torstai 20. maaliskuuta 2014

Takatalvi

Tuossa muutama viikko sitten olisin ollut täysin valmis heittämään hanskat tiskiin tämän talven osalta. Kas kummaa, talvi tuli sittenkin tänne etelään. Tälläkin hetkellä lunta tulee taivaan täydeltä ja kolmet vetotreenit lumella on saatu tähän viikkoon mahtumaan.

Maanantain "koe ajon" jäljiltä voitiin todeta, että tuo Ruotsinkylän lenkki on aivan loistava paikka treenata, vaan ei potkukelkalla. Tiistaina ja tänään kävimme vetämässä lenkin ikivanhoilla suksen rähjöillä. Polku, kun oli osittain sulanut hiekalle asti, niin ei oikein priima kisasuksilla tuonne uskaltanut. Suksien luisto oli täysin olematon, eikä polulla voinut muuta itse tehdä kuin tasatyöntöä. Minulle siis tiukkaa käsitreeniä, ja Falconille kunnollinen vetotreeni.

Sekä tiistaina, että tänään, kiersimme hiukan päälle kolmen kilometrin lenkin kahteen kertaan. Falconille matkaa noin 7 km ja Kodalle vain se reilu 3km, koska pääsi vasta jälkimmäiselle kierrokselle mukaan, kun ei pienen pojan vauhti olisi riittänyt mitenkään. Molemmat koirat ollut molempina päivinä mukavan puhki treenin jälkeen, eikä itselläkään ole liiemmin ylimääräistä energiaa ole riittänyt.

Tänään oli mukava huomata, että kyllä Falcon on sitkeä! Toisella kierroksella, kun Falconilla oli jo takana noin 4km, Kodan vauhti loppui kesken. Falcon meni niin kovaa, ettei Koda yksinkertaisesti enää pysynyt mukana. Jouduttiin pysähtymään ja katselemaan tilannetta. Päädyin jatkamaan matkaa vähän extreme tyylillä. Koda pääsi syliin ja Falcon piti huolta matkan etenemisestä. Näin mentiin vajaan kilometrin verran, jonka jälkeen Koda jatkoi taas juoksua. Tällä kierroksella olin myös kaatunut ja muutenkin himmaillut itse, Kodan oloa helpottaakseni. Kuitenkin aivan lenkin lopussa saimme treeni kaverimme, Malinois nartun kanssa hiihtäneen Helsinkiläis naisen kiinni. He olivat lähteneet noin muutaman minuutin ennen meitä. Oltiin menty aikas kovaa!

Hyvältä näyttää SM-kisoja ajatellen. Aivan ykköspaikalle ei käytännössä ole kovin todennäköistä päästä, koska kilpailemme poikien A-naru sarjassa. Järjestely oli ainoa mahdollisuus saada SM-kilpailuihin myös junioreille SM arvo (vaatii viisi kilpailijaa). Vastassa on siis mm. pari poikaa saksanseisojien kanssa. Katsotaan mitä saadaan aikaiseksi. Palkinto sijoja lähdetään yrittämään!

Vuosi sitten VULlin SM-1, tytöt ja pojat 14-16v.

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Tasapainoilua

Juuri palattiin treeneistä. Pitkästä aikaa lumella!

Tänään oli aivan puhtaasti vetotreeni molemmille koirille! Itse en tehnyt muuta kuin ohjannut. Mentiin siis tällä kertaa oikein vanhan ajan potkukelkalla, metsätielle tallautuneella polulla. Meno oli kaaoottista, koska potkukelkka ei oikein mahtunut polulle kunnolla ja upposimme jatkuvasti. Pitäisi aivan selvästi hankkia kicksparkki, niin onnistuisi nämäkin treenit ilman äänensä käheäksi huutamista. Kaaduin useaan kertaan ja muutenkin treeni meni pääosin yhden jalaksen varassa. Voin vain kuvitella miltä tuo näytti! Täytyy sanoa, että täydet rispektit kaikille valjakolla ajaville! Mulla oli edessä huimat kaksi koiraa, vauhti maksimissaa 30km/h ja silti onnistuin kaatumaan useaan otteeseen, ja nyt on keskikropan ja käsivarsien lihakset mukavan hellinä. Vaatii aikamoista kehonhallintaa saada kelkka pysymään pystyssä, etenkin kun pohja ei ole aivan tasainen.

Vetureina toimivat siis jälleen Falcon ja Koda. Koda hoiti kolmen-neljän kilometrin lenkistä lähinnä alkumatkan vetämisen, kun Falconia kiinnosti enemmän reitin varrella olleet hajut. Pikkuhiljaa Falcon päätti vauhdin olevan liian hidas ja otti vetovastuun itselleen. Ehkä kaksi kilmetriä lenkistä Koda vain juoksi mukana, tosin hangessa, joten ihan tehokkaalta treeniltä se Kodankin osalta näytti. Eteneminen oli hidasta, koska en itse voinut nostaa kertaakaan jalkoja pois jalaksilta, koska muuten olisimme olleet komeasti kyljellään. Falcon veti kuitenkin sitkeästi ja matka eteni pohjan kuntoon nähden mukavasti. Ylämäkiin sai tsempata koiria kovasti, mutta ei matka tyssännyt niihinkään! Hienosti pojat ottivat loppukirinkin, kun haistoivat vasta ohi menneet ketut (äitini, joka oli maalissa odottamassa, näki kettukaksikon juuri ennen meidän tuloa).

Huomenna uudestaa, mutta silloin saa kyllä kelkka jäädä kotiin! Ajattelin kaivaa vanhat laskettelusukseni ja lähteä niillä reitille, kun ei aivan viitsi noita kilpasuksia lähteä tuonne pilaamaan. Sen verran oli reitillä kiviä ja juurakoita näkyvillä. Ja laskettelusuksilla kumminkin mahtuisi polulle, toisin kuin kelkalla :)

Tuo "vain" jalaksilla seisoskelu oli kyllä niin hauskaa puuhaa, että vielä joku päivä haluan tuota kokeilla ihan kunnolla! Eikä vain rähjäisellä potkukelkalla kahden täysin eritasoisen koiran kanssa, vaan ns. kunnon valjakolla. Hauskaa puuhaa! Alan ymmärtämään vain päivä päivältä enemmän tätä valjakkourheilun koukuttavuutta!
Kisakuva Canin Cupista jostain kolmen vuoden takaa :)

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Takaisin treenien pariin

Perjantaina illalla tein ensimmäiset yhteiset treenit koirien kanssa EM-kisojen jälkeen. Falcon on käynyt osteopaatilla taas, sekä päässyt mukaan pitkälle ratsastus lenkille ja riehumaan tuttujen koirien kanssa. Koda sen sijaan on viettänyt aikaa Veran kanssa tämän koululla ja päässyt siellä juoksemaan pidempää lenkkiä.

Starttasimme Falconin kanssa kotipihasta vasta iltayhdeksän jälkeen. Reitti kulki samaan suuntaan kuin edellisellä pidemmällä juoksuttelu lenkillä. Pääosin valaistut reitit, eikä pahemmin muita ulkoilijoita (saattaa kyllä johtua kellonajastakin). Falcon juoksi todella hyvin, ja pidimme tahdin reippaana ravina. Juoksu oli kaunista, askel pitkä ja harvoin sortui laukalle. Pyrkimys oli pitää vauhti tasaisena, ilman vetoa. Vedot kun ei oikein tällä hetkellä onnistu mitenkään. Asfaltilla en halua juoksuttaa (pyörän vieressä menee pientareen puolella) ja metsätiet ovat vielä osin jäässä, ja tällä hetkellä lumen alla. Minulla oli reitin mittaus käynnissä lenkillä, mutta jotain meni vikaan ja väitti olleen vain kolme kilometriä, mutta arviolta lenkki oli noin 8-9km pitkä. Ohituksia tuli muutama: lastenrattaiden kanssa juoksija, toinen koiran juoksuttaja, sekä pariskunta pienen vapaana kulkevan koiran kanssa. Muuten meni aivan loistavasti, mutta vapaana juossut pikkukoira kun tuli moikkaamaan, niin ei siinä Falconin itsehillintä riittänyt. Keskittyminen loppui siihen ja kaveria piti päästä nuuhkaisemaan.


Itse en älyä, miksi se koira on pakko pitää vapaana kävelytiellä. Etenkin kun autotie kulkee vieressä ja koira ei ole hallinnassa. Kumpikaan tästä pariskunnasta ei tehnyt pienintäkään elettä estääkseen koiraansa tulemasta Falconin luo. Itse luotan Falconiin, mutta en itse päästäisi omaa koiraani tuostavain nuuhkimaan vierasta koiraa tietämättä tästä mitään, saatikka kysymättä toisen koiran omistajan lupaa. Mitä jos vastaan olisi tullut agressiivinen koira, eikä minä ja Falcon? Pahimmassa tapauksessa olisi voinut tämän pienen uteliaan koiran kohtalo saattanut olla hyvinkin kurja...

Kotona vaihdoin vaatteet, koiran, ja kulkuvälineen. Kodan kanssa lähdettiin vielä kickbike lenkille. Kodaa uskaltaa vedättää asfaltti teilläkin, koska vanha herra osaa juosta käskystä pientareella, vaikka vetäisikin samalla. Ilman varsinaista reitti suunnitelmaa lähdimme potkuttelemaan, ja itse otin nyt enemmän oman treenin kannalta, ja potkin koko lenkin täysillä. Koda juoksi mukana ja innostui muutamaan kertaan revittelemään oikein kunnolla, kun törmäsimme muutamaan rusakkoon matkalla. Metsästyskoiralla on metsästyskoiran vaistot. Koda on onneksi niin pieni, että pienet tai isommatkaan sivulle nykäisyt ei saa kickbikea pois kurssista. Kävimme mukavan uuden lenkin ja matkaa kertyi lopulta 5,3 kilometriä, ja tämä oli minulle täysi yllätys, koska Koda jaksoi niin hyvin, että olisin kuvitellut lenkin pituudeksi maks. kolme-neljä kilometriä.

Treenien jälkeen vielä iltapissa lenkki ja nukkumaan. Vasta yhdentoista aikoihin oli molemmat treenit ohi, välineet pakattu lumisateelta suojaan ja koirat huollettu.

Onnistunut treenipäivä siis!

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

European Championchips on snow, Rautavaara Finland, Sunday

Viimeinen päivä EM-kilpailuita jäljellä! Ja luonnollisesti ne kilpailuiden ratkaisun hetket käsillä. Sunnuntaina vuorossa olivat hiihdon viesti ja rekiluokkien viimeiset ajot.

Sääoloista johtuen Metsäkartanolla ajettavat luokat jouduttiin perumaan reitin vaarallisuuden vuoksi. Aiempien päivien plussa kelit ja yön pakkanen eivät olleet hyvä yhdistelmä: reitit olivat jäätyneet koiran tassuille vaarallisen koviksi ja epätasaisiksi. Tuomarien päätös oli jättää luokat ajamatta. Tämä päätös sai osalta kilpailijoista raskastakin kritiikkiä, mutta asia oli sillä selvä.


Hiihdossa oli jäljellä enään vain viesti, joka saatii oikein komeasti hiihdettyä Rautavaaran kylällä, aiempien hiihtoluokkien tapaan. Suomella oli mukana kolme vahvaa viestijoukkuetta, joista jokaisessa kaksi naru osuuden viejää ja yksi pulkan kanssa. Odotukset olivat korkealla ja uskalsimme luottaa ainakin yhteen mitaliin, jopa jo ennen starttia.


 Viesti startattiin yhteislähtönä, ensimmäisenä osuutena naru. Kaikki kolme Suomen viestin viejää lähtivät hyvin matkaan pitäen oman paikkansa. Reitiltä näimme vain osuudet jotka hiihdettiin stadion alueelta. Matka oli 5+2km x3 joten yleisölle riitti nähtävää. Ensimmäiseen vaihtoon tullessa Suomen tilanne oli oikein komea! 1. joukkueen vaihto tapahtui ensimmäisenä kaikista, joskin Norja aivan peesissä. 2. joukkuekin vaihtoi hyvillä asemilla, mutta 3. joukkueen viestin viejä kaatui tiukassa alamäki mutkassa, joten häntäpäässä tultiin, joskin ohituksia tuli vielä kaksi maalisuoralla. Toisella osuudella ei radikaaleja muutoksia sijoituksiin tapahtunut. Erot kasvoivat ja Suomen ja Norjan 1. joukkueet olivat selvässä karussa.


 Toiseen vaihtoon tultaessa oli kärki jo tosi tasainen. Rintarinnan Suomen ja Norjan ankkuri osuuden viejät hiihtivät pois stadionilta. Myös viiden kilometrin jälkeen kulkivat he aivan perätysten. Myöskään viimeisen kahden kilometrin aikana ei suuria muutoksia ollut tapahtunut. Norja edellä, Suomi aivan peesissä tulivat hiihtäjät stadionille. Viimeisessä mutkassa ennen maalia Suomalaisen pulkka kaatui ja Norja pääsi karkuun. Kullasta jäätiin vain noin yhden koirakon mitan verran. "Hopee ei oo häpee!" Ja taas saa olla ylpeä suomalaisuudestaan! Myös toiset joukkueet selviytyivät komeasti maaliin, joskin ei enää mitalitaisteluissa mukana. Upeaa työtä kaikki kuitenkin tekivät, ja lopulliset sijoitukset Suomen joukkueilla olivat 2. 5. ja 7.


Kisapaikalta pikaisesti takaisin Metsäkartanolle ja palkintojen jakoon. Maamme-laulu soi jälleen! Vielä viimeiset ruokailut ja heipat kaikille tutuille. Kotimatka pääsi alkamaan. Ja ei mennyt kuin ehkä 20km kunnes olin jo unessa. Hieno, unohtumaton ja uuvuttava viikonloppu takana, ja hymy huulilla! Lähden uudelleen tähän hommaan koska vain!

Ja vielä viikonlopun tulokset:

täältä hiihtoluokat!

ja täältä valjakot!

Kyllä Suomessa osataan järjestää kisoja! Ei siitä mihinkään pääse!

tiistai 11. maaliskuuta 2014

European Championchips on snow, Rautavaara Finland, Saturday

Nyt siihen kilpailuiden toiseen päivään. Meidän omat kisat olivat jo käyty, Falcon ja huoltojoukot matkanneet kohti kotia, mutta minä jäin vielä kilpailupaikalle kuvaamaan, työskentelemään ja pitämään hauskaa.

Lauantai alkoi aikaisella herätyksellä Metsäkämpällä, ja selviytymisellä aamiaiselle. Töitä tehtiin ruokalan ovella keräten ruokailulipukkeit ystäväni Jasmin Köcherin kanssa. Jassu ei tällä kertaa itse startannut kisoissa ollenkaan, mutta toimi talkoolaisena. Meno oli levotonta jo heti aamusta lyhyiksi jääneiden yö unien takia.


Heti kymmeneksi raahauduimme nauttimaan valjakkokisojen tunnelmasta. Vietimme aikaa Metsäkartanon puolella lauantain ja katselimme valjakoiden menoa ja meininkiä. Kisat olivat hienot ja koirat nopeita (tietenkin kun EM-kisoissa oltiin ). Startteja oli minuutin ja kahden minuutin välein luokasta riippuen ja suomalaisia starttasi useita. Kuvasimme startteja sekä video kameralla, että siskoni järjestelmä kameralla (Canon eos 1000D). Jasmin huolehti videoinnista ja minä katselin maailmaa still kuvien kautta. En ole erityisen hyvä kuvaamaan, joten automaatti asetuksilla mentiin ja muutama vahingossa hyvä osuma sattui mukaan.


Katsottiin kaikki luokat MD ja avointa luokkaa lukuun ottamatta, ja auttelimme lähtö ja maalialueella järjestelyissä. Starttien jälkeen painuttiin takaisin töihin ja  palloiltiin muutenkin kilpailukeskuksella tuttuja moikkaamassa. Pyörimme myös Kainpon pisteellä Kaitsua auttamassa. Muutamista kuvista pystyin vielä näin jälkikäteen tunnistamaan valjakoita, ja niissä kuvissa on nimet mukana.
SP4J Vilma Laitinen
SP4J Vilma Laitinen
SP4 Susanna Burkland
SP6
SP6
SP6
SP6 Antti Mäkiaho

 Illalla oli vielä Musher Dinner ja päivän kilpailuiden palkintojen jakoa. Suomalaisten menestys oli taas ollut hienoa ja maamme laulua saatiin kuunnella muutamaan kertaan. Hyvä Suomi!

Palkintojen jakoa odoteltiin jännittyneinä
Nyt täytyy myöntää että en muista oliko tämä miesten yhdistetty vai naru.                                                            2. Vesa-Pekka Jurvelin (FIN) (molemmissa luokissa hopeaa!)
SP4J 1. Julie Boysen-Hillestad (NOR), 2. Axel Coste (FRA), 3. Vilma Laitinen (FIN)
SP4 1. Antti Mäkiaho (FIN), 2. Igor Trach (POL),  3. Essi Hytönen (FIN)
NSW 1. Maija Nivala (FIN)



Tässä muutama linkki uutisiin joita löytyi tuolta kisoista. Kerrankin valjakkourheilulla näkyvyyttä mediassa! Kannattaa kurkata :)
Savon sanomat

Savon sanomat (tässä jutussa myös siskoni Vera!)

Yle uutiset


maanantai 10. maaliskuuta 2014

European Championchips on snow, Rautavaara Finland, Friday

EM-kilpailut takana. Omaan suoritukseen totaalisen pettyneenä, mutta kokemuksenahan tuo oli aivan upea. Pääsin näkemään ensimmäistä kertaa isojen kisojen huumaa myös työntekijä puolelta, kisaamisen lisäksi tietenkin. Kerron nyt kisoista kolmessa osassa, koska tekstiä on paljon, vähintäänkin yhtä paljon kuin uusia kokemuksia!

Aloitetaan vaikkapa siitä minun omasta kisastani. Startattiin siis Falconin kanssa NWSJ luokassa, eli tyttöjen (17-21v.) naruluokassa. Kilpailu numeroni oli 10 joten pääsin siis ladulle jo ensimmäisten joukossa. Jo ennen starttia huomasin suksieni luiston olevan huono. Sää oli lämmin ja latu pehmeä. Pohjassa oli vain kotona laitettu +5 asteen pikaluisto voide. Huolsin sukset kuten aina ennenkin, mutta tietenkin tällä kertaa ei onnistunut. Ensimmäisessä ylämäessä huono luisto korostui erityisesti. Koko kymmenen kilometrin matkan ajan hiihtäminen oli yhtä tuskaa. Ylämäet meni harppomiseksi, alamäissä joutui hiihtämään, että päästiin eteenpäin ja tasaisella suksi tökki, kun lumi takertui pohjiin kiinni.

Jo ensimmäisen neljän kilometrin aikana oli perään lähtenyt norjalais tyttö mennyt ohi ja ruotsalainen sai meidät kiinni reitin tiukimmassa ylämäessä. Meillä oli vauhti tyssännyt jo mäen alaosaan kun huomasin heidän lähestyvän ja nappasin Falconin lyhyelle hihnalle ja jäin tällä kertaa ihan odottamaan, että pääsevät ohi. Ruotsalaisen vauhti loppui myös ja tämän koira käytti tilaisuuden hyväksi ja tuli moikkaamaan Falconia. Hetken koirat vain tuijottelivat toisiaan nenät vastakkain, kunnes aivan yhtäkkiä tämä ruotsalaisen koira päätti haukata Falconia kuonosta. Näppäisyn jälkeen molemmat koirat murisivat toisilleen ja ruotsalainen tyttö havahtui tilanteeseen ja käski koiransa eteenpäin. He pääsivät matkaan ja irtautuivat nopeasti (olihan tämä parivaljakko luokkamme toiseksi nopein!) Jatkoimme Falconin kanssa loppukierroksen omana suorituksena loppuun. Edessä oli kuitenkin stadion alueen ohitus ja toinen kierros.

Heti stadion alueen reunassa Falcon päätti kisan olleen siinä ja heittäytyi hankeen loikoilemaan ja syömään lunta. Hurjan kannustuksen ja pienen köydenvedon jälkeen suostui poju jatkamaan matkaa ja pääsimme toiselle kierrokselle. Aikuisten miesten luokan lähdöt olivat alkaneet 30 sekunnin väliaikalähdöillä ja saimme heistä mukavaa veto apua. Emme kuitenkaan pysyneet mitenkään vauhdissa mukana, koska Falcon alkoi olla jo aika puhki kaikesta minun kiskomisesta, eikä huono luisto edes auttanut tilannetta ollenkaan. Miehiä meni ohi tiuhaan tahtiin ja ensimmäiset kolme kilometriä (siinä kohtaa miehet lähtivät pidemmälle reitille) reitistä meni pääosin ladun reunalla hiihdellen ja koiraa pidellen. Ohitukset menivät kuitenkin oikein mainiosti! Edellisen kierroksen ongelma ylämäestä tuli ongelma tälläkin kierroksella, tosin eri syistä. Falcon oli jo sen verran puhki, että veto apu jäi saamatta ja lumen syönti tuntui kiinnostavan hyvinkin paljon. Itselläkin raskas keli tuntui jo jaloissa, joten mäen kapuaminen oli todella hidasta. Loppuun asti hiihtelimme koiran tahtiin ja stadion alueen reunaan otettiin taas erä köyden vetoa. Vielä piti kiertää stadion ennen maaliviivaa. Pääsimme maaliin! Tärkein tavoite suoritettiin!

Jo maalissa suoritimme sääntöjen mukaisesti protestin tekemisen purevasta koirasta. Ja odottelimme vielä luokkamme viimeisen, mutta varmasti sitkeimmän kilpailijan maaliin. Siskoni Vera oli mukana kisassa Bordercollie Punasukan Pixelillä ja hienosti pääsivät hekin maaliin, vaikka meidän pieni 2v. Pix olikin aivan puhki. 10km on pitkä matka!

Protesti käsiteltiin myöhemmin iltapäivällä, mutta tuomarit joutuivat hylkäämään sen, koska ruotsalaisen tarinan mukaan Falcon olisi haukkumalla provosoinut hänen koiransa hyökkäämään ja, että koirat eivät olisi edes koskeneet toisiinsa. Tilanteella oli silminnäkijä. Vera oli Pixelin kanssa rinteen yläosassa ja näki kaiken. Häntä ei voitu kuitenkaan käyttää virallisena silminnäkijänä sisaruussuhteemme takia. Näin tällä kertaa.


 NSWJ: 1. Eira Aeseby (NOR)  2. Madelene Nord (SWE) 3. Oda Foss Almqvist (NOR)

Tuloksissa jäimme startanneista koirakoista toiseksi viimeiseksi. Olen pettynyt, myönnän sen, mutta olen toisaalta onnellinen ja kiitollinen, että pääsin ylipäätään starttaamaan. Maaliin pääsykin oli hyvä suoritus! Tällä kaudella on yksi kilpailu takana ja kahden käden sormilla on laskettavissa myös suksilla tehdyt vetotreenit. Myös kisamatka oli pidennetty aiemmin ilmoitettuun nähden, ja tämä oli ensimmäinen kisa 10kilometrillä, tähän mennessä ollaan kisattu lähinnä vain viiden kilometrin matkaa. Ja vastassa oli kuitenkin aivan huippu tason hiihtäjiä, joista kaikilla norjalaisilla ja ruotsalaisilla oli edessään saksanseisoja. Me suomalaiset olimme erilaisia! Suursnautseri, beauceron ja bordercollie. Ja voimme ylpeinä todeta että otimme komean kolmois häviön! Pohjalta on hyvä ponnistaa! Täältä tullaan vielä!

Suomen tulokset perjantailta olivat loistavia! Hiihtoluokista tuli useammista mitaleita ja valjakkoluokissa pedattiin hyviä lähtökohtia seuraavien päivien startteihin.



keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Viimeiset vedot ennen isoja kisoja

Eilen illalla kävimme taas treenailemassa Falconin kanssa kickbikella. Teimme lyhyttä ja nopeaa vetoa, tauoilla. Treeni paikkana käytimme jälleen samaa hiekka-autotietä, kuin viimeksi, ja jälleen oli pimeää.

Treeni paikalle potkittiin Kodan kanssa kivaa lämmittely tahtia. Kodasta kyllä huomaa vahvasti, että kunnon vetokoiran ura alkaa olla jo ohi. Ei poju oikein jaksanut juosta entisellä innolla edes tuota 1,1 km pituista matkaa. Keskinopeus Kodalla oli 14,9 km/h, joka on aika surkea, ainakin vuosien takaisiin nopeuksiin nähden. Tottakai Kodan kanssa treenatessa näkyy pojun pieni koko. Koda on vain noin 20 kiloinen ja säkä on jossain siinä 50 cm yläpuolella. Lyhyet jalat ja ylipaino hidastavat vanhusta aivan selvästi. Kodan huippu nopeudet olivat eilisessä treenissä kuitenkin 32,7 km/h. Tämä on kuitenkin vain samaa tasoa kuin Falconin keskinopeudet pyöräluokassa. Mutta kai se täytyy alkaa jo pikkuhiljaa hyväksymään, että ei kukaan koira ole ikinuori.

Varsinaiset treenit tein taas Falconilla. Kilometrin pituista hiekkatien pätkää ympäri. Treeni seurana oli tällä kertaa Milla ja Jero, mutta ohituksia emme harjoitelleet, koska Jero on vielä niin nuori ja aloitteleva koira, että ei olisi malttanut lähteä tyhjiin. Kolme kierrosta menimme ja täytyy olla tyytyväinen. Huiput pyöri siinä 38 ja 33 km/h välillä, kierroksesta riippuen.

Starttia odotellessa

Ensimmäinen kierros (keskinopeus: 16,5km/h, ajanotto meni yli = ei tarkka) oli ihan ok. Koira lähti super innokkaasti matkaan, ja veti hyvin vaikka ihmettelikin kun en itse pystynyt paljoa potkia. Polvet ja nilkat kiukuttelivat vastaan ylämäissä. Puolivälissä reittiä vastaan tulivat Milla ja Jero jotka olivat vahingossa menneet reittiä väärään suuntaan. Pikaisten koirien keräilyjen jälkeen pääsimme kuitenkin ohittamaan ja jatkamaan lenkin loppuun.


Toinen kierros oli illan paras (keskinopeus: 23,1 km/h). Suoritus oli puhdas, vaikkakin en vieläkään kyennyt itse pahemmin potkia, ainakaan täydellä teholla. Tällä kertaa menimme myös molemmat Millan kanssa oikean reitin ja vieläpä oikeaan suuntaan.


Kolmas kierros oli aikamoinen katastrofi. (keskinopeus: 18,0 km/h) Lähdimme taas hyvällä vauhdilla, mutta reitin ainoassa kunnon risteyskohdassa huomasin sivulta kovaa vauhtia tulevan pyöräilijän. Ehdin vain huutaa kovaan ääneen Falconille, että "seis!" ja onneksi koira oli kuulolla ja kolari jäi väliin. Pyöräilijä oli ehkä noin kymmenvuotias poika, ja luulen että hän säikähti mahdollisesti vielä enemmän kuin minä. Poika pysähtyi tien reunaan ja selitin, että takaani tulee vielä toinen koirakko ja jatkoin matkaa. Milla ja Jero olivat kuitenkin jo päässeet niin lähelle meitä, että Falcon näki heidät eikä vetäminen tuntunut enää yhtään niin kiinnostavalta puuhalta. Muutama kierros kickbiken ympäri ja sitten oltiin komeassa solmussa. Jäimme odottelemaan, että Milla ja Jero pääsisivät ohi, ja selvittelimme narut taas suoriksi. Matka jatkui ja ohitimme toiset heti aluksi ja loppu matka meni loistavasti, omia hidastelujani lukuun ottamatta.

Koda odottaa lähtöä silmät kiiluen  (kameran salama tekee tämmöistä)
 Kotiin potkittiin taas Kodan kanssa hissukseen, aiemmin viikolla kohdatut kultaiset noutajat taas ohittaen. Tällä kertaa tilanne oli rauhallisempi, mutta edelleen toinen koirista oli tulossa kovaa kyytiä kohti Kodaa, eikä omistaja vieläkään ottanut koiriaan lyhyemmälle hihnalle.





maanantai 3. maaliskuuta 2014

Viikonlopun treenikatsaus

Viikonloppuna teimme EM-kisamatkan pituista treeniä, sekä itselleni että koiralle. Erikseen kylläkin, edelleen lumen puutteen vuoksi.

Lauantaina jo heti aamusta lähdimme Keravan keinukallioon hiihtämään. Ladut oli saatu lumetettua uudelleen ja latukoneellakin oli selvästi ajettu. Pohjalla oli kova, jäinen latupohja, jonka päällä kevyttä lumetus lunta. Joillain kohdin ei meinannut sauva upota latuun ollenkaan, mutta pääosin oli ihan mukava hiihdellä. Hiihtelin 9,4km reippaalla tahdilla. Oikea pakara oli jumissa torstain kickbike treeneistä vielä (syy miksi oikeasti kannattaa venytellä, vaikka se välillä tuntuisikin turhalta!) ja ylämäkiin tuntui, ainakin loppumatkasta, vauhdin tyssäävän kokonaan. Oli mukava huomata, että olin ladun yksi nopeimmista hiihtäjistä, krampista huolimatta! Luisto ei ollut tällä kertaa parhaimmillaan, vaikka nyt pitäisi alkaa olemaan välineidenkin jo huippu kunnossa! Joissain ylämäissä alkoi myös pelottamaan oikean sauvani puolesta. Minun hiihtotyylini ei ole maailman tyylikkäintä, ja käytän todella paljon enemmän oikeaa kättäni, kuin vasenta. Tästä syystä oikea sauvani näyttää joskus taipuvan hurjasti, etenkin ylämäissä. Kunhan ei mene poikki, niin kaikki on hyvin!


Sunnuntaina oli Falconin vuoro! Hiihtämään kun ei pääse, ja matkaakin piti saada pojulle kerrytettyä, niin hyppäsin pyörän selkään ja lähdimme kruisailemaan. Ilman sen suurempia reitti suunnitelmia onnistuimme ajelemaan mukavan tasaisella tahdilla noin 11,5 km. Menimme ilman vetoa, jotta Falconin tassut eivät kärsisi kovasta asfaltista. Ajoin itse vanhalla pyöränromullani ja Falcon juoksi vierellä ojan puolella. Tavoitteena oli pitää tasainen tahti läpi koko lenkin, ei niinkään kilpailla aikaa vastaan. Keskinopeus oli noin 13,5km/h muutamalla suunnanhahmottamis ja pissa tauolla varustettuna. Ohituksiakin kertyi, ja kaikki mentiin oikein kauniisti, yhtä lukuun ottamatta... Aivan loppu matkasta ohitimme kaksi poikaa joista toisella oli kainalossaan jalkapallo. Falcon päätti, että nyt riittää juokseminen, minä haluan leikkiä pallolla. Kävimme hurjan tahtojen taisetelun, mutta pojat selvisivät säikähdyksellä. Pallo pysyi koskemattomana.