Lähdimme matkaan yhdessä Uudenmaan Vetokoira Urheilijoiden Ari Rastaan ja Matti Laaksosen kanssa. Tällä pienellä tiimillä oli varmasti yksi kilpailuiden pisimmistä matkoista ajettavana. Matkaa taitettiin pysähdyksineen vajaat 11 tuntia. Juttu luisti, ideoita lenteli ja hauskaa oli!
Perillä majoituimme Boltin kanssa Halmeiden hotellihuoneessa (koska joku ei ollut osannut miettiä majoituksiaan ajoissa....) Seuraavan aamun kisa jännitti kovasti, erityisesti muuttuneet sää olosuhteet. Suksien huolto toteutettiin taas yhteistyössä Hyvinkään Stadiumin kanssa! 100% paremmat onnistumis mahdollisuudet voitelun suhteen kun suosiolla jätän muiden tehtäväksi. Voiteet laitettiin pohjaan torstaina sääennusteiden perusteella. Kauhulla kuitenkin sai katsella kun ennustusten pakkasarviot vain kiristyivät aste asteelta, lopputulos kisa-aamuna olikin juuri sitä mitä pelättiin... Liian kylmä ja taas jäätiin muille suksiaan testaileville useita metrejä. Ja koska meikäläisen kisasuksi valikoima sisältää yhden upean Rossignolin uutuutta hohtavan parin, sekä noin viisi vuotta vanhat Fischerit joiden pohjista näkee, että treenattu on milloin missäkin (polut ja kävelytiet kivineen sekä etelän roskaiset ladut) ei vaihtoehtoja ollut pahemmin. Suksi testistä jäi lähinnä paha mieli.
Boltin tassu ongelmat Liepeen kisan jälkeen jatkuivat aina kisaa edeltäneelle viikolle. Tasan viikko ennen kisaa vedettiin riskit minimiin ja käytiin lenkit kiltisti hihnassa. Ei vetoja, ei palloleikkejä, ei mitään. Bolt oli virtaa täynnä ja tassu saatu sellaiseen kuntoon että uskalsin startti viivalle, tossut jalassa tosin. Tossut olivat viimehetken hankinta Hyvinkään ainoasta kunnollisia vetourheilu välineitä tarjoavasta eläinliikkestä (Salamanteri <3). Luotto Non-stoppeja ei löytynyt, mutta kun tossupaketissa oli Norjan lipun kuva ja maininta vetourheiluista, päätyivät ne meidän matkaan. Etu tassuissa uudet tossut, takatassuissa laina tossut (non-stop).
 |
| Tassu viikoa ennen starttia |
 |
| Vakio välineet tassuhuoltoon (ehkä vähän turkinkin) |
Naiset A Naru
Jännitti. Startattiin. Kovaa ja suhteellisen tyylikkäästi (ehkä? :D ). Lähtö oli pitkään nousuun ja homma tuntui ihan hyvältä suksien luistosta huolimatta. Ensimmäisen mäen päällä, tasaisella alkoi tuntumaan kummalliselta ja aloin kiinnittämään Boltin juoksuun huomiota. Koira juoksi "ilmavasti". Kuulostaa terminä hyvältä, mutta kun normaali kisameininki on tuhatta ja sataa eteenpäin korvat takana ja askel pitkänä, niin ei ihan kaikki täsmännyt. Nyt saatiin askeliin enenmpi korkeutta kuin pituutta. Erityisesti alamäkiin. Ylämäissä vauhti hiipui valtavasti ja ei ollut toivoakaan, että olisi pystynyt pitämään oman hiihdon wassulla (varmasti vaikutusta myös suksilla).
Jo ensimmäisen kierroksen alkupuolella nähtiin perään lähtenyt Hanna Kaipiainen. Kierroksen loppupuolella tulivat Kekkosen kanssa kovaa ohi. Ohitus meni hyvin vaikka Kekkoselle kisauran ensimmäinen ja ei Bolttiakaan monesti ollut kukaan muu ohittanut. Tässä kohtaa kilpailua masensi erittäin vahvasti. Laskeskelin vauhtiamme ja harkitsin vakavasti keskeyttämistä maalialueen ohituksen kohdalla. Jokin päässä kuitenkin sai jatkamaan toiselle tuskien kierrokselle. Päätös oli kaikin puolin väärä. Boltin juoksu muuttui kehnommaksi joka metriltä. Teki pahaa juoksuttaa poikaa, mutta ympäri ei tässä kohtaa enää voitu kääntyä. Alamäet poika juoksi loikkien, ylämäet käveltiin, tasaista ei pahemmin reitiltä löytynyt. Hengailtiin ja nautittiin aurinkoisista maisemista. Minä keskityin hiihtotekniikan harjoitteluun (SM-laduilla, kyllä :D )
 |
| Kuva: Tanja Loukusa |
 |
| Kuva: Tanja Loukusa |
Maaliin asti selvittiin, ja kyllä sai purra hammasta ettei itku tullut. Pettymys oli valtava. Ensinnäkin täydellisen epäonnistuneeseen suoritukseen, toiseksi oman harkintakyvyn täydelliseen pettämiseen. Tällä 9 vuoden valjakkohiihto kokemuksella olisi jo pitänyt oppia missä kohtaa on aika jättää leikki kesken. Vaikka olisi ollut ensimmäinen keskeytetty kisa ikinä, olisi siihen pitänyt pystyä. Boltti oli puhki ja minä aivan rikki. Hanskat heitetty hankeen jo seuraavan päivän kilpailun osalta. Jos koira on kipeä, ei radalle startata. Tassujen tarkastuksessa löytyi kuitenkin se kaikkein ikävin uutinen. Uudet, oudon merkkiset tossut olivat pakkasessa keränneet kosteutta itseensä ja jäätyneet Boltin anturoihin kiinni!! Jäästä kovat pohjat anturan alla, eivät mitenkään voineet olla mukavat. Non-stopit takatassuissa olivat toimineet kuitenkin moitteettomasti. Missään kohtaa kisan aikana ei ollut meikäläisen päähän pälkähtänyt pysähtyä ja tarkastaa että voisiko vaikka tossuissa olla vikaa... Vähemmän aikaa siinä olisi turhautunut kuin hiihtelyssä. Suomen mestari (ja maailman mestari) Maija Nivalasta jäätiin hurjat 6minuuttia.
Loppupäivä kului valjakoita handlaillessa, pitsaa syödessä ja Boltin parhaan mahdollisen palautuksen varmistamisessa. Vaikka starttaus päätös sunnuntaille oli vielä täysin auki tehtiin parhaamme, että se olisi edes teoriassa mahdollista.
Naiset A Yhdistetty
Minun suosikki ja samalla inhokki laji! Kaksi starttia yhdistetyssä aiemmin takana, ja vaikka sijoitukset ovat tähän mennessä olleet aina viimeisenä ja ajallisesti kaukana kärjestä, on parhaat valjakkohiihto tarinat juurikin näistä starteista! Pulkan kanssa oma fiilis on kömpelö ja hidas, mutta yhteislähdön tuoma fiilis on jotain aivan mahtavaa! Ja niinhän siinä kävi että startti viivalta itsemme löysimme! Boltti oli aivan täpinöissään, joten suurempia traumoja lauantain räpellyksestä ei jäänyt. Starttasimme reunasta, vieressämme Maria Viitahalme. Lähtö meillä meni lähes täydellisesti! Kovaa startattiin, Boltti huutaen juostessa. Vierestä Maria meni nurin ja taisi kaatuessaan kolahtaa meidän pulkkaan (adrenaliini ryöpyssäni en edes huomannut, mutta videolla näytti hiukan siltä).
 |
| Yhteislähtö, me vasemmassa laidassa! Kuva: Tanja Loukusa |
 |
| Vaihtoon laskemassa! Kuva Tanja Loukusa |
 |
| Lumi pöllyten <3 Kuva: Tanja Loukusa |
Starttilatujen päädyssä oltiin kolmantena. Tämä näky hämmensi niin pahasti, että suusta taisi päästä ihmettelevä huudahdus että mitäs me täällä tehdään :D Eikä siinä mennytkään kuin muutama sekunti kun Marika ja Hanna olivat jo rinnalla. Ohitus tilanteessa Boltti astui Marikan pulkan päälle ja kompuroi hiukan. Samassa rytäkässä kaadoimme pulkan, jota sai hiukan säätää taas kuntoon. Matka jatkui Hannan ja kisaan mukaan selvinneen Marian kanssa. Bolt juoksi hyvin! Keskittyneesti eteen, puhtaasti ja välittämättä muista. Jo suhteellisen alussa Hannan koira Topi irtosi vyöltä ja jatkoi matkaa omillaan, ei kuitenkaan kauas. Jäimme Boltin kanssa hiukan pussiin Hannan taakse, mutta pienellä kuokka-pujottelu suorituksella selvittiin, eikä Topikaan lähtenyt siinä meidän mukaan. Maria pääsi rytäkästä nopeammin irti, joten lähdettiin takaa-ajoon. Näköetäisyydellä pysyttiin hyvä hetki, mutta kisan tiukimman alamäki-ässä mutka koitui meidän seuraavaksi ongelmaksi. Jo aavistuksen jäinen jyrkkä mäki oli liikaa meille. Bolt juoksi minkä jaloistaan pääsi, minä koitin jarruttaa pulkkaa parhaani mukaan, mutta kun oma paino on vain hiukan päälle tuplat pulkkaan nähden ei fysiikan lait olleet meidän puolella. Yhteen nippuun siis päädyimme kaikki kolme. Koira, pulkka ja minä suksilla. Pysähdys, pulkka pystyyn, solmut auki ja menoksi. Bolt jaksoi vielä hyvin ja veti kuin juna. Omat jalat alkoivat hiukan painaa edellisen päivän jäljiltä. Tämä kostautui taas aivan tasaisella pätkällä (stadion alueella missä mahdollisimman paljon yleisöä). Komea pannutus hankeen... Viimeinen jyrkkä ylös, Mariaa saavutettiin tässä! Vaihtoalueella tuhlautui aivan liikaa aikaa, mutta vaihdostä lähdettiin tuhatta ja sataa takaa-ajoon. Hetken tuntui siltä, että saatettaisiin olla vielä kisassa mukana. Tässä kohtaa kuitenkin alkoi Boltillakin jo jalat painaa. Treenikilometrejä vieläkin aivan liian vähän. Maria meni menojaan, me jatkoimme omaa suoritusta. Hanna pysyi takana ja maaliin saavuttiin. Tänään hymyiltiin! Selvittiin :D
 |
| Naru osuutta. Kuva: Tanja Loukusa |
 |
| Poju hymyilee kameralle :D Kuva: Tanja Loukusa |
Hienot kisat, upeat baanat (ainakin tarpeeksi leveät!) ja mikä mahtavinta taas parasta mahdollista vetourheiluporukan meininkiä! Onnea kisakumppaneille upeista hiihdoista! Ja tottakai kaikille SM-mitalisteille. Kiitos kisajärjestäjälle, Jadelle ja Villelle majoituspaikasta sekä kaikista eniten vielä Ari ja Matti (meidän UVU team!) matkaseurasta, Matille Boltin tassuhuollosta sekä Arille valjaiden ja pulkan lainaamisesta!
 |
| Minä, Bolt ja Riemu annoimme kaikkemme! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti