Ajatukset siintävät jo Puolan MM-kilpailuissa, ja fokus treeneissäkin on ollut hyvin peruskunto painotteinen. Salillakin olen käynyt satunnaisesti kun on viitsinyt, mutta lähinnä ollaan juostu, potkittu ja poljettu pitkin metsiä. Kesäkuu lomailtiin vanhassa lapsuuden kodissani keskellä metsää Boltin ja Pixelin kanssa kolmistaan. Lähes kaikki lenkit mentiin uudella hienolla maastopyörälläni!! koirien juostessa vapaana mukana (parasta terapiaa ikinä). Kävi meillä myös Boltin serkku Ykäkin yhden viikonlopun kyläilemässä.
 |
| Ykä, Popo, Koda ja Bolt |
Nyt kaupungissa ollaan keskitytty uusien ja käyttökelpoisten maastoreittien etsimiseen lähialueilta. Upeita paikkoja on löydetty ja siinä samalla on kilometrejä kertynyt ihan mukavasti sekä minulle että koiralle. Aina eiliseen asti.
18.7. on Boltin syntymäpäivä. Tänä vuonna tuli mittariin kolme vuotta ja pitihän tätä saavutusta juhlistaa. Vapaapäivän kunniaksi ajettiin hieman kauemmaksi seikkailemaan ja lähdettiin valloittamaan uusia ja tutkimattomia polkuja. Tällä kertaa juosten kartta kädessä. Löysimme aivan loistavia reittejä, joissa pelkoa toisiin ihmisiin törmäämisestä ei pahemmin ollut. Kolme peuraa ja mustikoita löytyi kyllä matkan varrelta. Viiden kilometrin polkujuoksentelun jälkeen löysimme itsemme järvenrantaan, jossa pidimme taukoa. Bolt kahlaili rannassa ja minä nautin auringosta. Pian olikin aika jatkaa matkaa ja silloin huomasin veriset tassun jäljet takillani ja pitkin poikin kalliota. Boltin takatassusta anturoiden välistä pulppusi valtavasti verta. Pieni paniikki itselle päälle samantien. Auto on kaukana ja minusta ei ole Bolttia juoksuttamaan tai kantamaan niin kauas. Ensimmäisenä mieleen tulleista Väinö oli töissä ja Henna Tsekeissä. Onneksi työkaverini Otto ja hänen äitinsä lähtivät koiran pelastusoperaatioon!
Ensimmäisenä soitto Eläinlääkäriasema Animukseen, että päästäänkö sisään jos tullaan heti. Ensiapuna kiedoin juniormaajoukkue paitani Boltin käpälän ympärilleni ja kiiruhdimme noin kilometrin matkan lähimmälle tielle. Vartin verran odottelimme kyytiä, jonka jälkeen kaahailtiin ensin takaisin minun autolle, josta kaahasin Boltin kanssa suoraan Animukseen ja juosten sisään. Käytävät täyteen verta ja suoraan huoneeseen kartoittamaan tilannetta. Ihanat hoitajat paikkasivat pikaisesti vuodon tukkoon ja hyvin pian saimme myös eläinlääkärin paikalle kartoittamaan jatkoa. Haava oli syvä ja erittäin vaikeassa paikassa, joten Boltti nukutettiin jotta päästiin tutkimaan tarkemmin. Vuoto ei meinannut loppua millään ja koko operaatio oli erittäin verinen. Pääsin avustamaan eläinlääkäriä pitelemällä Boltin ommeltavaa tassua. Erittäin mielenkiintoista katseltavaa, mutta siinä ehkä kahden tikin jälkeen oma jännitys ja muutaman tunnin kestänyt stressitila yhdistettynä noin kuuden tunnin syömättömyyteen kävivät päälle ja minulta pimeni näkökenttä. Onneksi eläinlääkäri ja hoitaja olivat hyvin tilanteentasalla ja saivat napattua minut istumaan lattialle ennenkuin saatiin lisää tikattavaa. Vuoto saatiin loppumaan ja haava siistiksi. Rauhassa saatiin heräillä, jonka jälkeen suunnattiin kotiin.
Sitä ei oikein tajuakkaan kuinka paljon tuollainen tilanne vaikuttaa omaan itseensä. Olin koko illan aivan zombi. Nälkäkin heräsi vasta sitten, kun sain veret pestyä omasta kropasta ja vaatteista. Bolttikin heräili liikkeelle päästyään aika nopeasti. Kulki koko illan sitten takakontissa että pystyin vahtimaan pojua tiiviisti. Yönkin nukuin vielä sohvalla mahdollisimman lähellä potilasta. Tänä aamuna riittääkin jo virtaa vähän liikaakin... Viikko kun pitäisi olla ottamatta käytännössä yhtään juoksu askelta :D
Hiukan oli erilainen synttäripäivä pojalla, ja astetta kalliimpi "synttärilahja". Onneksi on ihmisiä jotka auttavat hädän hetkellä <3 Jättimäinen kiitos kuuluu ehdottomasti Otolle ja hänen äidilleen sekä Animuksen ihanalle henkilökunnalle! Ammattitaitoista mutta samalla niin mukavaa henkilökuntaa ainakin minä odotan eläinlääkärikäynnillä ja juurikin sitä löytyy Animuksesta <3
 |
| On se niin rakas <3 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti