Tekevälle sattuu

Viime kirjoittelun jälkeen on lomailijoiden elämään mahtunut muutama lenkki ja hyvin onnellinen koira. Rakennettiin Kodalle koko pihan mittainen juoksunaru, jossa se on nyt toista päivää päässyt juoksemaan. Ostin jopa pojulle uuden pallon, kun lempparipallo jäi kotiin, niin nyt ollaan päästy palloilemaan oikein kunnolla. Kodasta se on hirmuisen kivaa. Aletaan olemaan Kokkolan kaduilla Kodan kanssa jo suhteellisen tuttu näky, kun satuin tuossa aamulenkillä kuulemaan kuinka naapurin tytön kaveri kysyi, että keitä nuo on (tarkoittaen minua ja Kodaa) ja naapurin tyttö ilmoitti että ollaan niiden uusia naapureita, noo tavallaan :)

Suhteellisen lämpöisistä keleistä johtuen Kodan juoksutukset ovat jääneet uinti reissujen varaan, mutta hiukan pulskassa kunnossa ollut poju alkaa jo näyttämään taas koiralta. Kolme kilometriä juoksua ja hirvittävät määrät uintia aina jokaisella uimaan lähtökerralla tehoavat.

Itse olen käynyt kahdella pyörälenkillä. Viime torstaina Kammenkiertäjät MTB:n yhteislenkillä ja tiistaina saman porukan aloittelijalenkillä. Yhteislenkki oli omalta osaltani aikamoista sähellystä. Vauhti oli kova ja oma pyörän hallinta ei ole vielä erityisen vahva oikein kapeilla poluilla. Yhteislenkin heti alkuun, vain muutama kilometri lähdön jälkeen reitillä oli suhteellisen kapea silta jossa oli puut reitin suuntaisesti. Pyöräni rengas luiskahti sillan puiden väliin ja lensin itse komeasti naama edellä tangon yli siltaan ja siitä kierähdin takapuoliedellä suoraan ojaan. Upposin kaulaani asti veteen, mutta pääsin nousemaan suoraan ylös, suurimpana pelkona mukana sukeltanut puhelin. (Kaikille koiraihmisille ja henkilöille joille sattuu ja tapahtuu suosittelen oikein lämpimästi Lumia 620 puhelinta, ei naarmuakaan, toimii moitteettomasti, eikä keskeyttänyt edes mitään toimintoja uintireissun takia!) Leuka oli kipeä ja käsivarresta puuttui nahkat, mutta matka jatkui. Lenkki oli suhteellisen rankka (oltiin kovassa seurassa! Mukana mm. yksi pyöräsuunnistuksen maailmanmestari) ja tunsi tehneensä. Myös maastot olivat haastavat ja pyörän hallintaan sai tosissaan panostaa.

Vielä lenkillä kaatumisen vaikutukset eivät tuntuneet, mutta kotiin päästyä pääkipu oli aika valtaisa. Sunnuntaihin asti pääkipu kiusasi jatkuvasti ja muutenkin olo oli suhteellisen heikko. Kuumekkin nousi lauantaina ihan mukavaksi. Lääkäriin ei tullut lähdettyä, mutta kotihoitohenkilökunnan kanssa diagnosoitiin aivotärähdys.

Tiistain lenkki oli hiukan helpompi. Olihan kyseessä aloittelijalenkki. Tällä kertaa en ollut edes hitain! Lenkki oli mukavan vauhtinen, maasto hiukan edellisiä lenkkejä helpompi ja matka pidempi. Aikaakin kului mukavasti 2h 41min. Loppulenkistä alkoi jo jalatkin hapottamaan pikkuisen ja takapuoli huutamaan apua.

 Tämän hetken uusin vamma on vasemman jalan polvi, joka on vereslihalla ja käärittynä pakettiin. Eilen onnistuin kompuroimaan omiin jalkoihini komeasti ja lensin nenälleni asfalttiin. Nyt voipi olla että tämän päivän yhteislenkki jää väliin. turha kiusata tuoretta haavaa.