Jämin kevät 2018

Kerran sitä piti päästä tänä keväänäkin starttaamaan Boltin kanssa sulanmaan kilpailuissa. Ilmoittauduimme L-SVU:n järjestämään perinteisiin Jämin kevätajoihin, joissa päästiin tänä vuonna testaamaan uutta kilpailureittiä. Meidän kevät on vielä ollut kovin lyhyt, joten vetotreenejä ilman suksia ehti kertyä ennen kilpailua vain kaksi, joista vain toinen ajettiin pyörällä. Kilpailuun lähdimmekin lähinnä tarkastelemaan uusia reittejä ja muistelemaan että miten se koirapyöräily oikein toimikaan.

Ylivarovaista mutka-ajoa sormet jarruilla... © Kimmo Virkki

Kävimme jo viime viikolla hakemassa hiukan vauhtia tähän kilpailuun, kun Bolt pääsi juoksemaan Nooran ja Piinan kanssa DS2 luokassa SHS:n kevät kilpailuissa. Minulla piti olla töitä, mutta enhän mitenkään malttanut päästää Bolttia kisoihin, jos en katsomaan päässyt. Bolt juoksi Nooran kanssa loistavasti, vaikka vieressä juoksi hiukan tyrkky, oletettavasti tärppipäivillä oleva ihanan tuoksuinen Piina. Vasta maalissa poika tajusi naisen olemassa olon, vaikka koko matka mentiin samassa autossa. Bolt, Piina ja Noora nappasivat ylivoimaisen voiton kovalla keskinopeudella!

Tämän viikonlopun kilpailuun lähdimme samalla kokoonpanolla, mutta tällä kertaa kaikki meistä kilpailisivat itse. Minä Boltilla pyörässä, Noora Piinan kanssa ykkösessä ja lainakoirilla kakkosessa sekä Timo myöskin lainakoiralla koirapyöräilyssä. Tavaraa siis riitti kun ajoimme kolmen pyörän, kolmen ihmisen ja kahden koiran karavaanilla Jämillä. Piinalla oli edelleen juoksut päällä ja nyt Boltti oli jo alusta asti innoissaan. Ihasteli Piinaa koko matkan häkin läpi. Kisassa ei kuitenkaan tyttöjen tuoksut enää olleet mielessä.

Kilpailupaikalle päästyämme kävimme kiertämässä uuden kisareitin. Tai niin kuvittelimme. Todellisuudessa kiersimme 7km reitin, joten ei ainakaan jäänyt lämmittelystä kiinni. Rata oli aiempaa mäkisempi ja mutkaisempi! Tykkäsin kyllä profiilista, mutta pohja oli edelleen mielestäni liian pehmeää hiekkaa. Löytyi kyllä pitkiä pätkiä loistavaa metsätiepohjaa, mutta ne jotkin pehmoiset ja kohtuu pitkätkin hiekkapätkät tekivät ajamisesta hiukan haasteellista. Ainakin ilman koiran vetoapua ajaminen oli vaikeaa. Reitin loppupäässä yhdessä hiekka mäessä sitten tilanne eskaloitui siihen että Jasmin kopsahti nurin kun vauhti loppui, ja siinä Jassulle nauraessa menin itsekin nurin. Eikä oltu kuulemma edes ainoat, joille tuo kohta koitui lämppäkierroksen ongelmaksi.

© Jarkko Parikka

Bolt ehkä haluaisi matkaan ? © Jarkko Parikka

Kilpailuun lähdin luottavaisin mielin. Lähettäjätkin löytyi viimetipassa, joten päästiin tekemään suhteellisen siisti lähtö (kiitos Aliina ja Kurre!). Lähdön hetkellä aurinko paljastui pilvien välistä ja lämpötila lähti välittömästi nousuun. Piinan juoksujen vaikutus Bolttiin oli näkynyt lähinnä huonona juomisena, joten hiukan hirvitti. Radalle lähdettiin kuitenkin tuhatta ja miljoonaa. Alkusuoran pehmohiekassa, joutui itse lähinnä keskittymään järkeviin ajolinjoihin, mutta sitten pääsi jo polkemaankin. Uusi rata vaati pyöräilijältä reilusti vanhaa rataa enemmän. Nyt ei pystyisi vain vapaamatkustamaan.

Lähtökiihdytystä © Jarkko Parikka

Lähtökiihdytystä © Jarkko Parikka

Matka eteni hyvin ja löysimme tiemme oikealle reitille tällä kertaa helposti. Kickbike kisaajat olivat ennen meidän starttia käyneet varoittelemassa jostain puusta, jonka koira lukee helposti väärältä puolelta, joten hiukan hermostuneena joutui ympäristöä lukemaan. Kun ohitin kuvaukseen sopivan puun, ajaminen rentoutui huimasti, mutta sieltähän tulikin sitten eteen toinen samanmoinen. Bolt luki reitin juurikin puun väärältä puolelta. Onneksi näitä viimehetken reitinmuutoksia me ollaan harjoiteltu vaikka kuinka paljon. Minun epämääräinen eiiieieii huuto oli tarpeeksi selkeä käsky Boltille, jotta se pystyi jonglööraamaan itsensä vielä oikealle puolelle puuta.

Kieli pitkällä... © Kimmo Virkki

Suorat pätkät ajoimme mielestäni hyvin. Bolt jaksoi hyvin pitää vauhtia yllä, eikä oma polkeminen tuntunut pahalta ollenkaan. Harmi vain ettei reitti ole pelkästään suoraa, kun niistä mutkistakin pitäisi selvitä. Olisi pitänyt napata jarrut kokonaan pois koska aivan turhaa varovaisuutta oli kyllä helpoissakin mutkissa. Minkäänlaista varmuutta mutka ajoon ei löytynyt, mutta ainakin nyt tiedän mihin panostan koko kesän. Loppureitistä, maalin jo melkein näkyessä, oli reitin viimeiset kauhun hetket edessä. Näin jo kaukaa että nyt on reitillä ylimääräistä, joka pahasti vaikutti mahdottomalta houkutukselta ohittaa. Kirkkaan keltainen frisbee keskellä reittiä!! Varauduin henkisesti äkkijarrutukseeen ja käskytin Bolttia tiukasti eteen. Juokseminen maistui onneksi vielä sen verran että pelkkä frisbeen vilkaisu riitti ja maaliin asti päästiin hengissä, jossa odotti sitten oma pallo palkaksi.

Maalissa ! © Katja Juntunen

Maalissa Bolt oli suhteellisen vaahtoinen ja palautuminen suorituksesta kesti kauemmin kuin yleensä. Kuuma keli teki tehtävänsä. Itselläkin jalat hiukan sheikkasi, mutta tällä kertaa ei tarvinnut keräillä aivan maasta asti kuskia. Nopeasti saatiin tuloksiakin kun muut saapuivat maaliin. Tiukka kisa oli kyllä ollut! Matti Laaksonen voitti kilpailun aivan ylivoimaisesti, mutta sijat 2-4 menivät kahden sekunnin sisään. Hiukan harmitti, että me oltiin sitten juurikin se neljäs. Tosin aina ei voi voittaa ja yksi puu episodi vähemmän olisi voinut tuoda hopeaa. Naisista oltiin kuitenkin toisiksi nopeimpia, eikä siinäkään huonolle hävitty kun itse nuorten maailmanmestari voitti meidät 1,3 sekunnilla. Onnea Jonnalle <3

Loppu päivä meni kilpailuja katsellessa ja mystisen vatsakivun kanssa taistellessa. Kilpailu paikalla oli ilahduttava määrä Boltin lapsosia taas paikalla! Ja kaikki vetivät hyvin lämpöisestä kelistä huolimatta. Aliina ja Isla voittivat junioreiden kickbike luokan, Kaitsu ja Väke potkivat toiseksi aikuisissa ja samassa luokassa Auvo ja pikku Sintti olivat seitsemänsiä sekä Kirsi ja Make olivat viidensiä pyöräluokassa. Hienoja lapsia <3

Kisojen ohessa ehtii aina hiukan leikkiä traktoreillakin © Jarkko Parikka

Hieno tapahtuma jälleen kaikenkaikkiaan! Ja radat loppujen lopuksi todella hyvät! Tuommoinen rataprofiili pitääkin olla vaikka itse valitsisin kyllä varmaan mudan ennemmin kuin pehmeän hiekan. Kiitos järjestäjille ja kuvaajille sekä tietysti kaikille tutuille! Syksyllä taas nähdään (paitsi juniorit kaikki tulevat tietysti TEAM LIPPOSEN Juniorleirille ensiviikonloppuna ;))