Season start - #ohkola2018

Niin vain se kilpailukausi lähti käyntiin, vaikka kovasti lupailemaani ryhdistäytymistä treenien suhteen ei ole näkynyt. Laiskottelu mood on jäänyt pahasti päälle, vaikka oma fiilis on pikkuhiljaa kohonnut syvimmistä hetkistä. Elämä on heitellyt viime kuukausina sen verran rajusti, ettei treenaamiseen keskittymisestä ole tullut yhtään mitään. Pikkuhiljaa lähdetään keräilemään kuntoa paremmaksi ja suunnataan ajatuksia kisakauteen.

Ohkolaan lähdimme puhtaasti katsastamaan, että mitä jaksaa kuski pelkällä pk-treenillä ja koira metsälenkkien ja uimisen voimalla. Ja kyllähän me maaliin päästiin, joten tavoite saavutettiin. Ohkolassa naisten koirapyöräilyssä oli tänävuonna ilmoittautuneita hurjat 12. Ajatuksena oli lähinnä, että maaliin pitää päästä ja ei saa olla viimeisiä. Ja kyllähän Bolt teki kaikkensa, jotta tavoite täyttyisi. Kuskilla olisi vielä parantamisen varaa, jotta päästäisiin todelliseen kisafiilikseen.

Ohkolan radat oli uusittu edellisistä vuosista, ja nyt täytyy kyllä hiukan kehua! Oikeasti mielenkiintoinen reitti, jossa hiukan jopa korkeuserojakin. Paljon mutkaa erityisesti alkumatkasta, ja vieläpä sellaisia mutkia joissa oikeasti pitää osata ajaa todella hyvin, jottei vauhti putoa aivan älyttömästi. Nyt oli sellainen rata, missä voisi helposti ja ylpeänä järjestää kansainvälisiäkin kisoja (jopa isompia kuin nyt kilpailtu ifss worldcup osakilpailu). Toki stakeout alueelle pitäisi vielä tehdä hiukan kehitystyötä.

© Timo Waltari

Hymystä päätellen se nauttii hommasta ! © Timo Waltari

Meidän oma kilpailu starttasi klo 10:34. Lähtöavuksi saimme tällä kertaa kisaturistiksi saapuneen Jaden ja pyörää piteli Stefan -- Kiitos!! Kunnollista kisafiilistä ei minulla ollut oikein missään vaiheessa. Lähinnä olin täysin varma, että kaaduttaisiin johonkin mutkaan. Tästä huolimatta startattiin mielestäni ihan hyvällä tahdilla samalla kun taivaat aukesivat ja saimme järkyttävän kaatosateen matkamme viihdykkeeksi. Jo heti lähtö suoran päädyssä alkoi hengittäminen tuntua vaivalloiselta, vaikka matkaa takana muutama sata metriä (flunssaisena on aina mukava kisata). Tasoitin omaa hengittämistäni hiukan ja keskityin tasaiseen polkemiseen. Homma eteni aika kivasti, vaikkakin ne mutkat tuottivat meille päänvaivaa. En ole koskaan ollut erityisen taitava mutka ajaja, mutta nyt on kyllä treenin puute tehnyt tehtävänsä ja mentiin mutkat aivan matelemalla. Rata oli myös koiralle haastava. Bolt ei aivan hahmottanut minne kääntyä vaikka yleensä herra on todella taitava lukemaan rataa. Pahimmillaan koira luki reitin kääntyväksi, vaikka suoraan olisi pitänyt mennä. Silloin huuto raikasi ja lähes otettiin osumaan oranssiin reuna-aitaan. Osumilta vältyttiin, mutta vauhti tyssäsi aivan pysähdyksiin sopivasti radan jyrkimpään ja pisimpään ylämäkeen. Raskasta oli erityisesti Boltille.

© Timo Waltari

Loppureitti oli jo helpompaa sekä alamäkivoittoista. Ennen kisaa uskalsin väittää että Bolt juoksee täysillä 2km ja sen jälkeen vauhti hiipuu, ja näinhän siinä hiukan meinasi käydä. Treenin puute näkyi koirassa ja edettiin radalla niin kovaa kuin Bolt suinkin jaksoi juosta alta pois. Loppureitistä oli vielä muutamat tiukat mutkat ja jyrkkä alamäki. Alamäen Bolt vielä tsemppasi hyvin, mutta maaliin tultiin kyllä todella löysästi. Maalissa fiilikset olivat about noh tässäkö tää oli?! Se jokin puuttui nyt suorituksesta, ja eiköhän se ollut se kilpailufiilis. Tyytyväinen kuitenkin pystyi olla, kun tuloksen näki.

Kyllä se meno oli välillä oikein lennokasta! © Auvo Kuusinen

Naisten taso koirapyöräilyssä on viime vuosina noussut todella paljon, ja ei mitenkään ollut ihme että kauas kärjestä jäätiin tällä suorituksella. Bolt jäi tyttärelleen Accalle, joka kiskoi Heidi Liimataisen komeaan voittoon, hurjat 55 sekuntia. Meidän aika 4,2km reitillä oli 8min 34s, joka on kyllä turhan paljon, kun keskinopeudeksikin saatiin vain 29,42km/h. Toisaalta nyt on suunta vain ylöspäin. Tämä suoritus oli huomattavasti parempi kuin mitä osasin tällä treenimäärällä odottaa! Jos sitä seuraaviin kisoihin saisi vaikka jo muutaman vetotreeninkin alle.

Kilpailusta Bolt palautui nopeasti, sai takin päälle ja pääsi nukkumaan Bambin kainaloon punton takapenkille. Minä toimitin kuuluttajan virkaa loppupäivän ja seurasin aktiivisesti online tuloksia. Kaiken tapahtuman keskellä ehdimme kuitenkin käydä juoksuttamassa paikalle päässeet pennut pellolla. Bolt juoksutti Bambia, Kurkoa ja tsekkipentu Topekia ympäriinsä. Ipanoilla oli hauskaa ja Boltillakin vielä kun pääsee juosten karkuun piraijoita. Mukava oli nähdä tuttuja, olla apuna kisajärjestelyissä ja olihan se kiva käydä vähän polkemassakin. Seuraaviin kisoihin kaivetaan hurja kisainto minullekin mukaan. Näillä näkymin seuraava startti tapahtuu Oulussa Alma of snow -kilpailuissa.