Treenit jatkuvat :) Tänään oli vuorossa tähän mennessä pisin maastolenkki. 43km metsässä on yllättävän rankkaa, mutta pullanmurusia tulevaan TahkoMTB koitokseen.
Jo lähtiessä oli suunnitelmana ajaa pidempi lenkki. Ajoimme pääosin oikein mukavia ja suhteellisen helppojakin polkuja pitkin. Välillä oli toki haastavampaakin. Kivikkoa, juurakkoa, ihania kapeita siltoja, mutakkoa, suota, nokkosia ja jopa ylä- ja alamäkiä.
 |
| Taukoa Perhojoen rannalla |
Lenkiltä palatessa oli olo sellainen, että tunsi tehneensä töitä. Takapuoli kipeänä, nokkosten polttamana, mustelmilla ja naarmuilla. Jokaisen pysähdyksen aikana noin tuhat verenhimoista hyttystä hyökkäsi kimppuun. Tällä kertaa sillat talutin (suurimman osan) ja selvisin ilman uintireissuja. Yhdestä mutavellistä ajoin hurjalla vauhdilla saaden kaikki ravat päälleni, koska luulin sen olevan polun pohjaa (osasi naamioitua oikein tehokkaasti). Kerran lenkin aikana onnistuin myös kaatumaan oikein komeasti nenälleni tangon yli, koska polussa ollut notkelma olikin syvempi kuin luulin ja kädet jo sen verran puhki että kunnollinen apu niiltäkin jäi saamatta. Tuosta kompuroinnista on takapuolessa mustelma, reidessä komea painauma pyörän rungosta ja mustelma vielä lisäksi sekä kaiken hyvän päälle komea haava polven kohdalla.
 |
| Koda oli onnellinen saadessaa meidät takaisin |
 |
| Uudet pyöräilyvaatteet ja väsynyt polkija |
Kotiin asti selvittiin ja vammat korjattiin. Tahko kuulostaa isolta haasteelta. Sovittiin tänään Annan kanssa tavoitteesta. Lähdemme reitille "hitaimmassa ryhmässä" eli viisituntia tai enemmän tavoitteena olevan ryhmän mukana. Oma tavoitteemme on, että emme olisi viimeisiä ja että pääsisimme maaliin. Ensi vuonna sitten voi jo laittaa kunnon tavoitteita. Jostain pitää lähteä liikkeelle.
 |
| Team Pink (huomatkaa sotavammat ;) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti