maanantai 7. syyskuuta 2015

SiMPeK Perheleiri 4.-6.9.2015

Taas olisi vuorossa tapahtuma päivittelyitä. Ja jälleen kyseessä olisi huikeaakin huikeampi leiri!

Tällä kertaa pääsin itse vetäjä teamiin mukaan, joskin homma meni vielä hiukan opetellessa. Vastuullisempi homma leirillä ei estänyt huikean hauskaa viikonloppua mitenkään. Ihania ihmisiä, uusia tuttavuuksia ja super innokkaita koiria riitti takamaan viihtymisen.

Perjantaina iltapäivällä starttailtiin Linnean, Osmon ja Boltin kanssa Tuusulasta suuntana Kuopion Syväniemi. Matka taittui hyvässä säässä ja parin vuoden kuulumiset vaihtaen. Yhden pysähdyksen taktiikalla perillä oltiin juuri ja juuri ennen pimeää. Illalla ei sitten oikein muuta kerennyt kuin majoittua ja sitten olikin jo melkein aika kömpiä makuupusseihin. Aamu alkoi aikaisin!

Kello 6 lauantai aamuna oli jo kuhinaa leiripaikan sisä- ja ulkotiloissakin. Kokeneemmat valjakkourheilijat valmistautuivat päivän vetotreeneihin. Reilusti yli kymmenen koirakkoa lämmitteli, juotti ja siirtyi lähellä olevan treenireitin varteen. Väliaikalähdöillä kiersimme 1,8km pitkää lenkkiä. Kukin starttasi vuorollaan ja hyvin mahduimme reitille kaikki. Itse kiersin Boltin kanssa ensimmäisen kierroksen Kickbikella, jotta ipanalta saatiin liiat virrat pois. Seuraava kierros meni juosten! Ja ylpeänä voin kertoa, että 1) Bolt veti laukalla koko matkan, vaikka perässä olikin aikamoinen jarru, 2) Mun keuhkot eivät räjähtäneet! 3) Polvi roikkuu edelleen mukana, eikä ole edes kipeä! 4) Lihaksissa tuntuu että tulihan sitä hiukan juostua.... Edistyneiden treenien jälkeen otimme kahdessa ryhmässä lyhyitä vetoja aloittelijoille. Aivan hurjia edistymisiä kolmen lyhyehkön vedon aikana saatiin aikaan, aroistakin vetäjistä kehkeytyi oikeita vetopetoja! Ja taisi sitä muutama omistajakin saada todellisen inspiraation lajiin.


Koirien reenailuiden jälkeen oli vuorossa Kai Immosen juoksukoulua. Hyviä harjoitteita erityisesti canicross juoksua ajatellen käytiin läpi. Itselleni canicross on aina ollut se vaikein. Asiaa kuitenkin helpottaa, että tiedän oikean toimintatavan edes teoriassa. Käytäntö vaatii vielä muutaman sata toistoa :D

Juoksutreenien jälkeen päästiinkin istahtamaan Samuli Nissisen luennolla (sama runko kuin kevään urheilukoira seminaarissa). Luennon jälkeen oli vielä tarkoitus toteuttaa upea seikkailurata koirien kanssa, mutta hurja kaatosade pilasi tämän suunnitelman. Loppuilta kuluikin päivällisen ja juoruilun merkeissä. Kun näkee parhaita ystäviään vain muutaman kerran vuodessa, niin juttua riittää pitkälle yöhön. Vatsalihakset olivat sunnuntai aamuna kipeät nauramisesta ja silmäpussit roikkuivat vähintään polvissa. Silti olimme jälleen aamukuudelta valmistautumassa päivän koiratreeniin.


Sunnuntai aamu oli vielä hiukan lämpöisempi kuin lauantai, joten aika tiukasti jarrut pohjassa sai reitillä mennä. Otin Boltin kanssa taas kaksi kierrosta, tällä kertaa molemmat kickbikella. Kokeilin vetoihin Wille Mustosen lainaamaa Kickbike Fat Maxia ja ihastuin aikalailla. Hauska vekotin! Todella vakaa ajaa ja paksuista renkaista huolimatta rullaili kevyesti. Boltille oikein tehokas treeni jälleen! Edistyneiden treenien jälkeen treenattiin lyhyitä vetoja aloittelijoiden kanssa sekä muutaman kokeneemmankin, jotka kaipailivat lyhyempää pätkää nopealla palkkauksella (tälläiset treenit ovat joskus hyväksi kisaavallekkin koiralle! Pysyy motivaatio yllä :) ).


Kun koirat olivat osuutensa tehneet oli aika treenailla lisää tekniikkaa haltuun ihmisille. Kaitsun opeissa potkuteltiin Kickbike potkut lennokkaiksi. Jotkut epäonnekkaat, jotka kuulemma osaavat jo tarpeeksi hyvin eivät päässeet mukaan tähän hauskanpitoon. Minä ja Jade teimme omat lihaskunto treenit järven rannalla musiikin soidessa ja viihdytimme leirin pienimpiä! Kyllä se aika kului niinkin ja lapsien kanniskelu käy ihan treenistä :D


Sitten olikin aika jo kiitos sanojen ja kotiinlähdön. Oli mahtava kuulla, että suurinosa oli täysin tyytyväisiä leiriin! Ja sitäkin useampi innostui lajista aivan tosissaan! Kun 2012 perustimme Facebookkiin ryhmän Junior SleddogSport from Finland (aluksi taisi kulkea nimellä kuvia! :D) en olisi uskonut että kolmen vuoden jälkeen jäsenien määrä olisi yli viisinkertainen! Nyt meitä on pelkässä Facebook ryhmässä 25 ja jatkuvasti uusia nuoria innostuu lajista! Aivan huikeeta!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti