Pohja oli erittäin pehmeä, ja maa näkyi osassa kohdissa. Myös hiekkaa oli ladulle eksynyt, ja pelko suksien puolesta olikin kova. Vaikka hiihtomatka ei ollut erityisen pitkä teki lämmin sää, pehmeä alusta ja reipas tahti treenistä tehokkaan. Keinukallion maaston profiili on mielestäni kiva: löytyy loivaa ja pitkää nousua, tiukkaa äkkijyrkkää ja vauhdikkaita laskuja. Huonosta luistosta huolimatta nousi nopeudet jopa 35kilometriin tunnissa. Haastetta löytyi maaston profiilin lisäksi myös ladusta. Risuja sai väistellä jatkuvasti ja seuran puutetta ei ladulla ollut. Aika varmasti puoli Etelä-Suomea oli sunnuntai iltapäivällä hiihtämässä Keinukalliossa. Ohitella sai jatkuvasti ja ohittajiakin löytyi!
 |
| Hyvin tarkeni hiihtää toppi päällä! |
Myös maanantaina lähdin treenailemaan Keinukalliolle. Tällä kertaa tosin illalla. Latu oli tyhjä, yhtä yksittäistä hiihtäjää ja minua lukuun ottamatta. Latu oli sulanut sunnuntaista vielä lisää, mutta pohja oli onneksi tällä kertaa kovempi. Oli hiukan pakkasta, joten ladun pinta oli jäässä ja suksikin luisti loistavasti. Hiihdin nyt yksinäni yhteensä noin viisi kilometriä neljässä osassa. 2 x 1,5 km ja 1 x 1 km sekä 1 x 1,25 km. Parhaimmassa kunnossa oli yhdenkilometrin lenkki, mutta tehokkain profiililtaan oli 1,5 km lenkki. Otin treenit täysillä, ja ihan mukavia tuloksia tuo sportstrackerin ilmoittamat luvut. Huiput tasaisilla osuuksilla olivat noin 33km/h ja mäkisillä osuuksilla noin 42km/h.
Mutta eihän mikään treeni voi täysin putkeen mennä, niin nyt sitten ilmeni taas vanha vaiva. Oikean nilkan viime syksyinen rasitus vamma alkoi ilmoitella itsestään hiihtäessä. Täytyy vähän katsella miten lähtee kuntoutumaan. Nyt kun ei oikein ole aikaa sitä lepuuttaakaan.
 |
| Iloinen lamppusilmä pääsi juoksentelemaan frisbeen perässä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti