Pitkästä aikaa kisaamassa! Ja kisattiin sitten ihan kunnolla: kahtena päivänä, kahdella eri koiralla yhteensä kuusi starttia. Vuorossa oli siis yhdistetty Suomen Palveluskoiraliiton ja Valjakkourheilijaliiton SM-kisaviikonloppu. Lauantaina kilpailtiin SPKL:n sprint matkoilla ja sunnuntaina VUL:lin kisat. Boltin kanssa kilpailtiin molempina päivinä ja lauantaina lisäksi starttasin lainakoira Sasulla.
Tämän talven kisareissuja on rajoittanut auton puute. Punto jäi eläkkeelle viime syksynä, joten kisareissut ovat "liftailun" varassa. Tällä kertaa kyyti kisapaikalle järjestyi Tuulin kyydissä. Tuulin koira Sasu kaipasi hiihtäjää ja minä kyytiä, joten molemmat hyötyivät tästä ratkaisusta. Lähdimme kisapaikalle Mäntyharjulle aikaisin aamulla kyydissä kolme koiraa. Kisapaikalla ilmot ja sitten pitikin alkaa valmistautumaan tiukkaan suoritustahtiin. Kilpailin kahdessa luokassa, joten pahimmillaan taisi olla 20min sisällä kaksi lähtöä.
 |
"Pysyt vaan pystyssä niin kyl mä hoidan" - Bolt
© Timo Waltari |
Hyvin saatiin organisoitua koirien vaihdot, lämmittelyt ja jäähdyttelyt. Tuuli hoiti Sasun ja moni ihana jälleen auttoi Boltin kanssa. Sprint kilpailut toimivat siten, että ensimmäinen kierros on ns aika-ajo, jolloin koirakot hiihtävät väliaikalähdöillä ladun läpi. Tästä saadun ajan perusteella määräytyy paikka välierien yhteislähdössä jossa hiihdetään sama latu uudelleen. Boltin kanssa aika-ajo oli hiukan vaisu. Lähdettiin luokan ensimmäisenä tyhjiin, enkä ollut itse ehtinyt käydä tutustumassa latuun. Sokkona hiihdettiin oma suoritus, Bolt kaatui mutkassa ja näin ollen saatiin sijoitukseksi yhdeksäs eli toisiksi viimeinen. Sasun kanssa latu oli jo tuttu ja lihakset lämpimät. Myös kevyemmin vetävän koiran kanssa hiihtäminen jäisellä ladulla oli huomattavasti helpompaa itselleni.
Välieriin lähdettiin ensin Sasun kanssa. Jouduimme kovimpaan väliaikaryhmään ja starttasimme kolmannelta ladulta. Lähtö onnistui hyvin kun koira eteni kauniisti suoraan eteenpäin. Sasun työskentely yhteislähdössä oli oikein esimerkillistä. Luottavaisena sai päästää koiran pitkälle liinalle ja syöksyä nopeimpien perään. Hiukan jäätiin kärjestä, mutta Sasun motivaatio vetää oli suorastaan loistava kun oli toisia koiria jahdattavana koko matka. Suoritus oli erittäin hyvä, mutta todella paljon kovempaa tuntui kärki menevän ja tässä vaiheessa kaksi ensimmäistä menee suoraan semifinaaleihin. Olikin mukava yllätys huomata, että lunastimme kuitenkin paikan jatkosta aikavertailun perusteella.
 |
| Sasun kanssa vauhdissa ! © Markku Sohlman
|
Seuraavana olikin taas Boltin vuoro. Lähtö jännitti aivan älyttömästi, koska Bolt on niin vahva ettei mulla ole paljon sanottavaa, jos poika päättää lähteä juoksemaan esim mun suksien päällä (tämä tapahtui kolme vuotta sitten samoissa kisoissa). Starttasimme lähtöerämme viimeisenä, mutta lähtösuoran päädyssä olimme jo kolmantena. Bolt juoksi täydellisesti suoraan ja sain itse lykittyä vauhtia todella hyvin! Suoran päädyssä kun vapautin Boltin pitkälle liinalle, kävi pieni vahinko ja hihna päätyi Boltin takajalkojen väliin. Pahimmassa tapauksessa solmu olisi vaatinut pysähtymään, mutta nyt sain vauhdissa oikaistua hihnan. Putosimme sotkun takia yhden sijan, mutta heti seuraavassa alamäessä nousimme kaksi sijaa. Kärjessä ollut Krista kaatui mäessä ja muutenkin alamäet ovat Boltin erikoisalaa kun vauhtia löytyy kivasti. Seuraavaksi sitten ylämäessä tiputtiin pari sijaa kun kovemmat hiihtäjät painoivat ohi kovaa vauhtia. Viimeisenä oli hyvä hiihdellä. Roikuttiin pääjoukon perällä ja napsittiin sijoituksia ylöspäin muiden kaatuillessa. Bolt luki rataa todella hyvin ja juoksi ruuhkaisissakin kohdissa aina omaa linjaansa häiriintymättä toisista. Olimme lähtömme ainoa koirakko, joka ei kaatunut kertaakaan! Ja aivan varmasti olen itse heikoin hiihtäjä koko jengistä, joten tämä oli meille aivan valtava työvoitto. Maaliin saavuimme kolmantena ja kyllä taisin hiukan tuuletella maalissa kun olin niin järjettömän ylpeä Boltista. Tälläiset kisat on sellaisia mitä ei pysty oikein harjoittelemaan, ja siitä huolimatta tuo eläin toimii kuin kello! Ei tarvinnut ohjailla koiraa ollenkaan, kun se vain menee ja menee. Suoritus oli meiltä aivan loistava, mutta ei aivan riittänyt finaalipaikkaan. Oltiin kaksi sekuntia liian hitaita... Päivän lopulliseksi sijoitukseksi jäi siis Boltin kanssa SM-7. Tyytyväinen olin.
Sasun kanssa jatkettiiin vielä semifinaaleihin (C-sarjassa kisataan myös semifinaalit ennen finaalia, koska osallistujia enemmän kuin A-sarjassa). Meininki oli suurinpiirtein sama kuin aiemmissa starteissa, mutta nyt painoi jo lähdöt alla meillä molemmilla. Jäätiin kärjestä taas ja loppulenkistä tuntui jo hiukan väsyneeltä sekä koira että hiihtäjä. Tyytyväisenä saavuttiin maaliin ja jälleen hävittiin finaalipaikka muutamalla sekunnilla. Eli sijoitus sopivasti taas seitsemäs. Ensimmäinen yhteinen kisa Sasun kanssa, joten erittäin tyytyväisiä ollaan! Hieno koira, jonka kanssa kisataan uudestaan vielä tänä talvena Kuhmon SPKL normimatkojen SM-kilpailuissa!
Rankan päivän jälkeen suuntasimme Boltin ja Bambin kanssa yöksi Nooran ja Timon mökille. Koirat saivat verrytellä jäällä juosten ja me nautimme mökki tunnelmasta. Myös Tuomas saapui pitämään meille seuraa illaksi. Valmistauduimme sunnuntain koitoksiin syömällä karkkia ja saunomalla.
Sunnuntaina oli vuorossa VUL SM kilpailut, joihin olisin erittäin mielelläni osallistunut. Matka näissä kisoissa oli kuitenkin 12km, joka on meille tähän kauteen aivan liikaa. Oma hiihtokunto ei olisi kestänyt noin pitkää kisaa ja olisi tuntunut pahalta laittaa Bolt kiskomaan huonoa hiihtäjää ylipitkää matkaa. Tästä syystä starttasimme sunnuntaina "harrastesarjassa", jossa kilpailijat olivat suurinosa kuitenkin aivan kisatasoisia, joilla suurinpiirtein samat syyt jäädä pois SM-luokasta.
 |
| © Timo Waltari |
 |
| © Timo Waltari |
 |
| © Timo Waltari |
 |
| © Timo Waltari |
Tähän päivään asetin meille tavoitteeksi voittaa luokkamme. Jossain kohtaa ajattelin, että tuskin siinä niin käy, mutta lähdetään yrittämään. Tavoitteeseen päästiin ja yllättävänkin helposti. Sain Tuomaksen kisasukset käyttöön, joten kerrankin suksi oikeasti luisti. Hiihtäminen oli hauskaa ja tällä kertaa latu ei ollut ollenkaan jäinen. Bolt juoksi todella hyvin, ja vaikka mulla painoi lauantain kilometrit alla edettiin kivaa vauhtia. Eteenlähtenyt Noora ja Piina nähtiin jo lenkin alkupuolella. Pikkuhiljaa saavutettiin ja viimeisen kilometrin aikana ohitettiin vauhdikkaassa alamäkimutkassa. Samalla alkoi näkyä Nooran eteen lähteneen Katrin selkä ja kisavietti heräsi aivan todella. Väsytti ja hapotti lihaksissa, mutta silti jaksettiin vielä vääntää Katrin ohi viimeisessä mäessä ja tultiin maaliin hyvin ja aivan ylivoimaiseen voittoon! Meinasi aivan itkettää onnesta. Tuntui hyvältä kisata ja tottakai vielä extra hyvältä, kun saatiin täysin puhdas suoritus pitkästä aikaa.
 |
| Viimeinen ylämäki ennen maalia. Takana kaksi ohitettua. © Timo Waltari |
Koska kisastarttien jälkeen autossa odotti vielä yksi ylienerginen pennun pallero, piti sitä suunnata vielä kerran ladulle. Bambin kanssa vedettiin treenit velipoikien kanssa. Isoveljet Uuno ja Kurko lähtivät kahden kilometrin lenkille meidän eteen. Könyttiin pikkulikan kanssa perässä. Uuno päästiin kerran ohittamaan onnistuneesti. Matka jatkui kovaa, eikä Bambi häiriintynyt vaikka veli jäikin taakse. Toisinpäin ohitus ei sujunut aivan yhtä sulavasti. Uuno oli liian pitkään takana meidän peesissä, joten Bambi laittoi leikiksi ladulla. Päästettiin Uuno ohi ja hiihdettiin loppupätkä jälleen aivan täysillä.
Viikonlopusta jäi käteen hyvä fiilis! Vaikka oma taso ei ole sitä mitä toivoisi, niin silti saa olla todella tyytyväinen koiraan. Sitä oppii tässä harrastusvuosien karttuessa arvostamaan koiran varmuutta ja sellaista tietynlaista älykkyyttä radalla. Tämän viikonlopun kisat ja kisaradat vaativat koiralta todella paljon taitoa. Tiukkoja mutkia, vastaantulevia koirakoita, yhteislähtöjä ja paljon ohituksia. Täysin ilman ongelmia Bolt selviytyi hommasta keskittyen 120% vain omaan suoritukseen ja mahdollisimman nopeaan etenemiseen ladulla. Mikään ei ole mahtavampaa kuin se tunne kun tiedät tasan mitä se koira siinä edellä meinaa tehdä ja saat keskittyä vain omaan tekemiseen, millä teet koiran hommasta kevyempää. Rakastan! Niin järjettömän paljon tätä lajia sekä tuota mun pientä kultakimpaletta nimeltä Bolt. Se vain paranee päivä päivältä.
 |
"onks pakko olla noin nolo?" - Bolt
© Timo Waltari |
Kiitos kaikille asianomaisille upeasta viikonlopusta maailman parhaan lajin parissa. Onnittelut upeista hiihdoista ja hyvin ansaituista mitaleista! Upeat oli kisat ja siitä kiitos KVKS! Hienot kisat oli ja radat oli todella kivat! Lisäksi spessu kiitos Tuuli, Noora ja Timo autottoman kuskaamisesta (ja majoittamisesta) ja Timolle vielä vähän extra kiitosta loistavista kisakuvista!! Tuomakselle kiitos suksista ja onnea SM-hopeasta!! Ja pakko on kiittää vielä jälleen kerran Samppaa ja Terhiä tästä koirasta. Se on aivan uskomaton ja samalla mun paras kaveri koko maailmassa.
 |
| Näin kivaa meillä oli!! © Timo Waltari |
 |
| © Timo Waltari |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti