Aivan pimeää touhua

Vieläkään lumesta ei tietoakaan, joten taitaa olla aika luovuttaa sen odottelu. Menee se talvi näinkin. Treenit ovat joka päivä vain mielikuvituksellisempia. Eilisen treenailut suoritettiin kickbikella ja juosten.

Treenasimme tällä kertaa vain lyhyen matkan päässä kotoa hiekkaisella autotien pätkällä. Löysimme noin kilometrin mittaisen "luupin", mitä kiertää. Pieni pätkä kierroksesta oli asfalttia, mutta muuten reitti oli oikein pätevä. Ylä- ja alamäet löytyivät molemmat, pohja oli tasainen ja treenikavereista saatiin ohitusharjoitusta. Aloitimme treenin Veran kanssa tutkimalla reitin juosten, koirien kanssa, kuten aina. Juoksimme hiukan harhaan pimeässä, joten ensimmäinen kierros oli 1,5km pitkä. Kodaa ja Pixeliä tämä ei haitannut, ja itsekkin jaksoin juosta poikkeuksellisen hyvin (juoksu ei koskaan ole oikein ollut minun lajini).

Heti reitin katsastuksen jälkeen oli aika ottaa hiukan kisanomaisempaa treeniä. Vera lähti Pixelin kanssa kickbikella edelle ja lähdimme Falconin kanssa perään. Lenkin loppu puolella alamäessä saimme Veran ja Pixelin kiinni, mutta samalla kohdalla reittiä oli kaksi ulkoilijaa täysin mustiin pukeutuneena, ilman valoja tai heijastimia. Kolarilta vältyttiin Veran otsalampun ansiosta ja ohitukset menivät oikein mainiosti. Falconin ja Pixun jälkeen olivat vuorossa Vera ja Boa sekä Linnea ja Osmo. Heiltäkin reitti meni oikein hienosti ja vauhdikkaasti. Otimme toisen kierroksen vielä Falconilla ja Pixulla, mutta tällä kertaa lähdin Falconin kanssa tyhjiin, eikä ongelmia ollut. Kovaa mentiin, ja törmäsimme jälleen ulkoilijaan (tällä kertaa koira seuranaan ) jonka ohitus meni kuitenkin hienosti.

Koiran ulkoiluttajan väistely kierros

Lopuksi päätin vielä juosta Falconin kanssa kierroksen vertailuksi, kuinka paljon oikeasti vetävä koira vaikuttaa juoksu vauhtiini. Vera lähti Pixun kanssa kaveriksi. Polveni ei kuitenkaan kestänyt hurjaa vauhtia, ja särky oli kamala. Saimme Veran ja Pixelin kiinni ja vaihdoimme koirat. Itse hölkkäilin Pixelin kanssa kierroksen loppuun, kun Vera pinkoi täysillä.

Kotiin ajoimme kickbikeilla Kodan kanssa, jotta pikkupojukin saisi hiukan liikuntaa. Hyvin jaksoi ja hienosti ohitti kaikki koiran ulkoiluttajat, niinkuin aina. Koda on pomminvarma! Harmi vain, että jotkin ihmiset eivät vain ymmärrä, että heidän koiransa saattaa joskus olla syyllinen. Matkalla kotiin, ajoimme hyvää vauhtia, Kodan juostessa pientareella ja minun potkutellessani. Ohitimme yhden vastaan tulevan jackrusselin, täysin ilman ongelmia. Seuraavana olikin mies kahden kultaisen noutajan kanssa. Arvioin tilannetta ja päätin mennä suoraan ohi. Mies seisoi kävelytien oikeassa laidassa ja koirat ojassa pitkillä hihnoilla. Lähdimme ohittamaan vasemmalta, aivan suoraan hidastamatta. Juuri tämän miehen kohdalla molemmat hänen koiristaan hyökkäävät kohti Kodaa, miehen täysin estelemättä. Koda väisti ojan puolelle, vältimme siis osuman. Ajoin suoraan kotiin lievän järkytyksen vallassa. Koti pihalla Vera kertoi miehen huutaneen perääni: "pitäisit koirasi lyhyemmällä hihnalla!". Silloin kiehahti! Hyvät ihmiset, katsokaa peiliin ennenkuin alatte syyttelemään muita! Tilanteella oli silmin näkijänä juuri ohiajanut äitini, perässäni tullut siskoni, minä ja tämä kultaisten noutajien omistaja. Ei pitäisi olla mitään epäselvää, kenen koira siinä tilanteessa toimi aloitteen tekijänä.

Olen tottunut sietämään paljon kaikenlaista kieroon katsomista koiraurani aikana. Olen nuori. Minä en tiedä asioista. Minulla ei ole kokemusta. Kokemusta ei ehkä olekkaan, mutta kyllä minä tiedän. Iästäni huolimatta olen elänyt aina koirien ympäröimänä, ja olen kouluttanut Kodan aivan alkeista asti itse. Voisin väittää, että tiedän loppujen lopuksi aika paljonkin.

Minä (13v), Koda ja Rommi