Urheilija ei tervettä päivää näe

Tällä kertaa minä olen ehjä. Koira ei.

Viime viikon perjantaina, iltalenkiltä, juuri kotiovella Koda oli livahtanut karkuun lenkillä olleelta iskältäni. Boltin paras kamu lähti karkuun, joten ipana syöksyi perään. Itse olin sisällä, kuulin iskän huudon, ja automaattisena reaktiona syöksyin ulos. Heti ovelta huusin Bolttia. Vilahdus pimeässä, tien suunnalta. Ensin Bolt pinkaisee pirteänä takaisin, Koda kipittää perässä häpeilevän näköisenä. Kodan olemus säikäytti pahasti. Koira joka ei ikinä tule kutsusta, jos vapaaksi pääsee, tuli luokse. Heti sisään päästyä tutkin Kodan jokaista karvaa myöten. Mitään ei näkynyt, koira kunnossa. HUH! Siirryin rapsuttelemaan Bolttia. Ja pian olikin kädet veressä.

Boltin toinen kylki oli aivan mudassa. Toinen kyynerpää auki. Syvä, iso ja repaleinen haava vuosi reippaasti. Oli selvää, että eläinlääkärireissu tulisi. Suihkuttelin Boltin puhtaaksi mudasta, ja koko koiran oikea kylki oli täynnä pieniä naarmuja siellä täällä. Kauhukuvat kolarista auton kanssa tulvi mieleen. Itse olin elämäni ehkä toiseksi pahimmassa shokissa, joka tarttui nopeasti koiraan. Takki niskaan koiralle ja suunta lekuriin. Onneksi päivystävä eläinlääkäri löytyi 3km päästä!

Pieni potilas <3

Uskottava paketti :D

 Bolt punnittiin (30,8kg ennen ruokailua) ja rauhoitettiin (olisi ollut suunnattoman hupaisaa, jos ei olisi pelottanut mitä löytyy). Nukkuvaa Bolttia oli helppo tutkia, ja haavan pääsi näkemään nyt hyvässä valossa. Luu näkyi, luussa näkyi naarmu (tms). Ell yritti puhdistaa haavaa kaikesta savesta, mutta turhaan. Haava oli niin likainen ja repaleinen, ettei uskallettu tikata. Mahdollisimman tarkka puhdistus ja antibiootti kuuri olivat ratkaisu. Ja ne jatkuvat edelleen päivittäin.

Bolt on esimerkillinen potilas. Haavan puhdistus on helppoa ja potilas nauttii sängyssä makoilusta. Kauluri ei ole kiva kaveri kun pieni ei mahdu sen kanssa sängyn alle ja häkistäkin ulos pääsy on vaikeaa. Sivuoireina haavalle on alkanut tulla valtaisaa ylienergisyyttä. Bolt on aivan sekoamispisteessä, kun ei pääse liikkumaan. Muutama lyhyt lenkki päivässä, jolloin saa juosta, mutta muuten sisällä eristyksissä kavereista. Eilen käväistiin hiukan seikkailemassa 5km suolenkillä, jolloin pääsi purkamaan pahimmat virrat, mutta täytyy kyllä toivoa, että haava paranisi nopeasti, ettei koira ehdi menettää viimeisiäkin järjen rippeitä...

Sukkahousut jalassa, ettei pääsis haavaan käsiksi...

Ja olisihan se kiva päästä tästä takaiskusta huolimatta vielä sinne SM-kilpailuihin, jotka edelleen lähestyvät kovaa kyytiä. Ja myös treenata ennen sitä :) Tosin itsehän olen löytänyt kadonneen motivaationi viimein ja hitsi että tuntuu hyvältä treenata taas kovaa!!

Uusin villitys on salilla käynti! Nautin!!

Henkistä ja fyysistä valmistautumista talvikauteen 2016

Pientä tuli ikävä <3

Pitkä tauko on jäänyt kirjoittelussa. Pitkän tauon aikana on ehtinyt tapahtua, vaikka ja mitä. Lähestyvä joulu on lisännyt työtunteja valtavasti ja suurinosa ajastani kuluukin kahveja tehdessä. 7kk työputki ilman sen suurempia lomia sai tauon, kun lennähdimme Veran ja isoäitimme kanssa Canarialle viikoksi. Alunperin oli tarkoitus ottaa treenikamat mukaan ja ottaa lomailu hyötykäyttöön. Reissuun lähtiessä oli puhti kuitenkin sen verran kateissa, joten lenkkarit vaihtui sandaaleihin ja loma ottettiin nyt vain lomailun kannalta. Päätös oli loistava! Viikon verran lomailua, ilman stressiä töistä, treeneistä tai muista vastuista.

Kotiin palattiin viime sunnuntaina, ja sitten sitä hommaa onkin riittänyt riesaksi asti. VUL:lin hallitukselle pitäisi tehdä iso pino hommia. Tämän hetken tärkeimpänä kuitenkin junioreiden hiihtoleiri talvelle 2016. Elämäni ensimmäinen leiri, minkä järjestän. Onneksi apujoukot on hyvät, ja nyt toivotaankin vain isoja kinoksia lunta! Mainoksia leiristä laitan jakoon ensiviikolla!

© Vera Ignatius

Koirahiihdon SM-kilpailut lähestyvät kovaa kyytiä (vain 51 päivää), ja sinne olisi itsellänikin suunta. Varsinaiset treenit kisoja varten alkoivat tällä viikolla. Ja kyllä muuten tuntuu heti. Alla pitkä pätkä peruskunto treeniä, mutta nyt alkoi kovat treenit. Tämän viikon saldona kolmet vetotreenit Boltilla (6km, 4,5km, 6km), yksi canicross treeni Kodan kanssa (7km), UVU:n sauvarinne treenit ja edessä vielä ainakin hiihtoa hiihtoputkessa ja peruskunto hölkkä. Bolt kasvaa ja kehittyy vieläkin aivan silmissä! SM-kilpailuissa tavoitteena on mitali, väristä en osaa vielä haaveilla. EM-kilpailutkin ovat edessä maaliskuussa. EM-kisakuntoon on vielä matkaa, mutta sinne suunnataan!

Pikkupoika reenien jälkeen Sherwoodin metsässä uusissa valjaissa! :)

Tässä syksyn aikana on tullut tehtyä runsaasti hankintoja /päivityksiä kalustoon kisoja silmällä pitäen. Muutama kuukausi sitten ostin oman auton pitkän projektin ja haaveilun päätteeksi. Haaveena oli joko pieni pakettiauto tai iso farmari. No kumpikin unohtui matkalle ja ostinkin viistoperäisen pikkuauton. Tässä pikkuautossa kuitenkin riittää tehoja ja ajomukavuutta pitkillekkin ajomatkoille. Fiat Stilo 2004, 1,9 diesel moottorilla. Pieniä puutteita on, mutta ihan laitettavissa. Peräkoukku täytyy asentaa pyöriä varten (tosin mahtuvat sisään kun vähän purkaa), ja takakontti on hiukan ahdas kahdelle koiralle. Pääosin auto kuitenkin kulkee kaksipaikkaisena ja Boltilla on tilaa vaikka muille jakaa.

Auton lisäksi hommasin Boltille uudet valjaat, kun kasvoi keväällä ostetuista ulos. Nyt poika juoksee Non-Stopin free motion valjailla. Myös Boltin ruokailuihin on tehty pieniä päivityksiä. Koiraurheilu.fi:n ja Ninnin avustuksella vaihdettiin Boltin ruoka Happy Dog sportin vahvempaan versioon (28/20) ja rinnalle otettiin kisakaudelle Happy Dog Profiline Race (34/24). Näillä luulisi kulkevan! Etenkin kun sekaan vielä satunnaisesti peuran lihaa!

Ja tottakai kun Bolttia on hemmoteltu uusilla välineillä, niin pitihän sitä itsellekkin, joku lelu hommata. Omaksi joululahjaksi ostin vihdoin ja viimein kauan haaveillun GoPro Hero 4 Blackin! Ammattitasoinen action kamera kulkee tästä lähin tiiviisti mukana kisa- ja treenimatkoilla (ainakin silloin kun on valoisaa...)

Listalle voisi tietysti lisätä uudet sukset, pari koiran takkia, oman kämpän, Boltille seisoja kaverin ja ja ja... Materialismi onnea ;)

Pentukuume on kova..