Tulosten taustalla - Huoltamisen tärkeys

Vaikka SM- kilpailut on kilpailtu, syksyn urakka jatkuu. MM- kilpailuihin on aikaa vaivaiset 29 päivää. Treeniaikataulu on ollut koko syksyn ajan hyvin tiukka, joka on heijastunut omaan jaksamiseen sekä koiran palautumiseen. Boltilla erityisesti sisäreidet ovat olleet jopa vähän arat. Minulla on reistaillut lihaksista lähinnä selkä. Polvet ja nilkat kiusaa tottakai myöskin, mutta ne on menetetty jo 2014...

Ohkolan kisojen aikoihin yhteyttä otti vanha tuttumme HauPairin koirahieroja Kaisa. Keväällä kävimme Boltin kanssa parantelemassa traumaperäistä selkäjumia Kaisan käsittelyssä, ja apu oli silloin valtava. Nyt Kaisa oli seurannut etäältä meidän touhuja ja tästä intoutuneena Kaisa halusi lähteä mukaan meidän tiimin huoltojoukkoihin <3 19.10. eli viime viikon torstaina kävimme Boltin kanssa huoltamassa SM- kilpailuiden rasittamaa kroppaa. Vaikka Bolt toipuu yleensä erittäin hyvin kilpailuista ja olisi heti vetämässä täysillä treeneissä, voi lihaksistossa piillä ongelmia, joita ei maallikko silmällä erota. Tämän takia oli loistava ajoitus lähteä huoltamaan poju kuntoon kunnolla ennen kovien treenien jatkamista. Alkuviikon otimmekin aivan rauhakseen, ja odotimme torstaita ja Kaisan mielipidettä koiran lihaksiston kunnosta.

Bolt on meistä kahdesta se huippu-urheilija. Palautuminen oli kilpailun rasittavuuteen nähden ollut loistavaa. Pientä kireyttä löytyi selästä ja lapojen ympäriltä (aikamoinen taakka Boltilla oli kiskottavana, joten enpäs yhtään ihmettele...). Myös etujalkojen olkavarret ja takajalkojen etureidet olivat kireinä. Isoimmat jumit sijoittuivat kuitenkin takajalkojen sisäreisiin. Kokonaiskuvana Kaisa kuitenkin kehui Bolttia ja sen kuntoa. Hyvin pienillä kireyksillä oltiin selvitty! Ja hieronnan tulokset näkyvät vedossa! Juoksu askel on pidempi ja poika saa enemmän voimaa kiihdytyksiin.

Bolt Kaisan käsittelyssä

Hierontahetket ovat Boltille erittäin mieluisia. PetBrosille sisään astuttaessa koko koira oli lentoon lähdössä ja touhotti ympäriinsä. Kuitenkin hierontatilaan päästessä otus rauhottuu ihmeellisen nopeasti. Pötköttää mielellään koko hoidon ajan rauhassa ja öhkii tyytyväisenä. Välillä saattaa ihan silmät lupsahtaa kiinni. Hetket ovat rauhallisia ja mukavia meille molemmille. On kiinnostava seurata vierestä ja oppia lisää omasta koirastaan ja sen kropan toiminnasta. Seuraava hieronta hetki on jo varattuna kalenteriin. Vielä ennen MM-kilpailumatkaa käydään laittamassa pojun kroppa kuntoon.

Lihaksiston huoltamisen lisäksi otettiin viikko-ohjelmaan mukaan systemaattinen manikyyri Boltille. Tassujen kovettumien viilaus, kynsien leikkaus sekä tietysti anturoiden rasvaus. Näillä jumppahetkillä (istutaan vuorotellen toistemme päällä ja samalla vähän painitaan pitkin eteisen lattiaa) pyritään ehkäisemään Boltin tassujen halkeilut, jotka ovat nyt kiusanneet meitä enemmän ja vähemmän muutamalla kaudella. Näin reilun viikon treenien perusteella, taktiikka toimii! Vielä ei olla revitty yhtään anturaa treeneissä! Tosin meille tuppaa aina kuski tai koira hajoilemaan 3-2 päivää ennen tärkeintä starttia, ei niinkään niissä treeneissä.

Muutamalla rutiininomaisella pikkutoimella minimoidaan arjessa syntyvät vammat ja maksimoidaan palautuminen sekä koiran hyvinvointi. Tassut tarkistetaan aina treenin jälkeen ja tarvittaessa rasvataan ennen/jälkeen treenin. Lisäksi meillähän ei tehdä vetoja kuin maksimissaan jokatoinen päivä. Näin pidetään palautumis - treeni rytmi toimivana, ja minimoidaan vammat. Juottojen tärkeys on huomioitu myös vetotreeneissä, eikä me vedätetä koskaan ilman kunnollista nesteytystä. Vetojen välipäivinä juoksutetaan kuskia, juostaan vapaana, haetaan palloa, käydään koirapuistoissa tai tehdään aivojumppaa kotona (viimeistä tosi vähän koska kuskin pää ei kestä aivojumppaa yhtä hyvin kuin koiran). Välillä on toki niitä todellisia lojumispäiviä kun kuski ei saa itseään mitenkään ylös tai ulos. Perus kävelyt, ehkä vähän palloleikkejä ja sitten lepoa, lepoa ja lepoa. Seuraavana päivänä sitten mennään taas.

Boltin huoltamiseen olen uhrannut paljon ajatuksia pitkin syksyä, mutta oma kroppa on jäänyt aivan heitteille. Viime viikonloppuna se sitten kostautui oikein kunnolla. Käytiin Boltin kanssa kruisailemassa kickbikella kun aurinko paistoi kauniisti taivaalta. Ilma näytti mukavalta, joten ei muutakuin treeni kamat niskaan ja menoksi. Ulkona oli kuitenkin melkein pakkasta ja liian vähillä vaatteilla kuskin paikalla jännittäessä, sain koko selän niskasta pakaroihin asti menemään aivan täydelliseen jumiin. Sunnuntai aamuna en päässyt enää sängystä ylös ja ryömin pitkin kotia särkylääkkeiden voimalla. Maanantaina purin hammasta, samoin kuin tiistaina, ja vielä eilen. Tänään ei sitten enää kantti kestänyt ja varasin ajan elämäni ensimmäiseen hierontaan. Ja täytyy sanoa että onneksi varasin. Käsittely helpotti jo aivan järkyttävästi, ja nyt tuntuu siltä että veri kiertää päähän ensimmäistä kertaa 20 vuoteen. Tästä oppineena: en enää kulje asenteella, että kyllä se kipu lähtee sillä millä on tullutkin. Joskus täytyy hemmotella kuskiakin, ettei kaikki jää koiran harteille tuolla kisaradoilla.

Henkisestä hyvinvoinnista ollaan huolehdittu Boltin kanssa yhdessä. Lenkkeilty pitkiä ja rauhallisia kävelylenkkejä ympäri uusia kotimaisemia. Merenrantaa löytyy niin paljon kuin jaksaa kävellä. Aivan upeita paikkoja seikkailla. Erityisesti kesällä tämä asuinpaikka tulee olemaan meidän suosikki. Uimaan pääsee melkein takapihalta. Kävelyn lisäksi uusia reittejä ollaan etsitty maastopyöräillen, satunnaisesti jopa kahden canyonin voimalla, kun poikaystävä Väinö on raahattu mukaan metsään.

Tänä aamuna herättiin talveen, jonka ei tarvitsisi aivan vielä tulla. En tiedä kumpi meistä oli enemmän kauhuissaan kun astuimme ulos rapusta nilkkoihin asti ulottuvaan loskaan. Bolt ilmaisi mielipiteensä juoksemalla aamupissalta tuhatta ja sataa takaisin hissiin (hienohelma...). Treenit jätettiin tänään yhteisymmärryksestä väliin ja käperryttiin töiden jälkeen suosiolla kotiin peiton alle. Huomenna toivottavasti on loska kadonnut, ja päästään jatkamaan treeniurakkaa.