Nyt noin kolme kuukautta toipilaana kärsineenä, ei voi paljon parempaa tunnetta olla kuin se kun saa vetää urheilukamat päälle ihan tositoimia varten. Heti alkajaisiksi oli pakko päästä siis lenkille. Juoksu kamat niskaan (koska muuhun ei tällä hetkellä täällä etelässä pysty...) ja menoksi! Lenkki kesti huimat 30min (siis se pätkä minkä juoksin (yritin juosta..)) Kuitenkin kaikki polut, pururadat ja latupohjat olivat aivan peili jäässä. Juokseminen muistuttikin enemmän nuoralla kävelyä kuin treenaamista. Päädyttiin kiipeämään läheisen laskettelukeskuksen eli Hyvinkään Sveitsin huipulle. Mukana oli tottakai vauhtikaksikko Koda ja Bolt.
 |
| Tästä tilasta on nyt aikaa 3kk ja 2päivää |
Koirilla oli kivaa, tapansa mukaisesti, mutta erityisesti silloin kun vahingossa eksyttiin rinteeseen. Pikainen poistuminen vähin äänin ja suunta takaisin kotiin. Koda sai vetää ja kyllä huomasi että pojulla oli ollut myös ikävä kovaa menemistä. Bolt juoksi tavalliseen tapaan vapaana. Pentu juoksee jo oikein kovaa, ja on jo niin iso että viikottaisia vetotreenejä lyhyillä matkoilla (n.100m) voisi hyvinkin tehdä. Ollaan kuitenkin sattuneista syistä hiukan "jäljessä" tässä treenaamisessa, mutta näyttää tuo vapaana juokseminenkin toimivan loistavasti. Bolt osaa nauttia täysillä menemisestä ja rakastaa kun saa mennä porukan edellä. Vapaana juostessa ollaan pystytty hyvin myös opettelemaan vetokoiran peruskäskyjä. Oikea, vasen, eteen, mene, odota ja ohi ovat enemmän ja vähemmän tuttuja. Hyvä koira kasvamassa!
SM-kilpailut lähenee kovaa kyytiä, mutta vielä kovempaa lähenee kirjoitukset. Lukemis projekti on työn alla, mutta kiinnostus 12vuoden koulunkäynnin jälkeen ei ole mikään valtavin. Mahdollisimman hyviä arvosanoja tavoitellaan siitä huolimatta, jottei tuossa pöydällä odotteleva lakki jää käyttämättä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti