Season start - Janakkala Cross

Muutama päivä meni kilpailusta eteenpäin ennenkuin pääsin koneen ääreen naputtelemaan. Tässä sitä ollaan ja yritän parhaani mukaan muistella miten se kilpailupäivä oikein meni.

Kisapäivän aamun sai ottaa rennosti, nukkua pitkään ja pakkailla rauhassa. Kerrankin oli lyhyt matka kilpailupaikalle. Matkattiin Janakkalaan yhdessä  Hennan ja Boltin serkun Ykän kanssa. Kisapaikalla oltiin hyvissä ajoin, vaikka kilpailuaikataulua oli aikaistettu tunnilla. Henna ja moni muukin kilpailija kävivät tutustumaan rataan, minä jäin odottelemaan lainapyörää. Noora Waltari lainasi minulle pyöräänsä, jotta päästiin Boltin kanssa starttaamaan omassa päälajissamme.

Meidän luokkamme oli heti toisena lähtöjärjestyksessä ja minä starttailin puolessa noin puolessa välissä lähtölistaamme. Vaikka aamulla oli jännittänyt suhteellisen paljon, oli starttiviivalla rauhallinen olo. Boltin kanssa pyöräily on kuitenkin helppoa ja saan pitkälti keskittyä omaan suoritukseen, joten turha hermoilu jäi pois. Lähtö oli periaatteessa tyylipuhdas, mutta jälleen kerran mokasin vaihteiden kanssa. Lainapyörän vaihteet olivatkin hiukan erilaiset kuin omat, joten lähdin matkaan pikkuvaihteilla, eli hirveästi pyörittäen ja vieläpä alamäkeen. Ensimmäisen ylämäen päällä pääsin yhteisymmärrykseen vaihteiden kanssa ja pääsin avustamaan Bolttia tehokkaammin. Seuraavana olikin jo kunnon alamäki mutkat, jotka ajoin kyllä turhan varovasti. Olimme startanneet radalle ilman adapteria ja tässä kohtaa huomasin myös unohtaneeni ajolasit autoon. Jatkuvasti piti tarkkailla vetonarua, ettei sujahda renkaaseen. Samaan aikaan väistelin Boltin tassuista lenteleviä roskia. Roskien väistelyn lisäksi pääsimme väistelemään runsasta määrää sauvakävelijöitä, muita lenkkeilijöitä sekä jopa kisaradalle parkkeerattua autoa.

Minun irvistys © Auvo Kuusinen

Boltin irvistys. © Auvo Kuusinen

Pyöräily itsessään oli mukavaa, oma kunto tuntui kestävän erittäin hyvin. Radalla oli yksi hurjan pitkä (ainakin sillä hetkellä tuntui siltä) ylämäki, jonka päällä hiukan jo hapotti, mutta kuitenkin kokoajan edettiin hyvää vauhtia. 800 metriä ennen maalia näimme ensimmäisen kerran eteenlähteneen Tuiren selän. Ohitus tuli nopeasti ja siinä kohtaa vautiero oli sen verran suuri, että päästiin näppärästi jatkamaan loppukiriin. Tässä viimeisen kilometrin aikana sai jo ajaa itse aika varovasti, ettei naru tipahtanut liian alas. Sää oli todella kostea näissä aamun starteissa, ja se näkyi vahvasti koirien suorittamisessa. Boltilla roikkui kieli jo aivan polvissa ja paras särmä oli jäänyt vedosta pois loppumatkasta. Maaliin kuitenkin selvittiin.

Maaliin laskemassa. © Pertti Bruun

Loppupäivä kului kavereita auttaessa ja odottaessa. Luokkien väleihin oli jätetty todella pitkät välit, joten välillä meinasi ihan aika käydä pitkäksi. Onneksi paikalla oli paljon tuttuja, joiden kanssa aika kului hiukan nopeammin. Ilo oli katsella erityisesti Boltin pentujen kilpailusuorituksia. Pienet pojat Make ja Väke starttasivat molemmat canicrossissa ja hirmu hyvännäköisesti vetivät lähdöstä maaliin. Samoin Boltin rakas serkku Ykä starttasi ensimmäisen kilpailunsa menestyksekkäästi. Lopulta Bolttikin pääsi starttaamaan vielä canicrossi sprintissä Matin kanssa. Matkaa oli reipas kilometri, mutta sää oli jo todella lämmin ja aurinkoinen, joten ei sen enempää matkaa olisi tarvittukkaan.

Matti ja Bolt © Pertti Bruun

Tuloksia odoteltiin myös hyvä tovi, mutta odotus kannatti! Boltin kanssa napattiin pyöräluokan ylivoimainen voitto 43sekunnin erolla kakkoseen. Henna ja Ykä pinkoivat canicrossissa kolmanneksi ja pikkumiehistä Make juoksi Kaitsun kanssa saman luokan toisiksi. Kirsi ja Väke voittivat vetenaari sarjan! Boltti voitti myös canicross sprinttiluokan Matin kanssa. Ihan huippuja koiria <3 Kotiin lähdettiin väsyneenä, mutta tyytyväisinä päivän suorituksiin.

Iso kiitos Nooralle pyörän lainaamisesta! Ja Hennalle matkaseurasta! Isoin kiitos lähtee kuitenkin Kirsi Sinda tmille! Viimeviikon alussa Boltti tuntui olevan jumissa. Takareidet olivat todella kireät ja hetken jäin miettimään että onnistuukohan kilpailu. Hieronta on ollut Boltille kuitenkin todella hyvä hoitomuoto, joten paniikki soitto Kirsille. Kirsi järjesti täyteen kalenteriinsa meille ajan keskiviikko illalle, joten saatiin koira kisakuntoon! Kireys katosi jo seuraavaan aamuun mennessä ja koira tuntui välittömästi pirteämmältä. Kiitos <3