Onnistunut kauden päätös - SPKL SM Lieksa

Kisajännitys SPKL:n SM kisoihin alkoi taas tänäkin vuonna erittäin hyvissä ajoin. Armoton flunssa iski päälle tiistaina, torstaina tilanne oli jo niin kurja, että messupäivä vaihtui sairaslomaan. Pelkästään sängystä poistuminen keittiöön oli huono idea, kun onnistuin telomaan itseni sairaalakuntoon omassa kodissakin. Tylsistyneenä hyppäsin keittiön oven leuanvetotankoon, kiskoin kroppaa kohti kattoa kuten about jokainen kerta kun kuljen kyseisestä ovesta. Tällä kertaa tanko kuitenkin petti. Komea rysähdys keittiön lattialle, takaraivo ja lantio ottivat kovimmat iskut sekä lopuksi vielä tanko otsaan. Soitto päivystykseen, josta käskivät että olisihan sitä syytä tulla näyttämään naamaa taas vaihteeksi siellä. Kuuden tunnin makoilun jälkeen (jalat puutuneina, pää jyskyttäen) diagnoosina "kisakuntoinen". Eli aivotärähdys ja jotain mystistä sekä selittämätöntä selässä/jaloissa. Seuraavana aamuna suunta Lieksaan. Matka taittui pitkästä aikaa ihan äitin kanssa ja matka seuraksi oltiin saatu Henna Lappi koirineen.

Bolt ja serkkupoika Ykä valmiina kisareissuun!

Lauantai aamuna heräsin aikaisin ja pirteänä. Aamun ensimmäinen hiihtelijä kisareitillä taisin olla minä. Kiersin koko kisareitin ja täytyy myöntää että Lieksan reittejä oli ollut ikävä. Täydellinen kisarata! Kovaa nousua, pitkää ja vaativaa laskua sekä ihanan tiukkoja mutkia sopivan vauhdikkaissa kohdissa. Boltti tykkäisi tästä! Ilman koiraa hiihtäminen vain oli kurjaa... Selkä krakasi sen verran pahasti, että ilman vetoapua meni yksi mäki ihan kävelyksi sukset olalla.

Itse kisaa en pahemmin jännittänyt. Tultiin hakemaan kisakaudelle puhdasta päätöstä. Tiesin faktana, että palkintosijoille ei olisi asiaa tässä seurassa näillä treenikilometreillä. Lähdössä itsellä suhteellisen rauhallinen mieli, Bolt oli lentoon lähdössä. Ja lentoonhan me lähdettiin! Sukset luisti (kiitos Stadium Hyvinkää <3 ) ja koira juoksi! Oma tasapaino ensimmäiset 200metriä aivan hukassa, mutta paketti saatiin kasaan heti kun yleisön silmistä päästiin. Hiihtäminen oli pitkästä aikaa oikeasti kivaa hyvän suksen ansiosta ja koirakin juoksi puhtaasti ja perkuleen kovaa!!

Lentoon lähdössä! Kuva: Mari Moisala

Startti. Kuva: Mari Moisala

Bolt <3 Kuva: Mari Moisala

Reitti vain vilisi silmissä. Ylämäissä Boltti veti täydellä laukalla, vaikka oma selkä ei ihan 100% suoritusta kestänyt. Tasaisella pystyin enemmän auttamaan (tasaista vain ei ihan mahdottomasti tuolla ladulla ole). Alamäkiin mentiin kovaa ! Pienesti joutui auraamaan ettei juosta jalkoja alta, mutta annoin Boltin juosta suhteellisen "vapaana" mäet ja onhan se upeaa katsottavaa millaiseen laukkaan tuo eläin venyy! Ensimmäisen 5km lenkin loppupuolella ohitettiin lähes putkeen yksi kakkimaan jäänyt koirakko, minuutin meidän eteen startannut koirakko, sekä miesten sarjassa kisannut oman seuran Matti Laaksonen lainakoiransa kanssa. Ensimmäinen ohitus tasaisella kovaa, toinen ylämäkeen, jossa saatiin mukavasti tilaa kun kilpakumppani ystävällisesti keräsi koiraansa lähemmäs! Matti ja Juke ohitettiin loivaan alamäkeen hurjassa vauhdissa. Pian käännyttiinkin jo seuraavalle 2,5km lenkille. Ei taaskaan mitään ongelmia! 2,5km katosi hetkessä suksien alta ja pian oltiinkin maalisuoralla, joka tultiin aivan tuhatta ja sataa hymyillen! Bolt oli maalissa mukavan pirteä! Olisi helposti mennyt sen kympin kisankin! 

Ohitustilannetta in action! Kuva: Outi Pisto

Kuva: Outi Pisto

Takaa-ajossa! Kuva: Outi Pisto

Tällä suorituksella oltiin kova tasoisessa kisassa kuudensia, turhauttavat 1,1 sekuntia viidennestä sijasta, ja reilu puolitoista minuuttia ylivoimaiseen voittoon hiihtäneestä Mariasta ja Rovasta. Kaiken kaikkiaan naiset A luokassa starttasi 12 kovaa koirakkoa, joten puoleen väliin asetuttiin. Kovia nimiä oli edessä ja takana, eli ei meillä mitään hätää ole. Nyt saatiin se ensimmäinen onnistunut hiihto tähän kauteen. Itsestä en saanut aivan kaikkea irti, ja kisan jälkeen koko selkä olikin aivan tulessa. Koira teki kaikkensa! Parempaan suoritukseen emme mitenkään olisi pystyneetkään. Seuraavaksi kääntyikin katse sunnuntain viesti kisaan!

Lieksan kisareissua suunnitellessa, oli yksi isoimmista tavoitteista UVU:n viestijoukkueessa hiihtäminen. Sunnuntaina kisattiinkin SM-viestit, missä miehet A-luokassa starttasi kahdeksan joukkuetta. Yksi niistä meidän etelän jäätiköillä treenannut UVUteam. Sisältäen minut ja Boltin, Arin ja Specen sekä Matin ja lainakoira Juken. Kisataktiikkana oli naulita katse kärjen selkään ja roikkua perässä mahdollisimman pitkään. Paperilla kun joukkueita katseli, sijoitimme itsemme kärjen perään neljänneksi.

Ensimmäinen vaihto! Kuva: Suomen Palveluskoiraliitto

Matti ja Juke starttasivat yhteislähdössä ensimmäiselle osuudelle. Kovaa lähtivät ja pääsivätkin ruuhkasta juurikin sellaisiin asemiin kuin suunnittelimme etukäteen. Arin kanssa jännitettiin, että missä kohtaa tulevat vaihtoon. Minä starttaisin Boltin kanssa seuraavana. Ensimmäiset väliaikatiedot kun saatiin, niin kyllä siinä hiukan ihmeteltiin. Matti ja Juke lähestyivät vaihtoa heti toisena!  Ensimmäisenä vaihtoi RPKK, josta Marika Tiiperi ampaisi matkaan. Seuraavana vaihtoon tosiaan saapui Matti, joka teki erittäin vauhdikkaan koiran jätön, tyylikkään käännöksen ja sen perään pyllähti tonttiin. Kuin hidastetusta filmistä meni koko vaihto, loppujen lopuksi aika nopeasti kaatumisesta huolimatta. Starttasimme Boltin kanssa tuhatta ja sataa Marikan takaa-ajoon. Lähes heti meidän perään (noin 20s) starttasi Teemu Lojamo Kähyn kanssa. Kisan kovimmassa nousussa katsoin, että kyllähän ne kovaa sieltä tulevat, ottavat varmaan kiinni kohta. Sitten keskityttiin omaan suoritukseen. Painettiin kuin hullut, ja vaikka mäkiin jalka painoi jo aivan järjettömästi ja hiihtotyyli oli epämääräistä loikkimista eikä suksikaan ollut yhtä hyvä kuin lauantaina, ei Teemua näkynyt rinnalla. Viimeiselle alamäki osuudelle laskiessa sitä pääsi oikein innostumaan ja vauhti tuntui vain kiihtyvän. Vaihtoon saavuttiin edelleen kakkosena!!! Super koiran jättö, kömpelö kääntyminen Arin vapauttamiseen, läppäisy selkään ja onnellinen tipahtaminen ladun viereen. Pitkästä aikaa kisan jälkeen oli oksettavan eufoorinen olo! Tiesi tehneensä aivan kaikkensa, ja onnistuneensa täydellisesti! Hypetyksen keskellä jännäsimme vielä Arin taistelua ankkuri osuudella. Kovaan taistoon joutuivat Spencen kanssa, kun KPKS:n ankkurina Maria Viitahalme lähti heti kannoille taistelemaan samoista sijoituksista. Ari ja Spence saapuivatkin kolmantena maaliin ja varmistivat UVU teamille SM-pronssia!!!

Hyvä me !! Kuva: Heini Ruottu

Parastahan tässä suorituksessa oli ehdottomasti se, että tiimityö toimi! Vaihdot menivät nappiin ja jokainen teki suorituksessaan parhaansa koko tiimin eteen. Hyvä fiilis jäi elämäni ensimmäisestä koirahiihto viestistä!

Nyt on kausi paketissa! Kiitos siitä kaikille asianomaisille!! Pikkuhiljaa täytyy kääntää katseet syksyyn ja alkaa miettimään Puolan MM-kilpailuita. Sinne suunnataan. Todennäköisesti koirapyöräilyyn! Can't wait!