Olin Onnidog 2015 tapahtumassa edustamassa Valjakkourheiluliittoa ja esittelemässä canicrossia sekä kickbikea koiraharrastuksena. Etukäteen näytti pahalta. Ennakkoilmoittautumis listoissa canicross pisteelle oli ilmoittautunut noin viisi ihmistä koko neljän päivän ajalle. Itse en päässyt vielä torstaina paikalle, mutta sain järjestettyä Jasmin ja Patrik Köcherin vetämään treenit. Paitsi että ketään ei tullut paikalle. Lohduttauduimme kuitenkin ajatuksella, että ei vielä torstaina, viikonloppuna sitten päästäisiin vauhtiin. Perjantaikin oli hiljainen. Yksi ihminen halusi oppia. Luojan kiitos hänellä oli kolme koiraa!! Hiukan päästiinkin jo tekemisen makuun, ja saatiinkin yksi innostunut koiraurheilija rakastumaan valjakkourheiluun!
Kickbike tunteja oli saapunut vetämään itse potkimisen mestari Kai Immonen. Kickbiken suosio oli onneksi canicrossia suurempi, ja pääsimmekin Jasun ja Paten kanssa avustamaan. Pääosin päivä kuitenkin kului tyhjää tapahtuma-aluetta tuijotellessa, tai sitten treenaillessa. Kuuma ilma kuitenkin teki treenaamisestakin hiukan tukalaa. Perjantaina Jade Halme saapui piristämään tapahtumaa. Hyvä seura pelasti tylsyyskuolemalta. Hervottomia nauruhepuleita Jämsän keskustassa seikkailessa, Himoksen rinteessä lepakoita metsästäessä ja pitkälle yöhön saunoessa.
Lauantai kului yhtä hurjalla tempolla. Päivän piristyksenä toimi match show, jonka aikana kenttä täyttyi hetkellisesti koirista ohjaajineen. Pyörähdin molempien karvakorvien kanssa kehässä ja kuten arvata saattaa Bolt viskattiin ensimmäisen mahdollisuuden tulle ulos kehästä, perusteena nuori ikä ja Koda taas hurmasi täydellisyydellään ollen kaikkein kaunein veteraani. Oma maltti ei meinannut enää millään riittää näyttelytouhuihin. Sitä kaipasi kovaa vauhtia, nopeita tilanteen käänteitä, eikä mitään pönötystä. Jade pyörähti Kaitsun saksanseisoja nartun Lotan kanssa kehässä, ja pärjäsi palkinnon arvoisesti! Molemmat näyttivät kovin kärsiviltä kehässä, ja selkeästi rauhallinen (lue tylsistynyt) esiintyminen iski tuomariin :D Kun palkinnot oli kahmittu, oli Jaden aika lähteä valmistautumaan Kouvolan SM-esikisoihin. Minä, Jasmin ja Patrik saunoimme aikamme kuluksi taas pitkälle yöhön, paistoimme makkaraa takassa ja höpöttelimme kutakuinkin kaikesta. Nauratti!
Sunnuntai kitkuteltiin ja odoteltiin sitä paljon puhuttua yleisöryntäystä. Eipä näkynyt. Kerättiin kamat kasaan ja kaasuteltiin kotiin tekemään kaikkea hyödyllistä kuten muuttamaan ja lukemaan ylioppilaskirjoituksiin.
En oikein oliko omat odotukset aivan liian korkealla, mutta petyin kyllä pahasti. Tai sitten canicross ei ole se famous laji tänä vuonna... ihmettelen kyllä miksi ei olisi ? Huippu hauskaa! Ja moni väitti että ei halua tulla koska koira ei kuitenkaan vedä, tai ei osaa juosta, tai jaksa juosta... ja näitähän me tultiin sinne opettamaan. Ei sitä agilityäkään siellä suoraan vedetty täysillä. Ensin opetettiin mitä se oikein on!!
Nyt lukemasi perusteella varmasti ihmettelet miksi otsikko sanoo mitä sanoo? Onnidogissa olin tosiaan onnellinen. Mutta en itse tapahtuman takia. Ihmiset sen tekivät!! Jasmin, Patrik ja Jade! Sekä tottakai Kaitsu ja Kirsi! Mukavia treenejä, tulevien tapahtumien suunnittelua, pölhöjä juttuja, nauramista ja vielä hiukan nauramista. Valjakkourheilun kautta olen tutustunut parhaimpiin ystäviini! Vaikka (ja ehkäpä juuri tästä syystä) nähdään joskus vain muutaman kerran vuodessa, on ystävyytemme aivan yhtä loistavaa joka kerta kun nähdään! Hauskaa on takuu varmasti joka kerta. Ja sitä tulee juteltua aivan kaikesta maan ja taivaan välillä. Koirat ja yhteinen harrastus luovat todella vahvan siteen. Esim juurikin nyt viikonloppuna Himoksella sitä unohtaa aivan, että asutaan eripuolilla Suomea, ollaan kaikki aivan eri ikäisiä ja aivan erilaisista taustoista.
Tämmöiset ystävyyssuhteet kestää! jotenkin sen vain tietää!
