Talvikausi aloitettiin Boltin kanssa viime viikonloppuna Imatralla. Ensimmäistä kertaa hiihtouramme aikana tuli lähdettyä Vuoksenniskan laduille hiihtämään, ja näin kilpailun jälkeen voin todeta, ettei kauhean herkästi toista kertaa mennä. Latu oli huippukuntoinen, järjestelyt toimivat virheettömästi, mutta ladun profiili oli tappava. Ylä- ja alamäkiä tauotta. Ei meidän hiihtotaidolla tai -kunnolla tuollaisista selvitä millään.
 |
| Starttikiihdytys! © Roosa Heikura |
 |
| © Roosa Heikura |
Lähdimme kilpailuun pitämään hauskaa, ja hauskaahan meillä oli kaikkialla muualla paitsi ladulla. Tai ensimmäisen 3km meni vielä hurmoksessa, mutta huonosti luistava suksi ja olematon hiihtorutiini latisti tunnelmaa. Bolt veti kilpailussa todella hyvin, mutta kuntoa ei ole vielä noin pitkälle ladulle. Kymmenen kilometriä raskaalla ladulla, hurja taakka perässä laski vauhtia erityisesti kilpailun toisella kierroksella. Omat jalat alkoivat painaa jo ensimmäisten kilometrien aikana, jonka takia mutkat muuttuivat hitaammiksi ja ylämäkien kiipeäminen oli kammottavaa sähellystä. Bolt antoi kuitenkin vahvaa tukea kiipeämiseen, joskin mäkien jyrkkyydestä johtuen vauhti tippui välillä aivan kävelyksi. Alamäet olivat ainoita, joissa meno tuntui hyvältä ja vauhti oikealta.
Toiselle kierrokselle matkalla! © Roosa Heikura
Kilpailun viimeisen kilometrin aikana, kisan jyrkimmässä ala- ylämäki yhdistelmässä Bolt irtosi minulta vyöstä ja jatkoi matkaa itsekseen. Bolt juoksi mäen päälle syömään lunta, eikä suostunut maanittelusta huolimatta palaamaan minun avuksi. Jouduin siis kiipeilemään tuon kammottavan mäen aivan ilman vetoapua. Kroppa ihan väsyksissä iskin Boltin kiinni vyöhön ja jatkoimme viimeiset mutkat maaliin. Hapotti koko kropassa.
 |
| yli 9km takana ja koira vetää silti hyvin <3 © Roosa Heikura |
Ero kärkeen oli suhteellisen kammottava. Vaikka kovimpia aikoja hiihtivät muutamat Suomen huippukoirakoista, oli ero silti aika iso. Kolme minuuttia nopeammin tulivat nämä itseäni reilusti taitavammat hiihtäjät. Hiihtokoulu alkaa heti tänään, ja huomennakin vielä hiihdetään, mutta sen jälkeen, jos on säätiedotuksiin uskominen, niin menetämme nyt jo viikon kestäneen talven. Tavoite olisi saada ensiviikonlopun kilpailu startteihin jo ainakin 20 hiihtokilometriä pohjalle. Imatralla startattiin uusilla monoilla, joilla ei oltu edes lumessa kävelty, saati sitten hiihdetty, koko talvena.
Tämä surkea säätilanne on ajanut suunnittelemaan erittäin tiiviin kilpailukalenterin, jotta päästäisiin suksille edes noin kerran viikossa. Kierrämme kilpailuita treenin kannalta, jotta edes maaliskuussa Kallinkankaan SM-kilpailuissa voisimme kilpailla jonkinlaisten tavoitteiden kanssa. Vaikka tarkoitus oli jättää VUL SM kokonaan väliin, päätimme kuitenkin starttailla harrastussarjassa huvin ja kunnon vuoksi. Harrastussarjan taso on kuitenkin aika huikea, joten eiköhän sielläkin päästä kilpailemaan ihan "tosissaan".
Kauden startti oli suhteellisen kaaoottinen mutta eiköhän tästä vielä nousta. Vaikka meidän kilpailukauden avaus ei mennyt aivan kovin hyvin, on Boltin rakkaat pentuset korkanneet myöskin hiihtouransa. Väke ja Kirsi hiihtivät myöskin 10km lenkin ja voittivat minut ja Boltin komeasti. Isla tyttönen pääsi juoksemaan 5km, mutta olisi kuulemma mieluusti jatkanut vielä toiselle kierrokselle. Uskon että Boltin pikkuisista kuullaan vielä!
Ensiviikolla kirjoitellaan sitten seuraavaa kilpailuraporttia. Nyt pitäisi kuulemma keskittyä sähköturvallisuuden luentoon vähän enemmän :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti