Tanjan oma täystuho

Hei olen 18 vuotias Tanja, asun kaksiossa ja minulla on kaksi koiraa. Inspiraation tälle postaukselle toi tämä teksti! Teksti on kohdennettu juurikin minulle, ja muille samassa elämäntilanteessa oleville. Olen nuori, joka otti koiran ja on kohdannut valtavasti vaikeuksia sen kanssa, mutta myös niitä onnistumisia ja onnenhetkiä, jotka auttavat jaksamaan.

Ensin selvittiin koulusta, siteen ylioppilasjuhlien järjestämisen sekä itse juhlimisen tuomasta stressistä. Sitten päätti Bolt aloittaa uuden elämänvaiheen - tuhoamisen...

Viimeaikoina töistä kotiin palaaminen on ollut yhtä tuskaa. Oven takana mietityttää haluanko edes sisälle. Mitä pääsen siivoamaan tällä kertaa? Onko jotain oikeasti tärkeää tuhottu? Bolt 10kk pistää harva se päivä bileet pystyyn yksin olleessaan kotona ja Koda 8v katselee vierestä. Oven avatessani on vastassa Koda nolo ilme naamalla: "anteeksi äiti, se teki sen taas." Ja sitten se juoksee paikalle ja iloitsee, kun äiti tuli kotiin... Pelkästään tällä viikolla on mun oma makkari levitetty kaaokseen, kämppiksen huoneen kynttilävarasto tuhottu ja syöty sekä viimeisimpänä vetona vessa räjäytetty aivan totaalisesti. Itku siinä meinaa tulla kun koira on levittänyt upouudet korut kämpän lattialle, sinne hajuvesien ja vaatteiden viereen. Hetki jolloin meinasi todella leimahtaa oli kun lapsi oli syönyt noin 200 kynttilää välipalaksi ja jäljelle jääneet muruset löytyivät kämppiksen mustalta karvamatolta. Ja eilen se itku todella tuli kun kotiin astuin. Oman huoneen valkoiselle karvamatolle silputtu shampoo pullo, no onneksi ei sen enempää... Paitsi kun erehdyin menemään vessaan. Kissanhiekkalaatikko, roskis ja jokainen shampoo, suihkusaippua ja kosteusvoide pullo (kahden tytön omistamat...eli määrä on suuri) levitettynä wc:n lattialle. Onneksi Boltin konkreettinen syömisrakkaus rajoittuu kynttilöihin, ja kosmetiikat olivat edelleen ehjiä! Harmi vain että ne ehjät pullot sai noukkia kissan jätösten seasta...

Siivottua on tullut tällä viikolla paljon... 

Ja jokainen kerta kun olen imuriin, moppiin tai rättiin tarttunut olen manannut, että miksi minulla on koiria. Tai lähinnä miksi otin aktiivisen pennun kaksioon keskelle omaa itsenäistymistäni? Bolt on syönyt ja tuhonnut tavaraa ainakin oman hintansa edestä. Ja ruokiin on mennyt varmaan jo puolet siitä. Hatara taloustilanne, vähäinen materiaalinen omaisuus ja runsas tekemisen määrä yhdistettynä kauhukakaraan on karmaisevaa, ainakin kotiin saapuessa ja kun pitää koiralle ruokaa ostaa... Bolt on tuonut mukanaan valtavasti päänsärkyä, kyyneliä ja stressiä. Ja vaikka miltein joka kerta kotiin tullessa manaan koiran syvimpään monttuun, en voisi tuota otusta rakastaa enempää! Idiootti, kapinoiva ja vaikea tapaus, mutta mun oma ja siinä valtavan rakas.

Niitä hetkiä jolloin tää koira tuo mulle pelkkästään suurta onnea <3

Muistan ajan jolloin Koda oli oikein vaikea. Karkaili harva se päivä, haukkui kaikkea liikkuvaa, söi 12vuotiaan Tanjan sormet kun yritin kouluttaa, kaikesta tuosta huolimatta Koda on mun paras kaveri ja elämäni koira. Koda on aina ollut läsnä, aina tehnyt mun kanssa innoissaan ja valtavalla motivaatiolla. Sen ajan minkä olen omillani kulkenut (noin vuosi ja viikko) Koda on joka päivä ollut kanssani. Kaikki vaikeat hetket ja pettymykset, kaikki onnen kyyneleet ja onnistumiset Koda on ollut näkemässä ja kuulemassa, kun muut ovat suojelleet itseään mun vaikeuksilta ja vältelleet. Parempaa koiraa en olisi ikinä voinut toivoa ensimmäiseksi koirakseni.

Suureksi onnekseni Bolt on kaikessa raivostuttavuudessaan ottanut hyvin mallia Kodasta! Lohduttaa tunkemalla ison, kuolaavan kuononsa syliin, tai pahimmillaan koko koira tunkee syliin. Iloitsee hakkaamalla hännällä rytmiä vaikka mustelmille asti. Innostuu kaikesta mistä minäkin, ja rakastaa sitä mitä minäkin. Vaikka nyt onkin vaikeaa lapsosen kanssa, selviämme siitä kaikki yhdessä. Koda näyttää esimerkkiä, ja minä yritän parhaani mukaan pitää homman paketissa. Näillä eväillä me selvitään, myös Boltin kapina vaiheista. Siivotessani, korjatessani ja uutta tuhottavaa ostaessani yritän aina muistaa sen tavoitteen johon tämän koiran kanssa tähtään. Maailman parhaan harrastuksen harrastaminen oman koiran kanssa on se palkinto mitä tältä tuskien taipaleelta odotan. Tiedän että odotus ja kaikki se siivoaminen palkitaan ja tuokin eläin saa vielä hiukan järkeä päähän, aivan kuten Kodakin aikanaan sai. Mulla tulee olemaan kaksi oikein hurmaavasti käyttäytyvää koiraa vielä joku päivä.

Ja tsemppinä itselleni ja helpottaakseni teidän kauhukuvitelmia mun arjesta niin tänään oli ihan siisti kämppä kun tulin kotiin ! (teippasin huoneiden ovet kiinni...)

Ja loppuun vielä vähän uutisia :)

• Minä hyppäsin mukaan VUL:lin hallitustoimintaan ja olen siis osa tämän hetken hallitusta! Hirmuisen jännää, ja vähän jopa hirvittää että miten oikein pärjään hommassa!? Mutta eiköhän se tekemällä selviä :) 
• Norjan matka lähenee!! Uusi passi laitettu tilaukseen ja laivamatkat hommattu! Kohta täytyy alkaa jo pakkaamaan!
• Tänään lähti kickbike kyselyä Kainpolle!! Uusi kulkupeli siis tiedossa, kun vanhat tuppaavat katoamaan käsistä turhan tiuhaan...
• Sarjakortti Hyvinkään Sveitsin uimalaan ostettuna, joten nyt treenataan uimalla. Tänään oli ensimmäiset treenit jo heti aamusta ennen töitä ja tiistaina voisi mennä taas? 
• Huomenna suunnataan molempien koirien kanssa valjas ostoksille Hyvinkään Salamanteriin. (Meitä lähin eläinkauppa, eli kävelymatkan päässä) Salamanteri myy Zero DC:n ja Nonstopin valjaita, joten eiköhän pojat saa oikein laadukkaat välineet vetopuuhiin!
• Bolt siirtyy lähiaikoina syömään Happy Dog Profilinea. Hoikka poika kaipaa vahvaa ruokaa ja tuossa olisi semmoinen!
• Toissapäivänä lähti ilmoittautuminen Boltin ensimmäiseen näyttelyyn! Ruipelo pääsee Hyvinkään koiranäyttelyssä esittelemään itseään :) 
• Seuratkaa Instagramissa käyttäjää @jrsleddogsportfin !!