Team Lipposen juniorleiri 2018

Viime viikonlopun järjestelin itselleni vapaaksi töistä ja lähdimme Boltin kanssa Team Lipposen kutsumana leireilemään. Team Lipponen järjesti leirin uusille sekä vanhoille junioreille, joita saatiin paikalle mukavasti nopeasta järjestelyaikataulusta huolimatta. Leirillä nähtiin harrastajia aivan aloittelijoista jo kokeneisiinkin.

Saavuimme Boltin kanssa paikalle hiukan muiden jälkeen. Työpäivä piti sumplia läpi ennen starttia, joten paikalle päästiin vasta leirin ensimmäisen luennon jälkeen. Jonna Lipponen piti leiriläisille luentoa treenaamisen perusteista. Viikonloppuamme helli hurjat lämpötilat, joiden vuoksi jätimme koiratreenit myöhäiseen iltaan ja aikaiseen aamuun. Jo heti perjantai iltana otettiin ensimmäiset vedot canicrossaten.

Minä ja Bolt "näytetään mallia" © Sonja Kaurola

Aloitteleville koirakoille lyhyitä motivaatio vetoja, joissa nähtiin aivan huikeaa suoriutumista. Kokeneemmat juoksivat noin 600 metrin kierrosta pellolla ja metsässä. Myös minä uskaltauduin rikkinäisen polveni kanssa juoksemaan ja kyllähän se oli hauskaa pistää itsensä likoon aivan täysillä. Lähdimme oman turvallisuuden vuoksi ensimmäisenä, koska Bolt saa edelle lähtevistä koirakoista aivan järjetöntä lisäbuustia, joka olisi hankaloittanut minun juoksemistani entisestään. Bolt kiskoi huutaen, kun kuski oli liian hidas ja takaa tulivat nopeasti kantaan kiinni Jonna ja Simpson. Räpiköimme kuitenkin ensimmäisen kierroksen hengissä maaliin vain yhdellä nilkan pyöräytyksellä. Toisella kierroksella otimme hiukan lyhyemmän pätkän ja saimme innokkaita junioreita jälleen perään. Reipas kilometri riitti kuskille juostavaksi, mutta Boltilla tuntui intoa vielä löytyvän, joten laitettiin Bolt vielä muutamaan lyhyeeseen pätkään testikoiraksi. Leiriläisistä Ronja testasi millaista on juosta hulluna kiskovan ison koiran kanssa, kun aiemmat treenit oli juossut Lipposten pienen mutta pippurisen sheltti Rikun kanssa. Kaikki leiriläiset juoksivat hyvin, ja jopa paransivat kierrosten lisääntyessä. 

 Vasemmalla Ralli & Ella ja oikealla Simpson ja Jonna © Sonja Kaurola

Leirin kuopus Alex vauhdissa! © Sonja Kaurola

Bolt näyttää Ronjalle miten sekopäät vetää... © Sonja Kaurola

Uni maistui yöllä kaikille muille paitsi Boltille, joka hämmentyi kovasti emännän kadotessa vinttiin kattoluukusta. Perään olisi tullut mutta hurjan jyrkät rappuset vaikeuttivat hommaa. Vauveli joutui siis aivan yksin nukkumaan...

Aamulla aloitimme jälleen koiratreeneillä ennen auringon porotuksen alkua. Ajoimme läheiseen mäkeen tekemään ylämäkivetoja juosten. Ylämäkeen juokseminen on tehokasta koiralle sekä ohjaajalle, eikä kiusaa nivelvammaistakaan aivan yhtä paljon kuin tasamaalla juokseminen. Treeni kulki mielestäni kaikilla todella hyvin! Juha lähetti porukkaa mäen alta, ja Sanna otti kopin huipulla. Minä ja Jonna osallistuimme treeniin, ja meidän kohdalla ne ainoat ongelmat sitten syntyivätkin. Kova kilpailuvietti ja yhteislähtö pistivät meidän koirat koville kun väänsimme Jonnan kanssa väkisin homman kilpailuksi. Starttasimme rinnakkain kolmesti. Ensimmäisellä kerralla Bolt kiilasi Simpsonin eteen ja blokkasi tämän juoksulinjan, tällöin kuitenkin suunta vielä reilusti eteen. Kuvittelin ongelman olevan juoksulaidassa. Vaihdoimme puolia ja starttasimme kisaan uudelleen. Tällä kertaa kun pääsimme Jonnan edelle jäi Bolt katsomaan taaksepäin. Koetin käskyttää kovasti eteen, mutta Bolt juoksi huonosti taakse vilkuillen. Mietin lähinnä että häiritsikö Simpsonin "äänekäs" juokseminen Bolttia vai missä vika. Sovimme että viimeisellä kierroksella Sanna huutaisi Bolttia kovasti. Tästä ei kuitenkaan ollut apua vaan sama toistui seuraavalla kerralla. Siinä vain sitten iski oma tyhmyys kun ei tajunnut vetää heti seis vaan koirat pääsivät kontaktiin ja ärähtämään toisilleen. Tilanne onneksi oli nopeasti ohi hyvien reaktioiden vuoksi. Vielä neljäs veto molemmille yksin jottei jää traumoja.

Ylämäkitreenin huipulla 

Tilanne jäi paljon mietityttämään ja vieläkään en ole varma mistä Boltin käytös johtuu. Normaalisti ohituksissa ei ole minkäänlaista ongelmaa Boltilla eikä Simpsonilla. Ohituksessa oli eroa kisatilanteeseen tietysti sillä tavalla, ettei normaalisti ohitukset kestä noin kauaa ja taakse jäävän tulee kilpailutilanteessa antaa reilusti tilaa eteen menevälle. Talvella teimme vastaavanlaista ylipitkän ohitustilanteen treeniä toisen koiran kanssa, joka sitten Boltin ohituksen jälkeen kävi nappaamassa Bolttia lavasta. En sitten tiedä onko tuosta jäänyt jonkinnäköinen muistijälki tms. Nopeat ohitustilanteet menneet kuitenkin edelleen koko kevään todella hyvin. Vaatii ehkä työskentelyä ja pohtimista, miten saadaan taas homma pomminvarmaksi.

Koiratreenien jälkeen syötiin aamiaista, nautittiin auringosta ja alettiin valmistelemaan lipunryöstöpeliä. Kilpailualueet sijoittuivat vanhalle hakkuuaukealle, jossa riitti risukkoa, vadelmapuskia ja heinikkoa. Hurja helle ja kilpailuhenkinen porukka saatiin kovat skabat aikaiseksi. Loppujenlopuksi voitto vaati enemmänkin tarkkuutta ja malttia katsella ympärilleen kuin päätöntä juoksemista. Jalat naarmuilla palasimme leiripaikkaan syömään ja lepäilemään hetkeksi ennen treenien jatkamista.

Reippaat kuntopiiriläiset 

Shortsit ei ole aina se paras valinta...

Iltapäivän kuumuudessa vedin leiriläisille kuntopiirin, joka sai omatkin jalat tutisemaan. Tiivis reisi-pakara rääkki sekä vatsalihas setti siihen päälle. Reippaimmat innostuivat vielä punnerrushaasteeseen joka jäi lopulta lyhyeksi kun ei enää voimat riittäneet. Taas oli aika ruokailun, pienen uintisession ja pitihän sitä ottaa vielä uusinta lipunryöstöstä. Tämä toinen skaba oli jopa edellistä intensiivisempi ja kelikin kuumempi. Hiki virtasi, vesi maistui ja liput löytyivät lopulta. Illalla oli aika grillailla, katsella Suomi-Canada ottelua ja tottakai vähän Euroviisuja.

Sunnuntai aloitettiin jälleen koiratreeneillä. Tällä kertaa ajoimme pihan reittiä pyörillä ja kickbikeilla.  Osa kävi myös helpommalla baanalla ajamassa koiralle vedot. Minä ja Jonna kisailimme jälleen pyörillä pihan ympyrää ja täytyy kyllä todeta että on tämä oma ajaminen aika karmeaa kohellusta. Kädet jarrulla jatkuvasti, Boltti huutaen joka mutkassa kun en tule tarpeeksi vauhdilla. Toisella ja kolmannella kierroksella uskalsi jo ensimmäistä paremmin, mutta kolmannella kierroksella sitten mätkähdin oikein komeasti kyljelleen mutkassa. Ei muuta kuin neulaset pois ja menoksi. Komeaa mustelmaa jälleen muistoksi, mutta hyvä on noitakin tilanteita harjoitella.

Kun mustelmien keräämisessä oltiin päästy vauhtiin niin aamiaisen jälkeen niitä lähdettiin sitten oikein hakemalla hakemaan. Sanna veti junioreille kickbike tekniikkaa, kun minä ja Jonna lähdimme Juhan vetämälle maastopyörälenkille. Ja täytyy sanoa että noilta Lipposilla taitaa olla joku ihan oma spessu geeni, kun vauhti on tuommoista ja kuulemma ihan ilman treeniäkin. Kauheaa räpeltämistä oli oma ajaminen siinä rinnalla. Ja ne ylämäet. Jäin kauas taakse ja puuskutin kuin höyryveturi kun ylös pääsin (jos pääsin). Kaatumisia tuli useita ja syytän kyllä liian tiukkoja lukkopolkimia, vaikka todennäköisesti syy taitaa olla niiden käyttäjässä. Nyt on jalat kuin tikkurilan värikartta juuri sopivasti näihin shortsikeleihin. Reipas tunti räpiköitiin pusikoissa, kallioilla ja välillä jopa poluillakin. Monesti meinasi usko loppua, mutta selvisin (juuri ja juuri). Paljon tuli kotiläksyjä.

Minä ja Jonna komeissa maisemissa

Leiriin palatessamme oli osa jo lähtenyt kotimatkalle. Meillä edessä vielä siivoilut, vähän ruokaa ja kotimatka. Olin aivan varma etten loppuiltana poistuisi omasta sängystä, mutta pitihän sitä kisastudioon lähteä nauttimaan seuraavastakin pelistä. Maanantai aamuna se väsymys todella iski. Eilen jaksoi jo lähteä treenailemaan ja tänään näyttäisi siltä, että ehkä pääsee Bolttikin taas vetopuuhiin.

Kiitos Team Lipponen leiristä. Oli kunnia saada olla vetäjänä noin hienossa seurassa. Ja tottakai iso kiitos kaikille leiriläisille! Teillä on kaikilla oikein lupaava tulevaisuus valjakkourheilun parissa!