Sommerhundekjørerskolen 2015

Elämäni ylivoimaisesti ikimuistoisin viikko takana! Näin isosta kokemusten vyyhdistä kirjoittaminen järkevän kokoiseksi tekstiksi on vaikeaa, joten päätin tehdä sen päiväkirja tyyliin.

Lauantai 27.6.2015

Byebye Finland, Hello Norway!

Ready to go!

 Kello 2.30 herätyskello soimassa ja parin tunnin yöunien jälkeen superpirteänä ylös sängystä. Puolitoista tuntia tiukkaa ravaamista ympäri kämppää, matkatavaroiden tarkastus, aamupalaa, Boltin väsyttämistä frisbeellä ja järjetöntä stressaamista reissuun lähtemisestä. Kello 4.00 Jasmin ja Kurre kaarsivat pihaan ja armoton autoon sulloutuminen pääsi alkamaan. Koirille oli varattu matkalle häkki auton takakonttiin jossa molemmilla oli omat tilat. Etukäteen oltiin hiukan jännitetty poikien toimeen tulemista, mutta ne huolet voitiin unohtaa heti kun pojat kohtasivat. Ongelmia ei ollut ja jo Turun satamassa oli armoton riehumisleikki käynnissä! Laiva starttasi Turusta määränpäänä Tukholma. Koirat oleskelivat matkan autossa nukkuen, eikä kummallakaan ensikertalaisella ollut mitään ongelmia! Me ihmiset lepäilimme (nukuimme samperin sikeästi), söimme buffet aamiaisen ja nautimme viimehetken wifi yhteyksistä. Tukholman satamaan pääsimme iltasella, jossa vuorossa oli ensimmäisenä koirien kävelytys ja ruokinta. Tästä matka jatkui Ruotsin läpi aina Norjan puolelle. Kurre ajoi, minä ja Jasmin ehdimme intoilla koko leirin läpi ja popitimme musiikkia. Kerran matkan aikana oli suhteellisen hurja hetki. Oikeastaan yön pimeinpään aikaan edessä seisoi valtavan kokoinen uroshirvi. Muutama sydämenlyönti jäi väliin, mutta luojan kiitos Kurt oli hereillä ja refleksit toimivat nopeasti. Hirvestä selvittiin ja Norjan puolella päästiinkin jo nukkumaan.

Finnishgirls

Journey started!

Sunnuntai 28.6.2015

Skeikampen and new peoples!

Joskus aamuviiden aikaan starttasimme parkkipaikaltamme jostain Ruotsin ja Norjan rajalta. Aamutuimaan kohtasimme vielä kolmen naarashirven lauman, jotka onneksi olivat liian nopeita ja fiksuja jäämään auton alle. Jasminin kanssa nukuimme sujuvasti kaikkien kiinnostavien (ja mulle tuttujen!!) maisemien ohi. Lillehammer jäi näkemättä, ja moni muukin hieno näkymä. Gausdalin kohdalla heräsimme keskelle superkuumaa auringon paistetta. Jokusen aikaa pyörittiin Gausdalin keskustassa etsimässä mc donaldsia (joka oli ihan varmasti siellä vielä kaksi vuotta sitten). Terveellinen aamupala jäi kuitenkin syömättä, mutta kartta Skeikamppeniin löytyi!! Pientä ja kiemuraista tietä n. 10 km jatkuvasti nousten. Mäen päällä maisemat olivat kerrassaan upeat, ja parasta siinä olikin se että juurikin noissa maisemissa viettäisimme seuraavat 7 päivää.

 Leiripaikalle Skeikampeniin oli tässä vaiheessa ehtinyt paikalle vain Briteistä saapunut Rowan äitinsä kanssa. Aikaa leirin alkuun oli vielä 6 tuntia joten tekemistä oli keksittävä. Jasminin kanssa vedettiin vaelluskamat päälle ja lähdettiin valloittamaan vieressä ollutta mäennyppylää. Valitettavasti matka tyssäsi sähköaitaan (joka ei näyttänyt sähköaidalta). Maisemat olivat kuitenkin huimat jo tässä rinteen puolivälissä, joten kipuaminen ei ollut turhaa. Kello neljä iltapäivällä pääsimme majoittumaan huoneisiimme ja viideltä kokoonnuimme meeting roomiin katselemaan ketä meitä leirillä oikein oli. Tämän jälkeen ruokailua (tätä oli odotettu ja ylitti kyllä kaikki odotukset!!). Illan päätteeksi vielä aivan hullua nimienmuistamis leikkiä (ei ole helppoa lausua, saati muistaa lähes kuuttakymmentä norjalaista nimeä) sekä leikkiä nimeltä karhut ja sudet. Naurettua tuli paljon jo heti alkuun! Ja uni maistua illalla erittäin hyvin!

Our training jackets.

Maanantai 29.6.2015

Day one - this really is training camp!

Ensimmäinen treenipäivä! Aamu aloitettiin aamupalalla, joka oli ainakin mulle aivan täysi unelma! Joka makuun löytyi jotain! Itse suosin vastaleivottua tummaa leipää, jugurttia ja tuoreita hedelmiä. Aamupalasta lähdimme treenaamaan koirat. Kickbikeilla ja pyörillä ajelimme rauhalliseen tahtiin noin parinkymmenen koirakon porukassa. Ohituksissa ei ollut kenelläkään ongelmia ja lenkki oli mukavan rauhallinen. Pysähtelimme juottamaan koiria ja vuorenhuipulle päästessämme koirat pääsivät myös uimaan järveen. Takaisin tullessa pysähdykset vielä hiukan useammin. Jossain kohtaa treeniä aloin miettimään, että onkohan liian pitkä matka Boltille kun tuntui useammalta kilometriltä. Boltissa ei kuitenkaan näkynyt mitään väsymisen merkkejä, vauhdin pidin rauhallisena (vaikka poju olisi halunnut kovasti rynniä kärkeen) ja pysähtelimme usein. Kertaakaan ei otus sortunut raville ja muutenkin juoksu näytti sulavalta sekä palautuminen taukojen aikana nopeammalta kuin monella muulla.

Our backyard!

So clean room...

 Koiratreenien jälkeen oli aamiainen sulanut sopivasti, jotta pystyimme lähtemään omien treenien kimppuun. Vuorossa oli intervalli treeni vuorenrinnettä ylös. 2min juosten niin kovaa kuin jalat kantoivat ylöspäin. Tämän jälkeen minuutin tauko ja uusiksi. Loppujenlopuksi viiteen kertaan. Treeni lähti omalta osalta hyvin käyntiin, mutta jo ensimmäisen etapin loppuosassa alkoi tuntua että happi loppuu aivan totaalisesti. Useampi vuosi sitten diagnosoitu äänihuulten toiminnallinen häiriö ilmoitteli jälleen itsestään. Tauon aikana sain itseni kasaan ja hapen kulkemaan, mutta jo seuraavalla etapilla kohtaus tuli jo paljon aiemmin. Neljännellä etapilla lähti jalat alta. Ja viidennen aikana keräilin itseäni rinteessä, kun muut pinkoivat mäkeä. Viimeisimmästä kohtauksesta on kulunut vajaa kolme vuotta ja täytyy sanoa ettei ole ollut ikävä sitä tunnetta. Nyt suuri vaikutus oli varmasti sijainnilla. Skeikampen sijaitsee noin 800 metrin korkeudessa ja vuori jolle kiipesimme treenin aikana nousi sinne noin tuhanteen metriin. Ilma oli siis reilusti ohuempaa kuin mihin olen täällä koti Hyvinkäällä tottunut. Heti intervallin perään tehtin vielä pikaiset lihaskunto treenit ja venyttelyt musiikin soidessa. Rankkojen treenien jälkeen pääsimme onneksi suhteellisen pian jo syömään! Lounas oli aivan yhtä hyvää kuin kaikki muu ruoka Skeikampenissa! Lounaan jälkeen oli vuorossa teoriaa ja esitelmä yhden Norjalaisen tytön rohkeasta kisasta Femundlopetissa.

Jälleen oli aika vetää treenikamat päälle. Iso osa porukasta suuntasi rullahiihtämään. Minulla ja Jasminilla ei kuitenkaan tuommoisia hienouksia ollut, joten liityimme kickbike porukkaan. Ajoimme pikeillä viisi kilometriä alas vuorelta asfaltti tietä pitkin ja vauhti oli aivan mahtavaa!! Vetäjämme Sigve ei ollut tarpeeksi nopea joten hiukan joutui matkan aikana jarruttelemaan, muuten vauhdit olisivat olleet jotain mieletöntä! Noin viidenkilometrin päästä Skeikampenista vaihdoimme suunnan ja lähdimme hissukseen potkuttelemaan kohti huippua. Suhteellisen pian kyllästyimme Jasun kanssa vauhtiin ja kysäisimme luvan lähteä edeltä. Vastaukseksi tuli, että kun ollaan tämmöisiä ammattilaisia niin voidaan kyllä mennä :D Vieläkin suhteellisen rauhallisella tahdilla potkuttelimme mäkiä ylöspäin ja pian olimmekin perillä. Seuraavat kikkaroitsijat saapuivat viisitoista minuuttia meidän jälkeen!!! Tästä syystä Lena tulikin pian kysymään meiltä jos haluaisimme seuraavana päivänä pitää pientä kickbike koulutusta muille leiriläisille. Tottakai suostuimme! Ja jälleen oli aika syödä :)
Ruuan jälkeen harjoittelimme ensiapua, eli meille suomalaisille aivan tuttuja asioita. Elvytystä, kylkiasentoa ja muuta hyödyllistä. USAsta saapunut tyttö Lily kertoi ettei ollut koskaan ikinä tehnyt mitään vastaavaa ja järkyttyi kun kerroimme, että Suomessa harjoittelemme ensiapua jo peruskoulussa. Kaikkea sitä oppii eri kulttuureista!

Nukkumaan meno tuntui hurjan hyvältä! Päivä tuntui viikolta!

Tiistai 30.6.2015

Day two - kickbikes and pretty views!

Aamu toimi edellisen tavoin. Koirien treenit tänä aamuna vain ennen aamupalaa. Tällä kertaa ilma oli jo suhteellisen kuuma koirien treenaamiseen, joten menimme erisuuntaan, kohti toista vuorenhuippua. Samassa porukassa, jälleen kimpassa ajaen ohittelimme koirakoita Boltin kanssa. Jätimme treenin kesken ennen muita, kun sattui löytymään sopiva joki koiran kastelemiseen. Kastelun jälkeen kotimatka oli taas samaa vauhtia kuin mennessä.

 Aamupalan jälkeen vuorossa jälleen teoriaa ja keskustelua siitä miten tulisi käyttäytyä kisaradoilla, treenatessa, ja oikeastaan kaikkialla missä liikkuu koirien kanssa. Teorian lisäksi jatkui esitelmä Ellan Femundslopetista. Teorian jälkeen lähti yksi porukka maastopyöräilylenkille vuorille (itse olisin hirvittävästi halunnut tuonne mukaan mutta kickbikella ei olisi ehkä ihan pysynyt porukan perässä). Loppuporukka jakautui jälleen rullahiihtäjiin ja kickbike ryhmään. Kickbike osallistujat kiersivät kolmen pisteen rataa, joista yksi oli Tanjan ja Jasminin potkutekniikkakurssi. Lähtökohdat norjalaisten potkutyylissä olivat kammottavat. Jalat nousivat pahimmillaan päänkorkeudelle, lantio vispasi edestakaisin potkujen mukana ja jalkaa ei vaihdettu ollenkaan. Muutamalla pikkuvinkillä saimme porukan näyttämään siltä, että jopa Kaitsu olisi voinut pystyä katsoa menoa. Tärkeimmät kikat potkutehojen maksimoimiseen säästimme kuitenkin suomalaisille. Täytyyhän meillä jokin etu olla tässä hommassa. Muut pisteet olivat mm. pujottelua ja tekninen crossirata. Itse tykästyin crossirataan!! Meno oli hauskaa vaikka tässä pienessä ei kunnon vauhteja saanutkaan (Skeikampenissa oli isompikin, joka oli mun ehdoton suosikki!!). Treenien jälkeen lähdimmekin jo syömään.

Ruokailun jälkeen aloimme ihmetellä kun maastopyöräilijöitä ei näkynyt eikä kuulunut. Useampi tunti meni ihmetellessä ja iltapäivän ohjelmakin kärsi tästä. Vajaalla porukalla kuuntelimme Ruotsalaisten tyttöjen esitelmän valjakkourheilusta ruotsista. Esitelmän aikana maastopyöräilijöitä alkoi ilmaantumaan keskuuteemme. Porukka oli hajaantunut ja eksynyt. Pikkuhiljaa kuitenkin kaikki löysivät tiensä takaisin Skeikamppeniin. Kaikki olivat erittäin väsyneitä ja nälkäisiä, joten ruokailu osui hyvään kohtaan!

Ruokailun jälkeen lähdimme yhdessä kävelylle koirien kanssa. Jasminin kanssa päätimme kuitenkin erkaantua porukasta ja kiipesimme katselemaan maisemia ylös rinteeseen. Lenkin jälkeen katselimme videoita youtubesta (valjakkourheiluaiheisia, mm. minun video Puolan kaatumisesta :D ) ja samaan aikaan valmistimme seisinkejä ja hihnat koirille. Puuha oli hauskaa ja rentouttavaa. Uni maistui jälleen!

Just love this pic!

Keskiviikko 1.7.2015

Day three - hiking and burning!

Yksi omista suosikkipäivistäni! Aamulla syötiin mahat jälleen täyteen aamupalalla ja pakkasimme eväät mukaan päivän reissua varten. Kello yhdeksän jakauduimme kolmeen ryhmään ja lähdimme vaeltamaan. Koirat hihnoissa seikkailimme vuoristossa kuusi tuntia! Kiipesimme ainakin kahdelle oikeasti isolle huipulle, josta näki Länsi-Norjan lumihuippuisille vuorille asti! Olen aina pitänyt vaeltamisesta ja tämäkin oli oikeasti hauskaa! Erityisen mukavaa oli kun kannettavaa ei ollut paljoa, seura oli hyvää ja ilma loistava (tosin ehkä jopa liian loistava). Ainoa huonopuoli oli hurjasti vetävä Bolt. Kuljimme ilman valjaita ja vetokamoja, mutta Bolt piti tätä reissua aivan selvästi nopeuskilpailuna. Poju oli jatkuvasti rynnimässä keulille. Taistelun kautta ipana väsähti vetämiseen jossain kohtaa ja sain lepotauon käsille. Loppuvaiheessa vaellusta törmäsimme pieneen järveen, jonne Bolt nykäisi mut perässään. Uitin sitten kolme koiraa, kun vaatteet oli jo kastunut. Loppumatka meni veden litistessä kengissä, ja olo oli mitä mahtavin kun sai ottaa ne pois!

Vaellukselta tarttui mukaan pahasti kärventynyt iho. Rinta, hartiat, naama, selkä, pohkeet, reidet ja korvat paloivat auringossa aivan tulipunaisiksi. Aurinkorasva olisi ollut hyvä pakata mukaan toppa- ja sadetakin tilalle.

Torstai 2.7.2015

Day four - fun time!

Jälleen päivä jonka aloitimme saman kaavan mukaan. Koirien juotto, aamupissat, kuntotarkastus ja aamupalalle. Aamupalan jälkeen kokoonnuimme jälleen meeting roomiin ja jakauduimme kahteen ryhmään. Ryhmissä aloimme pohtimaan treeniohjelman tekoa. Kävimme läpi tapoja tehdä ja toteuttaa suunnitelma, jonka avulla toivottavasti saavuttaa tavoitteet. Toteutimme myös pienemmissä ryhmissä laaja-alaisen treeniohjelman lajin aloituksesta päätavoitteen saavuttamiseen. Ryhmämme (Minä, Jasmin, Laura & Lily) suunnitteli ohjelman, jonka avulla pystyisi polkemaan yksipyöräisellä läpi Euroopan. Toteutimme suunnitelman huumorilla, mutta harjoituksesta oli oikeasti hyötyä!

Red like a lobster...

Seuraavana oli vuorossa canicross-viesti sponsori ryhmien välillä. Juoksimme kilpaa yhdeksän etapin viestin ylös vuoren huipulle. Ryhmämme (kickbike) voitti koko viestin ylivoimaisesti, ja ainakaan mulla ei ole koskaan ollut noin kivaa canicrossatessa!! Jaoimme viestin etapit tason ja iän mukaan. Itse olin seitsemännellä etapilla, eli melkein jo huipulla. Oma pätkäni oli liukasta liuskekiveä ja suhteellisen tiukkaa nousua (vuori jyrkkeni aina ylöspäin mennessä). Jännitin alkuun että mitenköhän tulee menemään, etenkin siinä kohtaa kun tajusin, että joudumme Boltin kanssa lähtemään tyhjiin (koska johdimme jo tässä vaiheessa). Bolt oli kuitenkin intoa täynnä ja lähti kuin raketti. Mullakin jalka nousi keveästi ja päästiin juoksemaan lähes koko etappi täysillä. Vasta aivan viimeisessä jyrkemmässä Bolt siirtyi raville. Ja olin kyllä helskutin ylpeä pojusta, ja tottakai koko meidän joukkueesta (ja ehkä vähän itsestänikin)

Lounaan jälkeen sai jälleen valita lähtisikö rullasuksimaan vai kikkaroimaan, ja koska suomalaisia ollaan niin vaikea arvata kumpi Jasun kanssa valittiin. Kickbikailimme ylös vuorella olevalle järvelle, kerran järven ympäri ja siitä pääsimmekin uimaan. Vesi oli mukavan viileää (silti lämpöisempää kuin suomessa) ja polskuttelu teki terää! Uinti tuokion jälkeen potkuttelimme kilpaa vuorenrinnettä alas. Skeikamppeniin palattuamme lähdimme kickbikejen kanssa isolle crossiradalle. Rata oli aivan huikea! Etenkin ensimmäinen puolikas oli pelkkää rakkautta (jälkimmäinen puolikas ylämäkeä...) Otimme radalla aikoja kaikille halukkaille ja kilpailimme keskenään. Torstain ajoista minun oli kolmanneksi paras kaikista kickbikella menneistä!! Päivän parhaan ajan Brittiläinen Rowan juoksi!
Kickbike riehumisten jälkeen oli vuorossa dressuria eli tottelevaisuutta. Tätä hetkeä olin pelännyt useasti viikon aikana. Boltti ei ole vielä ihan päässyt tuohon tokoilun makuun. Me kuitenkin pärjättiin oikein hyvin!! Isoin ongelma oli ympärillä oleva hälinä, mutta kyllä poika teki kaiken mitä pyysin! Ja sitten saatiinkin taas ruokaa :D

Jasmin

Sigve

Me!! :D

Rowan

Tessa

Ruuan jälkeen tehtiin jotain mikä olisi saanut kenet tahansa Kaitsun oppeja kuunnelleen kauhistumaan. Ohjelmassa oli kickbike/pyörä ensiapua. Eli suomeksi purimme pyöriä ja kickbikeja osiin ja kasasimme toiseten purkamat. Omani onneksi purettiin nätisti ja itse sen osasin kasata helposti, mutta esim Julien kickbikesta irroitettiin aivan kaikki, levyjarruja myöten... Nukkumaan pääsy oli jälleen hieno hetki !

Perjantai 3.7.2015

Day five - my favorite!

Ensimmäinen erilainen aamu. Heti aamupalan jälkeen pakkasimme Jasun kanssa koirat autoon ja lähdimme etsimään Gausdalin eläinlääkäriä. Koirien madotus oli pakko hoitaa alta pois, jotta päästäisiin vielä takaisin Suomeen. Eläinlääkärireissulta palailimme supervauhdilla takaisin leirikeskukselle, viidessä minuutissa vaatteiden vaihto ja menoksi. Kickaroimme kahdeksan kilometrin päähän vuorille, jossa oli ohjelmassa muta/suojalkapalloa. En ole ikinä koko elämäni aikana kokeillut mitään niin hauskaa! Ihmisiä lenteli, mutaa lenteli ja jossain kohtaa pallo unohtui aivan kokonaan. Kenelläkään ei ole hajuakaan kuka voitti tai hävisi. Mutaisina ja hymyillen reilut kuusikymmentä nuorta ja ohjaajaa pulahti järveen uimaan ja putsaamaan pahimmat mudat vaatteistaan. Kotimatka sujui märkinä. Osa porukasta oli tullut suolle juosten, ja alamäkeen moni näistä yritti saada kyytiä pyöräilijöiltä ja kikkaroitsijoilta. Yksi vetäjistämme Micke nappasi mun piken mäkeen, juuri ja juuri pääsin kyytiin ja laskettiin hirvittävää vauhtia mäki alas. Pelotti. Vauhti oli karmaiseva ja mun ainoa tuki oli Micken hartiat. Mäen alla luovutin ja hyppäsin Jasun kyytiin. Yhdessä potkittiin takaisin leirikeskukselle. Suihku tuntui tämän jälkeen maailman parhaalta idealta! Ja ruoka!

Loppupäivä kului rentoutuessa. Kuuntelimme esitelmiä, kävimme uimassa (uima-altaassa) ja pidimme hauskaa. Illalla olin jälleen aivan poikki. Jasmin jäi juttelemaan huonekaveriemme kanssa olohuoneeseen ja minä menin nukkumaan. Meni ehkä kaksi sekuntia ja olin aivan umpiunessa. Unta ei kestänyt kuin 30min ja sitten Sigve pölähti toppatakissa huoneeseen. Käsky kävi pukea lämpöiset vaatteet päälle, ottaa ylimääräinen t-paita, koiran hihna, kypärä, ja aurinkolasit mukaan ja tulla ulos. Siis keskellä yötä!! T-paita puettiin päähän, samoin kuin kypärä ja aurinkolasit. Kipusimme Kristofferin pakettiautoon ja meidät ajettiin silmät sidottuina vuorille. Autosta ulos, ohje lappunen käteen ja toimintaa. Käsky oli selviytyä takaisin leiriin jäämättä kiinni vetäjille, jotka partioivat teitä pitkin autoilla. Reilun kymmenen ihmisen porukkamme lähti loikkimaan pitkin jänkää auton valokeiloja vältellen ja suhteellisen pitkälle pääsimmekin, kunnes ryhmämme jäi kiinni väijytykseen. Alkuperäinen ajatus oli että meidät palautettaisiin takaisin lähtöpaikkaan, mutta onneksi saimme jatkaa matkaa samasta kohtaa hetken seisoskelun jälkeen. Tässä vaiheessa jakauduimme pienempiin ryhmiin. Minä, Jasmin, Laura (Saksa) ja Lily (USA) kuljimme omassa porukassamme ja matka kulki joutuisasti. Jossain kohtaan norjalainen Henrik liittyi seuraamme, joten meitä oli viisi. Kuljimme järjettömissä pusikoissa, umpikorvessa, ylitimme joen kävelemällä läpi, seikkailimme poluilla ja bongailimme lampaita. Vetäjiä ei enää näkynyt, joten viimeiset 500m juoksimme täysillä tietä pitkin. Suhteellisen ensimmäisten joukossa takaisin leirissä ja nukkumaan kello 4.00. Herätykseen 3 tuntia.

We just LOVED IT :D

True norwegian fashion!

Lauantai 4.7.2015

Day six - silly silly relay...

Viimeinen päivä, ihmiset muistuttivat zombeja, mutta meno oli silti loistava joskin jo hiukan haikea. Ennen aamupalaa lähdimme treenaamaan koiria, mutta keli oli jo aamusta niin kuuma, että käännyimme jo melkein heti takaisin Jasun kanssa. Aamupalan jälkeen oli vapaamuotoista treenaamista toiveiden mukaan. Minä ja Jasmin pyysimme Tessaa treenaamaan meidän kanssa portaita. Vedimme kolmistaan oikein tehokkaan rappustreenin lihaskuntoineen.

Our lovely Lily <3 love u !

Me, Stine, Laura, Lily & Jasmin

Finnishgirls and germangirl

 Lounaan jälkeen oli vuorossa maailman hulluin viesti. Etappeihin kuului canicrossia, pieni crossirata kickbikella, oudon mönjän juomista, ison crossiradan ajamista kickbikella (minun osuus!), rullahiihtoa, ampumista, ilmapallojen puhaltamista, pulloon pissaamista, pyöräilyä pienimmällä vaihteella, salaattikastikkeen juomista ja viimeisenä osuutena juoksua mäkeä ylös ja alas. Meidän joukkue kuului porukan keskitasoon, mutta viesti oli järjettömän hauska, joten eipä tuolla niin väliä! Oma etappini meni mitä loistavimmin! Sain reilusti eteeni lähteneen pojan melkein kiinni! Huippu kivaa! Ilta meni rennolla meiningillä. Liitouduin Sigven (yksi vetäjistä) kanssa tiimiksi ja menimme vesisotaa nuorempia junnuja vastaan, teimme jekkuja muille ja pidimme hauskaa. Illalla lenkitimme vielä koirat pitkällä lenkillä ja juttelimme. Viikon aikana minulle oli herännyt haave olla ensivuonna yksi ledereistä. Ja tämä haave ei kuulemma olisi ihan mahdoton edes! Jännityksellä jään odottelemaan!! Hengailimme pitkälle yöhön ulkona höpötellen ja koirien kanssa touhuten. Pian kuitenkin meidät käskettiin jälleen autoihin ja meidät ajettiin vuorille. Tällä kertaa eri suuntaan, mutta muuten suunnitelma sama. Mun matka tyssäsi noin puoliväliin kun ampiainen (tai joku) pisti nilkkaan ja kävelystä tuli kivuliasta. Pääsin kuitenkin seuraamaan ajojahtia huippupaikalta autosta, ja ottamaan osaa vetäjien järjestämään kauhutaloon.

Team Kickbike !

Sunnuntai 5.7.2015

Day seven - I don't want go home

Itku tuli. Pakkaamisten, aamupalan ja lounaan jälkeen oli aika sanoa heipat. Tuntuu järjettömältä, että osaa näistä ihmisistä ei välttämättä näe enää ikinä... Aivan mielettömiä ihmisiä! Aivan mieletön ikävä! Koko matkan Tukholmaan mietin päässäni että miten pääsen takaisin, milloin näen näitä ihmisiä taas. Päätös lähteä tulevana talvena Lillehammeriin kilpailemaan EM-kilpailuihin vahvistui jokaisen kilometrin myötä.

Team kickbike <3

Miss u so much ...

Specially u Lily :3

Maanantai 6.7.2015

Back home...

Laivalla. Haikeissa tunnelmissa. Nukkuen univajetta pois. Illalla kotona. Edelleen haikeissa tunnelmissa...

Perfect week !!

I am so sorry cause I can't write this in English (eller Norsk ). I just want to say to you guys that you are amazing and I really hope we will see on future. Maybe next year in Sommerhundekjørerskolen!! Or EC-2016 in Lillehammer! Love u <3

Juhannus taikoja

Heipähei kaikille! Ja oikein hyvää juhannusta näin jälkikäteen. Toivottavasti just sun juhannus oli mukava :)

Meillä oli mahtava juhannus! Torstai aamuna pakattiin koirien kanssa laukku täyteen tavaraa ja hypättiin auton kyytiin. Suunta oli jonnekkin Mäntyharjun tienoolle (Suomen maantieto ei ole mun vahvuuksiani) juhannusta viettämään Jarin ja sen koko perheen kanssa. Yksitoista ihmistä, kolme koiraa, mökki, järvi ja juhannus. Säät eivät suosineet suosineet erityisemmin uimista, eikä ulkoilu pelejä, mutta sitten päästiinkin tekemään kaikkea muuta kivaa. Korttipelien ja saunomisen lomassa pääsin koeajamaan upouudet lelut ja treenailemaan koiria oikein mukavasti.

Aurinkokin pilkahti - sunnuntaina, kun piti kotiin lähteä

Poikien uusi kaveri Eeti (tai lähinnä Kodan kaveri :D )

 Juhannuksen alla meille muutti kaikenlaisia ihanuuksia kotiin! Ihanan kiiltävä, hopeinen kaunokainen Kainpolta asettui taloksi muutama viikko sitten ja yhteisiä kilometrejäkin on kertynyt jo mukavasti! Kickbike crossmax 20D+ on siis tämä perheen uusin jäsen malliltaan, ja ei voi olla muuta kuin tyytyväinen! Hyvin sujuu yhteisymmärryksessä työmatkat ja reissut kauppaan, ja juhannuksena ensimmäiset koiratreenitkin päästiin korkkaamaan!

Mun uusi kaunokainen <3 Kiitos Kainpo !

Bolt ja uudet vetokamppeet!

Hyvin kiristyy hihna ;)

Vedot mahdollisti myös uutuuttaan hohtavat valjaat - molemmilla koirilla! Niinkuin edellisessä postauksessa vihjailinkin, on nyt molemmille pojille hommattu hyvin istuvat ja hyvälaatuiset valjaat vetopuuhiin. Boltille sopi loistavasti Zero DC:n pitkän mallinen valjas ja Koda sai niinikään Zero DC:n valjaat, joskin ne lyhyemmät. Hyvinkään Salamanterin myyjien avustuksella molemmille pojille löytyi useampikin sopiva vaihtoehto, joista päädyin noihin yksilöihin! Mukaan tarttui myös Zero DC:n 2,5m pitkä jousto.

Näillä uusilla välineillä olikin sitten hyvä valjastaa pojat baanalle. Treenit mökkitiellä aamutuimaan juhannusaattona. Jarin laitoin kuskiksi Kodan perään vanhalla mummopyörällä, ja itse toimin Boltin kuskina kickbikella. Bolt lähti ensimmäisellä kerralla perään, toisella otettiin yhteislähtö, kolmannella Bolt lähti tyhjiin. Jokainen versio toimi hyvin ja ohituksissakaan ei ollut mitään ongelmaa - kummallakaan! Pojat olivat super innoissaan vetämisestä pitkästä aikaa!

Viikonlopun ainoa veto oli tuossa, mutta urheiltiin me muutenkin. Boltin rakkaat frisbeet oli mukana, joten niitä noudettiin milloin mistäkin. Sunnuntaina jopa vedestä! Koda on uimari konkari ja uisi niin kauan kuin annettaisiin. Boltilla on tuohon vielä matkaa, mutta alku näyttää lupaavalta! Vedessä viihtyi loistavasti, mutta syvemmässä vedessä oli vielä vähän jännää! Staffi kaveri Eetin uimaliiviä kun lainattiin muutaman kerran, sai poju sen verran itseluottamusta, että uskalsi rakkaan frisbeen noutaa uimalla! Joskin vain muutaman uintivedon verran.

Mun rakkain <3

Kirjoittajastakin joskus jotain kuvaa :)

Kiva kun luit meidän juhannus kuulumisia!

Ja nyt meidän onkin aika ruveta pakkailemaan ensiviikonlopun seikkailua varten! 

Norja täältä tullaan!

Tanjan oma täystuho

Hei olen 18 vuotias Tanja, asun kaksiossa ja minulla on kaksi koiraa. Inspiraation tälle postaukselle toi tämä teksti! Teksti on kohdennettu juurikin minulle, ja muille samassa elämäntilanteessa oleville. Olen nuori, joka otti koiran ja on kohdannut valtavasti vaikeuksia sen kanssa, mutta myös niitä onnistumisia ja onnenhetkiä, jotka auttavat jaksamaan.

Ensin selvittiin koulusta, siteen ylioppilasjuhlien järjestämisen sekä itse juhlimisen tuomasta stressistä. Sitten päätti Bolt aloittaa uuden elämänvaiheen - tuhoamisen...

Viimeaikoina töistä kotiin palaaminen on ollut yhtä tuskaa. Oven takana mietityttää haluanko edes sisälle. Mitä pääsen siivoamaan tällä kertaa? Onko jotain oikeasti tärkeää tuhottu? Bolt 10kk pistää harva se päivä bileet pystyyn yksin olleessaan kotona ja Koda 8v katselee vierestä. Oven avatessani on vastassa Koda nolo ilme naamalla: "anteeksi äiti, se teki sen taas." Ja sitten se juoksee paikalle ja iloitsee, kun äiti tuli kotiin... Pelkästään tällä viikolla on mun oma makkari levitetty kaaokseen, kämppiksen huoneen kynttilävarasto tuhottu ja syöty sekä viimeisimpänä vetona vessa räjäytetty aivan totaalisesti. Itku siinä meinaa tulla kun koira on levittänyt upouudet korut kämpän lattialle, sinne hajuvesien ja vaatteiden viereen. Hetki jolloin meinasi todella leimahtaa oli kun lapsi oli syönyt noin 200 kynttilää välipalaksi ja jäljelle jääneet muruset löytyivät kämppiksen mustalta karvamatolta. Ja eilen se itku todella tuli kun kotiin astuin. Oman huoneen valkoiselle karvamatolle silputtu shampoo pullo, no onneksi ei sen enempää... Paitsi kun erehdyin menemään vessaan. Kissanhiekkalaatikko, roskis ja jokainen shampoo, suihkusaippua ja kosteusvoide pullo (kahden tytön omistamat...eli määrä on suuri) levitettynä wc:n lattialle. Onneksi Boltin konkreettinen syömisrakkaus rajoittuu kynttilöihin, ja kosmetiikat olivat edelleen ehjiä! Harmi vain että ne ehjät pullot sai noukkia kissan jätösten seasta...

Siivottua on tullut tällä viikolla paljon... 

Ja jokainen kerta kun olen imuriin, moppiin tai rättiin tarttunut olen manannut, että miksi minulla on koiria. Tai lähinnä miksi otin aktiivisen pennun kaksioon keskelle omaa itsenäistymistäni? Bolt on syönyt ja tuhonnut tavaraa ainakin oman hintansa edestä. Ja ruokiin on mennyt varmaan jo puolet siitä. Hatara taloustilanne, vähäinen materiaalinen omaisuus ja runsas tekemisen määrä yhdistettynä kauhukakaraan on karmaisevaa, ainakin kotiin saapuessa ja kun pitää koiralle ruokaa ostaa... Bolt on tuonut mukanaan valtavasti päänsärkyä, kyyneliä ja stressiä. Ja vaikka miltein joka kerta kotiin tullessa manaan koiran syvimpään monttuun, en voisi tuota otusta rakastaa enempää! Idiootti, kapinoiva ja vaikea tapaus, mutta mun oma ja siinä valtavan rakas.

Niitä hetkiä jolloin tää koira tuo mulle pelkkästään suurta onnea <3

Muistan ajan jolloin Koda oli oikein vaikea. Karkaili harva se päivä, haukkui kaikkea liikkuvaa, söi 12vuotiaan Tanjan sormet kun yritin kouluttaa, kaikesta tuosta huolimatta Koda on mun paras kaveri ja elämäni koira. Koda on aina ollut läsnä, aina tehnyt mun kanssa innoissaan ja valtavalla motivaatiolla. Sen ajan minkä olen omillani kulkenut (noin vuosi ja viikko) Koda on joka päivä ollut kanssani. Kaikki vaikeat hetket ja pettymykset, kaikki onnen kyyneleet ja onnistumiset Koda on ollut näkemässä ja kuulemassa, kun muut ovat suojelleet itseään mun vaikeuksilta ja vältelleet. Parempaa koiraa en olisi ikinä voinut toivoa ensimmäiseksi koirakseni.

Suureksi onnekseni Bolt on kaikessa raivostuttavuudessaan ottanut hyvin mallia Kodasta! Lohduttaa tunkemalla ison, kuolaavan kuononsa syliin, tai pahimmillaan koko koira tunkee syliin. Iloitsee hakkaamalla hännällä rytmiä vaikka mustelmille asti. Innostuu kaikesta mistä minäkin, ja rakastaa sitä mitä minäkin. Vaikka nyt onkin vaikeaa lapsosen kanssa, selviämme siitä kaikki yhdessä. Koda näyttää esimerkkiä, ja minä yritän parhaani mukaan pitää homman paketissa. Näillä eväillä me selvitään, myös Boltin kapina vaiheista. Siivotessani, korjatessani ja uutta tuhottavaa ostaessani yritän aina muistaa sen tavoitteen johon tämän koiran kanssa tähtään. Maailman parhaan harrastuksen harrastaminen oman koiran kanssa on se palkinto mitä tältä tuskien taipaleelta odotan. Tiedän että odotus ja kaikki se siivoaminen palkitaan ja tuokin eläin saa vielä hiukan järkeä päähän, aivan kuten Kodakin aikanaan sai. Mulla tulee olemaan kaksi oikein hurmaavasti käyttäytyvää koiraa vielä joku päivä.

Ja tsemppinä itselleni ja helpottaakseni teidän kauhukuvitelmia mun arjesta niin tänään oli ihan siisti kämppä kun tulin kotiin ! (teippasin huoneiden ovet kiinni...)

Ja loppuun vielä vähän uutisia :)

• Minä hyppäsin mukaan VUL:lin hallitustoimintaan ja olen siis osa tämän hetken hallitusta! Hirmuisen jännää, ja vähän jopa hirvittää että miten oikein pärjään hommassa!? Mutta eiköhän se tekemällä selviä :) 
• Norjan matka lähenee!! Uusi passi laitettu tilaukseen ja laivamatkat hommattu! Kohta täytyy alkaa jo pakkaamaan!
• Tänään lähti kickbike kyselyä Kainpolle!! Uusi kulkupeli siis tiedossa, kun vanhat tuppaavat katoamaan käsistä turhan tiuhaan...
• Sarjakortti Hyvinkään Sveitsin uimalaan ostettuna, joten nyt treenataan uimalla. Tänään oli ensimmäiset treenit jo heti aamusta ennen töitä ja tiistaina voisi mennä taas? 
• Huomenna suunnataan molempien koirien kanssa valjas ostoksille Hyvinkään Salamanteriin. (Meitä lähin eläinkauppa, eli kävelymatkan päässä) Salamanteri myy Zero DC:n ja Nonstopin valjaita, joten eiköhän pojat saa oikein laadukkaat välineet vetopuuhiin!
• Bolt siirtyy lähiaikoina syömään Happy Dog Profilinea. Hoikka poika kaipaa vahvaa ruokaa ja tuossa olisi semmoinen!
• Toissapäivänä lähti ilmoittautuminen Boltin ensimmäiseen näyttelyyn! Ruipelo pääsee Hyvinkään koiranäyttelyssä esittelemään itseään :) 
• Seuratkaa Instagramissa käyttäjää @jrsleddogsportfin !!