Lomailu ja höntsäily painotteisen kevään jälkeen oli hyvä kerätä urheilukamppeet autoon ja kokoontua yhteen lukuisten hyvien ystävien kanssa viettämään valjakkourheilupainoitteista pitkää viikonloppua. The DogRiders treenileiri nimellä kulkenut viikonloppu oli isoin ja samalla kirkkaasti tasokkain valjakkourheilu leiri Suomessa ikinä. Osallistujat olivat pitkälti Samuli Nissisen kasvatteja omistajineen, ystäviä ja tuttuja kasvoja kisaradoilta. Onnekseni olin yksi näistä reilusta kolmestakymmenestä osallistujasta.
Saavuin leirille hiukan muiden jälkeen ja pääsin suoraan mukaan treenihulinaan. Aamut aloitimme aina useamman tunnin treeneillä ihmisten kesken, päivällä keskustelimme, rentouduimme ja opimme valtavasti teoriaa sekä illalla oli vielä aika testata opittuja koirien kanssa. Painotus leirin ohjelmassa oli yhden koiran kärryssä ja koirapyöräilyssä. Leirin vetäjät olivat kirjaimellisesti maailman parhaita, kun kickbike tekniikoita oli saapunut vetämään Suomen oma
Kai Immonen (maailman parhaita kickbike potkuttelijoita ja valjakkourheilija) sekä yksi suurimmista idoleistani valjakkourheilun osalta ikinä: Igor Tracz Puolasta (moninkertainen MM- ja EM-mestari koirapyöräilyssä sekä neljän koiran luokissa).
Viime kesänä varastetun kisapyöräni tilanne on edelleen auki vakuutusyhtiön kanssa, joten viimeisimmästä maastopyörälenkistä on vierähtänyt jo lähes vuosi. Lainapyörillä starttasin jokaiseen mahdolliseen pyörätreeniin. Kickbike treenit kiinnostivat toki myös, mutta täytyi nyt hyödyntää suhteellisen ainutkertainen mahdollisuus Igorin opeista.
 |
| Tätä mieltä minä ja Bolt oltiin leiristä ! |
 |
| Ai mitenniin kaaduin pari kertaa? |
Jokaisen treenin avaamiseen en nyt lähde, mutta yleisesti ottaen olin pahasti hukassa! Reitit ja harjoitukset olivat erittäin teknisiä (ainakin minulle :D ). Ihmistreenit painoittuivat maastopyöräilyyn sekä pyörän hallintaan. Vieras pyörä ilman lukkopolkimia toivat treeneihin valtavasti epävarmuutta. Lajinomaisten treenien täydellinen puuttuminen taas teki minusta jälleen täysin aloittelijan pyörän selässä. Kahdesti putosin portaista pyörällä ja kerran lensin nurin äkkijarrutuksen seurauksena. Muuten pystyssä pysyin ja sain jopa kehuja itse mestarilta. Liian monta kohtaa oli missä yksinkertaisesti rohkeus petti, eikä luottamusta omaan ajamiseen meinannut löytyä sitten millään. Suomalaisella sisulla kuitenkin sätkin kaikista treeneistä läpi enemmän tai vähemmän kunnialla. Leiri ja sen vaativat harjoitukset osoittivat kuitenkin omasta ajamisesta ne kohdat joihin täytyy alkaa keskittymään, heti kun pyörän saa alle! Erityisesti huomasin omasta ajamisestani vauhtitreenien puutteen. Osaan kyllä ajaa teknisesti ihan okei, mutta heti kun mukaan heitetään kova vauhti, lähtee virheiden määrä ja jarrujen käyttö eksponentiaaliseen kasvuun. Tämä on valtava ongelma koirapyöräilyssä, jossa keskinopeudet ovat lähes poikkeuksetta yli 30km/h.
 |
| © Stefan Vehkoja |
 |
| Haasteista huolimatta hymyilytti © Jenna Kanko |
Kickbike treeneihin osallistuin vain lauantai aamuna, jolloin koko leirin väki tutustui lajiin (myös Igor!) Vaikka viimevuosien treenit on tehty ilman koiraa ja koiran kanssa juurikin kickbikella, muistutti treeni ikuisuus ongelmastani. En yksinkertaisesti saa potkun frekvenssiä tarpeeksi ylös. Pitkät "juntta"-potkut toimii ja kulkee, mutta kunnon pyöritys jää lähtökiihdytyksissä ja loppukireissä todella vajaiksi! Onneksi kickbike on nyt jäänyt meillä sellaiseksi treenailu/ oheislajiksi, joten tästä puutteesta ei tarvitse sen suurempia stressata.
Leirin teoria osuudet olivat erityisesti itselleni mieleen. Aina kun Igor tai Kaitsu kertoilivat pyhiä salaisuuksiaan treenamisesta kuuntelin tarkkana (kirjoitin kaiken ylös) ja yritin imeä itseeni kaiken sen valtavan määrän informaatiota. Erityisesti tutustuminen Igorin pyörään oli erittäin valaiseva kokemus. Kunhan vakuutusyhtiö tekee päätöksiä vanhan pyöräni suhteen, niin pääsen hyödyntämään uutta tietoa uuden pyörän tuunaamiseen/ kokoamiseen.
Kaiken oman oppimisen ohessa opin Boltistakin taas uutta. Tai oikeastaan varmistin vanhaa tietoa. Uskomaton eläin onnistui yllättämään kuskinsa kahdessa kolmesta treenistä. Torstain kickbike veto oli hyvin perus tasaista Bolt laatua. Perjantaina rääkättiin kuskeja ylämäki canicross treeneissä. Tässä treeneissä pääsin ihastelemaan Boltin periksiantamattomuutta ja voimaa. Otus kiskoi minut, maailman onnettomimman juoksijan, ylös jyrkkää mäkeä yhteensä kolmesti. Kahdesti näistä "kisattiin" voittoisasti Boltin siskoja vastaan, joiden perässä juoksijat olivat kuitenkin satakertaa enemmän juoksijoita kuin minä ikinä.
 |
| © Stefan Vehkoja |
 |
| © Stefan Vehkoja |
 |
| © Stefan Vehkoja |
Lauantain vetotreenit olivat kuitenkin ehdoton oma suosikkini. Kovaa, kapealla polulla ja aikaa vastaan. Osa porukasta oli treenannut tällä radalla jo torstaina, mutta nyt "kilpailimme" kaikki samalla baanalla. Osa porukasta pyörillä ja osa kickbikeilla. Itse menin jälkimmäisellä, koska vieras pyörä ja Bolt ei olisi ollut hyvä yhdistelmä tuolla radalla. Torstaina kiersin rataa jo Jenni Kreivin Ässällä, joten rata oli tuttu. Silti jännitti miten Bolt (ja minä siellä Boltin perässä) selviäisi serpenttiini poluista ja lukuisista tiukoista mutkista. Me kuitenkin pärjättiin. Paremmin kuin ikinä olisin uskonut! Bolt veti kuin viimeistä päivää, vain yhdessä noin 150° mutkassa epäröi hetken että minne, ja minäkin pysyin pystyssä, vaikka potkimaan en hirmuisesti uskaltanut. Aika 4:40, mikä oli paras kaikista radan kickbikella kiertäneistä naisista! Eikä miehistäkään jääty kuin noin 15s. Kovimmat kickbike ajat veti luonnollisesti Kaitsu. Ensin omalla koirallaan Lotalla (4:24), sitten Igorin Octolla (4:07) ja lopuksi vielä (kun kädet jo tärisi kiinni pitämisestä) minun pikku Boltilla (4:07). Tämä pieni kokeilu todisti aina vain vahvemmaksi tiedon siitä, että minulla on kultakimpale käsissäni. Boltin vauhti on aivan maailman huippujen tasoa <3 Ja sai poika nopeudestaan kehujakin! Minulta, kasvattajaltaan sekä itse koirapyöräilymestarilta ja tottakai Kaitsulta!
 |
| Bolt valmiina toiselle kierrokselle! © Stefan Vehkoja |
 |
| Ässä! © Stefan Vehkoja |
 |
| #fangirls |
Päätapahtumien lisäksi leireily sisälsi paljon hyviä kavereita, naurua sekä hirmuiset määrät menoa ja meininkiä. Tunnelma oli katossa vahvasti ja jokainen ilta venyi pitkäksi hyvien juttujen äärellä, vaikka väsy painoi aivan valtavasti. Sisäinen fanityttöni hepuloi monta kertaa leirin aikana kun pääsin mm. handlaamaan Igorin Jamalia pyörätreenissä. Tälläiselle leirille kelpasi osallistua, ja koska vain lähtisin uudestaan! Kiitos! Eritysesti Jenni ja Samppa organisoinnista, Igor ja Kaitsu treeneistä, sekä kaikki leiriläiset mukavasta tunnelmasta, ja tietysti Stefan kuvista ja erityisesti vielä rikkinäisen jalan teippauksesta!
Thank you!
 |
| © Jasmin Köcher |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti