Jälleen on ollut aika palailla arkeen kisailureissun jäljiltä. Arkeemme on kuulunut paljon kävelylenkkejä Etelä-Suomeen yllättäen saapuneen talven ansiosta sekä paljon loikoilua kotona, myös koulukiireet painavat päälle hurjaa tahtia. Puolassa saadun polvivamman tilanteen selvittely on vienyt myös runsaasti tunteja vuorokaudesta. Keskiviikkona olinkin vihdoin ja viimein magneettikuvauksessa, ja tulos yllätti vähän kaikki, pahiten ehkä itseni.
Helsingin Munkkivuoren Dextrassa kömmin kuvausputkeen luottavaisin mielin: jalka oli tuntunut jo päiviä hyvältä, vain liukkaan kelin epätasapainoilu oli aiheuttanut turhia vääntyilyitä jotka tuntuivat ikävältä. Kävely oli jo normaalia ja portaissakin uskalsi jo mennä ns. normaalilla tyylillä. Kuvauksen jälkeen suoraan yhdelle Suomen olympiajoukkueen ortopedeistä tuloksia kuulemaan. Siteet kaikki ehjät! Kierukassa vain pieni repeämä, joka tulee paranemaan helposti, ei vaadi erityisempää hoitoa. Mutta sitten... Sääriluun päädyssä on murtuma! Puolalaisten lääkäreiden vahvasta vakuuttelusta huolimatta oli pieni lohkeamamurtuma päässyt täräyksessä syntymään. Näin myös itse kuvan polvesta ja näytti kuin luusta olisi leikattu pieni palanen pois, ja jätetty se omalle paikalleen odottelemaan. Hoidoksi rauhallista elämää vähintään tammikuun puoleenväliin saakka jolloin tt-kuvaus sekä kontrollikäynti. Saan kävellä! Ja hiihtää perinteistä sekä polkea kuntopyörää ja käydä salilla. Enkä pahemmin muuta. Taitaa tämän talven kisaamiset jäädä aika vähälle.
Ja vielä näin hilpeän päivityksen lopuksi ottakaa muutama talvinen kuva vauhtihirviöistä!
Valmistautukaa törmäykseen, maailman nopein Bolt tulee! |
Dinosaurus |
Komeissa maisemissa saa pojat peuhata. |
Ihan ei kuvaaja ehtinyt tarkentamaan :P |
Mitäköhän lie oli puussa ;) |
Kuvat kahdelta eri viikonlopulta meidän omalta talviselta leikkikentältä :)
Jokainen kuva on myös ihan minun itseni ottama!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti