sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Pelastakaa Bordercollie ja muuta mukavaa

Heipsan jälleen rakkaat lukijat!

Tämä viikonloppu on sujunut pääosin rauhallisissa merkeissä siskoni Veran kanssa meillä löhöilessä. Eilen kävin pyörähtämässä töissä, mutta muuten ollaan palloiltu koirien kanssa ja katseltu elokuvia
.
Blogin uudet leveydet mahdollisti isompia kuvia! Jee!
 Perjantaina illalla oli tarkoituksena tehdä kevyt iltalenkki ja käydä pyörähtämässä Kulomäen päällä, ja palailla kotiin syömään. Vajaan tunnin lenkki venyi kuitenkin reiluksi pariksi, kun Veran koiran Pixeli päätti lähteä valloittamaan soramontun reunoja. Pixu ja Bolt kulkivat lenkin vapaana, Koda flexissä. Molemmat koirat pysyivät nätisti lähettyvillä koko lenkin ajan, mutta aivan viimehetkillä ennen koirien kiinni laittamista ja soramontulta poistumista, Pixeli hävisi. Huudeltiin aikamme ja ihmeteltiin mihin karvakasa katosi. Pian kuitenkin Pixu näkyi kiipeävän vastakkaista soramontun seinämää ylös. Vera kipitti koiraa vastaan ylös, ja minä katsoin toiselta puolelta Pixin urakointia. Puolivälissä rinnettä Pixu kuitenkin katosi näköpiiristä. Poju oli jäänyt jumiin rinteessä olleeseen pystysuoraan railoon, parinmetrin hiekkaseinämän juureen. Koira ei päässyt kiipeämään ylös, oikealle eikä vasemmalle, ja vaikka kuinka kutsuimme ei Pixu lähtenyt tulemaan rinnettä takaisin alas. Koira oli jumissa, ja piti hakea pois rinteestä kiipeämällä itse ylös.

Tältä se suurinpiirtein näytti (anteeksi lumia-laatu...)

 Vera yritti kivuta mäkeä ylös hakemaan koiraansa, mutta isosiskon vastuuseen vedoten sain Veran alas, ja lähdin itse kiipeämään mäkeä. Nameja taskussa yritin houkutella koiraa railon alaosista, sortumia vältellen. Pixu ei kuitenkaan uskaltanut liikkua, joten kampesin itseni n. 3m matkan melkein pystysuoraa kovaksi tampattua hiekka seinämää ylös. Pixeli ei vieläkään suostunut liikkumaan, joten niska-perse-otteella koiralle vähän alkuvauhtia ja itsekkin täysillä perään valuvan hiekan seassa laskien. Ei onneksi saatu isoimpia kiviä peräämme, ja päästiin kaikki yhtenä pakettina takaisin kotiin syömään!


Lauantain seikkailu suoritettiin Jennin, kameran ja kolmen koiran kanssa. Vera oli juhlimassa ystävänsä syntymäpäiviä, joten Pixeli tuli meidän kanssa :) Tuo lenkki oli kaikinpuolin aikas tavallinen, mutta mukaan saatiin taas jälleen kivoja kuvia kasvavasta apinasta! Ja sen parhaista kamuleista! Kuvien © Jenni Pitkänen

Kodan poliittinen kanta :)


Sunnuntai ollaan vaan rötväilty, syöty hyvin ja pakoiltu sisällä vesisadetta! Kiva viikonloppu. 

2 kommenttia:

  1. Kunnon kuumotusperjantai! Mihin toi hiekkamonttu on oikein ilmestynyt? Asuin siis ton kumpareen vieressä pitkään, mut muutin viime kesänä pois. Kelasin just, et voisin käydä katsomassa koirien kanssa vanhoja huudeja, mut salee noi duudsoni-puudelit on jossain itsemurharinteessä, jos meen kilometriä lähemmäs. :B

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monttu on siis kulomäen "takana" :) eli parkkipaikan ja pulkkamäen vierestä lähtee ja on koko laskettelurinteiden vastaisen puolen (ja vähän ylikin) levyinen. Aivan loistava koirienulkoilutus paikka, joskin vain iltaisin ja viikonloppuisin kun rekat on häippäissyt :D itse muutin tähän loppu kesästä ja monttu kyllä ollut tuossa koko sen ajan...

      Ja vähänhän tuo Pixelin taiturointi säikäytti... Siinä olisi ollut hätäkeskukselle selittämistä jos ei olisi omin voimin alas saatu 🙈

      Poista