Arkitottelemattomuutta

Tänään kotiin saapuessa odotti iloinen yllätys ovella: VUL-lehti oli kolahtanut postiluukusta. Paljon hyviä juttuja Ranskan EM-kilpailuista, talven kilpailukalenteri sekä ystäväni Jaden haastattelu. Olin minä itsekkin päätynyt lehden sivuille jutun ja useamman kuvan muodossa! Täältä blogista lehden sivuille pääsi raapustukseni Ranska nimisestä katastrofista (hiukan siistittynä). Kuvia löytyi sekä Ranskan että Jämin kisaradoilta. Jaden haastattelu löytyi harrastajahaastattelu palstalta, johon seuraavaksi harrastajaksi hän haastoi minut! Täytyy siis alkaa miettimään mitenkäs monta vuotta tätä hullun hommaa on tullut tehtyä.

Tätä jaksaa aina odottaa saapuvaksi :)

Valjakkourheilun osalta hiljaiselo jatkuu vielä. Jalan kanssa on käyty kontrollikäynnillä, ja liikuntakielto jatkuu vielä helmikuun loppuun saakka, jonka jälkeen saa alkaa kuromaan kuntoa kasaan taas. Tässä muutaman kuukauden aikana on jo huomannut kuinka liikkumattomuus vaikuttaa kroppaan, vireystilaan ja pinnan pituuteen. Liian vähäinen liikunta saa minut suhteellisen räjähdys herkäksi ja uneliaaksi. Koulussa jaksaminen on huomattavasti vaikeampaa ja keskittymiskyky on huonontunut entisestään. Vaikka pitkiä kävelylenkkejä tulee tehtyä suhteellisen usein, sitä alkaa kaipaamaan täysillä tekemistä. Enkä vain minä vaan myös Koda ja Bolt. Bolt vieläpä erityisesti. Kävelylenkeillä Koda on kiinni kropassa vetokamoilla ja valjailla. Vetää kuin viimeistä päivää, mutta ei pikkumiehen massa riitä horjuttamaan perässä tulijaa paljoakaan. Bolt juoksee vapaana vieläkin niin paljon kuin mahdollista, silti on virtaa vielä ylimääräistä... ja se näkyy kämpässä silloin tällöin. (onneksi vähentynyt huomattavasti taas :)

Imurilapsi

Bolt sivisti itseään Koiramme-lehdellä...

näin meillä käytetään hattuhyllyä ;)

 Yhden kerran uskaltauduin pyörän selkään kuntoilureiteille juoksuttamaan koiria kunnolla. Baana oli liukas, kulkupelinä vanha sileärenkainen tunturi daami (kilpapyörä on talvisäilytyksessä vanhempien autotallissa kun meidän vessa alkoi tuntua vähän ahtaalta pyörä sisustuselementtinä). Koda veti kuin viimeistä päivää, minä jarruttelin perässä ja Bolt paineli kaukana edellä. Hurjinta lenkissä oli kuitenkin juurikin Bolt. Herra juoksi koko ajan edellä, ei päästy edes alamäissä edes lähemmäs. Sport trackerin mukaan maksimi nopeus oli 36km/h, ja juurikin tuossa nopeimmassa mäessä Bolt juoksi Kodan edellä, eikä pienentikään toivoa että oltaisiin saavutettu. Puolivuotiaaksi painelee aika tajutonta tahtia tämä! Koko lenkin (~3km) keskinopeus oli 15km/h.

Tämän hetken arkeen meillä kuuluu paljon arkitottelevaisuuden harjoittelua.Tällä hetkellä työn alla on odottaminen, joka on tullut yllättävän hyvin tutuksi. Kauas ei anna vielä lähteä, mutta pysyy hyvin käskyn alla. Kerran ollaan käyty tutustumassa agility esteisiin, ja sen myötä Bolt oppi kulkemaan putken, oli se sitten miten mutkalla tahansa. Koda harrastaa aktiivisesti tottelevaisuutta kämppikseni Jennin kanssa. Vanhat, hiukan muistoihin jääneet temput kaivettu taas esiin, ja vanhus on kuin sirkuskoira.

Meidän lauma aamupala pöydässä

Koirien lisäksi arkeen kuuluu tiukasti kevään ylioppilaskirjoitukset. Tällä hetkellä meneillään prelikokeet, kohta onneksi alkaa loma, jonka jälkeen sitten se lopullinen koitos kirjoitusten merkeissä. Lakki on jo hommattu, toivotaan että 30.5.2015 saan sen vetää ylpeänä päähän.