkään viikossa muuttunut. Lunta ei näy eikä kuulu. Kisoja perutaan hirvittävää tahtia, ja treenaamiset ovat surkeassa jamassa. Juuri  äsken pähkäiltiin äitini kanssa tulevan viikon treeni suunnitelmaa. Pientä, tykkilumella tehtyä latua täytyy lähteä kiertämään, kun ei enää edes jäälle uskalla lähteä. Taisi tämä talvi olla tässä tuon lumen tulon suhteen.

Viime viikon vietin elämää yhden vauhdikkaan rippileiri porukan mukana, joten varsinaiset treenit ovat jääneet väliin. Hiukan lihaskuntoa, etenkin punnerrusten ja kyykkyjen muodossa. Myös erilaiset hippaleikit on tullut tehokkaasti läpikäytyä. Nyt kuusituntia olen kotona oleillut, ja vieläkään en ole saanut aikaiseksi liikkumaan lähtemistä. Taitaa jäädä huomiselle. Kevyt iltalenkki koirien kanssa saa riittää tälle illalle. Oma kroppa on myös kärsinyt kaatumisten takia. Syksyn kickbike onnettomuuden jäljiltä on edelleen vasen puoli lantiostani jumissa, ja veri ei tunnu kiertävän kunnolla koko jalkaan. Viime viikolla harrastin myös tuolista ohi istumista, sekä liukastelua jonka takia häntäluuni on kipeä ja takapuolessani komea mustelma.


Koda oli reissuni ajan hoidossa siskollani hänen koulullaan (Valkealan kennelkymppi), joten pikkupoitsu on kyllä saanut liikuntaa. Falcon on viettänyt kotona ainoan koiran onnellista elämää, liikkuen ainoastaan lenkeillä vapaana juosten.
Kodakin ikävöi lunta (2013)
Huomenna olisi pitänyt olla kauden toiset kisat meille, mutta lumitilanteen takia nekin peruttiin. Myös muutama muu kilpailu on vaakalaudalla. SPKL:n kilpailut Imatralla sekä Jämin SM-kilpailut. Imatra on meitä vielä sen verran lähellä, että jos kilpailu järjestetään, teemme kilpailu paikalle päivämatkan ilman yöpymisiä. Jämi taas on sen verran kauenpana, että reissuun menee useampi päivä. Suunnitteilla olisi myös osallistua SM viestiin joka kilpaillaan sunnuntaina, lauantain yksilömatkojen jälkeen. Joukkuekin on ajatuksen tasalla valmis. Beauceron joukkue, johon kuuluisi meidän lisäksi kaksi erittäin taitavaa ja nopeaa koirakkoa. Katsotaan tuleeko joukkuetta.

tiistai 11. helmikuuta 2014

Tavoitteita

Heipä hei kaikki sivuilleni eksyneet!

Ajattelin tähän aivan ensimmäiseen postaukseeni kertoilla jotain parhaillaan käynnissä olevasta kisakaudesta. Etelä-Suomen lumitilanteen takia tämä kausi on ollut suhteellisen epävarma ja jopa kaaoottinen. Treenaamiset ovat jääneet muutamiin kertoihin, ja kisojakin on peruttu useampia. Itselläni takana on vasta yhdet kisat, vaikka suunnitelmissa oli aiemmin, että tässä vaiheessa kautta olisi jo neljät kisat takana. Useampia on peruttu ja SPKL:n järjestämät sprintin SM-kilpailut jäivät meiltä väliin luokkamuutosten takia. Falcon on ollut jumissa, ja tuntui turvallisemmalta jättää kilpailu väliin, koska olisimme joutuneet kilpailemaan aikuisten sarjaan. Aikojen puolesta olisimme voineet pärjätäkkin, mutta yhteislähtö ja muutenkin koirille hyvin stressaava kisa ei houkutellut.

Treenaamisten osalta ollaan pahasti jäljessä. Hiihtokilometrejä on takana vain joitain kymmeniä. Kausi aloitettiin suoraan kisalla, ilman yhtään hiihtokilometriä takana, mutta toisaalta kaikilla, ainakin etelässä asuvilla, on sama tilanne. Kisat menivät tästä huolimatta hyvin, elleivät jopa erinomaisesti! Voitimme Falconin kanssa tytöt 14-18 vuotiaat luokan, joskin vain kahdesta kilpailijasta. Aikoja vertailemalla näimme kuitenkin, että aikuisissa olisimme olleet toisia. Ei paha ollenkaan. Kilpailun jälkeen lähdimme suoraan Lappiin treenaamaan. Levin maisemissa kerrytimme kilometrejä oikein mukavasti. Osa treeneistä tehtiin siskoni Veran kanssa kahdestaan: tiukkaa ylämäki treeniä, hurjaa alamäkeä ja tekniikkaa. Koirien kanssa hiihtelimme sekä nopeaa sprintti matkaa, että pitkää kestävyyttä kehittävää matkaa. Tuo viikko antoi paljon, mutta Etelään paluun jälkeen ladulle on päästy kerran. Ja tällä hetkellä tuo ainut latu, jonne koiran kanssa on päässyt on sulanut pois. Uutta lunta odotellessa treenaamme juosten ja koiria vapaana juoksuttamalla.

Kevyttä juoksu treeniä Kodan kanssa

Tämän kauden suurin yllätys on ehdottomasti ollut pääsy maajoukkueeseen. Uutinen muutti tavoitteita hurjasti! Aiemmin pidin kauden pääkisana SPKL:n SM kilpailuita Jämillä, mutta nyt EM-kilpailut ovat ykkös panostus kohde. Treeni suunnitelmia piti muuttaa, koska Jämin ja Rautavaaran radat poikkeavat toisistaan huomattavasti. Jämi on suhteellisen tasaista maastoa ja kisamatkana on vain 5km, mutta Rautavaaralla löytyy korkeuseroja huomattavasti enemmän ja matkakin tuplautui Jämin kisaan verrattuna. EM-kilpailuissa ei tänä vuonna ole ollenkaan rotujakoa, joten kilpailemme saksanseisojia vastaan. Kisasta tulee äärimmäisen tiukka! Olen tavannut tulevia kilpakumppaneitani aiemmin, ja he kisaavat tosissaan ja ovat muutenkin panostaneet lajiin hyvin paljon. Odotan kilpailuita innolla, koska haluan nähdä millainen on oma tasoni muihin verrattuna.

Varsinaisia sijoitus tavoitteita en ole EM-kilpailuihin suunnitellut. Täytyy vielä katsella miten treenit lähtevät kulkemaan ja miten kisoissa menee. SPKL:n SM-kisoista minulla on kyllä selvät tavoitteet. Voittoa kohti mennään, ja toivonkin, että saisimme riittävästi kilpailijoita nuorten sarjaan SM arvon saamiseksi. VUL:in SM kilpailuihin emme tällä kertaa lähde niiden kaukaisen sijainnin ja huonon ajankohdan takia. Kisat ovat Kemissä joten matkaa kertyisi toista tuhatta kilometriä yhteen viikonloppuun.

Kaikki kisailemaan, tai ainakin katsomaan!