Vihdoin alkava kilpailukausi alkaa tuntua todelta - ensimmäisen kilpailun ilmoittautumismaksu lähti juuri, samoin kuin lisessi maksu. Vajaan kahden viikonpäästä starttaillaan Ohkolassa koirapyöräilyn junnutyttöjen sarjassa Falconin kanssa. Kodaa en tällä kertaa ilmoittanut kisaamaan, vaikka pojun kunto olisi ollut canicrossin 2,4km matkalle aika hyvä. Käväistään varsinaisen kilpailun jälkeen sitten treenaamassa.
 |
| Koda ja Bolt (c) Jenni Pitkänen |
Bolt pääsee kisoihin myös, tänä vuonna vielä vain turistiksi. Ensivuoden Ohkolan syysajoissa voidaan jo harkita canicrossia opittujen asioiden testailu keinona. Tosin katsoo tulenko pysymään tolpillani vauhtihirmun perässä juosten.
 |
| Koirien saaminen samaan kuvaan vaati paljon kärsivällisyyttä (c) Jenni Pitkänen |
 |
| Tältä näyttää meidän lenkit aina silloin tällöit :) (c) Jenni Pitkänen |
Syksyn treeni suunnitelman sain kasaan tuossa muutama päivä sitten, tosin testaamaan en ole vielä päässyt. Vielä viimeiset puristukset tämän syksyn yo-kirjoitusten osalta ovat menossa, jonka jälkeen pääsee keskittymään täysillä treeneihin ja ipanan koulutukseen. Bolt on oppinut ensimmäisen kotona vietetyn viikkonsa aikana hurjan paljon.
Luoksetulo on vahva (ja aina vain parempi mitä kauempana kotoa ollaan!), tosin jos on jotain toosi kivaa ja kiellettyä sattunut löytymään niin silloin juostaan karkuun ja kovaa. Istuminen on opittu ihan vahingossa ja huomaamatta, mutta nyt tarjoaa luokse tullessa automaattisesti, samoin kuin ennen ruokaa. Kohtelias pikku mies! Lisäksi irti, ei, alas, hiljaa, sekä oikea ja vasen ovat tilanteesta riippuen hallussa. Irti toimii kaukaakin ja ilman suurempia kiukutteluja (paitsi edelleen jos suussa oleva tavara ois toosi kiva ja kielletty...) Muista käskyistä oikea ja vasen ovat parhaiten hallussa. Jokaisella lenkillä aloin käyttämään suuntakäskyjä Kodalle, ja Bolt oppi ne yllättävän nopeasti isomman perässä. Muutenkin Koda on osoittautunut jälleen kerran oikein hienoksi ja kärsivälliseksi malli esimerkiksi.
 |
| Katsekontaktia haetaan niin kauniisti että :) |
Itselläni ei kotona ole puntaria, joten en ole vielä kyennyt pojua punnitsemaan. Kasvua on tapahtunut ihan silmin nähden ja on se tullut huomattua pentua kotiin kantaessa. Toistakymmentä kertaa joka päivä kolmanteen kerrokseen koiranpentu kainalossa ja toinen hihnassa takaa mulle itselleni ainakin tarpeeksi porras treeniä. Tällä hetkellä ipanalla ikää 9viikkoa ja vauhtia riittää. Kovaa mennään, mutta silloin kun pitää rauhottua niin on kyllä kiltisti. Tälläkin hetkellä nukkuu sylissä kun istun koneella (toivottavasti ei yritä samaa 30kg:n päästä :D ).
 |
| Tarkkaan kun katsoo, niin löytyy olkapäästä pieni sydän :) (c) Jenni Pitkänen |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti