Takapakkia

Reilu viikko Joensuun SM-viikonloppuun. Antibiootti kuuri, kuumetta ja olo aivan kamala. Pyörä varastettu. Kickbike pahasti mutkalla kaatumisen jäljiltä. Molemmat polvet enemmän tai vähemmän rikki. Luojan kiitos koira on onnellinen ja pirteä oma itsensä.

Viime viikkoihin on mahtunut kaikenlaista, joista suurin osa ei ole edistänyt tuleviin kilpailuihin valmistautumista. Treenit ovat jääneet vähälle, joten etumatkaa on kilpakumppaneille annettu. Tavoitteet ovat silti yhtä korkealla kuin aiemmin. Henkistä valmentautumista kisaa varten on tehty runsaasti ja syksyn pahin stressi aalto onkin saatu talttumaan.

Vapaana juoksee paljon. Ja kovaa juokseekin!

Boltin treenaus on ollut viime viikkoina se numero 1. ohjelmassa. Itse olen vältellyt hengästymistä ja lähinnä pyörinyt salilla tai sängyn pohjalla. Treenit koiran kanssa ovat rajoittuneet kickbiken selässä seisoskeluun. Koira kyllä vetää armottoman hyvin!

Ensimmäistä kertaa olen panostanut syksyn kisa kauteen oikean treeniohjelman muodossa. Joka viikolle suunniteltuna monipuolisesti treenejä, sekä koiralle että itselleni. Ohjelma on sinänsä toiminut hyvin ja treenien määrä on pysynyt hallinnassa sekä laatu riittävän monipuolisena. Hyvin ollaan pystytty pysymään myös aikataulussa, miinuksena tietysti tällä hetkellä päällä oleva ankara flunssa. Tavoitteena on parantua tässä viikon aikana mahdollisimman hyvään kuntoon, jotta kisaradalla pystyisin tekemään kaikkeni Boltin avuksi. Luotto koiraan on kova, omaan jaksamiseen ei tässä kuumehöyryissä niinkään.

Sairastelun ohessa olen ehtinyt metsästämään taas ison pinon uusia junioreita kilpailemaan, jotta Suomen juniorurheilijat pääsisivät myös kilpailemaan virallisista SM-mitaleista. Canicrossista puuttui yksi junior, kun projektiin lähdimme yhdessä kisajärjestäjän kanssa. Lopulta myös yhden koiran kärryluokkaan saatiin haalittua puuttuvat kaksi osallistujaa, sekä vielä yksi extra! Kuusi innokasta junioria starttaa siis kickbikeilla Joensuussa, joista jopa kolme ensikertalaisia! Yksi näistä ensikertalaisista on pikkuveljeni Niklas rakkaalla vanhus koiralla Kodalla! Niklas on porukan nuorin ja vetotreenejä tässä vaiheessa takana vasta yksi. Vielä on kuitenkin aikaa kokeilla ja oppia. Koira on ainakin pommin varma, ja Niklas ainakin tuplasti enemmän innoissaan kuin minä ensimmäiseen kisaani lähtiessä.

Minä ja Koda joskus silloin kun me aloitimme!

Viikonloppuna taas suunta ihastelemaan pieniä Boltti&Lotta palleroita! Pennut ovat tässä muutaman viikon aikana kasvaneet hurjasti ja pakko kyllä olla ylpeä näistä! Kaunis ja tasapainoinen pentue, josta kuulette varmasti lähiaikoina lisää! Samalla reissulla korjauttamaan / huoltamaan kickbike täyteen kisakuntoon ja keräämään viimehetken vinkit ennen jännää kisaviikkoa.