Jämin SM kilpailut 18.-19.10.2014

Näin maanantaina, huonosti nukutun yön jälkeen ei voi todeta kuin, että olipahan viikonloppu. Jämillä järjestettiin valjakkourheilun sulanmaan SM-kilpailut, joihin itsekkin osallistuin kahden lajin voimalla. "Oman lajini" eli pyöräilyn lisäksi starttasin kickbikessa.

Perjantaina alkoi valmistautuminen kilpailuun viemällä koirat  hoitoon kotiin. Koda ja Bolt viettivät viikonlopun isäni ja pikkuveljieni hoivassa.  Kuskasin hurtat vasta hankkimassani polkupyörän peräkärryssä 45km päähän Tuusulaan. Matka kesti noin kolme tuntia ja oli rankkuudesta huolimatta oikein hauskaa!

Lauantai aamuna kisapaikalle lähtiessä oli lämpötila siinä muutaman asteen pakkasen puolella. Hiukan jännitti radan kunto. Kerran olen startannut pyörällä lumisella ja jäisellä reitillä, eikä sitä huvittanut ottaa uusiksi. Peloista huolimatta rata oli huippu kunnossa, nopea ja juuri sellainen kuin kisaradan kuuluu olla. Jämi on aina ollut ehdottomia suosikki ratojani, ja siellä on muutamaan otteeseen tullut kisailtua.

Huippu porukassa tätä lajia saa harrastaa!

Tämän vuoden SM tavoitteet olivat suhteellisen selvät. Pyöräilyssä lähdin tavoittelemaan voittoa ja yli 30km/h vauhtia, vaikka koira jolla kisasin oli minulle täysin tuntematon ja uusi tuttavuus. Kuohun Blue Shark eli Royal osoittautuikin aivan mahtavaksi! Iso kiitos pyöräluokan tavoitteiden täyttymiseen kuuluu Satu Laitiselle, joka suostui lainaamaan koiraansa minulle! Kickbike kilpailu taisi olla kolmas kilpailuni kickbikella koiran kanssa. Suuri haave oli mitali tästäkin luokasta, mutta kilpakumppaneita (eli samalla ystäviäni) ja heidän aiempaa menestystä tarkastellessa ajattelin realistiseksi noin neljännen tai viidennen sijan. Tässä luokassa sattui siis totaalinen jättiyllätys.

Pyöräluokka oli ensimmäinen starttini ja kisa meni oikein mainiosti. Royal juoksi kuin viimeistä päivää ja veti niinkin kovaa että nyt on vetonaru kovin voimaton. Itse jaksoin aamun lihasjumeista huolimatta polkea koko matkan ja perinteeksi muodostuneet kaatuilut jätin väliin. Tuntui aivan mahtavalta jaksaa tehdä töitä koko matkan ajan ja maaliin tulo tuntui oikealta lottovoitolta noin täydellisen onnistuneen suorituksen jälkeen. Alustavissa ajoissa keskinopeus oli "vain" noin 29km/h, mutta olin erittäin tyytyväinen! Olipahan tavoiteltavaa sunnuntaille :) Myöhemmin kuitenkin selvisi että todellinen keskinopeus oli ollut jopa noin 31km/h, eli oma ennätykseni ikinä!

Kickbike luokan lähtöä jännitin aivan valtavasti! Lähdin luokan viimeisenä kolmen huskyn perään, ja Falcon on kuitenkin sen verran vikkelä kintuistaan että uskoin ohitusten olevan erittäin todennäköisiä. Falcon on hyvä ja suhteellisen varma ohittaja, itsellläni vain on ikuinen kammo kaikkiin ohitus tilanteisiin. Ohitimme minuutin eteen lähteneen Jere Mansikkaniemen erittäin onnistuneesti siinä noin 1,5km kohdalla. Lauri Mansikkaniemen selkä näkyi jo reilusti ennen viimeistä ylämäki rutistusta ja saimmekin Falconin kanssa mukavat vauhdit mäkeen. Aivan juuri ennen maalisuoraa sujahdimme ohi ja loppukiri tultiin aivan perätysten. Molempien luokkien jälkeen olo oli kuin jyrän alle jääneellä, mutta palauduin yllättävän nopeasti. Panostus omaan kisakuntoon alkaa pikkuhiljaa näkymään! Falconkin saatiin juomaan hyvin. Kickbiken tulosten saapuessa tuli kyllä semmoinen positiivinen järkytys yllätys että huh! Olin toisena! 13sekuntia johtavasta Jonna Lipposesta ja ihan mukavalla kaulalla kolmantena olevaan Tuomas Notkoon. Odotukset sunnuntaille siis nousivat huomattavasti!

Sunnuntai aamuna oli keli aivan toisenlainen kuin lauantaina. Vettä tuli taivaan täydeltä ja lämpötila pyöri 10 asteen tienoolla. Lähdöt olivat tuntia aiemmin kuin lauantaina, joten starttasin radalle jo 10.20 luokkamme ensimmäisenä tällä kertaa. Saimme Royalin kanssa ajaa koko matkan keskenämme. Rata oli aivan erilainen kuin lauantaina, mutta mielestäni silti hyvässä kunnossa. Valtavan kokoisia lätäköitä löytyi muutamia, yksi koko radan levyinen varmasta ainakin kolme metriä pitkä ja 15cm syvä. Pohja oli silti pääosin edelleen kova, siellä täällä oli oikein mutaisia ja pehmeitä kohtia, joissa pyörä liiraili oikein kunnolla. Tällä kertaa ajoin kahdessa mutkassa ulos, kun ei oikein luotto riittänyt pystyssä pysymiseen mutkassa. Pusikon kautta jatkettiin matkaa, kuitenkin onneksi kaatumatta. Vaikka johtoasemani oli 37s suuruinen lauantain jälkeen, laitoin kaiken likoon. Ja maaliintullessa huomasi jälleen tehneen kaikkensa. Uupumuksesta huolimatta ei voinut hillitä hymyä! Kerrankin arvokisa joka meni niinkuin piti!

Royal ja onnellisen rapainen kuski

Kuva reitistä naamalla

Royal oli oikein reipas poika!

Pyöräilyn maaliintulon jälkeen täytyi välittömästi alkaa valmistautumaan kickbiken starttiin. Starttasin Jonnan perään ja ehdin jo jossain vaiheessa haaveilla kultaisesta mitalista, mutta Jonnan lähtöä katsellessa totesin että ihme on jos tuon tytön voittaa! Jonna on aivan omaa luokkaansa, ja tulee olemaan kiistatta maailman huipulla. Tein oman parhaan suorituksen, mihin oma kroppa pystyi vielä tuossa kohtaa. Kovaa mentiin ja maaliin tullessa paras fiilis oli päästä hetkeksi maahan makoilemaan. Omat suoritukseni olivat ohi. En voinut olla kuin onnellinen!

Pyöräluokan voitto tuuletukset

Tulosten saapuessa en voinut olla kuin yhtä hymyä! Suoritukset menivät täysin yli odotusten! Itselleni kahmaisin nuorten naisten pyöräluokan voiton 50s erolla kakkoseen, sekä junnujen kickbike luokan hopea mitalin 34s erolla voittajaan. Kaikkien junnujen osalta kisat olivat menestys, ainakin jossain määrin! Vain yksi joutui keskeyttämään, kukaan ei kaatunut, ja paikat pysyivät pääosin ehjänä. Suomen valjakkourheilun tulevaisuus on mahtavissa kantimissa! Aktiivisia, erittäin lajiin sitoutuneita nuoria, joilla on motivaatiota kisata Suomessa ja ulkomailla. Valjakkourheiluliitolla on loistava porukka kehittymässä viemään lajiamme eteenpäin. Nyt on vain erityisen tärkeää saada kaikki junnut jatkamaan, kehittämään itseään ja tavoittelemaan menestystä. Yksin emme tähän pysty vaan tarvitsemme tukea erityisesti valjakkourheiluliitolta sekä perheiltämme. Kaikki tuki on avuksi!'

Linkki tuloksiin

Linkki Vera Ignatiuksen kuviin

Linkki yllätykseen! KATSO!

Takana on aivan loistava viikonloppu täynnä rakkaita ihmisiä, rakkaita koiria ja rakastamaani lajia! Iso kiitos loistavasta kilpailuviikonlopusta kuuluu Satu Laitiselle ja äidilleni Sari Ignatiukselle koirien lainasta, Hanna Kaipiaiselle Kickbiken lainasta, siskolleni Veralle kuvista sekä kaikille rakkaille junnu tovereille jälleen huisista seurasta! On tää vaan niin mahtavaa!