Team Lipposen juniorleiri 2018

Viime viikonlopun järjestelin itselleni vapaaksi töistä ja lähdimme Boltin kanssa Team Lipposen kutsumana leireilemään. Team Lipponen järjesti leirin uusille sekä vanhoille junioreille, joita saatiin paikalle mukavasti nopeasta järjestelyaikataulusta huolimatta. Leirillä nähtiin harrastajia aivan aloittelijoista jo kokeneisiinkin.

Saavuimme Boltin kanssa paikalle hiukan muiden jälkeen. Työpäivä piti sumplia läpi ennen starttia, joten paikalle päästiin vasta leirin ensimmäisen luennon jälkeen. Jonna Lipponen piti leiriläisille luentoa treenaamisen perusteista. Viikonloppuamme helli hurjat lämpötilat, joiden vuoksi jätimme koiratreenit myöhäiseen iltaan ja aikaiseen aamuun. Jo heti perjantai iltana otettiin ensimmäiset vedot canicrossaten.

Minä ja Bolt "näytetään mallia" © Sonja Kaurola

Aloitteleville koirakoille lyhyitä motivaatio vetoja, joissa nähtiin aivan huikeaa suoriutumista. Kokeneemmat juoksivat noin 600 metrin kierrosta pellolla ja metsässä. Myös minä uskaltauduin rikkinäisen polveni kanssa juoksemaan ja kyllähän se oli hauskaa pistää itsensä likoon aivan täysillä. Lähdimme oman turvallisuuden vuoksi ensimmäisenä, koska Bolt saa edelle lähtevistä koirakoista aivan järjetöntä lisäbuustia, joka olisi hankaloittanut minun juoksemistani entisestään. Bolt kiskoi huutaen, kun kuski oli liian hidas ja takaa tulivat nopeasti kantaan kiinni Jonna ja Simpson. Räpiköimme kuitenkin ensimmäisen kierroksen hengissä maaliin vain yhdellä nilkan pyöräytyksellä. Toisella kierroksella otimme hiukan lyhyemmän pätkän ja saimme innokkaita junioreita jälleen perään. Reipas kilometri riitti kuskille juostavaksi, mutta Boltilla tuntui intoa vielä löytyvän, joten laitettiin Bolt vielä muutamaan lyhyeeseen pätkään testikoiraksi. Leiriläisistä Ronja testasi millaista on juosta hulluna kiskovan ison koiran kanssa, kun aiemmat treenit oli juossut Lipposten pienen mutta pippurisen sheltti Rikun kanssa. Kaikki leiriläiset juoksivat hyvin, ja jopa paransivat kierrosten lisääntyessä. 

 Vasemmalla Ralli & Ella ja oikealla Simpson ja Jonna © Sonja Kaurola

Leirin kuopus Alex vauhdissa! © Sonja Kaurola

Bolt näyttää Ronjalle miten sekopäät vetää... © Sonja Kaurola

Uni maistui yöllä kaikille muille paitsi Boltille, joka hämmentyi kovasti emännän kadotessa vinttiin kattoluukusta. Perään olisi tullut mutta hurjan jyrkät rappuset vaikeuttivat hommaa. Vauveli joutui siis aivan yksin nukkumaan...

Aamulla aloitimme jälleen koiratreeneillä ennen auringon porotuksen alkua. Ajoimme läheiseen mäkeen tekemään ylämäkivetoja juosten. Ylämäkeen juokseminen on tehokasta koiralle sekä ohjaajalle, eikä kiusaa nivelvammaistakaan aivan yhtä paljon kuin tasamaalla juokseminen. Treeni kulki mielestäni kaikilla todella hyvin! Juha lähetti porukkaa mäen alta, ja Sanna otti kopin huipulla. Minä ja Jonna osallistuimme treeniin, ja meidän kohdalla ne ainoat ongelmat sitten syntyivätkin. Kova kilpailuvietti ja yhteislähtö pistivät meidän koirat koville kun väänsimme Jonnan kanssa väkisin homman kilpailuksi. Starttasimme rinnakkain kolmesti. Ensimmäisellä kerralla Bolt kiilasi Simpsonin eteen ja blokkasi tämän juoksulinjan, tällöin kuitenkin suunta vielä reilusti eteen. Kuvittelin ongelman olevan juoksulaidassa. Vaihdoimme puolia ja starttasimme kisaan uudelleen. Tällä kertaa kun pääsimme Jonnan edelle jäi Bolt katsomaan taaksepäin. Koetin käskyttää kovasti eteen, mutta Bolt juoksi huonosti taakse vilkuillen. Mietin lähinnä että häiritsikö Simpsonin "äänekäs" juokseminen Bolttia vai missä vika. Sovimme että viimeisellä kierroksella Sanna huutaisi Bolttia kovasti. Tästä ei kuitenkaan ollut apua vaan sama toistui seuraavalla kerralla. Siinä vain sitten iski oma tyhmyys kun ei tajunnut vetää heti seis vaan koirat pääsivät kontaktiin ja ärähtämään toisilleen. Tilanne onneksi oli nopeasti ohi hyvien reaktioiden vuoksi. Vielä neljäs veto molemmille yksin jottei jää traumoja.

Ylämäkitreenin huipulla 

Tilanne jäi paljon mietityttämään ja vieläkään en ole varma mistä Boltin käytös johtuu. Normaalisti ohituksissa ei ole minkäänlaista ongelmaa Boltilla eikä Simpsonilla. Ohituksessa oli eroa kisatilanteeseen tietysti sillä tavalla, ettei normaalisti ohitukset kestä noin kauaa ja taakse jäävän tulee kilpailutilanteessa antaa reilusti tilaa eteen menevälle. Talvella teimme vastaavanlaista ylipitkän ohitustilanteen treeniä toisen koiran kanssa, joka sitten Boltin ohituksen jälkeen kävi nappaamassa Bolttia lavasta. En sitten tiedä onko tuosta jäänyt jonkinnäköinen muistijälki tms. Nopeat ohitustilanteet menneet kuitenkin edelleen koko kevään todella hyvin. Vaatii ehkä työskentelyä ja pohtimista, miten saadaan taas homma pomminvarmaksi.

Koiratreenien jälkeen syötiin aamiaista, nautittiin auringosta ja alettiin valmistelemaan lipunryöstöpeliä. Kilpailualueet sijoittuivat vanhalle hakkuuaukealle, jossa riitti risukkoa, vadelmapuskia ja heinikkoa. Hurja helle ja kilpailuhenkinen porukka saatiin kovat skabat aikaiseksi. Loppujenlopuksi voitto vaati enemmänkin tarkkuutta ja malttia katsella ympärilleen kuin päätöntä juoksemista. Jalat naarmuilla palasimme leiripaikkaan syömään ja lepäilemään hetkeksi ennen treenien jatkamista.

Reippaat kuntopiiriläiset 

Shortsit ei ole aina se paras valinta...

Iltapäivän kuumuudessa vedin leiriläisille kuntopiirin, joka sai omatkin jalat tutisemaan. Tiivis reisi-pakara rääkki sekä vatsalihas setti siihen päälle. Reippaimmat innostuivat vielä punnerrushaasteeseen joka jäi lopulta lyhyeksi kun ei enää voimat riittäneet. Taas oli aika ruokailun, pienen uintisession ja pitihän sitä ottaa vielä uusinta lipunryöstöstä. Tämä toinen skaba oli jopa edellistä intensiivisempi ja kelikin kuumempi. Hiki virtasi, vesi maistui ja liput löytyivät lopulta. Illalla oli aika grillailla, katsella Suomi-Canada ottelua ja tottakai vähän Euroviisuja.

Sunnuntai aloitettiin jälleen koiratreeneillä. Tällä kertaa ajoimme pihan reittiä pyörillä ja kickbikeilla.  Osa kävi myös helpommalla baanalla ajamassa koiralle vedot. Minä ja Jonna kisailimme jälleen pyörillä pihan ympyrää ja täytyy kyllä todeta että on tämä oma ajaminen aika karmeaa kohellusta. Kädet jarrulla jatkuvasti, Boltti huutaen joka mutkassa kun en tule tarpeeksi vauhdilla. Toisella ja kolmannella kierroksella uskalsi jo ensimmäistä paremmin, mutta kolmannella kierroksella sitten mätkähdin oikein komeasti kyljelleen mutkassa. Ei muuta kuin neulaset pois ja menoksi. Komeaa mustelmaa jälleen muistoksi, mutta hyvä on noitakin tilanteita harjoitella.

Kun mustelmien keräämisessä oltiin päästy vauhtiin niin aamiaisen jälkeen niitä lähdettiin sitten oikein hakemalla hakemaan. Sanna veti junioreille kickbike tekniikkaa, kun minä ja Jonna lähdimme Juhan vetämälle maastopyörälenkille. Ja täytyy sanoa että noilta Lipposilla taitaa olla joku ihan oma spessu geeni, kun vauhti on tuommoista ja kuulemma ihan ilman treeniäkin. Kauheaa räpeltämistä oli oma ajaminen siinä rinnalla. Ja ne ylämäet. Jäin kauas taakse ja puuskutin kuin höyryveturi kun ylös pääsin (jos pääsin). Kaatumisia tuli useita ja syytän kyllä liian tiukkoja lukkopolkimia, vaikka todennäköisesti syy taitaa olla niiden käyttäjässä. Nyt on jalat kuin tikkurilan värikartta juuri sopivasti näihin shortsikeleihin. Reipas tunti räpiköitiin pusikoissa, kallioilla ja välillä jopa poluillakin. Monesti meinasi usko loppua, mutta selvisin (juuri ja juuri). Paljon tuli kotiläksyjä.

Minä ja Jonna komeissa maisemissa

Leiriin palatessamme oli osa jo lähtenyt kotimatkalle. Meillä edessä vielä siivoilut, vähän ruokaa ja kotimatka. Olin aivan varma etten loppuiltana poistuisi omasta sängystä, mutta pitihän sitä kisastudioon lähteä nauttimaan seuraavastakin pelistä. Maanantai aamuna se väsymys todella iski. Eilen jaksoi jo lähteä treenailemaan ja tänään näyttäisi siltä, että ehkä pääsee Bolttikin taas vetopuuhiin.

Kiitos Team Lipponen leiristä. Oli kunnia saada olla vetäjänä noin hienossa seurassa. Ja tottakai iso kiitos kaikille leiriläisille! Teillä on kaikilla oikein lupaava tulevaisuus valjakkourheilun parissa!

My week

Viimeisimmän blogipäivitykseni alle tuli kommentti, jossa toivottiin katsausta sekopäiseen elämääni. Miten pyöritän arkea kaiken keskellä? Koulu, työt, pääsykokeisiin lukemiset, koiran treenit ja omat treenit sekä normaali arki ja kaiken tämän hulabaloon seassa pitäisi pysyä järjissään? Aina en ole täysin varma siitäkään, mutta tähän asti ollaan selvitty enemmän tai vähemmän kunnialla.

"voisitko joskus kirjoittaa siitä, miten saat yhdistettyä koulun, koiran, harrastukset ja kaiken muun? Usein sanotaan, että älä ota koiraa opiskeluaikana yms yms, mitä mieltä olet tästä? Kiva postaus (taas)! teidän kuulumisia on kiva lukea"

 Otin haasteen vastaan ja päätin tehdä itsetutkiskelua viikon ajan. Kirjoittaa ylös kaiken mitä teen ja raportoida sitten sensuroimattomana tänne. Erityisen mielenkiintoista postausta tästä ei välttämättä saa aikaiseksi, mutta itselleni tämä viikko oli todella opettavainen. Tuntui että vähän jokaiseen väliin jäi ylimääräistä aikaa, minkä voisi hyödyntää vaikka mihin. Viikko ei myöskään ollut aivan täydellinen esimerkki alkuviikon luentojen opettajan sairastuttua. Kolme päivää tästä viikosta päätyi vapaiksi, vaikka aikalailla täyteen nekin päätyivät kaikenlaista tekemistä. Mutta asiaan, mitä tein viikon? Aloitetaan loogisesti sunnuntaista.

Joku treeni joskus, mutta samat herrat asialla

Sunnuntai 10.9.

7:00 Herätys

7:30 Aamupalaa, Boltin aamupissatus

8:30 Salille treenaamaan jalkoja

9:30 Kotiin vaihtamaan vaatteet ja töihin

10:00-16:30 Töissä

17:00 Kotona, Ruuan valmistus ja syöminen

18:00 Netflix 

19:00 Treenit Hyvinkään Sveitsissä Hennan ja Ykän kanssa. 

1. lähtö: Henna ja Ykä edeltä canicrossaten. Bolt ja minä kickbikella perään. 1,3km, yksi ohitus.

2. lähtö: Minä ja Bolt edeltä canicrossaten. Henna ja Ykä perään canicrossaten. 1,04km, pelkkää ylämäkeä ja paljon lenkkeilijöiden ohituksia. Loppuun Henna ja Ykä ohitti vielä meidät. 

Lopuksi: Ykälle suuntakäskyjen vahvistusta palkan avulla ja poikien jäähdyttely juoksutusta.

21:00 Kotona ja suihkuun ja iltapala

21:40 Nukkumaan

Maanantai 11.9.

9:00 Herätys

9:30 Aamutoimet, Boltin aamupissatus

11:00-13:00 Parkkeerasin työpaikalleni Robert's Coffeelle läppärin ja pääsykoemateriaalien kanssa. Enemmän ja vähemmän ahkeraa lukemista hyvän kahvin äärellä.

13:00 Edelleen kahvilalla, mutta nyt jo uuden maastopyörän shoppailua fillaritori.fistä

14:00 Takaisin kotiin.

14:30 Uuden kodin vuokrasopimuksen kirjoittaminen, vakuutusyhtiön kanssa varastetuista pyöristä keskustelua (once again...), laskut, kelalle asumistuki hakemusta. 

16:00 Salille

Kova veto pyörällä. 15min niin kovaa kuin jalat jaksoivat. Lisänä treenasin kädet ja vatsat.

17:30 Kotona, Ruuan valmistus ja syöminen. Samalla tulevan muuton suunnittelua.

19:45 Juoksulenkille Boltin kanssa. 

Alkumatka Bolt hihnassa. Väliin polkujuoksua, jolloin poika pääsi juoksemaan vapaana. Takaisin kotiin taas kiltisti hihnassa ravaten.

21:15 Kotiin ja suihkuun

22:00 Pizzalle :)

23:00 Nukkumaan

Tiistai 12.9.

6:00 Herätys

6:20 Aamutoimet, Boltin aamupissatus

7:15 Tieto, että koulupäivä on peruttu opettajan sairastumisen vuoksi. Koko päivän plääni uusiksi.

7:30-10:00 Pääsykokeisiin lukemista (olen siis jo koulussa, mutta haluan vaihtaa sairaanhoitaja koulusta ensihoitajaksi, siksi jälleen pääsykokeet)

Syksyksi uuttalookkia :)

10:30-13:30 Kampaaja. Hampputukka lähti :)

14:00 Rakkaan ystävän Oton kanssa syömään sushia.

15:00 Tuusulaan moikkaamaan pikkuveljeä, joka kaipasi isosiskon läsnäoloa. Bolt mukana ja pääsi leikkimään pitkästä aikaa Kodan ja Popon kanssa. 

19:00 Takaisin kotona. Löhöilyä kotisohvalla.

20:00 Salille. 

Pyöräilyä matalilla sykkeillä. Oman pyörän puutteen vuoksi, on pyöräily tuntumaan haettu juurikin kuntosalilta.

21:00 Netflix, Boltin iltapissat

22:00 Nukkumaan

Keskiviikko 13.9.

10:00 Herätys, aamutoimet, Boltin aamupissatus

11:00-14:00 Peruttujen koulupäivien korvaavat tehtävät

14:00 Lounasta (pastaa)

15:00 Vetotreenit

Distance vetotreeni kickbikella pitkästä aikaan kunnolla päiväsaikaan. Keli oli lämmin, lähes kuuma. Hyvinkään Sveitsissä, lähtö jäähallin kohdilta. Vedettiin 10min erittäin vaihtelevassa maastossa. Säästä johtuen yksi pysähdys 2,3km kohdalla. 4,4km ja 26,3km/h keskinopeudella. Tällä kertaa vain kolme ohitusta, kaikki ilman ongelmia. Loppuun jäähdyttelyt futiskentällä juosten. 

16:00 Kotimatkalla kaveria moikkaamaan ja kaupassa käynti.

17:00 Boltin manikyyri: kynsien leikkaus ja tassujen rasvaus

17:30-19:30 Pääsykoemateriaalit

19:30 Suihku

20:00 Boltin iltapissatus ja iltapala (molemmille)

21:00 Nukkumaan

Torstai 14.9.

6:00 Herätys

6:20 Aamutoimet, Boltin aamupissatus
7:21 Juna Helsinkiin
8:30-16:00 Koulupäivä
17:00 Kotona
17:10 Boltin lenkki ja vähän työasioiden hoitoa samalla.
18:00 Täydellinen väsymys. Netflixiä ja ruokaa. Treenit skipattiin tällä kertaa molempien osalta.
21:00 Boltin iltapissat ja nukkamaan.

Bolt ja Väinö tekee remppaa <3

Perjantai 15.9.
6:00 Herätys
6:20 Aamutoimet, Boltin aamupissatus
7:21 Juna Helsinkiin
8:30-13:00 Koulupäivä
14:00 Kotona ja ruokaa
15:00 Porras treenit

Hyvinkään Sveitsin hyppyrimäen portaissa kovat treenit. Bolt juoksi mäkeä samalla ylös alas pitäen huolta etten minä laiskottele treenatessa. Sarjat tuli vedettyä sen verran kovaa että jalat sheikkasi oikein kunnolla. Silti loppuun vielä canicrossia 800metriä pelkkään ylämäkeen. Loppu jäähdyttelynä palloleikkejä.

16:30 Frisbeegolfia poikaystävän ja kavereiden kanssa. Hävisin komeasti +49 tuloksella :D

18:30 Pizzaa (taas... :D )

20:30 Netflix ja Boltin iltapissat

21:30 Nukkumaan

Lauantai 16.7.

6:00 Herätys, aamutoimet ja Boltin aamupissatus

7:00-14:30 Työvuoro

8:30 ensimmäiset pahoinvoinnin oireet

12:30 kotiin kärsimään ilmeisesti ruokamyrkytyksestä (pitserian alkusalaatti syypäänä??) 

17:00 Kroppa täysin tyhjentynyt, pari tuntia unta alla ja päivän ensimmäinen ateria helpottivat oloa sen verran että Boltin kanssa päästiin kävelylle.

18:00 Hennan kanssa vielä koiria juoksuttamaan. Bolt ja Ykä pitivät huolta toistensa juoksuttamisesta kun Hennan kanssa juoruiltiin kävellessä soramonttua ja laskettelurinteitä ympäriinsä.

20:30 Kotiin ja Netflixiä

22:00 Nukkumaan

Viikkoon mahtui monta yllättävää käännettä. Ei ole ihan perus minun arkea kuitenkaan ruokamyrkytykset ja noin useat pizzalla käymiset, saati sitten jopa kolme vapaapäivää yhteen viikkoon! Treenejä kertyi viikon aikana ihan huomaamatta aika paljonkin. Ruokaa taas tuntuu, että syön aivan liian vähän, tai ainakin sellaista oikeeta kunnon ruokaa. Toinen mihin kiinnitin huomiota tätä projektia toteuttaessa oli Boltin yksin viettämät ajat. Raukka on todella pitkiä päiviä yksin, kun pitkät koulumatkat ja koulupäivät vievät aikaa. Kerran päivässä on kuitenkin aina tavoitteena saada pojulle jotain aktiviteettia, joko treenien tai muun touhuamisen muodossa. 

Yksi kysymys oli mitä mieltä olen koiran ja opiskelun yhdistämisestä. Suoraan sanottuna se ei kaikille sovi, mutta jos heti pentua suunnitellessa tiedostaa sen faktan, että se koira vie aikaa, samoin opiskelu. Niiden yhteensovittaminen vaatii vaivannäköä. Kyllä itseänikin on useasti harmittanut jättää uusien ystävien kanssa vaikka kahville lähteminen väliin, koska kotona odottaa Bolt. Tämän hetken tilanteeseen tulee kuitenkin helpotusta muuton myötä kun nyt menee päivästä kolme tuntia pelkkiin koulumatkoihin, jotka tulevat vapautumaan kaikelle muulle. Vaikka välillä harmittaa jättää jotkin kissanristiäiset väliin koiran takia, on se kuitenkin suurimmaksi osaksi pelastus. Bolt on se voima mikä saa minut kipittämään vauhdilla koulusta kotiin ja vetämään lenkkikamppeet päälle sen sijaan että lähtisin päiväkaljoille ja siitä kaikenmaailman opiskelijabileisiin harva se päivä. Tämmöinen elämän tyyli sopii minulle, mutta koiraa harkitessa pitääkin tiedostaa se, että mitä itse haluaa siltä seuraavalta 15 vuodelta, kun se koira siinä mukana kulkee. 

Näin sitä kummasti huomaa uusia puolia omassa rutinoituneessa arjessa, kun vaikka sen viikon ajan kirjoittelee kaiken ylös. Suosittelen ehdottomasti kaikille! En usko että itse lopetan tähän (ainakaan en ole vielä lopettanut). Voi olla vuosienkin jälkeen hauska tarkastella että mitä sitä on oikein 21 vuotiaana touhunnut päiviensä iloksi. 

Ja vielä kiitos anonyymille postaus toiveesta! Näitä saa heitellä ilmaan, ja koitan niihin parhaani mukaan tarttua.

The DogRiders training camp 2017

Lomailu ja höntsäily painotteisen kevään jälkeen oli hyvä kerätä urheilukamppeet autoon ja kokoontua yhteen lukuisten hyvien ystävien kanssa viettämään valjakkourheilupainoitteista  pitkää viikonloppua. The DogRiders treenileiri nimellä kulkenut viikonloppu oli isoin ja samalla kirkkaasti tasokkain valjakkourheilu leiri Suomessa ikinä. Osallistujat olivat pitkälti Samuli Nissisen kasvatteja omistajineen, ystäviä ja tuttuja kasvoja kisaradoilta. Onnekseni olin yksi näistä reilusta kolmestakymmenestä osallistujasta.

Saavuin leirille hiukan muiden jälkeen ja pääsin suoraan mukaan treenihulinaan. Aamut aloitimme aina useamman tunnin treeneillä ihmisten kesken, päivällä keskustelimme, rentouduimme ja opimme valtavasti teoriaa sekä illalla oli vielä aika testata opittuja koirien kanssa. Painotus leirin ohjelmassa oli yhden koiran kärryssä ja koirapyöräilyssä. Leirin vetäjät olivat kirjaimellisesti maailman parhaita, kun kickbike tekniikoita oli saapunut vetämään Suomen oma Kai Immonen (maailman parhaita kickbike potkuttelijoita ja valjakkourheilija) sekä yksi suurimmista idoleistani valjakkourheilun osalta ikinä: Igor Tracz Puolasta (moninkertainen MM- ja EM-mestari koirapyöräilyssä sekä neljän koiran luokissa). 

Viime kesänä varastetun kisapyöräni tilanne on edelleen auki vakuutusyhtiön kanssa, joten viimeisimmästä maastopyörälenkistä on vierähtänyt jo lähes vuosi. Lainapyörillä starttasin jokaiseen mahdolliseen pyörätreeniin. Kickbike treenit kiinnostivat toki myös, mutta täytyi nyt hyödyntää suhteellisen ainutkertainen mahdollisuus Igorin opeista.

Tätä mieltä minä ja Bolt oltiin leiristä !

Ai mitenniin kaaduin pari kertaa?

Jokaisen treenin avaamiseen en nyt lähde, mutta yleisesti ottaen olin pahasti hukassa! Reitit ja harjoitukset olivat erittäin teknisiä (ainakin minulle :D ). Ihmistreenit painoittuivat maastopyöräilyyn sekä pyörän hallintaan. Vieras pyörä ilman lukkopolkimia toivat treeneihin valtavasti epävarmuutta. Lajinomaisten treenien täydellinen puuttuminen taas teki minusta jälleen täysin aloittelijan pyörän selässä. Kahdesti putosin portaista pyörällä ja kerran lensin nurin äkkijarrutuksen seurauksena. Muuten pystyssä pysyin ja sain jopa kehuja itse mestarilta. Liian monta kohtaa oli missä yksinkertaisesti rohkeus petti, eikä luottamusta omaan ajamiseen meinannut löytyä sitten millään. Suomalaisella sisulla kuitenkin sätkin kaikista treeneistä läpi enemmän tai vähemmän kunnialla. Leiri ja sen vaativat harjoitukset osoittivat kuitenkin omasta ajamisesta ne kohdat joihin täytyy alkaa keskittymään, heti kun pyörän saa alle! Erityisesti huomasin omasta ajamisestani vauhtitreenien puutteen. Osaan kyllä ajaa teknisesti ihan okei, mutta heti kun mukaan heitetään kova vauhti, lähtee virheiden määrä ja jarrujen käyttö eksponentiaaliseen kasvuun. Tämä on valtava ongelma koirapyöräilyssä, jossa keskinopeudet ovat lähes poikkeuksetta yli 30km/h.

© Stefan Vehkoja

Haasteista huolimatta hymyilytti © Jenna Kanko

Kickbike treeneihin osallistuin vain lauantai aamuna, jolloin koko leirin väki tutustui lajiin (myös Igor!) Vaikka viimevuosien treenit on tehty ilman koiraa ja koiran kanssa juurikin kickbikella, muistutti treeni ikuisuus ongelmastani. En yksinkertaisesti saa potkun frekvenssiä tarpeeksi ylös. Pitkät "juntta"-potkut toimii ja kulkee, mutta kunnon pyöritys jää lähtökiihdytyksissä ja loppukireissä todella vajaiksi! Onneksi kickbike on nyt jäänyt meillä sellaiseksi treenailu/ oheislajiksi, joten tästä puutteesta ei tarvitse sen suurempia stressata. 

Leirin teoria osuudet olivat erityisesti itselleni mieleen. Aina kun Igor tai Kaitsu kertoilivat pyhiä salaisuuksiaan treenamisesta kuuntelin tarkkana (kirjoitin kaiken ylös) ja yritin imeä itseeni kaiken sen valtavan määrän informaatiota. Erityisesti tutustuminen Igorin pyörään oli erittäin valaiseva kokemus. Kunhan vakuutusyhtiö tekee päätöksiä vanhan pyöräni suhteen, niin pääsen hyödyntämään uutta tietoa uuden pyörän tuunaamiseen/ kokoamiseen. 

Kaiken oman oppimisen ohessa opin Boltistakin taas uutta. Tai oikeastaan varmistin vanhaa tietoa. Uskomaton eläin onnistui yllättämään kuskinsa kahdessa kolmesta treenistä. Torstain kickbike veto oli hyvin perus tasaista Bolt laatua. Perjantaina rääkättiin kuskeja ylämäki canicross treeneissä. Tässä treeneissä pääsin ihastelemaan Boltin periksiantamattomuutta ja voimaa. Otus kiskoi minut, maailman onnettomimman juoksijan, ylös jyrkkää mäkeä yhteensä kolmesti. Kahdesti näistä "kisattiin" voittoisasti Boltin siskoja vastaan, joiden perässä juoksijat olivat kuitenkin satakertaa enemmän juoksijoita kuin minä ikinä. 

© Stefan Vehkoja

© Stefan Vehkoja

© Stefan Vehkoja

Lauantain vetotreenit olivat kuitenkin ehdoton oma suosikkini. Kovaa, kapealla polulla ja aikaa vastaan. Osa porukasta oli treenannut tällä radalla jo torstaina, mutta nyt "kilpailimme" kaikki samalla baanalla. Osa porukasta pyörillä ja osa kickbikeilla. Itse menin jälkimmäisellä, koska vieras pyörä ja Bolt ei olisi ollut hyvä yhdistelmä tuolla radalla. Torstaina kiersin rataa jo Jenni Kreivin Ässällä, joten rata oli tuttu. Silti jännitti miten Bolt (ja minä siellä Boltin perässä) selviäisi serpenttiini poluista ja lukuisista tiukoista mutkista. Me kuitenkin pärjättiin. Paremmin kuin ikinä olisin uskonut! Bolt veti kuin viimeistä päivää, vain yhdessä noin 150° mutkassa epäröi hetken että minne, ja minäkin pysyin pystyssä, vaikka potkimaan en hirmuisesti uskaltanut. Aika 4:40, mikä oli paras kaikista radan kickbikella kiertäneistä naisista! Eikä miehistäkään jääty kuin noin 15s. Kovimmat kickbike ajat veti luonnollisesti Kaitsu. Ensin omalla koirallaan Lotalla (4:24), sitten Igorin Octolla (4:07) ja lopuksi vielä (kun kädet jo tärisi kiinni pitämisestä) minun pikku Boltilla (4:07). Tämä pieni kokeilu todisti aina vain vahvemmaksi tiedon siitä, että minulla on kultakimpale käsissäni. Boltin vauhti on aivan maailman huippujen tasoa <3 Ja sai poika nopeudestaan kehujakin! Minulta, kasvattajaltaan sekä itse koirapyöräilymestarilta ja tottakai Kaitsulta!

Bolt valmiina toiselle kierrokselle! © Stefan Vehkoja

Ässä! © Stefan Vehkoja

#fangirls

Päätapahtumien lisäksi leireily sisälsi paljon hyviä kavereita, naurua sekä hirmuiset määrät menoa ja meininkiä. Tunnelma oli katossa vahvasti ja jokainen ilta venyi pitkäksi hyvien juttujen äärellä, vaikka väsy painoi aivan valtavasti. Sisäinen fanityttöni hepuloi monta kertaa leirin aikana kun pääsin mm. handlaamaan Igorin Jamalia pyörätreenissä. Tälläiselle leirille kelpasi osallistua, ja koska vain lähtisin uudestaan! Kiitos! Eritysesti Jenni ja Samppa organisoinnista, Igor ja Kaitsu treeneistä, sekä kaikki leiriläiset mukavasta tunnelmasta, ja tietysti Stefan kuvista ja erityisesti vielä rikkinäisen jalan teippauksesta!

Thank you!

© Jasmin Köcher

Lunta odotellessa

Talvikausi on starttailtu ilman lunta. On kyllä kylmää, ja hurjan jäistä, mutta se tärkein puuttuu edelleen. Ehkä kohta... ehkä.

Lumettomassa etelässä ollaan käytetty nyt runsaasti mielikuvitusta, ettei anneta pohjoisen ihmisille vielä ihan hirmuisaa etumatkaa. Vetohiihtokertojen määrä on edelleen siellä huimassa kahdessa. Vapaana juoksuttelua on kilometritolkulla sekä Boltilla, että minulla :))

Viimeisen viikon suosikiksi on löytynyt taas jälleen kerran Tuusulan järven jää! Aivan täydellinen paikka luisteluun! Minä luistimilla ja koirat juosten ollaan nyt pariin kertaan käyty liikkumassa. Aluksi jännitti jään kestävyys, sitten liukkaus. Itsellä on kyllä hyvä luistella, mutta koirat joutuvat keskittymään täysillä pystyssä pysymiseen. Torstain lenkillä mentiin Popon ja Boltin kanssa, ja ei se liukkaus hirmuisesti Bolttia tuntunut häiritsevän. Hirmuinen vauhti päällä joka suuntaan. Popo tyytyi hölkkäämään vieressä. Erityisesti nyt maanantain lenkillä, kun uskalsin jo luottaa jäähän tuli kiinnitettyä huomiota Boltin liikkumiseen. Kehonhallinta tuolla otuksella on kyllä jotain aivan mieletöntä!! Kiihdytykset ja jarrutukset hiukan hupsun näköisiä, mutta muuten painoi menemään aivan kuin vakaalla pohjalla. Kiitolaukassakin askel pysyi puhtaana eikä vauhti hidastunut edes loppulenkistä, vaikka matkaa kertyi noin 15km.

Jäälenkkeilyn lisäksi ollaan hyödynnetty kummallisia kouluaikoja, ja päästy liikkumaan poikkeuksellisen paljon valoisalla! Tiistain ohjelmassa oli hiihtelyä Hyvinkään tykkilumiladulla ja sen perään jäähdyttely hölkkälenkki metsässä Bolt vapaana sinkoillen! Aivan parasta <3

winter vibes

Syksy loppui lyhyeen, kun talvi ja lumikaaos saapuivat Etelä-Suomeen pari kuukautta totuttua aiemmin! Koskaan ennen en ole päässyt hiihtämään luonnonlumella  marraskuussa. Harvemmin edes joulukuussa. Tänä vuonna on hiihdetty jo nyt! Samoin kahlattu lumessa, paleltu ja ostettu koiralle toppahaalari. Talvi siis todellakin tulee!

Tämä iloinen yllätys talven kiirehtimisessä sai aikaan valtavan muutoksen omassa treenimotivaatiossa! Tällä viikolla olen tehnyt kaikkea. Salilla viihtynyt tunteja päivien aikana, uimassakin kävin kertaalleen ja sitten siellä hiihtämässä!! Salilla käymisestä on muodostunut viimeaikoina oikea addiktio. Musiikit korviin ja menoksi! Olen oppinut rakastamaan salin ilmapiiriä ja sitä yksin omassa kuplassa tekemistä. Maailman kirjat on sekaisin pahasti kun minä juoksen!  Koko elämäni olen vihannut juoksemista ja pitänyt itseäni siinä aivan surkeana! Nyt kuitenkin 40minuuttia hujahti hetkessä juoksumatolla lumisadetta ikkunasta tuijotellen. Perään vielä rääkkäystä koko loppukropalle.  Hikisenä treenin jälkeen fiilis on mitä mahtavin! Kisojen koittaessa on habaa millä iskuttaa mäkiä ylös ja kovaa :D

Tämän viikon kohokohta oli kuitenkin sukset, hiihtäminen ja sen luoma huikea fiilis! Lauantai aamuna Tuusulan ensimmäisillä latupohjilla lähdin hakemaan tuntumaa suksiin. Ensimmäisen kahden hiihtometrin jälkeen pannutin naamalleni hankeen. Kroppa oli unohtanut kokonaan miten sen tulisi toimia suksen päällä :D Pari kilometriä siinä meni, että sain potkun kulkemaan. Suksi luisti hyvin, ladulla oli tilaa ja keli oli loistava. Lenkit olivat itselleni uusia, ja ladut todella epätasaisia vielä, joten pitkään en viitsinyt räpistellä. 6,5km matkan poukkoilin ristiin rastiin ja hauskaa oli! Viime kauden yllättävä keskeytyminen ei harmittanut enää niin hirmuisen paljon, kun nyt pääsi jo näin aikaisin hiihtelemään. Aivan huikeat fiilikset! Ainoa vielä enemmän odotettu on ladulle pääsy koiran kanssa! Bolt on myös kovin malttamaton tämän suhteen!

Koti talliin saatiin talven treeneihin myös pientä välinepäivitystä! Kickspark odottaa ensimmäistä ajoa ja upouudet sukset ovat matkalla! Fiilis kauden suhteen on aivan huipussa. Nyt toivotaan vain että tämä talvi ei katoa aivan kokonaan, vaan saataisiin pitää hurjan pitkä hiihtokausi! Motivaatiota, välineitä ja koiria treenattavaksi löytyy vaikka kuinka paljon!

Täysin ollaan siis jo suuntaamassa talven kilpailuihin. Nyt piti olla matkalla Britteihin EM-kilpailuihin, mutta jos totta puhutaan niin paljon mieluummin hiihdän kotisuomessa kuin räpiköin Brittiläisessä mutarännissä. Niille reippaille, jotka sinne mutaränniin suuntaavat toivotan valtavasti onnea kilpailuihin!!

Treeniätreeniä, suuntana syksy!

Nyt ne sitten alkoivat! Tai no pari viikkoa sitten... Treenit nimittäin.

Kauden treenien aloitus on ollut erittäin laiska (myönnän). Hitaasti mutta varmasti ollaan saatu hommaa pyörimään. Nyt voi todeta kuitenkin virallisesti että kausi on korkattu, kun istun koneella kirjoittamassa tänne, ja samalla kiroan maailman kipeimpiä lihaksia. Pari viikkoa olen salilla käynyt, koiria (Pixeli on nyt vakiokuono meillä) on juoksuteltu irti, uitettu ja uitu yhdessä. Eilen kuitenkin lähdettiin ensimmäiseen vetotreeniin! Henna Lappi, Eka, Ykä, Minä, Bolt ja Pixeli suunnattiin Hyvinkään koiraladun pohjille juoksentelemaan. Tavoitteena oli ohjaajille tiukat canicross treenit.

Tiukat niistä tulikin (ainakin minulle...)! Aloitettiin hölkkäämällä suunniteltu lenkki läpi (vajaa 2km) Boltin, Ekan ja Ykän kanssa. Hennalla oli plääninä juosta Boltin kanssa, mutta otettiin lämpät varmanpäälle, joten juostiin ensimmäinen kierros "pikkukoirien'' kanssa. Henna starttasi Ekan kanssa edelle, minä Pixun kanssa perään. Bolt juoksi tämän kierroksen tuhatta ja sataa porukan edellä. Vähän oli kroppa vielä hakusessa, joten lyhennettiin lenkki noin 1,1km pituiseksi. Pixelin kanssa on tehty viimeisimmät vedot Jämillä kevätleirillä, mutta pikkuotus veti huikean hyvin! Pysyttiin melkein jopa Hennan ja Ekan perässä! Ensimmäisen kierroksen jälkeen pieni tauko ja koirien uudelleen järjestäminen. Eka sai jäädä Ykän seuraksi lähtöpaikalle, Henna nappasi Boltin veturiksi ja minä jatkoin Pixelin kanssa. Löytyi aivan uusia vaihteita kun paraskaveri lähti vetohommiin edelle. Bolt oli vetänyt Hennaa hurjaa kyytiä koko lenkin, sortumatta raville kertaakaan! Pixun kanssa ei menty ihan yhtä kovaa, mutta ihan riittävän kovaa meille! Jalat muusina jäähkättiin koirat ja suunnattiin autolle.

Tämän jälkeen piti jatkaa vielä suolle tarpomaan, mutta suo olikin erittäin umpeen kasvanut viidakko, joten päädyimmekin uimaan kaatosateessa. Yhteenvetona treenit olivat siis erittäin Hennan ja Tanjan tyyliset! Näitä tämmöisiä on suunnitelmissa erittäin paljon lisää!

Loppuun vielä kuvasatoa meijän kesän aktiviteeteistä :

© Jenni Pitkänen

© Jenni Pitkänen

© Jenni Pitkänen

© Jenni Pitkänen

© Jenni Pitkänen

Eikä me oikeasti olla ihan täysin laiskoteltu koko kesää! Pokemonmetsästystä koirien kanssa tullut parhaimmillaan 5h/päivä ja kickbike on todistetusti ainakin kerran kaivettu kaapista! Kerran ollaan myös piipahdettu Boltin kanssa VEPE treeneissä ja pyörähdettiin me pikaisaisesti myös Match showssa esiintymässä ja tukemassa omaa EM-kisamatkaa ;)

Jämin kevät - juniorleiri & kilpailut

Koko kevään projekti Jämin juniorleiri on nyt rämmitty läpi. Olo on onnellinen ja ylpeä, mutta samalla jäätävän helpottunut. Töitä leirin eteen tuli tehtyä niin paljon, että itku tuli siinä kohtaan kun kaikki oli ohi ja tajusi kuinka enää ei tarvitsisi stressata. Junioreilta tuli pelkkää hyvää palautetta, ja vanhemmatkin vaikuttivat tyytyväisiltä. Hetken palauttelua tämmöinen vaatii, mutta ehdottomasti on ensikeväänä sama urakka edessä.

Leiri alkoi keskiviikkona 4.5. Leiriläisiä valui paikalla pitkin iltapäivää ja iltaa. Minä pääsin starttaamaan vasta 8,5 tunnin aamun työvuoron jälkeen. Auto oli pakattuna valmiiksi, nappasin vain Jaden ja koirat kyytiin ja matka pääsi alkamaan. Tykitettiin täysillä Pirkkalaan asti, jossa syötiin. Ruokailun jälkeen, kun matkan piti jatkua reippaalla tahdilla, ei kaikki ollutkaan ihan okei. Auto ei kiihtynyt mihinkään, ja piti kammottavaa meteliä. Ajettiin hissukseen, mahdollisimman vähillä kiihdytyksillä Hämeenkyröön, missä pysähdyttiin kyselemään fiksummilta jeesiä. ST1 pihasta löytyi joukko autoasentajia kahvilta. Vika löytyi, uskalsi kuulemma ajaa. Matka jatkui siis, mutta edelleen hissukseen. Perille päästiin vasta lähempänä iltaa, joten edessä oli vain pikainen tutustumiskierros ja majoittuminen. Bolt ja Pixeli nukkuivat koko leirin autossa, minä leiriläisten kanssa sisällä lattiamajoituksessa.

Torstai aamuna lähes kaikki heräsivät reippaina jo tuntia ennen herätystä. Hirveä kuhina jo klo 6:30. Koiria lenkiteltiin, juotettiin, ruokittiin ja ihmiset pähkäilivät päivän asusteita. Edellisen illan nurina liian aikaisesta herätyksestä unohtui nopeasti. Päivä alkoi aamulenkillä, jonka jälkeen suunnattiin aamiaiselle. Lenkkeilyn vetäminen kaatui minun johdettavaksi, muiden vetäjien puolikuntoisuuden vuoksi. Oma kunto on ollut hiukan heikossa vedossa viimeaikoina, kun ilmarinnan jälkeinen liikuntakielto hiukan venähti. Onneksi leirillä oli useampi reipas leiriläis konkari, jotka innoissaan pitivät huolta lenkkiporukan kärjestä. Minä sitten siitä loppupäästä. Aamupala oli huikea kuten aina! Kenelläkään ei varmasti jäänyt nälkä!

Korkeiden lämpötilojen takia jouduimme vetämään koirien treenit jo heti aamusta. Suoraan aamupalalta valmistauduimme canicross ohitustreeneihin. Kahdessa eri porukassa, jokainen pääsi kokeilemaan useaan otteeseen ohittamista ja ohitetuksi tulemista. Molemmissa porukoissa oli nähtävissä hurjaa kehitystä! Ohitukset menivät loistavasti treenin loputtua! Itse en osallistunut treeniin kuin kameran takaa, mutta Bolt pääsi juoksemaan Jaden kanssa. Pojusta saa kyllä olla ylpeä kun juoksi täysin puhtaasti ohi, vaikka perässä oli vieras kuski ja viime ohitusharjoituksista on taas vierähtänyt tovi jos toinenkin.

Olimme jakaneet leirin canicross ja kickbike päivää, kisapäivään ja loppuhöntsäilyyn. Torstai siis painottui canicrossiin kokonaisuudessaan. Koira treeneistä lähes suoraan lähdimme juoksemaan Kaitsun vetämää canicross tekniikkatreeniä. Itse osallistuin jälleen kameran kanssa. Ensin hölkkäiltiin metsässä hyvä tovi, sitten tekniikkaa. Pakarajuoksut, polvennostoa, kuopaisua, rullausta, kiihdyttelyä jne. Treenin aikana huomasi kaikista junnuista valtavan kilpailuvietin (sekä itsessäni). Kiihdyttelyiden aikana homma meni ihan pelkäksi kisaamiseksi. Täysillä noin 100m vetoja pareittain. Koko metsä raikasi kun porukka kannusti suosikkejaan. Tuomaksen kanssa otettin kolme kovaa vetoa. Harmi ettei oma vauhti ihan riitä tuommoisten kisojen voittamiseen :D

Matka jatkui hölkällä, kunnes löysimme loivan alamäen, jossa oli hyvä ottaa vielä vähän pidempiä vetoja. Rennosti rullaillen, loppua kohti kiihtyen. Tässä treenissä otettiin viimeisetkin mehut irti. Jalat aivan soosina junnut painoivat juoksemaan. Kaikki tsemppasivat huikean hyvin, vaikka välillä meinasi usko itseen loppua. Loppurykäisynä kivuttiin vielä leiripaikan viereinen laskettelurinne ylös.

Terveellisellä väli-/iltapalalla

Välipalatauon jälkeen painuttiin pesiskentälle. Leiriporukka oli todella innokasta pesisporukkaa, joten saatiin huikean hienot pelit aikaiseksi. Mukana oli myös kaksi oikeasti pesiksen pelaajaa. Mirka ja Emppu jakoivat joukkueet ja toimivat johtajina. Tasainen ja tunteikas pelistä tuli. Kun laittaa noin kymmenen yksilöurheilijaa pelaamaan joukkuepeliä, on meteli taattu. Jokainen ajoi enemmän tai vähemmän omaa/joukkueensa etua, joten huutoa riitti. Hyvällä hengellä kuitenkin mentiin. Jokaisesta pienestäkin tilanteesta väännettiin, että kuka on oikeassa: kenen juoksu, palo tai väärä heitto. Tiukassa pelistä oli hyvä painua syömään. Ähky ei ollut monellakaan kaukana. Masut täynnä potkittiin takaisin majalle hoitamaan koiria. Ilta kului vapaa-ajan muodossa. Lenkiteltiin koiria, naurettiin, vaihdettiin kuulumisia ja tutustuttiin paremmin toisiimme. Illalla päästiin jälleen saunaan.

Hauskaa oli!

Perjantai aamu oli monen osalta erittäin hidas ja tahmea. Torstain treenit olivat tehneet tehtävänsä. Aamu kului samalla kaavalla kuin torstaina, nyt koiratreenit tehtiin vain kickbikeilla, jotta jokainen sai vähän tuntumaa siihen millaista on ajaa kickbikea koiran kanssa. Heti koiratreenien jälkeen minä lähdin Jaden kanssa huoltamaan autoa. Reissussa meni tovi, kun auton pakokaasunkierrätysputki oli hajonnut aivan tomuksi. Uutta osaa ei tähän hätään saatu, mutta Etelä-Pohjanmaalla osataan selvästi käyttää luovuutta kun auto saatiin ajokuntoiseksi palalla peltiä ja hiukan hitsaamalla.

Pääsimme mukaan kickbike treeniin hiukan myöhässä, mutta kuitenkin osaksi tärkeintä osaa treenistä. Tekniikkarataa kierrettiin ahkerasti, ja kaikilla alkoi homma kulkemaan vauhdikkaasti. Myös kokeneemmat kickbike kruisailijat saivat oppia paljon uusia juttuja. Tekniikkaradalla pujoteltiin, hypittiin, jarruteltiin, kaahailtiin kurveja ja kiihdyteltiin sekä juostiin kickbiken kanssa. Nyt kun tekniikka oli hallussa kovapohjaisella hiekkakentällä, oli hyvä lähteä potkimaan pehmeälle kisareitille. Katsoimme läpi kisaradan haasteelliset paikat seuraavan päivän kisaa varten. Moni tuntui saavan varmuutta ajamiseensa! Treenin aikana tuli monella niin kova hiki, että äänestyksessä seuraavasta ohjelmanumerosta kirkaan voiton vei uiminen. Lopulta kukaan muu kuin Miksu ei uskaltanut uida, mutta rannalla hengailtiin tovi. Napsittiin kuvia ja kahlailtiin jääkylmässä vedessä. Seuraavaksi olikin jo aika syödä taas.

Ruokailun jälkeen huollettiin Kaitsun johdolla kaikkien kickbiket. Nyt jokainen juniori osaisi huoltaa omansa kisakuntoon! Minun oma kickbike oli hiukan heikossa hapessa. Yksi jarrupiuha meni vaihtoon, adapterista puuttui pari osaa ja rengaspaineet olivat vähän mitä sattuu. Huolto oli siis ihan aiheellinen. Loppu ilta meni taas saunoessa, ja henkisessä valmistautumisessa seuraavan aamun kilpailuun.

Lauantai päivä vietetiin tehokkaasti kisapaikalla. Lähes kaikki nuoret osallistuivat kilpailuun, muut auttoivat, kannustivat ja tutustuivat kilpailuiden tunnelmaan. Itselläni meni koko aamupäivä oman kisan kanssa. Kilpailimme Boltin kanssa DS1, eli yhden koiran kärryluokassa. Lähtölistoilla oli monta kovaa nimeä. Tavoitteena oli olla paras Boltin sisaruksista, joita kisoissa oli paljon! Suurinosa vieläpä samassa luokassa Boltin kanssa. Kaksi veljeä ja kolme siskoa. Startit olivat puolenminuutin välein, joka hiukan jännitti. Bolt oli ennen kisaa hiukan jumissa, kisapaikalla oli kuuma ja omat jalat aivan tukossa. Ressi unohtui kuitenkin kun päästiin lähtöalueelle. Tiesin, että Bolt tekisi parhaansa, ja se saisi riittää. Radalla Bolt painoi kovaa! Ensimmäisen parin kilometrin aikana en nähnyt eteeni taaskaan. Vaikka päässä oli lasit, silmät vuosivat kun vauhti oli niin hurjaa. Kisan puolivälin jälkeen näimme edessämme eteenlähteneen selän. Kiinni oli otettu selvästi, mutta edessä oli vielä kisan pehmeä nousut. Bolt oli väsynyt, mulla ei jalka noussut enää yhtään mihinkään. Menetettiin kiinniotettua matkaa, mutta tultiin silti maaliin kovaa. Aliina nappasi koiran. Itsellä sumeni silmissä. Henki kyllä kulki, mutta jalat painoivat niin julmetusti, ettei kävelystä meinannut tulla mitään. Hetken päästä saatiin tuloksia. Olimme Boltin kanssa kolmansia!!! Voitimme kaikki sisarukset, mutta hävisimme Kaitsulle, joka olisi kuulemma pitänyt voittaa. Tämä ei kuitenkaan harmita tippaakaan. Jäimme ykkössijasta vaivaiset 3,4sekuntia! Muutama tiukempi potku tai ei jumittavat jalat, niin ero on kiritty kiinni. Aivan huikea suoritus tällä treenimäärällä! Syksyllä pitäisi pystyä vielä paljon parempiin suorituksiin, kun aletaan oikeasti treenaamaan.

Kuva: Tero Mäkinen

Maskottikoira Pixeli pääsi vielä kisaamaan Miksun kanssa lasten kärryluokkaan. Parivaljakko lähti hurjaa kyytiä! Kauhulla katseltiin menoa, mutta ei tainnut kuskia paljon pelottaa. Puolivälissä reittiä oli Pixu tehnyt perinteiset ja alkanut paimentamaan kickbikea. Kaitsu oli onneksi reitillä auttamassa, joten matka oli jatkunut. Loppuun tulivat oikein reippaasti Miksun potkiessa kovasti! Sitkeällä suorituksella Miksu ja Pixu olivat kolmansia luokassaan!

Kisojen jälkeen osa junioreista palasi mökille lepäilemään, osa meni kuuntelemaan L-SVU:n antidoping koulutusta. Itse olin antidopingkoulutus porukan mukana. Paljon oppi uusia asioita omaakin kisaamista varten. Erityisesti ulkomaille lähtiessä täytyy tästä edespäin tehdä paljon juttuja, jottei käy hassusti omien lääkitysten kanssa. Koulutuksen jälkeen oli ruokailun aika. Ruuan jälkeen loppuilta menikin pelaillessa. Ensin pesistä. Sitten kisoja leirin joukkueissa. Pesis meni tutun kaavan mukaan, hurjan huudon säestämänä. Samoin kisailut. Tulitikun heittoa, ilmapallon kuljetusta ja tölkin kaatoa. Lopulta ilta meni kokonaan kisailuksi, kun starttiviivalle asetuttiin eukonkannossa ja ilmapallon rikkomisessa. Vielä makkaranpaistoa, väsyneen hilpeä sekasauna ja nukkumaan.

Antidopingkoulutuksessa

Sunnuntai aamuna oltiin jo hiukan kotiinlähdön tunnelmissa. Siivoiltiin yhdessä Niinimaja ja käytiin noin tunnin kävelylenkillä koirien kanssa. Pikkuhiljaa kaikki lähtivät omiin suuntiinsa. Mun Fiatin kyydissä Etelään matkasi Jasmin ja Jade. Kotimatka oli väsynyt, mutta täynnä naurua sekä perinteisen noloja ja vauhdikkaita tilanteita. Hengissä selvittiin Hyvinkäälle asti, josta Jaden ja Jassun matkat jatkuivat. Minä kävin tankkaamassa auton, hukkasin lompakkoni sillä reissulla ja painuin juoksevan veden alle suihkuun. Bolt ja Pixu olivat molemmat aivan puhki, samoin minä. Leirin tavoite saavutettu.

Huikea tiimi tuli tästä porukasta leirin aikana!

Kiitos leiristä: Leiriläiset! Kaitsu ja Kurt! Kainpo, SiMPeK ja VUL! On nää hienoja <3
Kiitos hienoista kisoista ja kiinnostavasta antidoping koulutuksesta L-SVU!

Työn touhussa!

Palkkatyöt, treenit sekä leirin järjestely. Täyttä kokopäivä työtä joka näkyy mm. blogin hiljaiselona. Hiljaa ei kuitenkaan olla oltu! Kovaa ajetaan treenien lisäksi kokouksissa ja somessa, jotta saataisiin kasaan Nuorten Valjakkourheilijoiden leiri! Kovaa tekeminen on kannattanut, ja leiri toteutuu! Toivotan siis teidätkin kaikki rakkaat lukijani tervetulleiksi, tai ainakin levittämään tätä tapahtumaa, jotta kukaan innokas valjakkourheilija nuori ei tätä missaa. Saa jakaa, saa hoilottaa pitkin katuja, saa innostua! Minä ainakin olen innoissani vetäjän roolistani :)

Linkki leirin Facebook tapahtumaan!