Tiistain lenkki oli lyhyt, mutta tehokas. 2,7km täysillä Kodan kanssa, lisänä lämmittely ja jäähdyttely pätkät. Vaikka Koda on jo hiukan vanha, on pojalla intoa vaikka muille jakaa. Vetää koko matkan, mutta vedosta ei paljoa apua ole. Poika on niin kevyt että lähinnä juostaan molemmat omaa tahtia naru välissä. Miltein kahden viikon toipumisesta huolimatta juoksu kulki hyvin ja vaikka vauhti ei päätä huimaava ollutkaan, olin tyytyväinen. Vajaa viikontakaiseen lenkkiin verrattuna kehitystä oli tullut (vai oliko sattumaa, ero todella pieni).
Keskiviikon treenit oli jo pidempään suunnitelmissa ollut yhteistreeni kaverini, keväällä valjakkourheilun aloittaneen Henna Lapin (vähäisestä kokemuksesta huolimatta Jämin SM4 DCWJ luokassa!) kanssa. Matkasimme Hennan ja koirien kanssa Tuusulaan. Nappasimme Falconin mukaan ja painuimme Ruotsinkylän tutkimusmetsään reittejä tutkimaan. Kiersimme noin 4km pitkän lenkin ensin ilman koiria mukavaa lämmittely tahtia (n. 15km/h keskinopeus). Tämän jälkeen oli Falconin ja Ekan aika päästä baanalle. Lähdimme Falconin kanssa edelle, ja kovaa mentiin! Keskinopeus ei päätä huimannut (23km/h/ 3,5km reitti, huiput 40km/h), mutta esim. Jämin ratoihin verrattuna oli mäkiä mukavasti. Ensimmäisen kierroksen jälkeen pidimme pienen huilin, ja sitten taas menoksi. Nyt Henna ja kojkerhondie Eka lähtivät edelle ja me Falconin kanssa perään. Falconin armoton halu voittaa kiritti pojan hulluun vauhtiin (keskinopeus noin 25km/h/ 3,5km reitti, huiput 52km/h). Vaikea oli uskoa, että menossa oli jo toinen kierros. Poika jaksoi todella hyvin, ja on todella positiivista, että nimenomaan toinen kierros oli ensimmäistä parempi.
Torstain lenkkinä toimi Kodan ja Boltin kanssa noin tunnin peuhaaminen ensilumessa noin neljän kilometrin lenkillä. Rauhallisessa tahdissa ihanasta kelistä, loistavasta seurasta ja lumeen hurahtaneista koirista nauttien. Bolt tosiaan siis sai ensikosketuksensa lumeen ja ihastui ikihyviksi. Lunta oli tosi kiva syödä, lumipallot oli huisia ja lapsi tuntui löytävän muutaman vaihteen lisää kropastaan maan valkeuden avulla. Edes kylmä ei ehtinyt tulla kun koko ajan oli vauhti päällä. Kotipuistoon päästessä oli poju sen verran uupunut oudon uuden aineen tuomasta hämmästyksestä, että juoksi jo monta sataa metriä ennen kotiovea portaalle istumaan, että nyt mennään kotiin. Piste. Illalla oli kotona kaksi hyvin väsynyttä ja samalla onnellista hurttaa.
.jpg) |
| Ensilumi, Koda ja meidän treeni maastot |
Tällä hetkellä itse olen leirillä, ja pojat pääsivät vierailemaan ystävälleni Minnalle. Minna on toiminut jo pari vuotta Kodan varaäitinä, ja tottelee välillä Minnaa jopa paremmin kuin minua. Nyt pääsi Bolt ensikertaa Kodan mukaan, mutta ei ole kyllä pienintäkään huolta lapsen pärjäämisestä. Bolt on ollut tähän asti malliyksilö sopeutumisesta. Mikään uusi tilanne ei aiheuta suuren suurta kauhua ja uudet asiat lähinnä kiinnostavat, ehkä hiukan ujostuttavat, mutta kaikkea pitää kokeilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti