Wattbike treeniviikonloppu

Hiljaiseloa, hiljaiseloa. Niin vain on iso osa blogin sisällöstä siirtynyt tuonne instagramin puolelle, erityisesti näin treenikaudella. Kisoista tykkäisin edelleen kirjoittaa pidempiä tekstejä, jotka eivät tuonne someen aivan sovi. Tästä syystä vaikka hiljaisempaa onkin, ei blogia ole tarkoitus unohtaa. Toivottavasti ette te kaikki lukijatkaan unohda!

Laiskat tissinvälikoirat nukkuu nykyään sängyssä... hups!

Nyt pitkästä aikaa päätin kaivaa läppärin esiin ja raapustella jotakin luettavaa myös tänne, vaikka kilpailuissa ei ollakaan pahemmin käyty. Ohkolassa startattiin alkutalvesta epävirallisissa kisoissa, joista kotiin lähti mukana aivotärähdys ja kolmas sija. Epäonnistunut reissu, josta ei pahemmin huvittanut kirjoitella sen enempää. Vaikka selkeästi hiljaisempi kausi meillä on meneillään, ollaan me kuitenkin treenattu. Etelän talvi yllätti positiivisesti, joten ollaan Boltin ja Bambin kanssa hiihdelty ahkerasti pitkin lumisia kävelyteitä ja joskus jopa lähdetty koiraladuille treenailemaan Nooran, Piinan ja Tuskan kanssa. Voisi jopa sanoa, että meidän hiihtokunto tälle kaudelle on ihan hyvä. Tai oli kunnes kaikki lumi suli pois sillävälin kun lomailin itse Teneriffalla viikon. Yksi treeni ehdittiin tehdä palattuani, jonka seurauksena Bolt alkoi ontumaan toista takajalkaa. Ontuminen korjautui levolla ja koirahieronnalla (kiitos Haupair ja Kaisa!!), mutta lunta ei olla saatu enempää. Edes muuttamalla pohjoisemmas.

Hämeenlinnan kodin paras asia on sauna!!

Tällä hetkellä siis asustellaan jälleen työharjoitteluni vuoksi poissa kotoa. Arpaonni osui nyt Hämeenlinnaan. Ihan mukavaa vaihtelua on ollut päästä takaisin landelle! Koirat saa juosta paljon vapaana pelloilla, jäällä ja metsässä. Ikävää vain on, ettei hiihtämään olla oikein päästy ja ne ainoat kisat jonne sunnittelin meidän lähtevän lähestyvät kovaa kyytiä.

Mutta sitten siihen asiaan miksi tätä postausta aloin oikeastaan kirjoittamaan. Hiihdosta on kiva puhua ja sitä on kiva tehdä, mutta faktahan on se että meidän fokus on tuolla sulanmaankaudessa ja koirapyöräilyssä! Viime syksy jäi väliin onnettomuuden vuoksi, joten seuraavaan syksyyn pitäisi satsata tuplasti kovempaa! Ja meidän panostuksen tulee ehdottomasti painottua pyöräilijän treeniin! Koirat on hyviä, niiden kuntoa aletaan rakentamaan sitten kesällä. Nyt on pyöräilijän aika, joten aivan loistavaan saumaan sattui Boltin kasvattajan Sampan järjestämä wattbike treeniviikonloppu, joka oli suunnattu nimenomaan meille koirapyöräilijöille (ja triathlonisteille). Ja mikä parasta treenit järjestettiin täällä Hämeenlinnassa!

Viikonlopun aikana tehtiin kolme kovaa pyörätreeniä keskittyen eri ominaisuuksiin. Aloitimme lauantai aamusta vauhtikestävyystreenillä, jossa haimme tuntumaan sykealueisiin (jotka oli muilla hyvin tiedossa paitsi minulla, jolla ei ole koskaan ollut edes sykemittaria...). Poljimme kovaa ja palauttelimme, perään teimme vielä salitreenit painottaen pyöräilijän tarvitsemia lihasryhmiä. Jos jotain tästä oppi, niin sen etten enää skippaa salilla käsi/selkäpäivää... Polkeminen jatkui taas illalla, mutta nyt entistäkin kovempaa. Haettiin maksimeita sekä kadenssista että voimassa. Päivän päätteeksi tuntui kropassa, että töitä oli tullut tehtyä. Ja sunnuntai aamuna jatkettiin virkeinä ja hyvin levänneinä. Tämän viimeisen treenin piti olla pk sykkeillä polkemista, mutta itselläni ainakin maksimit huiteli 180 paikkeilla. Tällä kertaa sai todella pusertaa itsestään kaiken tehon irti, jotta jaksoi pyöritellä kaikki toistot läpi.

Jos jotain viikonloppu oli niin tehokas. Kilometrejä kertyi reilusti yli sata, kaloreita paloi varmasti yli pari tuhatta ja takapuoli on edelleen kipeä pyöränsatulan jäljiltä. Tehokkaiden treenien lisäksi matkaan tarttui monta hyvää vinkkiä omaan treenaamiseen. Ensimmäisenä hankintalistalle hyppäsi sykemittari, jotta treeneistä saisi ehkä jotain tulosta jatkossakin. Pyörän selkään pääsen seuraavan kerran neljän viikon kuluttua kun työharjoittelu on saatu läpi, mutta siinä vaiheessa Helsingissä taitaakin olla jo täysi kevätkeli! Hiihtämään piti mennä tänään eilisen lepopäivän jälkeen, mutta talven toinen aivotärähdys vielä muistuttelee itsestään. Koko selkä, niska, kaula alue aivan jumissa kun lensin komeassa kaaressa tonttiin eilen illalla. Eikä pää ole aivan toiminut koko päivänä. Huomenna sitten kaivetaan sukset ja katsotaan miten kauheaan kuntoon on ladut sulaneet näissä vesisateissa...

Sohvamusherin syksy

Dopingkarenssi. Tuo ikävä, mutta vakavasti otettava asia, jonka takia tälläkin hetkellä kirjotan jostain muusta kuin päivän Suomen mestaruuskilpailuista. Tosiaan syksyn Janakkala cross kilpailuissa toinen koira kävi Boltin päälle, jonka seurauksena Bolt jouduttiin parsimaan kokoon ja lääkitsemään kilpailuissa kielletyillä aineilla. Dopingin vuoksi olemme siis sivussa 28 päivää, jonka sisälle sattuu juurikin osumaan syksyn molemmat SM- kisat sekä Ruotsissa ajettavat Euroopan mestaruuskilpailut. Harmittaa, mutta taistelutahto ensi vuoden kilpailuita ajatellen on tässä muutaman viikon aikana kasvanut aivan älyttömästi.

Boltin kylkihaava lähti hyvin parantumaan ja tikit saatiin ajallaan pois, eikä haavassa näkynyt mitään tulehduksen merkkejä. Vielä ei olla valjaita uskallettu laittaa päälle, koska ihon vetolujuus ei vielä ole aivan normaalia tasoa. Boltin toipilasaika on ollut raastavaa. Heti kun kivut alkoivat helpottamaan, on Bolt ollut aivan kaheli. Hihnalenkeillä ei paljoa tuollaista eläintä väsytetä. Eikä me olla koskaan oltu suuria aivotyöskentelyn ystäviä... Nyt menoa hidastaa vielä raju flunssa sekä yskä minkä sain pohjoisen reissulta tuliaisena.

Vaikka ollaan oltu kilpailuista sivussa itse, lähdimme viikko sitten kuitenkin kisaturisteiksi Ouluun canicrossin ja yhden koiran kärryluokkien SM-kilpailuihin. Ajoimme Nooran ja Piinan seurana perjantaina Ouluun, jossa tytöt starttaisivat lauantai aamuna ensimmäiset SM-kilpailunsa.

Boltin viikonloppu sisälsi paljon auton häkissä istuimista, mutta Bambi pääsi tutustumaan kisatunnelmiin oikein kunnolla. Hirveästi tyttöä kiinnosti startissa kovaan ääneen huutavat lajitoverit. Katselimme lähtöjä, maaliintuloja ja välillä kävimme juoksentelemassa metsässä Bambin veljien kanssa. Kaiken touhuamisen välillä autoin Nooraa ja muitakin kilpailijoita starteissa. Vaikka oma kisaamattomuus harmitti kauheasti, niin oli huikeaa olla osana kisafiilistä ja päästä höpöttelemään pitkästä aikaa tuttujen kanssa. Itseni hiukan jopa yllätti kuinka innoissaan ja liikuttunut voi olla toisen menestyksestä! Noora ja Piina tekivät aivan mielettömän suorituksen raskaalla radalla ollen kolmanneksi nopeimmat naiset koko kilpailussa!!

Kun parhaita ystäviä näkee lähinnä kisoissa, ei niitä tee mieli kauhean helposti jättää väliin.
Jasminin kanssa meillä tuli 6 vuotta yhteistä harrastusta täyteen. Juhlittiin sitä yhdessä Oulun kilpailuissa.

Oulun reissu oli huikea, ja erityisen mielelläni olisin lähtenyt myös tämän viikonlopun Jämin SM kilpailuihin katsomaan koirapyöräilyn mitalitaistoja. Piti kuitenkin hyödyntää vapaaksi jäänyt viikonloppu ja mennä töihin. Katselin sitten kisoja etänä L-SVU:n livestream lähetyksestä. Pompittiin innostuksesta Boltin ja Bambin kanssa kotona, etenkin silloin kun Jonna nappasi ensimmäisen aikuisten luokan SM-mitalinsa. Myös rakkaan pikku Piinan huikea suoritus isompien koirien seassa aiheutti pienen hepulin täällä ruudun toisella puolella.

Tämän syksyn SM-kilpailuiden tuloksia katsellessa saa kyllä olla aivan mielettömän onnellinen ja ylpeä myös noista Boltin tuotoksista. Reilu kaksi vuotta sitten Boltista tuli isä seitsemälle pienelle pötkylälle. Oulussa ja Jämillä näistä pötkylöistä kilpaili viisi, joista kolme nappasi jo SM-mitalitkin mukaan. Etenkin Boltin tytöt ovat osoittaneet järjetöntä juoksuintoa ja taistelutahtoa! Isla nappasi Aliinan kanssa Oulusta yhdenkoiran kärryn nuorten SM-kultaa ja Acca juoksi itsensä ja Heidin tänään upeasti koirapyöräilyn naisten hopealle!! Myös Väke kiskoi Kaitsun kanssa tänään miesten koirapyöräilyn pronssipaikalle!! Nuoria koiria, joilla on mielettömän lupaava tulevaisuus kaikilla. Olen ylpeä ja Bolttikin olisi jos tajuaisi asiasta yhtään mitään. Onnittelut kaikille pentujen omistajille hienoista suorituksista ja tsemppiä Ruotsin EM-radoille!

Meidän tulevaisuus näyttää nyt treenin täyteiseltä. Erityisesti kuskille. Ostin pitkästä aikaa itselleni kuntosalille kortin ja hankin kotiin spinning pyörän, myös boulderointikaveri palaa reissusta pian, joten sekin harrastus saa taas uutta vauhtia. Lisäksi tietysti edessäpäin on Bambin ensimmäisten vetojen aika. Kunhan löydetään sopivat valjaat, on aika pistää pikkutyttö kokeilemaan vetopuuhia. Bolt pääsee takaisin treeniin heti kun uskallan vain poitsun päästää. Todennäköisesti treenaillaan vetoja nyt harvakseltaan siihen saakka että pakkaset saapuu. Sitten siirrytään odottamaan lunta ja keskitytään vapaanajuoksuun. Tosin nyt ihan ensimmäisenä parannellaan kuskin kärsimä raju flunssa pois. Blogia pyrin päivittelemään kisojenkin ulkopuolelta aina kun kirjoitettavaa kehittyy. Aktiivisemmin tulee päiviteltyä tuota instagramin puolta. Eli laittakaahan seuraukseen @vedonvoimaa

Kyllähän se juoksijalta näyttää! Ei osaa seisoa nätisti sitten ollenkaan :D

Mikä kesä!

Kuumaa, kuivaa ja aivan liikaa laiskottelua. Hävettää oikein myöntää miten vähän sitä on tullut treenattua. Ja vaikka Boltin kohdalla voikin vedota kahdenviikon tikkien paranteluun ja kolmen viikon tulehtuneen hännän hoitoon, ei oman treenin puutteeseen taida löytyä riittävän päteviä syitä. Tietysti pentuarki on vienyt voimia tavalla jota en edes muistanut ja Bolt-the-personaltrainerin ollessa liikuntakiellossa ei ole tullut lähdettyä yhdellekään juoksu tai pyörälenkille.

Bambi on oikein rohkea pentu, joka on uskaltautunut jo uimaankin. © Timo Waltari

Aivan täysin en ole laiskotellut, vaikka lajinomaiset treenit ovat täysin jääneetkin. Rahatilanne kesän aikana on ollut tiukka, joten säästösyistä kuljin useamman viikon töihin 13,5km/suunta polkupyörällä. Ikivanha mummokonkeli kuljetti sopivan rauhallisella tahdilla töihin ja kyllä siinä lämmin tuli, kun ilman vaihteita polki menemään säässä kuin säässä. Hiukan siinä polkiessa alkoi kiinnostamaan maantiepyörän ostaminen. Tosin vilkaisu pankkitilille palautti arvostamaan mummopyörää jonka renkaissa pysyy ilmat edes toiseen suuntaan mennessä. 

Oheisharjoitteluna kesän aikana olen käynyt boulderoimassa. Boulderointi tarkoittaa siis seinäkiipeilyä matalilla seinillä ilman turvavaljaita. Radat vaihtelevat teknisesti paljon toisistaan, ja kesän aikana olen kehittynyt valtavasti hommassa. Samalla laji on vienyt täysin mukanaan! Täysin erilainen laji omiin vauhtilajeihini verrattuna, mutta mukavaa vaihtelua, joka tekee pääkopalle todella hyvää. Ainoa miinuspuoli on ettei koiria saa mukaan touhuun, ainakaan ennenkuin uskaltaa lähteä luontoon kiipeilemään. Siihen tosin taitaa mennä kauan. 

 Bambi ensimmäistä kertaa Töölössä. © Vera Ignatius

Vähäiset treenit olemme korvanneet runsaalla kaupunkimatkailulla erityisesti Bambin kanssa. Tässä kuluneiden viikkojen aikana on Bambi päässyt useampaan paikkaan yökyläilemään ja neiti on kulkenut jo varsin mallikkaasti junassa, metrossa, ratikassa ja bussissa. Ja tänään ipana lähtee ensimmäistä kertaa hoitoon ilman minua tai Boltia. Eikä ole epäilystäkään etteikö tämä siitä selviäisi. Järjettömän rohkea pentu, joka on luonteellaan hurmannut kaikki tapaamansa ihmiset. 

Kesät ovat yleensä aikaa, jolloin tulee treenailtua koirien kanssa vähän ja nähtyä koirakavereita vielä vähemmän. Tänä kesänä olemme tässä asiassa kuitenkin hiukan ryhdistäytyneet. Bambi on päässyt pentutreffeilemään ystäväni Linnean bortsun pennun kanssa ja myös päiväkodista asti tuttu Hanna oli ottanut kelpienpennun, jota käytiin myöskin moikkaamassa. Näiden treffien lisäksi ollaan Nooran ja Timon Tuska-pentua käyty ihastelemassa! Bambi tajusi selkeästi paremmin pentutreffien idean kun toinen pentu oli myöskin tälläistä samanlaista lookia. Tuska on myöskin lintukoiraristeytys, joten meno oli aivan erilaista kuin muun rotuisten kanssa. 

Uusi paraskamu Tuska. Nukkuu tälläkin hetkellä tuossa Bambin kainalossa. © Timo Waltari

Isoveli Kurko saa kyytiä pikkulikalta.  © Timo Waltari

 Kesän mielenkiintoisin meeting koettiin viime viikonloppuna, kun suuntasimme Bambin kasvattajan Jennin mökille. Paikalla oli Jenni ja Bambin sisko Rhonda, Noora, Timo, Wilma ja Tuska, Kiisken perhe sekä heidän Topek-pentu (Tuskan veli) sekä Immoset, joilla on Bambin veli Kurko. Myös Matti, Justus ja Noomi saapuivat pyörähtämään paikalla, vaikka Bambin puoli-isoveli Riemu ei aivan pentu olekaan.  Viisi pentua sai aikaan mukavat ja välillä hiukan hurjemmatkin painit. Pennut saivat touhuilla vapaana Jennin mökin pihalla, ja samaan aikaan Bolt juoksenteli ympyrää ihastellen kaikkia pentuja. Bolt-setä on kyllä aivan huikeaksi osoittautunut pentujen kanssa. Uskomattoman kärsivällinen otus, jolla tuntuu riittävän huumorintajua jopa tälläisen piraijalauman keskellä.

Bambi 14vk. © Timo Waltari

Myös Bolt nautti pentutreffeistä suuresti. Tosin otus taisi viettää eniten aikaa laiturilta hyppien. © Timo Waltari

Koirien touhuillessa me ihmiset höpöttelimme, saunoimme, grillailimme, uimme ja meloimme/suppailimme vanhoilla purjelaudoilla. Suppailu oli tämän kesän toinen uusi innostus! Purjelaudalla meno oli mukavan kiikkerää. Huterasta menosta huolimatta olihan sitä pakko kokeilla myös koirien kanssa. Bambi oli todella taitava suppailija kaveri, vaikka muutamaan otteeseen kävi sukeltamassa. Tämän pennun hermot on kuitenkin rautaa, joten ipana tyynen rauhallisesti (kauheasti pärskien ) ui rantaan. Toki itse sukelsin perään ja uin mukana varmistamassa turvallisen rantaan pääsyn. Boltin kanssa suppailu olikin sitten astetta mielenkiintoisempaa... Ei poika suostunut rannasta laudalle, mutta vedestä sain nostettua pojan kyytiin. Ei me pitkästi päästy ennenkuin kohelolta loppui tasapaino. Hauskaa se oli silti kokeilla. Ehkä oikealla sup-laudalla voisi onnistua paremmin kummankin koiran kanssa. Alla hirmuinen kasa suppailu kuvia. Iso kiitos Timolle joka jaksoi katsella meidän sähelllystä kameran linssin lävitse.

Rauhallinen aloitus. © Timo Waltari

Seuraavana aamuna seistiin jo! © Timo Waltari

Bolt lähti mukaan retkelle © Timo Waltari (myös kuvat alla)

Kesää on vielä jäljellä, ja perjantaina alkaa virallisesti kesäloma. Helteet näyttäisivät jatkuvan, joten Bolt hoitaa treenit uimalla. Minä yritän löytää täydellisesti kadonneen motivaationi. Tällä hetkellä näyttää todella heikolta syksyn kisakauden suhteen. Oma henkinen hyvinvointi on ollut vaakalaudalla pahasti, joka heijastuu fyysiseen hyvinvointiin ja sitä kautta motivaatioon. Päivä kerrallaan mennään kohti parempaa huomista. Bolt ja Bambi ovat viimeaikoina olleet suurin syy nousta sängystä aamulla.

Pieni pulahdus, ja homma jatkuu. Bolt tuli tarkistamaan, että pikkukaveri on ok. © Timo Waltari

Jostain syystä Bolt joutuu jatkossakin uimaan... © Timo Waltari

Pentuhuumaa ja tikkejä

Koko kesäkuu on mennyt enemmän tai vähemmän älyttömässä pentuhuumassa. Toukokuun puolelta asti on ollut tiedossa, että yllättävää kyllä perheemme kasvaisi yhdellä pienellä nelijalkaisella. Toisen koiran hankkiminen ei ole missään nimessä ollut suunnitelmissa ainakaan vielä vuoteen tai kahteen, mutta niin vain tuommoinen pentulauma saa mielen muuttumaan. Kävin "olosuhteiden pakosta" Jenni Kreivin luona useampaan kertaan tässä keväällä, jossa asustelivat 11 täydellistä pientä greysterin alkua. Ajattelin pentujen pallottelun olevan turvallista koska vapaita uroksia ei ollut yhtäkään, mutta niinhän siinä sitten kävi että meille muutti pieni ja sitkeä narttu.

© Vera Ignatius

© Vera Ignatius

Viime sunnuntaina oli vihdoin ja viimein aika hakea Bambi - meidän pieni prinsessa - kotiin. Tätä hetkeä oli odotettu ja jännitetty suunnattoman paljon. Pennun valinta oli aivan järjettömän vaikeaa kolmesta hyvinkin tasaisesta nartusta. Suurimmat erot tuntuivat liittyvän korvien kokoon ja varpaiden väriin, joten lopullista päätöstä jahkailtiin useampi tunti. Lopulta valinnan teki Bolt. Kaikki kolme pentua esiteltiin vuorotellen Boltille pihalla, ja tämä pentueen pienin narttu tiesi heti mitä tehdä. Siinä missä muut alkuun väistivät vierasta isoa koiraa, niin Bambi loikkari suoraan päin ja alkoi leikkimään. Ei siis ollut epäilystäkään kuka meidän mukaan lähtisi.

Jo heti ensi minuuteista saakka Bambi on ollut aivan huikea pentu. Koti matkalla ei itkettänyt yhtään. Istui etupenkillä ja ihmetteli maailmaa. Kotona tuli oikea kulttuurishokki välittömästi vastaan, kun maaseudulla kasvanut pentu raahattiin Espoon asfalttiviidakkoon. Heti joutui opettelemaan niinkin hirveän asian kuin kaulapannan ja hihnan käytön. Seuraavaksi vietiin hissiin!! Kotona oli kuitenkin mukava käpertyä ison ja turvallisen Boltin kainaloon.

Yleensä Bambi valtaa koko pedin ja Bolt nukkuu lattialla... Pitää ostaa prinsessalle oma sänky.

Maanantaina lähdettiin heti ensimmäiselle pienelle roadtripille, kun suunnattiin äidin pihalla touhuamaan päiväksi. Bolt sai pitää seuraa Kodalle ja Popolle, kun Bambin kanssa opeteltiin pysymään pihassa, käytiin hihna kävelyillä ja tavattiin sukulaisia. Päivän aikana pentu oppi pitämään autoa omana turvapaikkanaan, ja aina päiväunien aikaan ipana suuntasikin Puntoon nukkumaan.

"How u doing up there?"

Kotiin lähdön aikaan lähdimme vielä isojen koirien kanssa metsään, jolloin Bolt paineli menemään omia reittejään. Juuri ennen pihaan paluuta huomasin Boltin reidessä jotain ylimääräistä. Pojalla oli noin 5 cm pitkä viiltohaava sisäreidessä! Vuotoa ei pahemmin ollut, mutta haavasta näki välittömästi, että tikattavaksi olisi lähdettävä. Ilmeisesti Bolt oli juossut piikkilankaan, jota vielä löytyy satunnaisesti tuosta metsästä (tätä en ennen lenkkiä vielä tiennyt).  Heti päästiin eläinlääkäriasema Askeleeseen, jossa Bolt rauhoitettiin ja reiteen neulottiin viisi tikkiä. Haava oli iso, mutta kohtalaisen siisti. Itsekin olisin sen osannut tikata, jos tarvikkeet löytyisivät... Noh Boltin kanssa ollaan jo huomattu, että noin kerran vuoteen joutuu hakemaan lekurista johonkin raajaan paikkausta. Ja yleensä päivystysaikaan, jotta minun lompakko kevenisi mahdollisimman paljon.

Väinö ja Bambi

Nyt poju joutuu kulkemaan pari viikkoa tötterö päässä, eikä juokseminen ole ok ollenkaan. Ajoitus ei voisi paljoa huonompi olla, kun pennun kanssa ei nyt voi valvomatta jättää ja lenkkeilykin on kovin tylsää. Raukka on aivan masentunut, kun mitään ei saa tehdä ja kaikki vain huomioivat ihanaa ipanaa. Vaikkakin todellisuudessa työnjako tuntuu olevan se, että minä pussailen Bolttia ja Väinö peuhaa pennun kanssa. Tämä järjestely varmaan kestää siihen asti että uhmaikä alkaa :D

Pentuna Bambi on yllättävän helppo. Tai vaihtoehtoisesti Bolt oli aikanaan poikkeuksellisen kamala. Tyttö lähtisi kenen tahansa matkaan, ja kaikki ihmiset on todella ihania. Bambi oppii nopeasti ja tykkää touhuilla myös itsekseen. Tarvittaessa kuitenkin ääntä lähtee runsaasti, jota naapurit varmasti arvostaa. Yöt onneksi mennyt jo alusta asti todella hyvin. Antaa nukkua noin 23-07 välin, jonka jälkeen alkaa ihana pentuääninen herätyssireeni soimaan. Nyt ollaan jo opittu oma nimi, käsky pois ja istu, sekä osataan matkustaa hississä todella taitavasti, eikä taloyhtiön useat ulko-ovet tuota enää vaikeuksia. Ja jottei nyt luoda kenellekkään liian ruusuista kuvaa pentuelämästä, niin kyllä on lapsi ehtinyt maistaa minun kenkää, kakkia jopa kerran sisälle, ja pissinyt sohvatyynylle. Myös päin hyppiminen tuntuu suosikki puuhalta, joka ei ehkä ole hyvä juttu kun paino tuosta noin kolminkertaistuu.

Bambin kasvua ja Boltin elämää siinä sivussa pääsee seuraamaan instagramista minun ja koirien omasta profiilista: @vedonvoimaa. Päivittelen tiliä mahdollisimman tiheään, ja vaikka kesällä kuvat ovat lähinnä arki painotteisia, tulee treenijutut lisääntymään kilpailukauden lähestyessä. Tälläkin hetkellä pitäisi treenien olla kovassa vauhdissa, mutta oma loukkaantumiseni kaksi viikkoa sitten jarrutti treenejä ja vei motivaatiota kovasti. Nyt alkaa jalka kestää pikkuhiljaa iskuja, joten juoksutreenit jatkuvat ja pyörän selkäänkin olisi taas tarkoitus hypätä. Kadonnut motivaatio pitäisi taas löytää, eikä Boltin loukkaantuminen ainakaan edistänyt sitä.

Uusia aluevaltauksia!

Viikon loma koulusta, ja muutama päivä myös töistä. Paljon parempaa suunnitelmaa ei oltaisi Boltin kanssa voitu tehdä kuin pienimuotoinen roadtrip erilaisten treeniolosuhteiden perässä.

Tämä meidän "hiihtoloma" alkoi viikko sitten perjantaina, kun suuntasimme Boltin kanssa ensimmäisen lomapäivän kunniaksi ensin Järvenpäähän hiihtämään. Kiersimme 5km lenkin kahdesti. Osan matkasta Bolt juoksi vapaana, koska veto ei ollut vieläkään aivan toivomaani. Bolt oli vaisu ja toisen kierroksen aikana alkoi pälyilemään ympärilleen kesken vedon. Onneksi olimme jo matkalla hakemaan helpotusta pienen miehen elämään. Suuntana siis HauPair ja Kaisan käsittely. Riihimäelle päästyämme käytiin Boltin kuulumisia läpi ja todettiin että edellinen hieronta oli auttanut tilannetta, mutta vielä jäi tehoja puuttumaan. Poikkeuksellisesti päädyttiin käsittelemään Boltin faskiat varsinaisen lihashieronnan sijaan.

Faskiat ovat lihaskalvojärjestelmä, joka ympäröi lihaksia, luita ja muita elimiä. Ne muodostavat yhtenäisen verkoston päästä varpaisiin ja toimivat kehon tukiverkkona.  Faskioiden tehtävänä on liikkeen ja kehon hallinta, koordinaatio, proprioseptiikka sekä voimantuotto ja voimanvälitys. Lihassupistuksessa 30 % voimansiirrosta tapahtuu faskioiden kautta. Jos faskiakudos ei ole kunnossa, osa lihassupistuksen voimasta jää käyttämättä. Jos faskiakalvot kiristävät jatkuvasti, lihakset tulevat kipeiksi ja niihin muodostuu krooninen jännitystila.

-Kaisa Valto / Haupair

Faskia käsittely tuntui Boltista todella epämukavalta, mutta kyllä vaikutti eläin ymmärtävän että avuksi tässä yritetään olla. Kipu pisteitä löytyi ympäri kroppaa, joten varmasti on poika ollut aika kokonaisvaltaisesti jumissa. Pieni mies "itki" käsittelyn aikana, mutta siitä huolimatta pysyi yllättävän hyvin paikallaan. Tämän meille uuden käsittelyn tulokset jännittivät todella, ja niitä päästäisiin arvioimaan kunnolla seuraavan kerran kun puettaisiin valjaat niskaan.

Lauantai aamuksi täytyi palata vielä töihin Helsinkiin, mutta heti työvuoron jälkeen starttailtiin Boltin kanssa tienpäälle. Ensimmäisenä suunnattiin Jyväskylään Scandiciin Suomen valjakkourheilu liiton pöytäkokoukseen. Pitkä ajomatka taittui hitaasti pikku punton räpiköidessä jäisellä tiellä ilman kunnollisia talvirenkaita. Muutama sydäri saatiin matkan aikana, mutta hengissä ja ehjänä päästiin perille. Scandic olikin jo Boltille tuttupaikka ja herra hyvin tietää että kun ollaan kahdestaan reissussa on kainalopaikka hänelle varattu. Onnellinen pieni poika rötkötti pehmeässä sängyssä ensin koko yön ja vielä seuraavan päivän kokouksen ajan. Rankan faskiakäsittelyn jälkeen tämmöinen sängyssä pötköttely luksus teki oikein hyvää.

Kokouksen jälkeen jatkoimme matkaa kohti Suonenjokea hyvän ystäväni Jasminin luokse. Jasminin kanssa olemme reissanneet kilpailuita harrastukseni alkuajoista asti. Tapana on ollut aina välillä kokoontua myös treenailemaan yhdessä. Nyt sopivasti ajoitettu reissu olympialaisten aikaan takasi urheilullista tekemistä joka hetkelle. Jos ei juoksutettu koiria ulkona, tehty vetotreenejä tai syöty, niin katselimme olympialaisia. Bolt sulautui nopeasti osaksi Jasminin laumaa, vaikka syksyn reissukaveri Rayek ei tuntunut enää niin mukavalta kaverilta. Juoksutettiin koiria kahdessa tiimissä, joten Bolt sai pitkästä aikaa juoksukavereita myös irtolenkeille.

Tarkoituksena oli treenailla koiria hiihtämällä, mutta koiraladun huolto ei ollut oikein pelannut. Myöskin pikkuinen punto ei olisi välttämättä vetänyt viittä koiraa sisäänsä. Päädyttiin siis treenailemaan järven jäällä koiravaljakon muodossa. Vaikka valjakkourheilua olen harrastanut vuodesta 2011 en ole koskaan päässyt valjakon kyytiin. Nyt tarjoutui siis ihan huikea tilaisuus tutustua tähänkin harrastusmuotoon. Maanantaina valjastimme Jasminin koirat reen eteen (ensimmäistä kertaa koko talvena) ja lähdimme ajelulle. Minua jännitti aivan hurjasti, mutta hauskaa oli ja vauhti pysyi maltillisena kun neljälle koiralle kun kaksi ihmistä roikkui jalaksilla. Jasmin hoiti ohjaamisen ja minä nautin upeista maisemista.

Viisi koiraa ja innostunut musheri <3

Tiistaille suunniteltiin jo toinen treeni valjakolla. Tällä kertaa iskettäisiin pieni Bolttinen osaksi tiimiä. Bolt on kerran tai kaksi juossut pari valjakossa, mutta ei koskaan sen isommassa tiimissä. Hiukan myös jännitti Boltin ja Rayekin välit, mutta huoli katosi kun nähtiin poikien into kulkea eteenpäin. Ei pahemmin ollut kiinnostusta siihen ketä siinä tiimissä oikein juoksee. Aloitimme kokeilun siten että Bolt juoksi erittäin kokeneen Sisun kanssa kärkikoirana. Epävarmin koira Terä juoksi yksin vauhtiparissa ja Rayek ja tiimin ainoa tyttönen Jirda toimivat pyöräkoirina. Kovaa ja tasapainoisesti veti koko valjakko ja Bolt kiskoi keulilla loistavasti! Intoa riitti ja veto näytti tehokkaalta. Koko koira tuntui olevan täynnä voimaa ja räjähtävyyttä. Vähän eri meininki kuin muutamaa päivää aiemmin. Tällä kokoonpanolla ajettiin reipas kolme kilometriä, jonka jälkeen vaihdettiin Terän ja Jirdan paikkoja. Matka jatkui kunnes päätettiin kääntyä takaisin päin. Samalla Sisun vauhti hiukan hiipui, joka väkisinkin jarrutti Bolttia. Hetken aikaa mietittiin kuka uskalletaan laittaa keulaan, mutta oltiin rohkeita ja laitettiin Rayek keulille. Ja ihan turhaan jännitettiin koirien kemioita työskentelytilanteessa. Molemmat nuoret urokset ovat loistavia vetopäältään, joten aivan se ja sama kuka siinä vieressä juoksisi.

Meillä oli suunnitelmana ajella maksimissaan viiden kilometrin lenkki, koska Jasminin koirilla ei vetokilometrejä ollut pahemmin alla. Hienosta valjakostamme innostuneena oli matkaa vahingossa kertynyt hiukan enemmän. Vielä viimeinen paussi pidettiin muutamaa sataa metriä ennen pihaan saapumista. Samalla vaihdettiin Rayek takaisin vauhtipariin ja jätettiin Bolt yksi keulille. Kiihdytys ja siinä kohtaan kun täysi vauhti päällä, tajuttiin edessä olevan matkan ainoa mutka. Mutkaan täysillä ja reen toinen jalas nappasi hyppyriin, joten eihän siinä ollut muita vaihtoehtoja kuin kaatua komeasti. Se ainoa asia mikä minullekin on jäänyt mieleen valjakolla ajosta on se ettei reestä päästetä irti vaikka mikä olisi. Helpommin sanottu kuin tehty. Minä ja Jasmin jäätiin molemmat tonttiin ja koirat jatkoivat omatoimisesti matkaa. Jasminin kanssa onneksi molemmilla hyvät refleksit, joten ei muuta kuin pystyyn mars ja spurtti koirien perään. Onneksi pojat olivat menneet solmuun ja matka tyssännyt siihen. Loppumatkaksi Jasmin jätti minut yksin reen jalaksille, jotta tiimi jaksaisi vetää mäen ylös takaisin pihaan. Ihan itse ohjasin viiden koiran valjakon muutaman sadan metrin matkan ylämäkeen! Pihassa päästettiin koirat irti, ja nyt olivat koko jengi ihan fine toistensa kanssa. Niin vain se yhteistyö yhdistää näitä meidän poikiakin <3 Loistavan treenin päätteeksi innostuttiin jo suunnittelemaan kisakuvioitakin! Aika varmasti Bolt nähdään joskus vielä Jasminin valjakon vahvikkeena! Meille hiihtokausi on kuitenkin aina se toissijainen, joten oikein mielellään lainaisin Boltin tälläisen valjakon jatkeeksi. Tiimin ensimmäinen veto yhdessä, yhdeksän kilometriä mentiin ja keskinopeus nousi yllättävänkin korkealle vaikka naperot joutuivat kiskomaan noin 135kiloa perässään kovassa pakkasessa.

Supertiimi vasemmalta oikealle: Rayek, Terä, Jirda, Bolt ja Sisu <3

Illalla tehtiin vielä intervallitreenit spinningpyörällä ja keskiviikko aamulla olikin jo aika jatkaa matkaa (kunhan ensin käynnisteltiin puntoa työntämällä, vetämällä ja piuhoilla...).

Mukava pieni lomareissu jolta saatiin tuliaisena älytön flunssa. Sunnuntaina piti kilpailla Kangasalalla, mutta nyt jää väliin kun eivät keuhkot oikein ole kympin hiihtokunnossa. Nyt on ainakin aikaa leikkiä sohvamusheria peiton alla kuumeessa ja seurata IFSS:n Euroopan mestaruuskilpailuita Italiassa. Facebookin puolella on Suomen joukkueenjohtaja huolehtinut erinomaisesta live kuvasta, ja vaikka tuloksia odotellaan pitkään ja hartaasti on näiden kisojen seuraaminen aina yhtä kutkuttavaa :)

Loppukiri kohti MM-kilpailuita!

Väliaika tietoa kisavalmistautumisesta. Ja nyt ei ole pelkästään hyviä uutisia. Kauhean montaa juttua en tiedä tässä reissun valmistelusta, joka olisi mennyt kerralla nappiin. Lisäksi pakkaa on sotkettu onnettomuuksilla ja turhilla virhe arvioinneilla.

MM-kilpailuiden virallinen Facebook tapahtuma

Omat treenit ovat olleet vähissä yksinkertaisesti vuorokaudesta loppuvien tuntien takia. Ja sitten vielä ne vähätkin treenit tyssäsivät kuin seinään torstai aamuna. Tai ei seinään, auton kylkeen. Ajoin kolarin. Itselläni alla polkupyörä ja vauhtia ehkä 7km/h. Auto tuli kovempaa ja jälki oli sen mukaista. Senttien päästä meni etten koristanut keulaa, mutta pahaa jälkeä saatiin myös vaihtamalla törmääjä osapuolet. Auto selvisi vammoitta, mutta pyörällä auton yli ajaminen jätti jälkensä minuun sekä pyörään. Tällä kertaa alla oli onneksi rakas ja vanha mummokonkeli, joten viimehetken kisapyörän metsästykseltä vältyttiin. Rengas meni soikeaksi, mutta minä luulin selvinneeni säikähdyksellä. Kuitenkin muutamia tunteja onnettomuuden jälkeen alkoi selkä reistaamaan, joten lääkärireissu ja sairaslomaahan siitä tuli. Kaula- ja rintaranka venähtäneet, joten pyörän selkään ei ollut asiaa nyt ainakaan neljään päivään. Edes Boltin perässä roikkumaan ei saanut lähteä, joten tälläinen takapakki näin lähellä kisaa tulee varmasti vaikuttamaan suorituksiimme Puolassa, vaikka tästä ehtisinkin korjaantua ennen kilpailua täysin toimintakykyiseksi. Vieläkin on selkä kipeä. Pidemmät ajat pystyssä tai väärä asento nukkuessa jumittaa koko yläkropan. Pikkuhiljaa pakko yrittää vetreyttää ettei aivan jumituta mummomoodiin. Onneksi yhdet erinomaiset treenit päästiin vetämään keskiiviikkona. 

Pitkästä aikaa valosalla päästiin revittelemään oikein kunnolla. Kiskottiin Boltin kanssa 1,6 kilometrin lenkkiä niin lujaa kuin päästiin. Hauskaa ja tehokasta. Jokaiselle lenkille saatiin 2-8 ohitusta, joten pitkälti yli kaksikymmentä ohitusta sisältyi tähän yhteen treeniin. Vauhdikasta menoa ohituksista huolimatta ja viimeisillä kierroksilla ohitettavat jo kannustivat reitin varrella. Hyvää häiriö treeniä nuorelle koiralle, joka ei ennen ole Puolan kilpailuiden kaltaista spektaakkelia nähnyt. Koira juoksi jokaisen kierroksen hyvin, kiristäen tahtia loppua kohden. Kokoajan olisi pitänyt päästä heti uudelle kierrokselle. Ainoa asia mikä välillä häiritsi vedon sujumista oli viereisestä (noin metrin päästä) merenlahdesta lentoon karkaavat sorsat. Muutaman kerran vilahti itsellä kauhukuvat silmissä kuinka uitaisiin meressä pyörän ja koiran kanssa. "Muutama" tiukka käskytys eteen ja matka jatkui hyvin (huh). Vaikka Puolan pidempi matka hiukan jännittää jaksamisen puolesta, uskon nimenomaan Boltin loistavan vetopään kiskovan meidät maaliin vaikka matka jo painaisikin. Hangon kilpailussa kuluneet tassut ottivat tämän treenin jälkeen pientä takapakkia, mutta ahkeralla tossutuksella sekä rasvauksella ollaan saatu pojun käpälät taas hyvään kuntoon. Nyt oman sairasloman takia on Boltin elämä ollut aavistuksen tylsää, mutta pikkuhiljaa ehkä uskaltaa jo pyörän selkään roikkumaan. Jäljellä on enää muutama hassu treeni. Boltin kisavalmistautuminen sisältää tottakai myös hieronnan, josta poju pääsee nauttimaan tulevana keskiviikkona  Kaisan käsiin, kun hurautetaan HauPairille hemmoteltavaksi.

Arjen ja treenien ohessa ollaan koko syksy pyöritelty erilaisia mahdollisuuksia Puolan reissun järjestelemiseksi. Nyt näyttäisi siltä että koko paketti alkaa olla kasassa. Hotellit ja laivat varattu, matka seura sovittu ja eilen saatiin tietää osallistujatkin kilpailuihin. Puolan MM-kilpailut 2017 ovat isoimmat kisat pitkään aikaan. Startteja taisi olla pitkälti yli 500!!! Hiukan jo alkaa jännittämään. Meidän porukka starttaa Suomesta 21.11. 19:30 laivalla kohti Tallinnaa. Tallinnasta ajetaan tallapohjassa Latviaan nukkumaan lyhyt yö, jonka jälkeen matka jatkuu loput noin 1000km. Meidän karavaanissa matkustaa Minä ja Bolt, Jasmin Köcher ja Rayek sekä Noora Waltari, joka lähtee Puolaan kisaturistiksi. Yhteen Caddyyn pitäisi saada mahtumaan kaksi isoa uroskoiraa, tavarat lähes viikoksi kolmelle naiselle sekä kickbike ja pyörä. Tetristä siis tiedossa. Noora ja minä hoidamme ajamisen tällä reissulla ja Jasminille on nakitettu kuskin hereillä pitäminen. Road trippiä odotellessa!

Ajettavaa riittää.

Perillä kilpailupaikalla olemma (toivottavasti...) keskiviikko iltana, ja torstaina alkaakin jo täysi kisatohina. Koirien tarkastukset, rataan täytyy tutustua ja muutenkin valmistautua henkisesti perjantaina odottavaan starttiin. Tämän vuoden kilpailuiden erikoisuutena on ehdottomasti meidän luokan kilpailupäivät. Starttaamme Boltin kanssa perjantaina sekä sunnuntaina. Välipäivä starttien välissä on erikoista, mutta toisaalta voi olla ihan hyvä juttu antaa koiralle hiukan pidempi palautumisaika kilpailuiden väliin. Oma kroppani tulee varmasti arvostamaan lepopäivää.

Jännitys alkaa jo tiivistyä ja ajatukset seilaavat jatkuvasti kilpailuissa. Kohta mennään!

Kilpailumatkaani voi seurata parhaiten reaaliajassa instagramissa @tanjaignatius. Toki tavoitteena on mahdollisimman pian kilpailusuorituksen jälkeen raapustaa raporttia myös tänne. Mahdollisesti myös liikkuvan kuvan muodossa!

Tulosten taustalla - Huoltamisen tärkeys

Vaikka SM- kilpailut on kilpailtu, syksyn urakka jatkuu. MM- kilpailuihin on aikaa vaivaiset 29 päivää. Treeniaikataulu on ollut koko syksyn ajan hyvin tiukka, joka on heijastunut omaan jaksamiseen sekä koiran palautumiseen. Boltilla erityisesti sisäreidet ovat olleet jopa vähän arat. Minulla on reistaillut lihaksista lähinnä selkä. Polvet ja nilkat kiusaa tottakai myöskin, mutta ne on menetetty jo 2014...

Ohkolan kisojen aikoihin yhteyttä otti vanha tuttumme HauPairin koirahieroja Kaisa. Keväällä kävimme Boltin kanssa parantelemassa traumaperäistä selkäjumia Kaisan käsittelyssä, ja apu oli silloin valtava. Nyt Kaisa oli seurannut etäältä meidän touhuja ja tästä intoutuneena Kaisa halusi lähteä mukaan meidän tiimin huoltojoukkoihin <3 19.10. eli viime viikon torstaina kävimme Boltin kanssa huoltamassa SM- kilpailuiden rasittamaa kroppaa. Vaikka Bolt toipuu yleensä erittäin hyvin kilpailuista ja olisi heti vetämässä täysillä treeneissä, voi lihaksistossa piillä ongelmia, joita ei maallikko silmällä erota. Tämän takia oli loistava ajoitus lähteä huoltamaan poju kuntoon kunnolla ennen kovien treenien jatkamista. Alkuviikon otimmekin aivan rauhakseen, ja odotimme torstaita ja Kaisan mielipidettä koiran lihaksiston kunnosta.

Bolt on meistä kahdesta se huippu-urheilija. Palautuminen oli kilpailun rasittavuuteen nähden ollut loistavaa. Pientä kireyttä löytyi selästä ja lapojen ympäriltä (aikamoinen taakka Boltilla oli kiskottavana, joten enpäs yhtään ihmettele...). Myös etujalkojen olkavarret ja takajalkojen etureidet olivat kireinä. Isoimmat jumit sijoittuivat kuitenkin takajalkojen sisäreisiin. Kokonaiskuvana Kaisa kuitenkin kehui Bolttia ja sen kuntoa. Hyvin pienillä kireyksillä oltiin selvitty! Ja hieronnan tulokset näkyvät vedossa! Juoksu askel on pidempi ja poika saa enemmän voimaa kiihdytyksiin.

Bolt Kaisan käsittelyssä

Hierontahetket ovat Boltille erittäin mieluisia. PetBrosille sisään astuttaessa koko koira oli lentoon lähdössä ja touhotti ympäriinsä. Kuitenkin hierontatilaan päästessä otus rauhottuu ihmeellisen nopeasti. Pötköttää mielellään koko hoidon ajan rauhassa ja öhkii tyytyväisenä. Välillä saattaa ihan silmät lupsahtaa kiinni. Hetket ovat rauhallisia ja mukavia meille molemmille. On kiinnostava seurata vierestä ja oppia lisää omasta koirastaan ja sen kropan toiminnasta. Seuraava hieronta hetki on jo varattuna kalenteriin. Vielä ennen MM-kilpailumatkaa käydään laittamassa pojun kroppa kuntoon.

Lihaksiston huoltamisen lisäksi otettiin viikko-ohjelmaan mukaan systemaattinen manikyyri Boltille. Tassujen kovettumien viilaus, kynsien leikkaus sekä tietysti anturoiden rasvaus. Näillä jumppahetkillä (istutaan vuorotellen toistemme päällä ja samalla vähän painitaan pitkin eteisen lattiaa) pyritään ehkäisemään Boltin tassujen halkeilut, jotka ovat nyt kiusanneet meitä enemmän ja vähemmän muutamalla kaudella. Näin reilun viikon treenien perusteella, taktiikka toimii! Vielä ei olla revitty yhtään anturaa treeneissä! Tosin meille tuppaa aina kuski tai koira hajoilemaan 3-2 päivää ennen tärkeintä starttia, ei niinkään niissä treeneissä.

Muutamalla rutiininomaisella pikkutoimella minimoidaan arjessa syntyvät vammat ja maksimoidaan palautuminen sekä koiran hyvinvointi. Tassut tarkistetaan aina treenin jälkeen ja tarvittaessa rasvataan ennen/jälkeen treenin. Lisäksi meillähän ei tehdä vetoja kuin maksimissaan jokatoinen päivä. Näin pidetään palautumis - treeni rytmi toimivana, ja minimoidaan vammat. Juottojen tärkeys on huomioitu myös vetotreeneissä, eikä me vedätetä koskaan ilman kunnollista nesteytystä. Vetojen välipäivinä juoksutetaan kuskia, juostaan vapaana, haetaan palloa, käydään koirapuistoissa tai tehdään aivojumppaa kotona (viimeistä tosi vähän koska kuskin pää ei kestä aivojumppaa yhtä hyvin kuin koiran). Välillä on toki niitä todellisia lojumispäiviä kun kuski ei saa itseään mitenkään ylös tai ulos. Perus kävelyt, ehkä vähän palloleikkejä ja sitten lepoa, lepoa ja lepoa. Seuraavana päivänä sitten mennään taas.

Boltin huoltamiseen olen uhrannut paljon ajatuksia pitkin syksyä, mutta oma kroppa on jäänyt aivan heitteille. Viime viikonloppuna se sitten kostautui oikein kunnolla. Käytiin Boltin kanssa kruisailemassa kickbikella kun aurinko paistoi kauniisti taivaalta. Ilma näytti mukavalta, joten ei muutakuin treeni kamat niskaan ja menoksi. Ulkona oli kuitenkin melkein pakkasta ja liian vähillä vaatteilla kuskin paikalla jännittäessä, sain koko selän niskasta pakaroihin asti menemään aivan täydelliseen jumiin. Sunnuntai aamuna en päässyt enää sängystä ylös ja ryömin pitkin kotia särkylääkkeiden voimalla. Maanantaina purin hammasta, samoin kuin tiistaina, ja vielä eilen. Tänään ei sitten enää kantti kestänyt ja varasin ajan elämäni ensimmäiseen hierontaan. Ja täytyy sanoa että onneksi varasin. Käsittely helpotti jo aivan järkyttävästi, ja nyt tuntuu siltä että veri kiertää päähän ensimmäistä kertaa 20 vuoteen. Tästä oppineena: en enää kulje asenteella, että kyllä se kipu lähtee sillä millä on tullutkin. Joskus täytyy hemmotella kuskiakin, ettei kaikki jää koiran harteille tuolla kisaradoilla.

Henkisestä hyvinvoinnista ollaan huolehdittu Boltin kanssa yhdessä. Lenkkeilty pitkiä ja rauhallisia kävelylenkkejä ympäri uusia kotimaisemia. Merenrantaa löytyy niin paljon kuin jaksaa kävellä. Aivan upeita paikkoja seikkailla. Erityisesti kesällä tämä asuinpaikka tulee olemaan meidän suosikki. Uimaan pääsee melkein takapihalta. Kävelyn lisäksi uusia reittejä ollaan etsitty maastopyöräillen, satunnaisesti jopa kahden canyonin voimalla, kun poikaystävä Väinö on raahattu mukaan metsään.

Tänä aamuna herättiin talveen, jonka ei tarvitsisi aivan vielä tulla. En tiedä kumpi meistä oli enemmän kauhuissaan kun astuimme ulos rapusta nilkkoihin asti ulottuvaan loskaan. Bolt ilmaisi mielipiteensä juoksemalla aamupissalta tuhatta ja sataa takaisin hissiin (hienohelma...). Treenit jätettiin tänään yhteisymmärryksestä väliin ja käperryttiin töiden jälkeen suosiolla kotiin peiton alle. Huomenna toivottavasti on loska kadonnut, ja päästään jatkamaan treeniurakkaa.

My week

Viimeisimmän blogipäivitykseni alle tuli kommentti, jossa toivottiin katsausta sekopäiseen elämääni. Miten pyöritän arkea kaiken keskellä? Koulu, työt, pääsykokeisiin lukemiset, koiran treenit ja omat treenit sekä normaali arki ja kaiken tämän hulabaloon seassa pitäisi pysyä järjissään? Aina en ole täysin varma siitäkään, mutta tähän asti ollaan selvitty enemmän tai vähemmän kunnialla.

"voisitko joskus kirjoittaa siitä, miten saat yhdistettyä koulun, koiran, harrastukset ja kaiken muun? Usein sanotaan, että älä ota koiraa opiskeluaikana yms yms, mitä mieltä olet tästä? Kiva postaus (taas)! teidän kuulumisia on kiva lukea"

 Otin haasteen vastaan ja päätin tehdä itsetutkiskelua viikon ajan. Kirjoittaa ylös kaiken mitä teen ja raportoida sitten sensuroimattomana tänne. Erityisen mielenkiintoista postausta tästä ei välttämättä saa aikaiseksi, mutta itselleni tämä viikko oli todella opettavainen. Tuntui että vähän jokaiseen väliin jäi ylimääräistä aikaa, minkä voisi hyödyntää vaikka mihin. Viikko ei myöskään ollut aivan täydellinen esimerkki alkuviikon luentojen opettajan sairastuttua. Kolme päivää tästä viikosta päätyi vapaiksi, vaikka aikalailla täyteen nekin päätyivät kaikenlaista tekemistä. Mutta asiaan, mitä tein viikon? Aloitetaan loogisesti sunnuntaista.

Joku treeni joskus, mutta samat herrat asialla

Sunnuntai 10.9.

7:00 Herätys

7:30 Aamupalaa, Boltin aamupissatus

8:30 Salille treenaamaan jalkoja

9:30 Kotiin vaihtamaan vaatteet ja töihin

10:00-16:30 Töissä

17:00 Kotona, Ruuan valmistus ja syöminen

18:00 Netflix 

19:00 Treenit Hyvinkään Sveitsissä Hennan ja Ykän kanssa. 

1. lähtö: Henna ja Ykä edeltä canicrossaten. Bolt ja minä kickbikella perään. 1,3km, yksi ohitus.

2. lähtö: Minä ja Bolt edeltä canicrossaten. Henna ja Ykä perään canicrossaten. 1,04km, pelkkää ylämäkeä ja paljon lenkkeilijöiden ohituksia. Loppuun Henna ja Ykä ohitti vielä meidät. 

Lopuksi: Ykälle suuntakäskyjen vahvistusta palkan avulla ja poikien jäähdyttely juoksutusta.

21:00 Kotona ja suihkuun ja iltapala

21:40 Nukkumaan

Maanantai 11.9.

9:00 Herätys

9:30 Aamutoimet, Boltin aamupissatus

11:00-13:00 Parkkeerasin työpaikalleni Robert's Coffeelle läppärin ja pääsykoemateriaalien kanssa. Enemmän ja vähemmän ahkeraa lukemista hyvän kahvin äärellä.

13:00 Edelleen kahvilalla, mutta nyt jo uuden maastopyörän shoppailua fillaritori.fistä

14:00 Takaisin kotiin.

14:30 Uuden kodin vuokrasopimuksen kirjoittaminen, vakuutusyhtiön kanssa varastetuista pyöristä keskustelua (once again...), laskut, kelalle asumistuki hakemusta. 

16:00 Salille

Kova veto pyörällä. 15min niin kovaa kuin jalat jaksoivat. Lisänä treenasin kädet ja vatsat.

17:30 Kotona, Ruuan valmistus ja syöminen. Samalla tulevan muuton suunnittelua.

19:45 Juoksulenkille Boltin kanssa. 

Alkumatka Bolt hihnassa. Väliin polkujuoksua, jolloin poika pääsi juoksemaan vapaana. Takaisin kotiin taas kiltisti hihnassa ravaten.

21:15 Kotiin ja suihkuun

22:00 Pizzalle :)

23:00 Nukkumaan

Tiistai 12.9.

6:00 Herätys

6:20 Aamutoimet, Boltin aamupissatus

7:15 Tieto, että koulupäivä on peruttu opettajan sairastumisen vuoksi. Koko päivän plääni uusiksi.

7:30-10:00 Pääsykokeisiin lukemista (olen siis jo koulussa, mutta haluan vaihtaa sairaanhoitaja koulusta ensihoitajaksi, siksi jälleen pääsykokeet)

Syksyksi uuttalookkia :)

10:30-13:30 Kampaaja. Hampputukka lähti :)

14:00 Rakkaan ystävän Oton kanssa syömään sushia.

15:00 Tuusulaan moikkaamaan pikkuveljeä, joka kaipasi isosiskon läsnäoloa. Bolt mukana ja pääsi leikkimään pitkästä aikaa Kodan ja Popon kanssa. 

19:00 Takaisin kotona. Löhöilyä kotisohvalla.

20:00 Salille. 

Pyöräilyä matalilla sykkeillä. Oman pyörän puutteen vuoksi, on pyöräily tuntumaan haettu juurikin kuntosalilta.

21:00 Netflix, Boltin iltapissat

22:00 Nukkumaan

Keskiviikko 13.9.

10:00 Herätys, aamutoimet, Boltin aamupissatus

11:00-14:00 Peruttujen koulupäivien korvaavat tehtävät

14:00 Lounasta (pastaa)

15:00 Vetotreenit

Distance vetotreeni kickbikella pitkästä aikaan kunnolla päiväsaikaan. Keli oli lämmin, lähes kuuma. Hyvinkään Sveitsissä, lähtö jäähallin kohdilta. Vedettiin 10min erittäin vaihtelevassa maastossa. Säästä johtuen yksi pysähdys 2,3km kohdalla. 4,4km ja 26,3km/h keskinopeudella. Tällä kertaa vain kolme ohitusta, kaikki ilman ongelmia. Loppuun jäähdyttelyt futiskentällä juosten. 

16:00 Kotimatkalla kaveria moikkaamaan ja kaupassa käynti.

17:00 Boltin manikyyri: kynsien leikkaus ja tassujen rasvaus

17:30-19:30 Pääsykoemateriaalit

19:30 Suihku

20:00 Boltin iltapissatus ja iltapala (molemmille)

21:00 Nukkumaan

Torstai 14.9.

6:00 Herätys

6:20 Aamutoimet, Boltin aamupissatus
7:21 Juna Helsinkiin
8:30-16:00 Koulupäivä
17:00 Kotona
17:10 Boltin lenkki ja vähän työasioiden hoitoa samalla.
18:00 Täydellinen väsymys. Netflixiä ja ruokaa. Treenit skipattiin tällä kertaa molempien osalta.
21:00 Boltin iltapissat ja nukkamaan.

Bolt ja Väinö tekee remppaa <3

Perjantai 15.9.
6:00 Herätys
6:20 Aamutoimet, Boltin aamupissatus
7:21 Juna Helsinkiin
8:30-13:00 Koulupäivä
14:00 Kotona ja ruokaa
15:00 Porras treenit

Hyvinkään Sveitsin hyppyrimäen portaissa kovat treenit. Bolt juoksi mäkeä samalla ylös alas pitäen huolta etten minä laiskottele treenatessa. Sarjat tuli vedettyä sen verran kovaa että jalat sheikkasi oikein kunnolla. Silti loppuun vielä canicrossia 800metriä pelkkään ylämäkeen. Loppu jäähdyttelynä palloleikkejä.

16:30 Frisbeegolfia poikaystävän ja kavereiden kanssa. Hävisin komeasti +49 tuloksella :D

18:30 Pizzaa (taas... :D )

20:30 Netflix ja Boltin iltapissat

21:30 Nukkumaan

Lauantai 16.7.

6:00 Herätys, aamutoimet ja Boltin aamupissatus

7:00-14:30 Työvuoro

8:30 ensimmäiset pahoinvoinnin oireet

12:30 kotiin kärsimään ilmeisesti ruokamyrkytyksestä (pitserian alkusalaatti syypäänä??) 

17:00 Kroppa täysin tyhjentynyt, pari tuntia unta alla ja päivän ensimmäinen ateria helpottivat oloa sen verran että Boltin kanssa päästiin kävelylle.

18:00 Hennan kanssa vielä koiria juoksuttamaan. Bolt ja Ykä pitivät huolta toistensa juoksuttamisesta kun Hennan kanssa juoruiltiin kävellessä soramonttua ja laskettelurinteitä ympäriinsä.

20:30 Kotiin ja Netflixiä

22:00 Nukkumaan

Viikkoon mahtui monta yllättävää käännettä. Ei ole ihan perus minun arkea kuitenkaan ruokamyrkytykset ja noin useat pizzalla käymiset, saati sitten jopa kolme vapaapäivää yhteen viikkoon! Treenejä kertyi viikon aikana ihan huomaamatta aika paljonkin. Ruokaa taas tuntuu, että syön aivan liian vähän, tai ainakin sellaista oikeeta kunnon ruokaa. Toinen mihin kiinnitin huomiota tätä projektia toteuttaessa oli Boltin yksin viettämät ajat. Raukka on todella pitkiä päiviä yksin, kun pitkät koulumatkat ja koulupäivät vievät aikaa. Kerran päivässä on kuitenkin aina tavoitteena saada pojulle jotain aktiviteettia, joko treenien tai muun touhuamisen muodossa. 

Yksi kysymys oli mitä mieltä olen koiran ja opiskelun yhdistämisestä. Suoraan sanottuna se ei kaikille sovi, mutta jos heti pentua suunnitellessa tiedostaa sen faktan, että se koira vie aikaa, samoin opiskelu. Niiden yhteensovittaminen vaatii vaivannäköä. Kyllä itseänikin on useasti harmittanut jättää uusien ystävien kanssa vaikka kahville lähteminen väliin, koska kotona odottaa Bolt. Tämän hetken tilanteeseen tulee kuitenkin helpotusta muuton myötä kun nyt menee päivästä kolme tuntia pelkkiin koulumatkoihin, jotka tulevat vapautumaan kaikelle muulle. Vaikka välillä harmittaa jättää jotkin kissanristiäiset väliin koiran takia, on se kuitenkin suurimmaksi osaksi pelastus. Bolt on se voima mikä saa minut kipittämään vauhdilla koulusta kotiin ja vetämään lenkkikamppeet päälle sen sijaan että lähtisin päiväkaljoille ja siitä kaikenmaailman opiskelijabileisiin harva se päivä. Tämmöinen elämän tyyli sopii minulle, mutta koiraa harkitessa pitääkin tiedostaa se, että mitä itse haluaa siltä seuraavalta 15 vuodelta, kun se koira siinä mukana kulkee. 

Näin sitä kummasti huomaa uusia puolia omassa rutinoituneessa arjessa, kun vaikka sen viikon ajan kirjoittelee kaiken ylös. Suosittelen ehdottomasti kaikille! En usko että itse lopetan tähän (ainakaan en ole vielä lopettanut). Voi olla vuosienkin jälkeen hauska tarkastella että mitä sitä on oikein 21 vuotiaana touhunnut päiviensä iloksi. 

Ja vielä kiitos anonyymille postaus toiveesta! Näitä saa heitellä ilmaan, ja koitan niihin parhaani mukaan tarttua.