tiistai 22. joulukuuta 2015

Urheilija ei tervettä päivää näe

Tällä kertaa minä olen ehjä. Koira ei.

Viime viikon perjantaina, iltalenkiltä, juuri kotiovella Koda oli livahtanut karkuun lenkillä olleelta iskältäni. Boltin paras kamu lähti karkuun, joten ipana syöksyi perään. Itse olin sisällä, kuulin iskän huudon, ja automaattisena reaktiona syöksyin ulos. Heti ovelta huusin Bolttia. Vilahdus pimeässä, tien suunnalta. Ensin Bolt pinkaisee pirteänä takaisin, Koda kipittää perässä häpeilevän näköisenä. Kodan olemus säikäytti pahasti. Koira joka ei ikinä tule kutsusta, jos vapaaksi pääsee, tuli luokse. Heti sisään päästyä tutkin Kodan jokaista karvaa myöten. Mitään ei näkynyt, koira kunnossa. HUH! Siirryin rapsuttelemaan Bolttia. Ja pian olikin kädet veressä.

Boltin toinen kylki oli aivan mudassa. Toinen kyynerpää auki. Syvä, iso ja repaleinen haava vuosi reippaasti. Oli selvää, että eläinlääkärireissu tulisi. Suihkuttelin Boltin puhtaaksi mudasta, ja koko koiran oikea kylki oli täynnä pieniä naarmuja siellä täällä. Kauhukuvat kolarista auton kanssa tulvi mieleen. Itse olin elämäni ehkä toiseksi pahimmassa shokissa, joka tarttui nopeasti koiraan. Takki niskaan koiralle ja suunta lekuriin. Onneksi päivystävä eläinlääkäri löytyi 3km päästä!

Pieni potilas <3
Uskottava paketti :D
 Bolt punnittiin (30,8kg ennen ruokailua) ja rauhoitettiin (olisi ollut suunnattoman hupaisaa, jos ei olisi pelottanut mitä löytyy). Nukkuvaa Bolttia oli helppo tutkia, ja haavan pääsi näkemään nyt hyvässä valossa. Luu näkyi, luussa näkyi naarmu (tms). Ell yritti puhdistaa haavaa kaikesta savesta, mutta turhaan. Haava oli niin likainen ja repaleinen, ettei uskallettu tikata. Mahdollisimman tarkka puhdistus ja antibiootti kuuri olivat ratkaisu. Ja ne jatkuvat edelleen päivittäin.

Bolt on esimerkillinen potilas. Haavan puhdistus on helppoa ja potilas nauttii sängyssä makoilusta. Kauluri ei ole kiva kaveri kun pieni ei mahdu sen kanssa sängyn alle ja häkistäkin ulos pääsy on vaikeaa. Sivuoireina haavalle on alkanut tulla valtaisaa ylienergisyyttä. Bolt on aivan sekoamispisteessä, kun ei pääse liikkumaan. Muutama lyhyt lenkki päivässä, jolloin saa juosta, mutta muuten sisällä eristyksissä kavereista. Eilen käväistiin hiukan seikkailemassa 5km suolenkillä, jolloin pääsi purkamaan pahimmat virrat, mutta täytyy kyllä toivoa, että haava paranisi nopeasti, ettei koira ehdi menettää viimeisiäkin järjen rippeitä...

Sukkahousut jalassa, ettei pääsis haavaan käsiksi...
Ja olisihan se kiva päästä tästä takaiskusta huolimatta vielä sinne SM-kilpailuihin, jotka edelleen lähestyvät kovaa kyytiä. Ja myös treenata ennen sitä :) Tosin itsehän olen löytänyt kadonneen motivaationi viimein ja hitsi että tuntuu hyvältä treenata taas kovaa!!

Uusin villitys on salilla käynti! Nautin!!


perjantai 11. joulukuuta 2015

Henkistä ja fyysistä valmistautumista talvikauteen 2016

Pientä tuli ikävä <3
Pitkä tauko on jäänyt kirjoittelussa. Pitkän tauon aikana on ehtinyt tapahtua, vaikka ja mitä. Lähestyvä joulu on lisännyt työtunteja valtavasti ja suurinosa ajastani kuluukin kahveja tehdessä. 7kk työputki ilman sen suurempia lomia sai tauon, kun lennähdimme Veran ja isoäitimme kanssa Canarialle viikoksi. Alunperin oli tarkoitus ottaa treenikamat mukaan ja ottaa lomailu hyötykäyttöön. Reissuun lähtiessä oli puhti kuitenkin sen verran kateissa, joten lenkkarit vaihtui sandaaleihin ja loma ottettiin nyt vain lomailun kannalta. Päätös oli loistava! Viikon verran lomailua, ilman stressiä töistä, treeneistä tai muista vastuista.

Kotiin palattiin viime sunnuntaina, ja sitten sitä hommaa onkin riittänyt riesaksi asti. VUL:lin hallitukselle pitäisi tehdä iso pino hommia. Tämän hetken tärkeimpänä kuitenkin junioreiden hiihtoleiri talvelle 2016. Elämäni ensimmäinen leiri, minkä järjestän. Onneksi apujoukot on hyvät, ja nyt toivotaankin vain isoja kinoksia lunta! Mainoksia leiristä laitan jakoon ensiviikolla!
© Vera Ignatius




Koirahiihdon SM-kilpailut lähestyvät kovaa kyytiä (vain 51 päivää), ja sinne olisi itsellänikin suunta. Varsinaiset treenit kisoja varten alkoivat tällä viikolla. Ja kyllä muuten tuntuu heti. Alla pitkä pätkä peruskunto treeniä, mutta nyt alkoi kovat treenit. Tämän viikon saldona kolmet vetotreenit Boltilla (6km, 4,5km, 6km), yksi canicross treeni Kodan kanssa (7km), UVU:n sauvarinne treenit ja edessä vielä ainakin hiihtoa hiihtoputkessa ja peruskunto hölkkä. Bolt kasvaa ja kehittyy vieläkin aivan silmissä! SM-kilpailuissa tavoitteena on mitali, väristä en osaa vielä haaveilla. EM-kilpailutkin ovat edessä maaliskuussa. EM-kisakuntoon on vielä matkaa, mutta sinne suunnataan!

Pikkupoika reenien jälkeen Sherwoodin metsässä uusissa valjaissa! :)
Tässä syksyn aikana on tullut tehtyä runsaasti hankintoja /päivityksiä kalustoon kisoja silmällä pitäen. Muutama kuukausi sitten ostin oman auton pitkän projektin ja haaveilun päätteeksi. Haaveena oli joko pieni pakettiauto tai iso farmari. No kumpikin unohtui matkalle ja ostinkin viistoperäisen pikkuauton. Tässä pikkuautossa kuitenkin riittää tehoja ja ajomukavuutta pitkillekkin ajomatkoille. Fiat Stilo 2004, 1,9 diesel moottorilla. Pieniä puutteita on, mutta ihan laitettavissa. Peräkoukku täytyy asentaa pyöriä varten (tosin mahtuvat sisään kun vähän purkaa), ja takakontti on hiukan ahdas kahdelle koiralle. Pääosin auto kuitenkin kulkee kaksipaikkaisena ja Boltilla on tilaa vaikka muille jakaa.

Auton lisäksi hommasin Boltille uudet valjaat, kun kasvoi keväällä ostetuista ulos. Nyt poika juoksee Non-Stopin free motion valjailla. Myös Boltin ruokailuihin on tehty pieniä päivityksiä. Koiraurheilu.fi:n ja Ninnin avustuksella vaihdettiin Boltin ruoka Happy Dog sportin vahvempaan versioon (28/20) ja rinnalle otettiin kisakaudelle Happy Dog Profiline Race (34/24). Näillä luulisi kulkevan! Etenkin kun sekaan vielä satunnaisesti peuran lihaa!


Ja tottakai kun Bolttia on hemmoteltu uusilla välineillä, niin pitihän sitä itsellekkin, joku lelu hommata. Omaksi joululahjaksi ostin vihdoin ja viimein kauan haaveillun GoPro Hero 4 Blackin! Ammattitasoinen action kamera kulkee tästä lähin tiiviisti mukana kisa- ja treenimatkoilla (ainakin silloin kun on valoisaa...)

Listalle voisi tietysti lisätä uudet sukset, pari koiran takkia, oman kämpän, Boltille seisoja kaverin ja ja ja... Materialismi onnea ;)

Pentukuume on kova..

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Roadtrip

Taas jälleen yksi viinkonloppu jonka aikana pakoilin todellisuutta hyppäämällä auton rattiin ja ajamalla minne mieli vei. Tällä kertaa starttailimme jo Torstaina, kun perjantaille suunniteltu koulutus peruuntui. Matkaseuraksi ajoimme Boltin kanssa hakemaan serkkuni Annan Helsingistä. Tankki ja mahat täyteen Hyvinkäällä, josta yhden pissatauon taktiikalla Kokkolaan. Kokkolassa asuu toinen perheeni, kummini perheineen, ihanat serkkuni (oikeasti pikkuserkkuja...) sekä muutamia hyviä kavereita.

Kokkolassa vietettyn  miniloman ajan Bolt vietti juoksunarussa takapihalla ja yöt nukkuen autossa (hyvää harjoitusta tulevaisuuden kisamatkoille). Perjantaina sekä lauantaina treenailimme Kickbikellä oikein loistavat pimeän treenit. Hiekka-autotietä peltojen keskellä. Lamppujen kanssa mentiin, mutta silti ensimmäisenä iltana metsästäjä koirineen pääsi yllättämään. Toinen irtokoirista lähti kisaamaan Boltin kanssa ja liimautui aivan tämän kylkeen. Eteen ja ohi käskyt on kuitenkin juurrutettu niin syvälle Boltin päähän, että poju vain jatkoi matkaa sivulle vilkaisematta vaikka toinen roikkui kyljessä. Perjantain vajaan neljän kilometrin spurtti mentiin täysin Boltin vetämänä ja Lauantaina roikuin myös vain mukana. Siitä huolimatta oli oma kroppa oudossa jumissa. Pohja oli niin pehmeä, että pike liiraili suorillakin pätkillä. Töitä sai tehdä koko kropalla!


 Molemmat treenit siis täysin ilman potkunpotkua! Bolt on loistolapsi!!!

Treenaamisen ohessa ehdin rakastua kutomiseen ja neuloin Boltille super miehekkään pipon korvien lämmikkeeksi. Tälläkin hetkellä on valmistumassa Boltille edustus takki (ei sitten yhtään isommalla projektilla voinut aloittaa...) Tavoitteena on saada puku valmiiksi talven kisoihin. Erityisesti tietysti Norjan Savaleniin.


Kutomisen ja treenien lisäksi vietin laatuaikaa sukulaisten kanssa, opettelin soittamaan rumpuja, shoppailin kirppareilla ja nukuin hyvin.


 Sunnuntai aamuna super aikaisin (okei vasta 6:00) starttasin pihasta pirteän viileään aamuun. Suuntana oli Jyväskylä ja VULlin hallituksen kokous. Alkumatka sujui hyvin. Musiikki soi, eikä väsyttänyt edes pahasti. Joskus 80km ajomatkan jälkeen sää alkoi huonontumaan ja pian huomasin ajavani lumi-räntä-sohjo sateessa. Lunta tuli aivan vaakatasossa, oli vielä pimeää ja minulla oli kesärenkaat alla... Jännitti aivan kauheasti. Kun päivä valkeni pääsi näkemään kuinka kaikki tien pientareet olivat aivan lumen peitossa. Tie onneksi oli vielä sula ja lumi suli suoraan pois. Yksi noin kymmenen kilometrin pätkä oli kammottavaa sohjoa ja silloin joutuikin ajelemaan super hitaasti. Talvikeleillä ajettuja kilometrejä minulla ei siis ollut tuota aamua ennen yhden yhtäkään. Hengissä kuitenkin selvittiin! Jyväskylässä vielä pikainen pissatus Boltille, takki päälle ja sitten minä suuntasin kokoustelemaan. Muutaman kerran kävin moikkaamassa pojua kokouksen tauoilla, mutta siellä se nukkui tyytyväisenä. Kokous itse oli erittäin avartava ja oli oikein kiva saada ihmisille viimein kasvoja. Jos sitä pikkuhiljaa alkaisi pääsemään kärryille tässä hallitustoiminassa :)

Mun paras roadtrip kaveri <3
Kokouksen jälkeen oli ollut tarkoitus treenailla junnuporukalla tuolla Jyväskylässä. Porukka oli kuitenkin karsiutunut vain minuun ja Neaan, joten jätimme tällä kertaa väliin. Kotimatka alkoi vielä valoisalla. Jossain kohtaa väsy alkoi painaa pelottavan paljon, ja ennen motari suoran aloittamista ajoin tiensivuun ja otin torkut. Hyvin mahtuu Fiat Stilon takakonttiin (penkin kaadettuna) kickbike, saksanseisoja ja ihminenkin vielä. Ihan vaakatasossa Bolt kainalossa nukuin 15min (tai 1h 15min...). Tämän jälkeen jaksoi vielä huristella kotiin.


Loppuun vielä pakko hehkuttaa eilistä peruskuntolenkkiä!! Iskän ja Kodan kanssa käytiin hölköttelemässä 7km! Tuli voittaja fiilis! Etenkin kun katseli sport trackeria lenkin jälkeen. Keskinopeus 7,9km/h ja on ollut tosi tasainen alusta loppuun! muutos ihan muutaman kymmenyksen. Pitää iloita pienistä :D

perjantai 30. lokakuuta 2015

Iso musta on poissa.

Tämän postauksen ei pitänyt tulla vielä moneen vuoteen. Ei kenenkään meidän koirista osalta. Eikä etenkään elämänsä kunnossa olleen viisivuotiaan kohdalta.

Meidän perheen ihana nallekarhu nukkui pois keskiviikkona 28.10.2015. Aivan liian nuorena, aivan liian yllättävästi. Suurempaa diagnoosia siitä mikä Falconin vei, en ala tekemään. Sairaus, joka romautti kaiken alle viikossa.


 Vielä alle vuosi sitten voitimme SM-hopeaa junioreiden kickbike luokassa. Vielä alle kuukausi sitten Falcon starttasi SM-kisoissa ja teki loisto aikoja. Vain viikko sitten suunnittelimme tulevan talven kilpailuita, joihin Falconin piti lähteä kanssani. Kaksi päivää sitten halasin rakastani viimeisen kerran.

Falcon oli vanhempieni koira, mutta siinä samalla koko perheen koira. Falcon oli laumamme kiistaton pomo, joka piti lauman ruodussa. Falcon oli muisto perheemme ensimmäisestä yhteisestä koirasta Rommista. Falcon oli se koira joka opetti minulle ja Veralle millaista on, kun talossa on pentu. Falcon opetti minut rakastamaan vauhtia ylikaiken. Falconin ansiosta rakastuin valjakkourheiluun! Ilman Falconia en olisi koskaan päässyt maajoukkueeseen. Falconin myötä tavoitteet kasvoivat isoimmiksi kuin mitä olisin koskaan Kodan kanssa voinut edes haaveilla. Falconin kanssa olen oppinut iloitsemaan voitosta ja kestämään häviön. On ollut suuri etuoikeus päästä kilpailemaan Falconin kanssa monta vuotta ahkerasti. Yhdessä olemme yllättäneet ihmisiä ja ylittäneet itsemme.

Falcon ja meidän yhteinen rakkaus valjakkourheiluun on syy miksi ylipäätään perustin tämän blogin.

Blogin banneri talvi 2014
Blogin banneri kesä 2014
Blogin banneri talvi 2015
 Tuntuu pahalta lisätä Falconin oman sivun syntymäpäivän alle kuolinpäivä. Etenkin kun syntymäpäivä on vieläkin hyvässä muistissa. Muistan ikuisesti sen kuinka tiesin alusta asti kuinka juurikin tämä olisi se meidän pentu. Meidän Falcon!


Huomenna on pyhäinpäivä. Huomenna sytytän kynttilän ihanalle Topille, rakkaalle Rommille ja ennen kaikkea Falconille, joka teki kaiken suurella sydämellä.

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Ainiin... se "jämiviikonloppu"

Perinteinen Jämin syysajot jäi tänä vuonna väliin. Suunnitelmissa oli kyllä lähteä starttailemaan ja työvuorotkin sattui loistavasti reissuun lähtemisen puolesta. Ja lopulta lähdettiinkin matkaan! Tosin vähän erisuuntaan ja vähän vielä kauemmas...

Perjantaina töihin iltavuoroon lähtiessä pakkailin Boltin, sukset, vetokamat ja pienen määrän treenivaatteita autoon. Työvuoron loppuessa yhdeksältä illalla starttasi auto kohti Suonenjokea! Musiikit soiden, megamagnum kokoinen kahvi käpälässä ajelimme Boltin kanssa kahdestaan pitkälle yöhön asti. Vaikka ajokokemusta ei vieläkään aivan mahdottomasti itsellä ole, meni neljän tunnin pyrähdys kahden pikaisen pissatauon voimalla. Perillä vastassa oli puoliuninen Jasmin ja pirteät Patrik ja Tero. Pikaisesti vaihdettiin kuulumiset ennen nukkumaan menoa.


Aamun herätys oli aikaisin ja heti ensimmäisenä suuntasimme Suonenjoen uimahalliin. Uimahalli oli kiinni, mutta meillä lupa treenata! Tilaa riitti, mutta nopeasti nauru täytti sen! Super hauskaa, ja järjettömän tehokasta! Itse en ole koskaan ollut uimarityyppiä. Hyvä kun pinnalla pysyn :D Räpylöiden kanssa treenasin jalat veteliksi, kroolin tekniikkaa harjoittelin ahkerasti (sitä pitää kyllä harjoitella vielä PALJON lisää) ja ei kädetkään välttyneet "tappotreeniltä". Varsinaisten treenien jälkeen polskimme ja kisailimme vielä hyvän aikaa altaassa. Uupuneina raahauduimme syömään päivän toista aamiaista.


Olimme etukäteen sopineet, että tämä viikonloppu olisi treeniviikonloppu, joten seuraavaksi olikin aika kaivaa kickbiket esille. Potkuttelimme rauhakseen reilu viiden kilometrin lenkin, jonka aikana ehdimme pöllöillä jopa pellolla... Tämän hyvinkin epämääräisen treenin jälkeen treenailimme vielä koirat kickbikeilla ajaen. Lenkin pituudesta ei tietoa ole (jotain 2-4km), mutta ihan kyydissä seisten ajeltiin. Aloitimme treenaamalla Boltin ja Baronin. Lähdin Boltin kanssa tyhjiin edelle, ja poju veti superisti! Muutamaan jyrkempään mäkeen potkin hiukan, ettei tarvitsisi ihan täyttä massaa raahata, mutta muuten Bolt teki kaiken työn. Kovaa mentiin! Seuraavalle kierrokselle vaihdettiin koirat, ja minä sainkin eteeni saksanseisoja Lordin. Jasmin lähti edelle ajaen samalla kertaa Zorron ja Monzan. Oli jännä huomata kuinka erilainen Lordi oli Bolttiin nähden. Molemmilla sama rakkaus täysiä menemiseen, mutta täytyy sanoa että Lordilla oli hurjan paljon enemmän vääntöä ylämäkiin. Bolt taas pinkoi reippaasti kovempaa alamäkiin. Treenit menivät kaikilta koirilta kivasti, vaikka toisella kierroksella jouduttiinkin pysähtelemään tiuhaan kun ajeltiin karkuun yhtä rekkaa.

Before
After

Väsy tuli ja ruokailun jälkeen alkoi tehdä mieli herkkuja... Treeni viikonloppua kun oltiin viettämässä niin päätettiin lähteä vielä salille! Reilu tunti meni kun treenattiin lihakset veteliksi. Satunnaisesti homma meni täysin perseilyksi, mutta lopulta tunsi kuitenkin jotain tehneensä. Nukkumaan ajettiin kaupan kautta, josta tarttui mukaan kaloreita ainakin kulutettujen verran. Huonohkoa lasten leffaa katseltiin herkkuvuoren keskellä, ja nukkumaan mentiin "ajoissa".  Eli suomeksi juoruiltiin vielä pitkälle yöhön.

Aamulla päästiin ylös hiukan hitaammin kuin lauantaina. Päivä aloitetiin huoltamalla sukset!! (kyllä lokakuussa...) Seuraavana pakattiin auto täyteen porukkaa ja ajettiin Leppävirralle. Suuntana oli Leppävirran hiihtoputki! Minä, Pate ja Jasu hiihdimme kilometrin lenkkiä eri tyyleillä ympyrää. Vähän oli puuduttavaa pelkän ringin kiertäminen, mutta toisaalta oli hyvä ottaa pieni varaslähtö talvikauteen, kun muut vasta lopettelivat syyskautta. Ilma putkessa oli todella kuivaa ja samoin lumi. Suksi luisti kuitenkin hyvin (satunnaisesti liiankin hyvin...). Kuiva ilma otti ikävästi keuhkoihin ja lämmin tuli nopeasti. Kyllä siinä muutama kilometri tuli hiihdeltyä! Loppuun vielä pieni kilpailut minä vastaan Pate! Ja ylpeänä voin kertoa, että voitin!! Toisen epäonni on toisen onni! Pate pannutti komeassa kaaressa latuun ja pääsin ohittamaan loppusuoralla :D Tästä opimme että parempi pysyä pystyssä ;)


Leppävirralta kruisailimme vielä takaisin Suonenjoelle syömään (ehdin ottaa myös pikanokoset). Syömisen ja kahvittelun ohessa ehdimme suunnitella yhden leirin talvelle (alustavaa runkoa, mutta se on alku!) ja pläänäillä tulevaa talven kilpailukautta. Heräsi tässä itselle niinkin hullu ajatus, että jos löytäisi toisen koiran talveksi käyttöön niin sitähän voisi starttailla useammassa luokassa?!?

Kotimatka kului jännittävissä tunnelmissa, jälleen pimeässä ja yksin sekä lisäksi tankki tyhjänä... Mikkelin kohdilla syttyi polttoainevalo, mutta tieto halvasta dieselistä kotitankilla laittoi ajamaan säästeliäästi (120km/h vakionopeudensäätimellä). Tuusulassa tankkasin, ja nukkumaan pääsin jo huikean aikaisin, ainakin kuluneen viikonlopun mittapuulla.

Kaksi päivää, 800kilometriä, kaksi super tärkeää kaveria, paljon ihania koiria ja viidet treenit olivat SM-kisojen skippaamisen arvoiset. Viikonloppu oli juuri sellainen josta tykkään! Aktiivinen, mutta sopivan rento!
Maanantait...

maanantai 5. lokakuuta 2015

Koirapyöräilyn- & juoksun SM-kilpailut 3.-4.10.2015

Vuoden pääkisa takana ja tuntemukset sen mukaiset. Edes pitkät yöunet ja pehmeä sänky eivät pelastaneet järkyttäviltä lihasjumeilta. Tosin tällä kertaa voi olla hyvinkin tyytyväinen, että kaikki vammat rajoittuu lihasjumeihin ja mustuneeseen varpaaseen! Ei murtuneita luita tai revenneitä pehmytkudoksia!

Kouvolan SM kilpailut olivat minulle todennäköisesti kauden ainoa kilpailu, ja Boltin toinen kilpailu ikinä. Bolt starttasi ensimmäisen kilpailunsa toissaviikonloppuna Ohkolassa, canicrossin miesten luokassa Matti Laaksosen kanssa. Kouvolan kisaan Bolt pääsi juoksemaan Jasmin Köcherin kanssa tyttöjen canicrossiin. Ikä ei pojulla riitä vielä muuhun kuin canicrossiin, ja minusta ei oikein ole juoksemaan, joten tämä oli oikein toimiva ratkaisu. Kisakoiran löytäminen itselleni koirapyöräily luokkaan olikin jo astetta haasteellisempi operaatio... Viimekeväästä asti on ollut suunnitelmana kilpailla Royalilla, jonka kanssa poljettiin viimesyksynä huippu aikoja. Viikkositten sunnuntaina, kaksi päivää ennen ilmoittautumisten loppumista, tuli tieto ettei Royal pääse paikalle. Hätäisesti alettiin etsimään vaihtoehtoista koiraa, jolla uskaltaisi lähteä kilpailemaan naisten koirapyöräilyyn (junnuilta katosi SM-arvo jossain kohtaan kokonaan). Yritys oli suhteellisen epätoivoinen näin lähellä kilpailua. Jasminin kanssa päädyttiin "vaihtamaan koiria". Eli Jasu saisi Boltin canicrossiin ja minun piti kilpailla Jasminin Zorron kanssa. Ilmoitukset lähti perille, ja keskiviikkona ajeltiin treenaamaan yhdessä. Zorro ei kuitenkaan toiminut pyöräilyssä minulla. Hyvä koira joka juoksee kyllä kovaa, mutta hiukan liian epävarma pyöräluokkaan. Loppujen lopuksi vaihdoin kisakoirakseni "oman tallin" Pixelin. Bordercollie, joka on ollut kesän toipilaana. Treenikilometrejä takana aivan minimi. Vapaana juoksee kuitenkin super kovaa, joten lähdin kisoihin asenteella, että Pix vain juoksee edellä ja minä teen työt. Pixun vähäisen treenin takia jäätiin suosiolla kilpailemaan junnuihin yksin. En raaskinut lähteä pienellä bordercolliella saksanseisojien sekaan 30s lähtöväleillä kahden kierroksen kisaan.

Lauantai alkoi aikaisin kun starttasin auton Tuusulasta kohti Kouvolaa. Koirat oli juotettu tehokkaasti ja puolentoista tunnin ajomatka olikin vähän liikaa Pixelin rakolle. 200metriä ennen kilpailupaikkaa Pix lorotteli minun upouuden auton takakontin täyteen pissaa. JEi! Kisapaikka oli hieno ja selkeä, kaikki löytyi helposti. Lähtöpaikka oli muutettu esikisoista ja näytti hiukan inhinmillisemmältä juoksijoille kuin edellinen. Kisajännitys alkoi iskemään!

Katselimme lähes kaikki lähdöt ja meininki näytti hyvältä. Kahden kierroksen kisa tuotti pientä lisäjännitystä ja muutamalle koirakolle pieniä vaikeuksiakin. Junnuista ensimmäisenä radalle starttasi tyttöjen canicross. Lämppäsin Boltin hyvin ja lähtöpaikalle saapuessa koko koira oli aivan räjähtämispisteessä, kun haluisi jo mennä ja huuto oli sen mukainen!! Jasmin ja Bolt lähtivät aivan huikeaa vauhtia! Maalissa seisoin kellon kanssa ja mittailin tyttöjen välisiä eroja. Aiempien vuosien täysin ylivoimainen ykkönen Jonna ja uusi nimi Ronja saivatkin aivan täysin saman ajan ja jännitys seuraavalle päivälle oli tytöillä aivan valtaisa! Jasminkin saapui suhteellisen pian maaliin. Bolt oli vetänyt täydellä laukalla koko matkan! Ero kärkeen oli -47s. Jadella oli ollut hiukan ohitusongelmia toisen uuden junnun Seesamin kanssa, joten aivan täysi suoritus oli jäänyt tekemättä. Henna ja Eka juoksivat myös hyvän suorituksen, vaikka Hennalla olikin takana jo huikea suoritus koirapyöräilyluokssa. Bolt tuli jäähdyteltyä samalla kun lämppäsin Pixelin ja itseni.


Pixun kanssa starttasimme aivan tyhjälle radalle, joten varsinainen kisafiilis jäi saamatta. Teimme kuitenkin oman suorituksemme. Pixu on nopea, mutta silti huomasin polkevani kovempaa. Lähdössä poju joutui hiukan vetämään, muuten mentiin hihnat löysällä. Yhteen alamäkeen herra päätti käydä pissalla, joka hidasti menoa hiukan, mutta muuten olen suoritukseen tyytyväinen. Hihnat löysällä, pienellä koiralla, mäkisessä maastossa keskinopeus sinne noin 23km/h tuntumaan. Ja ei tässä aivan mahdottomasti ole treenaamaankaan ehtinyt muuton ohessa. Ja taisi olla kolmas kerta koiran kanssa pyörällä liikenteessä jalan murtamisen ja Ranskan EM kilpailuiden jälkeen :D


Ensimmäinen päivä kun oli takana oli hyvä lähteä valmistautumaan henkisesti sunnuntain kilpailuihin. Jasminin kanssa valmistauduimme pussailemalla koiranpentuja! Kyläilimme Lehtomäkien luona, jossa pörräsi 9 noin 8viikkoista vetokoiranalkua. Ei helpottanut omaa pentukuumetta ollenkaan! Onnistuin rakastumaan ehkä maailman suloisimpaan narttupentu Rumiin! Harmittaa tosissaan, ettei elämäntilanne oikein anna tilaa seuraavalle pennulle. Ehkä vähän myöhemmin Boltille sitten kaveria.


Sunnuntai alkoi reilusti lauantaita viileämpänä, mutta sehän vain lisäsi menohaluja. Suomenmestaruuksia jännättiin aivan hurjasti aikuisten luokissa. Muutoksia lauantain asetteluihin tapahtui, mutta mitalit olivat kaikki kyllä ansaittuja! Junnujen vuoron lähestyessä jännitys lisääntyi itselläkin aivan hurjasti. Bolt oli kuitenkin palautunut hyvin lauantaista ja menohaluja löytyi vaikka muille jakaa. Jasmin ja Bolt tekivät oikein lennokkaan lähdön ja maaliin saapuminenkin näytti oikein loistavalta! Ja aikakin oli tismalleen sama kuin lauantaina! Jasu ja Bolt pitivät sijoituksensa ja voittivat SM- pronssia !!!! Ykköseksi pinkoi Jonna Boltin veljen Rallin kanssa ja uusi nimi Ronja, myöskin vuotiaalla seisojalla toiseksi, vain 10 sekunnin erolla Jonnaan.



 Minun ja Pixelin suoritus tuntui hiukan turhalta. Lähdettiin huvittelemaan, joskin täysillä. Pixu oli selvästi väsyneempi ja hihna oli aivan liian löysällä. Kovasti yritin kannustaa pojua juoksemaan koko reitin ajan, mutta ei siitä vauhti pahemmin kiihtynyt. Puolivälin jälkeen Pix heitti ympäri ja tarrasi kiinni pyörän renkaaseen. Hihnat solmussa, koira ja minä kilpaa huutaen hukattiin varmaan puoli minuuttia aikaa, ennenkuin päästiin lähtemään eteenpäin. Maaliin tultiin ihan mukavaa vauhtia. Itse olin ehkä liian pian palautunut, mutta ei paljon kovempaa olisi voinutkaan polkea, kun muuten olisi jäänyt koira matkasta... Aika huononi noin 40s lauantaista, mutta ainakin nyt on murrettu koirapyöräily kammo viimesyksyltä. Ensi vuonna ollaan sitten mitalikahinoissa Boltin kanssa!


Vielä oli edessä viikonlopun huipennus eli SM-viesti. Minä olin osana SiMPeK 1 joukkuetta yhdessä Jasminin ja Eemelin kanssa. Olimme viestin ainut junnu joukkue, ja siihen nähden pärjättiin oikein kivasti! Jasmin juoksi avausosuuden Zorron kanssa, minä Boltilla kakkos osuuden ja Eemeli toimi Usvan kanssa ankkurina. Jasun lähtöpaikka oli loistava, mutta takaa tultiin niin kovaa että oli parempi antaa nopeammille tietä ja lähteä imuun. Lähtö hötäkässä Zorro oli säikähtänyt toista koiraa suhteellisen pahasti, ja tämän myötä lopettanut vetämisen kokonaan. Jasmin juoksi ilman kunnon vetoapua koko matkan. Vaihto sujui hyvin, ja lähdimme Boltin kanssa todella lentämällä matkaan. Koira kyllä kulkee! Paremmin kuin hyvin! Perässä raahattava ei vain ollut helpoimmasta päästä. Lähtösuoran pystyin pyristelemään vielä kohtalaisella vauhdilla, mutta ensimmäisessä alamäessä meinasi itku tulla kun hirvitti niin paljon. Puoliväliin pystyin juoksemaan vielä ihan ok hyvin, mutta sitten iski aivan karmaisevat krampit kylkiin. Juoksuasento muuttui karmaisevaksi, jonka jälkeen vielä hengitys alkoi vaikeutumaan. Alamäet mentiin hyvin epämääräisesti, ylämäkiin yritin kiristää tahtia ja tasasella Bolt hoiti kyllä kaiken työn. Pieni loppukiri onnistui vielä, ja Eemelikin löytyi suhteellisen helposti. Oma osuus kun oli hoidettu, ei jalat enää kantaneet. Pikkuhiljaa kun sai itsensä kasaan niin Eemeli saapuikin jo maaliin. Porukan ainoa junnuteam selviytyi yhdeksänneksi koko 11 joukkueen porukasta! Itse tein joukkueemme heikoimman ajan, mutta se oli odotettavissa muutenkin.
Osuus 1 Jasmin & Zorro
Osuus 2 Tanja & Bolt
Osuus 3 Eemeli & Usva

Kokonaisutena viikonloppu oli onnistunut! Jälleen!! Isot kiitokset KVKS hienoista kilpailuista ja toimivasta kilpailupaikasta. Kiitos SiMPeK uuden jäsenen helposta mukaan tulosta! Suoraan paikka SM-viesti joukkueessa, hurjasti kannustusta kilpailuissa ja muutenkin aivan huikea seura, kiitos!! Kiitos Kaitsulle ja Kirsille nukkumapaikasta! Lipposten perheelle valjaiden lainasta! Veralle hienosta ja sitkeästä koirasta! Kiitos upeista kisakuvista: Stefan Vehkoja, Heta Lehtomäki, Katja Juntunen ja Nina Mikkonen!

Samuli Nissiselle valtava kiitos upeimmasta vetokoirasta jonka tiedän! Joka päivä luotan Bolttiin aina vain enemmän, ja joka päivä Bolt näyttää että on sen luottamuksen arvoinen!

Kiitos Jasmin, Patrik, Jade, Jonna, Eemeli, Aliina, Ronja, Henna, Heta ja Niklas.



 Ja spessuna vielä nämä tytöt !




tiistai 15. syyskuuta 2015

Onnidog - tapahtuma, jossa olin onnellinen

Suorastaan super onnellinen! Mutta en itse tapahtuman vuoksi. Onnidog oli omasta näkökulmastani tylsä. Kaikki oli hajallaan, porukkaa oli vähän, informaatio kulki huonosti ja kaikki se hehkutus upeasta tapahtumasta täynnä koiraurheilijoita oli mielestäni pelkkää liioittelua.


Olin Onnidog 2015 tapahtumassa edustamassa Valjakkourheiluliittoa ja esittelemässä canicrossia sekä kickbikea koiraharrastuksena. Etukäteen näytti pahalta. Ennakkoilmoittautumis listoissa canicross pisteelle oli ilmoittautunut noin viisi ihmistä koko neljän päivän ajalle. Itse en päässyt vielä torstaina paikalle, mutta sain järjestettyä Jasmin ja Patrik Köcherin vetämään treenit. Paitsi että ketään ei tullut paikalle. Lohduttauduimme kuitenkin ajatuksella, että ei vielä torstaina, viikonloppuna sitten päästäisiin vauhtiin. Perjantaikin oli hiljainen. Yksi ihminen halusi oppia. Luojan kiitos hänellä oli kolme koiraa!! Hiukan päästiinkin jo tekemisen makuun, ja saatiinkin yksi innostunut koiraurheilija rakastumaan valjakkourheiluun!


Kickbike tunteja oli saapunut vetämään itse potkimisen mestari Kai Immonen. Kickbiken suosio oli onneksi canicrossia suurempi, ja pääsimmekin Jasun ja Paten kanssa avustamaan. Pääosin päivä kuitenkin kului tyhjää tapahtuma-aluetta tuijotellessa, tai sitten treenaillessa. Kuuma ilma kuitenkin teki treenaamisestakin hiukan tukalaa. Perjantaina Jade Halme saapui piristämään tapahtumaa. Hyvä seura pelasti tylsyyskuolemalta. Hervottomia nauruhepuleita Jämsän keskustassa seikkailessa, Himoksen rinteessä lepakoita metsästäessä ja pitkälle yöhön saunoessa.

Lauantai kului yhtä hurjalla tempolla. Päivän piristyksenä toimi match show, jonka aikana kenttä täyttyi hetkellisesti koirista ohjaajineen. Pyörähdin molempien karvakorvien kanssa kehässä ja kuten arvata saattaa Bolt viskattiin ensimmäisen mahdollisuuden tulle ulos kehästä, perusteena nuori ikä ja Koda taas hurmasi täydellisyydellään ollen kaikkein kaunein veteraani. Oma maltti ei meinannut enää millään riittää näyttelytouhuihin. Sitä kaipasi kovaa vauhtia, nopeita tilanteen käänteitä, eikä mitään pönötystä. Jade pyörähti Kaitsun saksanseisoja nartun Lotan kanssa kehässä, ja pärjäsi palkinnon arvoisesti! Molemmat näyttivät kovin kärsiviltä kehässä, ja selkeästi rauhallinen (lue tylsistynyt) esiintyminen iski tuomariin :D Kun palkinnot oli kahmittu, oli Jaden aika lähteä valmistautumaan Kouvolan SM-esikisoihin. Minä, Jasmin ja Patrik saunoimme aikamme kuluksi taas pitkälle yöhön, paistoimme makkaraa takassa ja höpöttelimme kutakuinkin kaikesta. Nauratti!


Sunnuntai kitkuteltiin ja odoteltiin sitä paljon puhuttua yleisöryntäystä. Eipä näkynyt. Kerättiin kamat kasaan ja kaasuteltiin kotiin tekemään kaikkea hyödyllistä kuten muuttamaan ja lukemaan ylioppilaskirjoituksiin.

En oikein oliko omat odotukset aivan liian korkealla, mutta petyin kyllä pahasti. Tai sitten canicross ei ole se famous laji tänä vuonna... ihmettelen kyllä miksi ei olisi ? Huippu hauskaa! Ja moni väitti että ei halua tulla koska koira ei kuitenkaan vedä, tai ei osaa juosta, tai jaksa juosta... ja näitähän me tultiin sinne opettamaan. Ei sitä agilityäkään siellä suoraan vedetty täysillä. Ensin opetettiin mitä se oikein on!!

Nyt lukemasi perusteella varmasti ihmettelet miksi otsikko sanoo mitä sanoo? Onnidogissa olin tosiaan onnellinen. Mutta en itse tapahtuman takia. Ihmiset sen tekivät!! Jasmin, Patrik ja Jade! Sekä tottakai Kaitsu ja Kirsi! Mukavia treenejä, tulevien tapahtumien suunnittelua, pölhöjä juttuja, nauramista ja vielä hiukan nauramista. Valjakkourheilun kautta olen tutustunut parhaimpiin ystäviini! Vaikka (ja ehkäpä juuri tästä syystä) nähdään joskus vain muutaman kerran vuodessa, on ystävyytemme aivan yhtä loistavaa joka kerta kun nähdään! Hauskaa on takuu varmasti joka kerta. Ja sitä tulee juteltua aivan kaikesta maan ja taivaan välillä. Koirat ja yhteinen harrastus luovat todella vahvan siteen. Esim juurikin nyt viikonloppuna Himoksella sitä unohtaa aivan, että asutaan eripuolilla Suomea, ollaan kaikki aivan eri ikäisiä ja aivan erilaisista taustoista.
Tämmöiset ystävyyssuhteet kestää! jotenkin sen vain tietää!