Ohkolan syysajot 2014

Vaihtelu virkistää ja häviäminen herättää.

Nyt kuusivuotta valjakkourheilua harrastaneena on ehtinyt nähdä jo vaikka ja minkälaisia kilpailuita. Aloitin valjakkourheilu urani juoksussa ja hiihdossa harrastellen kevyesti, nyt kuitenkin pyöräilyyn siirryttyäni olen löytänyt kilpailuhenkisen minäni. Olen asettanut itselleni tavoitteita ja aina pyrkinyt parhainpaan. Vertailu pohja junioreiden pyöräluokissa on ollut kuitenkin hyvin vähäistä, joten tavallaan on ehtinyt turtua omaan tasoonsa. Kehittyminen on pysähtynyt.

Eilen järjestettiin perinteiset Ohkolan syysajot L-SVU:n järjestämänä ja tuolla olin itsekkin starttaamassa. Kilpailin tuttuun tapaan, tutulla radalla Falconin kanssa. Tällä kertaa meitä junnu pyöräilijöitä oli kaksi. Minä ja Katri Piirilä. Tunnen Katrin entuudestaan ja tiesin että vastus olisi kova, mutta en osannut stressata kilpailua yhtään. Tekisimme oman suorituksemme ja katsoisimme mihin riittää.

Kilpailuiden sää oli karmea. Vettä tuli taivaan täydeltä, reitti oli pehmeä (ei silti vieläkään mitään verrattuna esim. viime vuoden MM-kisa ratoihin). Ennen lähtöä kaikki sujui kauheassa kiireessä pyörää pikahuoltaessa ja puuttuvia kilpailuvarusteita metsästäessä (luojan kiitos valjakkourheilussa ihmiset auttavat hätään joutunutta - sain ajolasit ja hanskat lainaan!). Startti viivalla kaikki sujui miltein normaaliin tapaan, mutta itse startti oli pohja noteeraus. Falcon päätti alkaa harrastaa rusetti juoksua ja heitti piruetin, onneksi menemättä sotkuun, ennenkuin lähti juoksemaan. Tästä huolimatta lähtö oli hiukan vaisu, ei aivan sitä tasoa mitä tuo tykki yleensä tekee. Ensimmäinen noin kilometri mentiin vauhdikkaasti, Falcon vetäen ja itse polkien minkä jaloista pääsee. Sen jälkeen Falconin vauhti hiipui, niin että ajoimme loppu matkan hihna löysällä. Kovaa mentiin tästä huolimatta!

Loppukiriä (c) Jonna Lipponen

Etupuoli oli vielä suhteellisen siisti :) (c) Jonna Lipponen

Reitin keskinopeudeksi tuli noin 27km/h, johon olen suhteellisen tyytyväinen vähäisen yhteisen treenimäärän sekä pehmeän radan huomioon ottaen. Suurin syy tyytyväisyyteen on oma kuntoni. Koskaan aiemmin en ole saanut itse tehtyä noin puhdasta suoritusta. Jaksoin polkea koko matkan täysillä (vihdoin ja viimein tuntui siltä että sain hengityksen toimimaan), reitin upottavuudesta huolimatta onnistuin olemaan kaatumatta (mutainen/pehmeä rata ei ole minun vahvuuksiani) sekä muutamasta läheltäpiti ulosajosta selvisin kunnialla. Sijoituksissa olin toinen eli viimeinen, pitkästä aikaa. Ero minun ja Katrin välillä oli huima sekunti, mutta kyllä se tuntui hassulta kuulla että oli hävinnyt kisan. Tyytyväisyys oman kisan onnistumiseen korvasi hetken hämmennys fiiliksen ja täytyy sanoa että olen oikein iloinen että meni noin. Vihdoinkin ei tarvitse kilpailla yksin ja kilpakumppani on miltein sekunnilleen saman tasoinen! Jämillä tulee tiukka ja hyvä kisa! Odotan innolla :)

DBWJ	koirapyöräily nuoret naiset 4.1 km
1.	16	Piirilä Katri	SRK	8:47.7	27.970		ss
2.	15	Ignatius Tanja	TWD	8:48.7	27.918	1.0	beu

Koda ja Bolt olivat molemmat tällä kertaa vain turisteina. Koda sai sosialistua mukana kulkiessa, Bolt nukkui autossa sadetta piilossa ja tutkaili hiukan kisapaikan tunnelmaa pussailemalla yleisöä. Myös velipoika Ralli oli paikanpäällä, ja vaikka aluksi olikin hurjan jännää, niin kyllähän sitä pojat innostuivat kunnon riehumisleikkeihin.