lkssu Steele 6kk

Tänään oli siis se päivä kun vauhti hirviö täytti puoli vuotta!

Vekara on jo isopoika!

Puolivuotias Bolt on:

• Täynnä energiaa 
• Aina menossa neljä tassua ilmassa
• Taitava nenän käyttäjä
• Jääräpäinen
• Hyväkäytöksinen (halutessaan)
• Sisäsiisti
• Fiksu
• Erittäin rakastava
• Taitava
• Nopea
• Painava (6.1.2015 23kg)
• ISO (18.1.2015 62cm)
• Kuolaava
• Suursyömäri (opiskelijan kuukauden ruokabudjetti koostuu pääosin Boltin sapuskoista)
• Herkkusuu
• Kenkäexpertti (kahdet mennyt tällä viikolla)
• Kaikkien kaveri
• Show mies

 Bolt kasvaa ja kehittyy valtavalla tahdilla ja liikunnan tarve kasvaa siinä samalla. Viimeisen reilun kuukauden on Boltille ja Kodalle täytynyt keksiä vaihtoehtoista liikuntaa paljon oman jalkavamman takia. Joulukuussa alkanut liikuntakielto murtuneen sääriluun takia jatkuu vielä helmikuun loppuun. Yhdellä pertsahiihto lenkillä ollaan poikien kanssa päästy käymään. Koda oli onnensa kukkuloilla päästessään vetämään! Bolt juoksi kolmen kilometrin lenkin mukana, pääosin kaukana edellä, kun ei vanhuksen vetovoima yhdistettynä minun epämääräiseen perinteisen tyyliin riittänyt kuin vain 11km/h keskinopeuteen. Kaikilla oli kuitenkin hauskaa! Näitä treenejäkään ei valitettavasti päästä enää tekemään latuverkoston takia. Kaikki ulkoilureitit on ihmishiihtäjien käytössä, joten meillä ei laduille asiaa ole.

Boltin valtavaa energia määrää on tuhottu hankipeuhaamisella, namien etsimis harjoituksilla ja perus tottelevaisuudella. Poika on oppinut vihdoin kulkemaan hihnassa kauniisti (ellei jokin valtavan ihanaakin ihanampi yllätys poikkea tielle). Pääosin kulkee kaikki lenkit edelleen vapaana ja luoksetulo on vahva (vaikka pientä kapinointia havaittavissa silloin tällöin, tulee kuitenkin aina luokse, vaikka välillä muutaman mutkan kautta).

Boltissa on potentiaalia vetoon aivan valtavasti! Kahdet vetokokeilut ollaan tehty, ja molemmat menivät loistavasti. Ensimmäisellä kerralla kiskoi minua potkukelkalla. Hiukan ihmetteli alkuun mutta kun tajusi mistä oli kyse niin kovaa mentiin. Toinen kerta oli lyhyt pyrähdys juosten, meni vielä paremmin. Joka kerta kun puen Kodalle valjaita on Bolt tunkemassa väliin, hänkin haluaisi jo niin kovasti! Ja niin haluaisin minäkin, tosin nyt pitää hetki vielä odotella ja sitten mennään :)

Seuraavat viikot kuluvat tiukasti opiskellessa, työnhaussa ja perus elämän pyörittämisessä. Talven kisat jäävät minun osalta kokonaan väliin, ohkolassa saatan piipahtaa katsomassa. Keväällä startataan Kodan kanssa taas uudella innolla, ja syksyllä on Boltin vuoro!

Sylikokoa vieläkin <3